Lue keskustelun säännöt.
Suunnitteleeko puolisosi yhteistä tekemistä? Jos niin mitä?
Kiinnostaisi kuulla miten muilla pareilla/perheissä?
Itseäni kyllästyttää että oma puoliso ei koskaan ideoi mitään. Ei suunnittele mitään matkoja, ei keksi viikonlopuille mitään, ei edes sitä että hakisi/tekisi jotain hyvää ruokaa. Itselleen saattaa ostaa pari olutta, muille ei mitään.
Koen itseni kiittämättömäksi kun valitan tästä, mutta tämä asia ärsyttää tosi paljon. Jos sanon aiheesta, niin hän kommentoi mutta kun hän on vaan niin huono kaikissa tällaisissa. Oma valintahan se on. Olisiko vaikea joskus vaikka varata ravintolapöytä ja viedä syömään? Ei tee koskaan tällaista vaikka olen pyytänyt.
Kommentit (172)
Harrastamme kalastusta. Mieheni vastaa kaikista sen suunnittelusta, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele.
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele.
Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele.
Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap
Ex-vaimoni pettyi myös pariterapiaan kun kaikki vika ei ollutkaan minussa. Hän lopetti kesken ja itse jatkoin loppuun ja otin eron.
Yleensä suunnittelemme yhdessä mitä kivaa teemme viikonloppuisin (arkipäivinä ei ehdi oikein muuta kuin suoriutumaan), mutta joskus ideoi kyllä itsekin. Tänä viikonloppuna haluaa mennä katsomaan Projio 2024 -näyttelyä ja oli sitten varannut samalla pöydän yhteen meidän suosikkiravintoloistamme.
Minusta aloittajan mies ei kuulosta sellaiselta, että aloittajan kannattaisi tuhlata häneen enää hetkeäkään ainutkertaista elämäänsä. Mies ei selvästi arvosta aloittajaa ja sen lisäksi tuo manipulointi heilauttaakin koko kuvion jo sairaan puolelle.
Hyviäkin miehiä on ja vaikkei löydy, on aina parempi olla ilman kuin huonon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Niin, eli suunnittelette vuoro vuosin, eli ei ole sama kuin ap:lla.
Itselläni oli vastaava tilanne avioliiitossa. Siitä erottua aloitin parisuhteen, jossa tuo sama toistui, niin olen siitä pitäen ollut sitten mieluummin yksin. Kyllä se satuttaa olla suhteessa, jossa en kiinnosta toista sen vertaa.
Ja se kuuluisa arjessa huomiointi... itse tein sitä ihan automaatiolla, ja sen lisäksi suunnittelin meille tekemistä. Kun lopetin itse tekemisten suunnittelun, joulu- ja synttärilahjojen ostamisen (kun itsekään en koskaan mitään saanut syyllä "en mä vaan keksi mitään"), niin sitten vaan olla möllötettiin kotona ja omissa harrastuksissa. Siitä se erilleen kasvaminen sitten lähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele.
Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap
Ex-vaimoni pettyi myös pariterapiaan kun kaikki vika ei ollutkaan minussa. Hän lopetti kesken ja itse jatkoin loppuun ja otin eron.
Terapeutin on hyvin vaikea nähdä todellista tilannetta jos toinen esim todella manipulatiivinen ihminen. Silloinhan hän vääristelee totuutta aivan tuosta noin vaan. Parisuhdeterapian lähtökohta on se että molempia kuullaan, ja että kyseessä on tasa-arvoinen suhde. Jos kumpikaan ei osaa nostaa esille sitä että suhteessa esim alistamista (manipulatiivinen ihminen on yleensä alistava ja kontrolloiva ihminen, joka oikeuttaa tämän käytöksen itselleen) niin vaikea terapeutin jonkun lyhyen terapia-ajanjakson aikana siihen puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alotuksien kaltaisessa suhteessa on usein on kaksi aikuista lasta , joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen menee impulssiensa mukana, toinen kontrolloi. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa vastuuta enemmän, alkaen omasta itsestään. Ehkä aloittaja on tullut keski-ikäään tuohon useinkin kriisiksikin kutsuttuun tilaan ja hän on alkanut kysymään itseltään pari tiukkaa kysymystä eli alkaen omasta itsestään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Niin, eli suunnittelette vuoro vuosin, eli ei ole sama kuin ap:lla.
Itselläni oli vastaava tilanne avioliiitossa. Siitä erottua aloitin parisuhteen, jossa tuo sama toistui, niin olen siitä pitäen ollut sitten mieluummin yksin. Kyllä se satuttaa olla suhteessa, jossa en kiinnosta toista sen vertaa.
Ja se kuuluisa arjessa huomiointi... itse tein sitä ihan automaatiolla, ja sen lisäksi suunnittelin meille tekemistä. Kun lopetin itse tekemisten suunnittelun, joulu- ja synttärilahjojen ostamisen (kun itsekään en koskaan mitään saanut syyllä "en mä vaan keksi mitään"), niin sitten vaan olla möllötettiin kotona ja
Sitähän ap nyt tässä kysyi...miten muilla. Ei hän pyytänyt ratkaisuehdoksia omaan elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina silloin tällöin esimerkiksi ostaa koko perheelle liput johonkin tapahtumaan tai näyttelyyn, ehdottaa mennäänkö syömään tai käydäänkö kylässä jollain kaverilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Niin, eli suunnittelette vuoro vuosin, eli ei ole sama kuin ap:lla.
Itselläni oli vastaava tilanne avioliiitossa. Siitä erottua aloitin parisuhteen, jossa tuo sama toistui, niin olen siitä pitäen ollut sitten mieluummin yksin. Kyllä se satuttaa olla suhteessa, jossa en kiinnosta toista sen vertaa.
Ja se kuuluisa arjessa huomiointi... itse tein sitä ihan automaatiolla, ja sen lisäksi suunnittelin meille tekemistä. Kun lopetin itse tekemisten suunnittelun, joulu- ja synttärilahjojen ostamisen (kun itsekään en koskaan mitään saanut syyllä "en mä vaan keksi mitään"), niin sitten vaan olla möllötettiin kotona ja
Aloitukseen saa vasta vain jos on kirjoittaa katkeruuden kitkerää höttöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele.
Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap
Ex-vaimoni pettyi myös pariterapiaan kun kaikki vika ei ollutkaan minussa. Hän lopetti kesken ja itse jatkoin loppuun ja otin eron.
Terapeutin on hyvin vaikea nähdä todellista tilannetta jos toinen esim
Eli vika on vain ja ainoistaan miehessä ja nainen on aina se lapsen tasolle typistetty viaton uhri?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alotuksien kaltaisessa suhteessa on usein on kaksi aikuista lasta , joiden säröt osuvat&nbs
En mä nyt ymmärrä miten sun itsetunto ja jalat liittyy tuohon ihan neutraalisti esitettyyn kysymykseen siitä, että kumman idea alkujaan tuo teidän järjestely oli?
Meillä minä ideoin enemmän, mutta mies on tosi helppo saada mukaan ideoihin. Ja yleensä hän sitten tekee konkreettisesti enemmän esim. matkojen suhteen. Esim. yleensä tekee suurimman osan varauksista ja kaikki ajoreittisuunnittelut, jos ollaan autolla liikkeellä. Jos ollaan menossa koko perheellä, olen ulkoistanut hotellien etsinnän teineille.
Olen sanonut miehelle suoraan, että minulle on tärkeää, että synttärit, hääpäivät yms. muistetaan. Niinpä hän on laittanut ne kalenteriin ja toistaiseksi on aina muistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele.
Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap
Ex-vaimoni pettyi myös pariterapiaan kun kaikki vika ei ollutkaan minussa. Hän lopetti kesken ja itse jatkoin loppuun ja otin eron.
Terapeutin on hyvin vaikea nähdä todellista tilannetta jos toinen esim
Myös meidän itsemme on vaikea nähdä todellinen tilanne, olemme sokeita omalle käytökselle ja se oma napa on se oma napa. Siksi halusinkin viedä prosessin loppuun asti. Ei terapia ole mikään autuaaksi tekevä asia, varskinkin kun valehtelu on niin pirun helppoa. Sen kun muistaa, että surkemmat valheet kertoo itselleen pääsee pitkälle.
Kuinka monta vuotta aloittja sinä jo olet valehdellut itselleesi ja odottanut ja odottanut, että mies muuttuu?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä suunnittelemme yhdessä mitä kivaa teemme viikonloppuisin (arkipäivinä ei ehdi oikein muuta kuin suoriutumaan), mutta joskus ideoi kyllä itsekin. Tänä viikonloppuna haluaa mennä katsomaan Projio 2024 -näyttelyä ja oli sitten varannut samalla pöydän yhteen meidän suosikkiravintoloistamme.
Minusta aloittajan mies ei kuulosta sellaiselta, että aloittajan kannattaisi tuhlata häneen enää hetkeäkään ainutkertaista elämäänsä. Mies ei selvästi arvosta aloittajaa ja sen lisäksi tuo manipulointi heilauttaakin koko kuvion jo sairaan puolelle.
Hyviäkin miehiä on ja vaikkei löydy, on aina parempi olla ilman kuin huonon kanssa.
Kiitos fiksusta vastauksesta. Tuo olisi niin ihanaa että joskus mies varaisi itse pöydän jostain ravintolasta, vaan ei tee sitä.
Tuon manipulaation olen tajunnut vasta ihan viime aikoina ja olen ihan tosi ymmärtänyt että syy meidän ongelmiin on enemmän miehessä. Toki minulla on se ongelma että en ole arvostanut itseäni tarpeeksi ja olen jäänyt tällaiseen suhteeseen vuosiksi.
Meillä lapset ja mies haluaisi jatkaa ja mennä parisuhdeterapiaan, mutta kun kaikki on niin hiton vaikeaa. Mitään ei tee pyytämättä eikä usein silloinkaan. Olen aivan kyllästynyt siihen. Omasta mielestään on oikein hyvä mies, ja tekee tosi suuren numeron kaikesta mitä itse tekee perheen hyväksi, vaikka minulla aina tunne että teen enemmän, enkä niistä asioista taas saa itse mitään arvostusta, päinvastoin.
Nyt esim syyslomaviikolla olen itse lomalla, ja lähdin yksin lasten kanssa lyhyelle matkalle, kun mies oli töissä, pystyi pitämään vain yhden lomapäivän (oli aiemmin sanonut että pitää syysloman, mutta se vaan jäi sitten, ei edes kommunikoinut aiheesta vaan oletti vaan että minä olen lasten kanssa). Mies sillä aikaa korjasi yhden jutun kotona ja teki siitå tosi ison numeron. Tämäkin oli asia jonka olin pyytänyt tekemään jo useamman vuoden ajan. Hyvä että hoiti pois (kun taas jälleen kerran pyysin), mutta hän ei millään tavalla noteerannut sitä että hänhän sai monta vapaailtaa ja yhden kokonaisen lomapäivän melkein olla vaan itsekseen kun me olimme pois. Kaikki kenellä useampi lapsi tietää, että reissaaminen yksin lasten kanssa voi olla aika rankkaakin. Hän jopa käänsi asian niin että hänellähän oli rankkaa kun yksin vaan joutui olemaan kotona samalla kun me lomamatkalla (jonka maksoin täysin yksin).
Hän siis jatkuvasti itse odottaa arvostusta, mutta ei arvosta pätkääkään sitä mitä minä teen. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alotuksien kaltaisessa suhteessa on usein on kaksi aikuista lasta , joiden säröt osuvat&nbs
Miten tää sun vuodatus liittyy tuohon sulle esitettyyn yksinkertaiseen kysymykseen?
Ei arvosta sinua.