Lue keskustelun säännöt.
Miksi olette sinkkuja?
13.10.2024 |
Eikö olisi parempi seurustella ja asua jonkun kanssa yhdessä?
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset pimeät syysillat on vaikeita olla sinkku. Kun olisi kiva, turvallinen mies tässä vieressä, jonka syliin käpertyä... <3 n32
Sama. Kunpa olisi joku jota koskettaa, jota halata, jolle keittää kuppi yrttiteetä samalla kun keitän itselleni.
Moni täällä näyttää nauttivan sinkkuudesta. Minä en nauti siitä tippaakaan, myönnän sen.
Just tää <3 Mä kyllä nautin sinkkuudesta muuten paitsi aina tähän vuodenaikaan :D Kirjaimellisesti just nyt tuntuu siltä että jotain olennaista puuttuu. n32
No mutta jos sä kuitenkin nautit sinkkuna olosta keväät, kesät ja talvet, niin ei kai toi nyt mikään katastrofi ole jos kuukauden tai pari vuodessa hetkellisesti kaipaat kumppania.
On se kun se kaipaus yltyy niin isoksi pienessä mielessä :D Kaipaan silloin kaikkea mitä miehessä nyt voi ikinä kaivata. Vasta kun valo ja aurinko palaa, niin se pahin tunne häviää. Toki silloinkin aina välillä kaipaa sitä kumppania mutta ei samoissa määrin, silloin sinkkuus on paljon iisimpi pala kakkua. n32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En löydä 30-45-vuotiasta, hyväsydämistä, kaunista ja älykästä naista. En edes tiedä yhtään sellaista, en sinkkua, en varattua. Ja hänen pitäisi myös haluta olla minun kanssani. En haluaisi tinkiä yhdestäkään kriteeristä, joten olen yksin.
Oon ollut kolmesti avoliitossa. Haluan tulla ja mennä ilman kyttäämistä ja selittelyä. Haluan tulla tiistaina kotiin ja pistää musat täysille, ja vetää pari bisseä ja katsoa misavideoita. Pari kertaa viikossa saan olla isä lapsilleni, ja 40h/vk tehokas toimistotyöläinen, mutta kun on omaa aikaa, niin tapailen nuoria naisia ja vien heitä ajelulle autollani. Onneksi en mennyt koskaan naimisiin. Nuorten naisten tapailu pitäå omankin mielen virkeänä.
Vielä tarvitsisi tietää, että mistä voisin löytää ja kohdata hänet, joka haluaisi olla minun parisuhdekumppanini ainakin suunnilleen yhtä paljon kuin mitä minä hänen. - Pelkkä ajatuskin esimerkiksi Tinderiin menemisestä jotenkin tökkii. Ajatus siellä, että alle puolessa sekunnissa joku heilauttaa sormeaan profillin kohdalla jatkaakseen haluten tutustua minuun tai seuraavaan ja taas seuraavaan profiliin vain tuntuu hyvin ällöttävltä. - Ja millä ihmeellä minä osasiin sieltä seuloa ketään?
Onneksi ollaan synnytty maahan jossa nainen voi päättää elää yksin, jos niin haluaa. Itsellä ei ole koskaan ollut mitään viettiä perustaa perhettä eikä huolia ketään saman katon alle. Parisuhteita on ollut. Mutta on ollut hermoja kiristävää, kun olen joutunut omassa kodissani käskemään toista siivoamaan jälkensä. Esimerkiksi ruoan teon jälkeen se rätin käteen ottaminen ei kaikilta onnistu, vaikka ruokaa on pitkin hellaa. Yksikin oli tottunut siihen, että vei äidillensä pyykkinsä pestäväksi. Ja riitaa tuli, kun en suostunut ottamaan tuota pyykkärin roolia. Miehet odottaa ja olettaa naisen ottavan kodinhengettären roolin. Itseäni tuo rooli ei kiinnosta eikä ole luontaista minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikko itseluottamus. En uskalla kaltsoa edes naista silmiin tai vastata mitään jos joku lähestyy(Ei kyllä ole koskaan lähestynyt). Nyt olen jo niin vanha ettei kukaan nainen varmaan muutenkaan haluaisi miestä joka ei ole pitänyt naista edes kädestä kiinni?
Naisilla on niin helppoa. Heiltä ei vaadita kivoja ominaisuuksia ja heitä lähestytään missä vaan. Saavat myös kaikki ongelmansa anteeksi miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset pimeät syysillat on vaikeita olla sinkku. Kun olisi kiva, turvallinen mies tässä vieressä, jonka syliin käpertyä... <3 n32
Sama. Kunpa olisi joku jota koskettaa, jota halata, jolle keittää kuppi yrttiteetä samalla kun keitän itselleni.
Moni täällä näyttää nauttivan sinkkuudesta. Minä en nauti siitä tippaakaan, myönnän sen.
Vaikeaa tämä yksinelo (ja -olo) on mullekin ja tuntuu ihan kuin näivettyisin enkä olisi edes kunnolla elossa vaikka itselläkin nuo pari nuoruudensuhdetta oli kaikkea muuta kuin menestyksiä. Siksihän sitä (iki)sinkkuna elänkin.
En siis tietenkään halua enää ikinä kokea tuollaista suhdetta, mutta en pidä sitäkään mahdollisena etteikö hyvää parisuhdetta olisi olemassa tai etteikö sellainen omalle kohdallenikin voisi (vielä) osua.
Kyllä (iki)sinkkuus huonon suhteen voittaa, mutta ei tämäkään ole kiva vaihtoehto. Olisi kyllä enemmän kuin kivaa, jos itsekin tästä nauttisin, koska pikkuhiljaa se ajatus kuitenkin jostain tajuntaan jo hiipii, että tämä saattaa kuitenkin olla pysyvää eikä muusta kannata enää edes unelmoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ollaan synnytty maahan jossa nainen voi päättää elää yksin, jos niin haluaa. Itsellä ei ole koskaan ollut mitään viettiä perustaa perhettä eikä huolia ketään saman katon alle. Parisuhteita on ollut. Mutta on ollut hermoja kiristävää, kun olen joutunut omassa kodissani käskemään toista siivoamaan jälkensä. Esimerkiksi ruoan teon jälkeen se rätin käteen ottaminen ei kaikilta onnistu, vaikka ruokaa on pitkin hellaa. Yksikin oli tottunut siihen, että vei äidillensä pyykkinsä pestäväksi. Ja riitaa tuli, kun en suostunut ottamaan tuota pyykkärin roolia. Miehet odottaa ja olettaa naisen ottavan kodinhengettären roolin. Itseäni tuo rooli ei kiinnosta eikä ole luontaista minulle.
"Miehet odottaa ja olettaa naisen ottavan kodinhengettären roolin."
Eivät odota tai oleta. -m
Koska kukaan ei ole tykännyt minusta vielä tähän mennessä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heikko itseluottamus. En uskalla kaltsoa edes naista silmiin tai vastata mitään jos joku lähestyy(Ei kyllä ole koskaan lähestynyt). Nyt olen jo niin vanha ettei kukaan nainen varmaan muutenkaan haluaisi miestä joka ei ole pitänyt naista edes kädestä kiinni?
Naisilla on niin helppoa. Heiltä ei vaadita kivoja ominaisuuksia ja heitä lähestytään missä vaan. Saavat myös kaikki ongelmansa anteeksi miehiltä.
Tuo ei ole totta. Deittimaailma on julma myös naisille. Itse olen ihan perusnätti nainen, mutta minua ei koskaan lähestytä. Olen introvertti ja olemuksestani saa etäisen kuvan. En juurikaan osaa mitään kevyttä jutustelua, vaan olen asiakeskustelija. Minua pidetään etäisenä ja tylsänä. Hymyilen kyllä paljon, mutta kiinnostavana oleminen vaatii jotain muutakin. Olen tuon ajan saatossa hyväksynyt, sillä en pysty esittämään raikasta sosiaalista persoonaa.
Valitettavasti toisilleen sopivat ihmiset ei aina kohtaa. Ja nykypäivänä vielä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen kohdannut sen oikean, joka ei halua olla kanssani, joten aika hyvät kemiat saa olla jos jonkun kelpuutan itselleni puolisoksi.
Erikoinen maailmankatsomus sinulla. Mun olisi aika vaikea ajatella noin, että joku ihminen olisi "se oikea" minulle, vaikka se kyseinen ihminen ei edes halua olla kanssani :D
Sivusta kommentoin, että ei tuo ole ollenkaan erikoista. En minä itsekään haluaisi olla yhdessä tämän ihmisen kanssa jollainen minusta on tullut ja ymmärrän hyvin, että tässä välissä ehti tapahtua sellaisia asioita, että ne teki sen oikean silmissä minusta eli hänelle siitä oikeasta epäkelvon kumppanin.
Todennäköisesti pysyvästi ja sen kanssa on vain elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa mitään uutta ihmistä. Opiskeluun ja työssäkäyntiin menee kaikki aika ja henkinen kapasiteetti.
Ei mulla riitä tunteja vuorokaudessa kellekään muulle kuin itselleni tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset pimeät syysillat on vaikeita olla sinkku. Kun olisi kiva, turvallinen mies tässä vieressä, jonka syliin käpertyä... <3 n32
Sama. Kunpa olisi joku jota koskettaa, jota halata, jolle keittää kuppi yrttiteetä samalla kun keitän itselleni.
Moni täällä näyttää nauttivan sinkkuudesta. Minä en nauti siitä tippaakaan, myönnän sen.
Yrttiteetä? Ei ihme, että olet sinkku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen liian vanha ja ruma. En ole kelvannut kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä sinkkuaika on johtunut siitä, että on ollut pitkään myös varattu. On ollut hienoa haukata happea välillä, kun on jakanut kaiken toisen ihmisen kanssa nuoresta asti. Vaikka on ollut välillä sinkkunakin, sitä ei ole kestänyt kauaa ja nuorena se oli jopa ahdistavaa.
Tämä piti ehkä kokea nyt, kun on tarpeeksi vanha. Ei kaipaa koko ajan seuraa ja menoja.
Suosittelen sinkkuuden kokemista muillekin vanhoille! Ei kannata masentua, vaikka edessä olisi ero. Kannattaa myös harkita lähteä huonosta suhteesta. Elämä ei ole ohi niin kauan kun elossa ollaan... Ei voi tietää, mitä sinkkuus tuo tullessaan!
Kiitos sulle. Erosuru päällä pitkästä liitosta. Sain tästä voimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ollaan synnytty maahan jossa nainen voi päättää elää yksin, jos niin haluaa. Itsellä ei ole koskaan ollut mitään viettiä perustaa perhettä eikä huolia ketään saman katon alle. Parisuhteita on ollut. Mutta on ollut hermoja kiristävää, kun olen joutunut omassa kodissani käskemään toista siivoamaan jälkensä. Esimerkiksi ruoan teon jälkeen se rätin käteen ottaminen ei kaikilta onnistu, vaikka ruokaa on pitkin hellaa. Yksikin oli tottunut siihen, että vei äidillensä pyykkinsä pestäväksi. Ja riitaa tuli, kun en suostunut ottamaan tuota pyykkärin roolia. Miehet odottaa ja olettaa naisen ottavan kodinhengettären roolin. Itseäni tuo rooli ei kiinnosta eikä ole luontaista minulle.
"Miehet odottaa ja olettaa naisen ottavan kodinhengettären roolin."
Eivät odota tai oleta. -m
Tuo "miehet haluavat vain kotipalvelijan" hokema on pelkästään joidenkin katkerien ikisinkkunaisten psykologinen cope. He eivät kykene saamaan kumppania, eivätkä kestä kohdata totuutta omasta heikosta kilpailukyvystään, joten he rakentavat tuollaisen vale narratiivin päässään:
"En olisi halunnutkaan miestä, kun miehet eivät oikeasti tahdo muuta kuin ilmaisen palvelijan naisesta. Kävipä minulla tuuri".
Surullisia ihmiskohtaloita. Monia tuollaisia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset pimeät syysillat on vaikeita olla sinkku. Kun olisi kiva, turvallinen mies tässä vieressä, jonka syliin käpertyä... <3 n32
Sama. Kunpa olisi joku jota koskettaa, jota halata, jolle keittää kuppi yrttiteetä samalla kun keitän itselleni.
Moni täällä näyttää nauttivan sinkkuudesta. Minä en nauti siitä tippaakaan, myönnän sen.
Yrttiteetä? Ei ihme, että olet sinkku!
Moni parisuhteessa oleva nainenkin juo yrttiteetä 😂
T. Sama
Kaksikymmentä neljä vuotta olen tuota pohtinut, enkä ole keksinyt syytä, eikä kukaan kohtaamani nainenkaan ole avannut, vaan pohtinut, että jos toinen meistä alkaakin seurustella tahollaan...
Vierailija kirjoitti:
Vielä tarvitsisi tietää, että mistä voisin löytää ja kohdata hänet, joka haluaisi olla minun parisuhdekumppanini ainakin suunnilleen yhtä paljon kuin mitä minä hänen. - Pelkkä ajatuskin esimerkiksi Tinderiin menemisestä jotenkin tökkii. Ajatus siellä, että alle puolessa sekunnissa joku heilauttaa sormeaan profillin kohdalla jatkaakseen haluten tutustua minuun tai seuraavaan ja taas seuraavaan profiliin vain tuntuu hyvin ällöttävltä. - Ja millä ihmeellä minä osasiin sieltä seuloa ketään?
Kyllä ne ihmiset baarissakin päättää ensimmäisen puolen sekunnin aikana että kuka näyttää hyvältä, kuka on kiinnostavan näköinen. Ei se loppujen lopuksi juuri eroa Tinderistä.
Jos pelkkää kosketusta kaipaa niin ei sillä ole eroa onko se mieheltä, naiselta vai koiralta.