Suunnitteleeko puolisosi yhteistä tekemistä? Jos niin mitä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa tällaisen ihmisen parisuhteeseen joka ei yhtään halua/jaksa panostaa vaan pitää suhdetta täysin itsestäänselvyytenä?

Hyväksikäyttö. Oikeutus. Narsismi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä suunnittelemme yhdessä mitä kivaa teemme viikonloppuisin (arkipäivinä ei ehdi oikein muuta kuin suoriutumaan), mutta joskus ideoi kyllä itsekin. Tänä viikonloppuna haluaa mennä katsomaan Projio 2024 -näyttelyä ja oli sitten varannut samalla pöydän yhteen meidän suosikkiravintoloistamme.

Minusta aloittajan mies ei kuulosta sellaiselta, että aloittajan kannattaisi tuhlata häneen enää hetkeäkään ainutkertaista elämäänsä. Mies ei selvästi arvosta aloittajaa ja sen lisäksi tuo manipulointi heilauttaakin koko kuvion jo sairaan puolelle.

Hyviäkin miehiä on ja vaikkei löydy, on aina parempi olla ilman kuin huonon kanssa.

Kiitos fiksusta vastaukse

 

Eikö olennainen kysymys ole tuossa, miksi tämä mies on parisuhteessa kun ei halua tehdä mitään parisuhteen eteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele. 

Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap

Ex-vaimoni pettyi myös paritera

Tuotanoin, ei taida tämäkään asia ihan niin mustavalkoista olla.

Itselleni iskostettiin jo lapsena, ettei tarpeillani ja toiveillani ole väliä, ja aina on ajateltava muita ensin. Minusta kasvoi siis miellyttäjä, narsistiksi en nyt itseäni kyllä kuvailisi.

Kun olen miellyttäjä, niin valitettavan helposti päädyn epätasapainoisiin ihmissuhteisiin, jossa itse annan kaikkeni, toista ei välttämättä edes kiinnosta tai sitten ottaa saamansa hyödyn irti. Mutta aito välittäminen on tilanteesta kaukana, kun itse tarvitsisin toista, olen omillani. Ja toki näistä olen lopulta ollut pahoin mielin. Taustalla on se hyväksynnän ja rakkauden kaipuu, toive kehuista ja siitä, kuinka ihana ihminen olen. 

Ja joo, en ole parisuhteessa. Työstän itseäni parempaan kuntoon, jotten enää ikinä ole tuollaisen asetelman ihmissuhteissa.

Joo, ei sinun tarvitse löytää termiä sille mitä olet. Se riittää, että tunnistaa ne omat viat ja puutteet ja kohtaa ne, eikä vain kulje vattuloimassa tekosyitä ja syyttämässä kaikesta "epäonnistumistaan" muita. Se on tärkeä oivallus on pysähtyä miettimittimään mikä on oma osuuteni ongelmiin. Se on ainoa tie ehjään parisuhteeseenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä suunnittelemme yhdessä mitä kivaa teemme viikonloppuisin (arkipäivinä ei ehdi oikein muuta kuin suoriutumaan), mutta joskus ideoi kyllä itsekin. Tänä viikonloppuna haluaa mennä katsomaan Projio 2024 -näyttelyä ja oli sitten varannut samalla pöydän yhteen meidän suosikkiravintoloistamme.

Minusta aloittajan mies ei kuulosta sellaiselta, että aloittajan kannattaisi tuhlata häneen enää hetkeäkään ainutkertaista elämäänsä. Mies ei selvästi arvosta aloittajaa ja sen lisäksi tuo manipulointi heilauttaakin koko kuvion jo sairaan puolelle.

Hyviäkin miehiä on ja vaikkei löydy, on aina parempi olla ilman kuin huonon kanssa.

Eikö olennainen kysymys ole tuossa, miksi tämä mies on parisuhteessa kun ei halua tehdä mitään parisuhteen eteen?

Missä tuossa? 

OT. Sivusta huutelen, että tuo autolla kuskaamimen ei välttämättä ole mikään ihana ele ellei henkilö ole muuten sellainen huomaavainen tyyppi. Tunnen kolme miestä, jotka ovat sairaalloisen mustasukkaisia.

Yksi oli eksäni. Hän tarjoutui kuskaamaan minut kahville ystäväni kanssa. Matkaa 1km. Sanoin että senhän kävelee helposti. No, hänellä oli mukamas asiaa suutarille, joka on siellä kauppakeskuksen parkkihallissa. Minä menin 3.kerrokseen kahvilaan ja kas, puolen tunnin päästä mies käveli kahvilan ohi! Piti kuulemma mennä lataamaan puhelinta hetkeksi. Koti oli tosiaan kilsan päässä. Tämä vain yksi esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele. 

Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap

 

Kyllä. Mutta se on hassu neuvo aina vaan keskittyä omiin ongelmiin, kun joissain tapauksissa vastapuoli on täysin parisuhdekelvoton ja ainoa vaihtoehto silloin on ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä suunnittelemme yhdessä mitä kivaa teemme viikonloppuisin (arkipäivinä ei ehdi oikein muuta kuin suoriutumaan), mutta joskus ideoi kyllä itsekin. Tänä viikonloppuna haluaa mennä katsomaan Projio 2024 -näyttelyä ja oli sitten varannut samalla pöydän yhteen meidän suosikkiravintoloistamme.

Minusta aloittajan mies ei kuulosta sellaiselta, että aloittajan kannattaisi tuhlata häneen enää hetkeäkään ainutkertaista elämäänsä. Mies ei selvästi arvosta aloittajaa ja sen lisäksi tuo manipulointi heilauttaakin koko kuvion jo sairaan puolelle.

Hyviäkin miehiä on ja vaikkei löydy, o

Eikö olennainen kysymys ole tuossa, miksi tämä mies on parisuhteessa kun ei halua tehdä mitään parisuhteen eteen?

Hänellä on se mitä hän parisuhteelta tarvitsee? Mäkin muistan omasta lapsuudestani sen, että siellä oli se isäksi kutsuttu henkilö, joka kävi töissä, söi ja nukkuin. Olen nyt itsekin huomannut vanhemmiten, että olen luonteeltani enemmän isäni kaltainen. 

Vierailija kirjoitti:

OT. Sivusta huutelen, että tuo autolla kuskaamimen ei välttämättä ole mikään ihana ele ellei henkilö ole muuten sellainen huomaavainen tyyppi. Tunnen kolme miestä, jotka ovat sairaalloisen mustasukkaisia.

Yksi oli eksäni. Hän tarjoutui kuskaamaan minut kahville ystäväni kanssa. Matkaa 1km. Sanoin että senhän kävelee helposti. No, hänellä oli mukamas asiaa suutarille, joka on siellä kauppakeskuksen parkkihallissa. Minä menin 3.kerrokseen kahvilaan ja kas, puolen tunnin päästä mies käveli kahvilan ohi! Piti kuulemma mennä lataamaan puhelinta hetkeksi. Koti oli tosiaan kilsan päässä. Tämä vain yksi esimerkki.

ok

30 v liitto takana, ei koskaan ole ideoinut yhtään mitään. Mä oon tehnyt kaiken suunnittelun ja maksamisen, koska mies on työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa tällaisen ihmisen parisuhteeseen joka ei yhtään halua/jaksa panostaa vaan pitää suhdetta täysin itsestäänselvyytenä?

Hyväksikäyttö. Oikeutus. Narsismi. 

Erilainen persoonallisuus.

Vierailija kirjoitti:

30 v liitto takana, ei koskaan ole ideoinut yhtään mitään. Mä oon tehnyt kaiken suunnittelun ja maksamisen, koska mies on työtön.

Millaiseksi koet parisuhteesi? 

Vierailija kirjoitti:

30 v liitto takana, ei koskaan ole ideoinut yhtään mitään. Mä oon tehnyt kaiken suunnittelun ja maksamisen, koska mies on työtön.

Hän on ollut 30 vuotta työtön?

Vierailija kirjoitti:

OT. Sivusta huutelen, että tuo autolla kuskaamimen ei välttämättä ole mikään ihana ele ellei henkilö ole muuten sellainen huomaavainen tyyppi. Tunnen kolme miestä, jotka ovat sairaalloisen mustasukkaisia.

Yksi oli eksäni. Hän tarjoutui kuskaamaan minut kahville ystäväni kanssa. Matkaa 1km. Sanoin että senhän kävelee helposti. No, hänellä oli mukamas asiaa suutarille, joka on siellä kauppakeskuksen parkkihallissa. Minä menin 3.kerrokseen kahvilaan ja kas, puolen tunnin päästä mies käveli kahvilan ohi! Piti kuulemma mennä lataamaan puhelinta hetkeksi. Koti oli tosiaan kilsan päässä. Tämä vain yksi esimerkki.

Totta muuten. En ole tullut ajatelleeksi tuota. Voi olla että mies haluaa nähdä menenkö todella töihin tai minne ylipäänsä menen. 

T. Ap

Eipä oikein suunnittele. Puoliso tekee paljon töitä, joiden vuoksi on paljon toisella paikkakunnalla, ja kotonakin ollessa on usein ajatukset töiden parissa. Ei hänellä oikein riitä kaistaa ja mielenkiintoa tällaisiin. Alusta alkaen tilanne on valunut siihen, että minä teen suunnitelmat viikonlopuista, lomista, matkoista ja muista ajanvietoista, tai muuten niitä ei tapahdu. Välillä olen kokenut hiukan uupumusta ja kertonut puolisolle etten jaksa suunnitella kaikkea, ideoi ja suunnittele sinä jotain juhannukseksi/lasten syyslomaksi/vappuviikonlopuksi. Lopputuloksen voitte arvata: sitten ollaan suunnitelmien puuttuessa kotona ja katsellaan esimerkiksi juhannuksen läpi telkkaria ja syödään pitsaa.

(Olen turvautunut tähän vaihtoehtoon vain silloin kun olen aidosti ajatellut, että tämäntyyppinen vaihtoehtokin on ok. Kuten nyt vaikka tämän vuoden juhannuksena.)

Rohkenen veikata, että useimmin naiset ottavat perheessä/parisuhteessa sen projektipäällikön paikan, ja miehet passivoituvat entisestään. Tuntuuhan se pahalta siltä ettei toinen välitä tai arvosta yhdessäoloa. Varsinkin jos sama puoliso on ns. "huono hankkimaan lahjoja". Miehet itse kai pitävät sitä rentona ja mutkattomana elämänasenteena, tai mistä minä tiedän.

Eipä oikeastaan. Silloin kun tavattiin, maalaili ihania treffi-iltoja, vähintään kerran kuukaudessa oli keksimässä kaikkea mukavaa ja minä sanoin tekeväni samoin. Viiden vuoden parisuhteen aikana hän on toteuttanut nämä juttunsa noin 5 kertaa, minä 6 ja sen jälkeen annoin olla. Tämän lisäksi ei saa kokattua yhtään mitään itse, vaikka osaa kyllä. Ihmetyttää miten on niin vaikeaa tehdä ruoka valmiiksi kun olen tulossa kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Ja jääkaapin, pakastimen tai kuiva-ainekaapin sisällöstä tuo ei tiedä mitään, kyselee minulta onko jotain vai pitääkö (minun) käydä kaupassa. Kyllähän tämä v-tuttaa, harkitsen siirtyväni omaan talouteen ja jätän tuon vaikka vanhempiensa ruokittavaksi. Weaponized incompetence.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele. 

Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt mit

 

Kyllä. Mutta se on hassu neuvo aina vaan keskittyä omiin ongelmiin, kun joissain tapauksissa vastapuoli on täysin parisuhdekelvoton ja ainoa vaihtoehto silloin on ero.

Esim läheisriippa ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen. Ja ainoa tie päästä tuollaisesa suhteesta on kohdata ne omat riippuvuden tuomat ongelmat.

Oman arvonsa tunteminen ja itsenäs kohtaaminen on edellytys rajojen vetämiselle. Ihminen, jolla on terve itsetunto ja, joka tuntee itsensä ja pitää itsestään sellaisena kuin on, ei hyväksy huonoa kohtelua missään ihmissuhteissa tai tunne tarvetta kuristaa toista huonolla kohtelulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele. 

Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt mit

Kyllä. Mutta se on hassu neuvo aina vaan keskittyä omiin ongelmiin, kun joissain tapauksissa vastapuoli on täysin parisuhdekelvoton ja ainoa vaihtoehto silloin on ero.

Todella hassu ajatus. Mistä sait sellaisen edes päähäsi? Kun tuntee itsensä niin hyvässä kuin pahassa saattaa onnistua parisuhteessakin. Minä en ainakaan ole virheetön, että vaatisin täydellisyyttä mieheltäni. Ja kun tunnen arvoni, en olisi hänen kanssaan jos hän olisi täysin kelvoton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele. 

Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan

 

Mutta jos olet jo syystä tai toisesta tällaisessa parisuhteessa.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele. 

Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan

 

Narsistisessa suhteessa urhi usein liian pitkään keskittyy keksimään syitä itsestään, vaikka ainoa vaihtoehto on ero.

Argh en kestä noita huono hankkimaan lahjoja miehiä. Jopa minun 11v ja 14v pojat osaavat ostaa ihania lahjoja kaikille perheenjäsenille.