Lue keskustelun säännöt.
Miksi olette sinkkuja?
13.10.2024 |
Eikö olisi parempi seurustella ja asua jonkun kanssa yhdessä?
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tarvitsisi tietää, että mistä voisin löytää ja kohdata hänet, joka haluaisi olla minun parisuhdekumppanini ainakin suunnilleen yhtä paljon kuin mitä minä hänen. - Pelkkä ajatuskin esimerkiksi Tinderiin menemisestä jotenkin tökkii. Ajatus siellä, että alle puolessa sekunnissa joku heilauttaa sormeaan profillin kohdalla jatkaakseen haluten tutustua minuun tai seuraavaan ja taas seuraavaan profiliin vain tuntuu hyvin ällöttävltä. - Ja millä ihmeellä minä osasiin sieltä seuloa ketään?
Kyllä ne ihmiset baarissakin päättää ensimmäisen puolen sekunnin aikana että kuka näyttää hyvältä, kuka on kiinnostavan näköinen. Ei se loppujen lopuksi juuri eroa Tinderistä.
He varmasti jotka ovat hakemassa ensisijaisesti vaihtuvaa yhdenyön seuraa. Nämä ei ymmärrettävästikään tuhlaa tehokasta peliaikaa siihen, että juttelisivat ihan vaan niitä näitä ihmisten kanssa ja tutustuisivat ilman minkäänlaista taka-ajatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tarvitsisi tietää, että mistä voisin löytää ja kohdata hänet, joka haluaisi olla minun parisuhdekumppanini ainakin suunnilleen yhtä paljon kuin mitä minä hänen. - Pelkkä ajatuskin esimerkiksi Tinderiin menemisestä jotenkin tökkii. Ajatus siellä, että alle puolessa sekunnissa joku heilauttaa sormeaan profillin kohdalla jatkaakseen haluten tutustua minuun tai seuraavaan ja taas seuraavaan profiliin vain tuntuu hyvin ällöttävltä. - Ja millä ihmeellä minä osasiin sieltä seuloa ketään?
Kyllä ne ihmiset baarissakin päättää ensimmäisen puolen sekunnin aikana että kuka näyttää hyvältä, kuka on kiinnostavan näköinen. Ei se loppujen lopuksi juuri eroa Tinderistä.
Niinpä. Saatat varmasti olla oikeassa. Ja varmasti Tinderissa)kin) on paljon myös hyvääkin. Silti siitä puuttuu "se" jokin. - Ei se baarissa ole yhtään sen helpompaa. Eniten ehkä harmittaa se, että vaikka sanotaan että sen oma rakkaansa ja erityisensäö voisi kohdata ja löytää missä vain, niin ainakin Suomessa ne paikat missä on yleisesti ja moraalisesti hyväksyttävää yrittää lähestyä toista seuranhakumielessä ovat melko vähäiset.
- Ja ei syy ei ole niin yksinkertainen kuin viittaus Me toohon tai kuvitelma siitä, että jokainen nainen pitää häntä lähetyvää miestä potentiaalsiena uhkana, joka ei halua häneltä mitään muuta kuin halua loukata tai satuttaa häntä vaan yksinkertaisesti tällainen tapa (= lähes missä vain paikassa yritys kohdtata toinen seuranhakumielessä) ei vain ole yleisesti Suomessa tapana.
Ei ole löytynyt hyvää miestä, joka ei juo.
Tykkää normaali elämästä.
En kyllä ole vuosiin etsinytkään.
Jos tietäsin syyn, miksi olen sinkku, niin mahtaisinko silloin olla sinkku? - Se kun ei tapaa monetikaan kelväta selitykseski, ettei vain ole kohdannut "sitä" oikeaa.
Mutta on turhauttavaa ja ikävää kun en itse pysty osoittamaan edes itselleni. että katso nyt tuossa niin ja tässäkin on tai ovat ne syyt miksi juuri minun kohtalon on olla sinkku ja huomata todennäköisesti pian taas olleeni yksi vuoden lisää sinkkuna.
En missään nimessä väitä, että olisin täydellinen tai, että vaatisin kumppaniltani täydellisyyttä tai odottaisin häneltä virheettömyyttä.
Mutta josksu turhauttaa ja satuttaa kun ei saata ymmärtää miten tai kuinka moni vaikuttaa onnistuvan ja pystyvän saamaan mahdollsiuuden parisuhteeseen niin paljon mutkattomammin
Oma kohtaloni on ja on ollut päästä ns. friendzonelle. Paljon ja enemmänkin sekin. Mutta kyllä sitä ainakin välillä ja joskus olisi toivonut ja odottanut jotain eritavoin merkityskellistä ja mahdollista.
Kiitollinen saan olla paitis kavereistani ja ystväistäni ja muista läheisitäni koska olen liian heikko erakoituaksieni. - Vaikka toisaalta en tiedä mitä tapahtuisi, jos en itse jaksasiai olla aktiivinen ja yrittää nähdä vaivaa ja huolta ihmissuhteideni säilymisestä,
- Tai pyrkiä toetoisesti siihen,. että en katkeroidu ja kovetu siksi, että en saa osakseni kaipaanmaai ja toivomaani hellyyttä ja läheisyyttä.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyselet tyhmiä?
Koska osalla puuttuu kyky tai taito ymmärtää, että joku "normaali" ihminen mies tai nainen voisi olla sinkku vasten tahtoaan, vaan löytäisi aina itselleen vähintään seksiseuraa. - Ja jollei onnistuisi niin olisi luultavammin ncel - eli oletusarvoisesti mies, joka on niin vieraantunut todelliuudesta, että kaikki muut paitsi hän (incel) tajuavat miksi hän ei ole onnistunut etenään oarisuhteeseen saat löytämään itselleen haluamaansa seksikumppania. Naisille vastaava ilmaisu on mt-ongelmista kärsivä prinsessa, joka kyllä saisi heti mahdolliuuden niin parisuhteeseen kuin kohtaisi itseleen sopivan seksikumppanin kun vain laskisi tarpeeksi rimaa.
Moni meistä tajuaa, että asia ei ole edellä kuvayun tavoin näin yksinkertainen mutta kaikki eivät tajua. Valitettavasti. Kysymys on vähän samantapaisesta "ymmärrys vajeesta " kuin vaikka joidenkin kyvyttömyys ymmärtää, että miten joku voi olla työtön tai miksi joku asuu vuokralla tai miksi osa ei halua (tai vasta vastaavasti haluaa) syödä lihaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole löytynyt hyvää miestä, joka ei juo.
Tykkää normaali elämästä.
En kyllä ole vuosiin etsinytkään.
Silloin on vaikea löytää, jos ei edes yritä etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en ole lainkaan "parisuhdeihminen". Parikymppisenä tuli 2 kertaa kokeiltua avolittoa, mutta ei ollut mun juttu. Ekan kerran jälkeen ajattelin, että oli vaan väärä ihminen. Tokan kerran jälkeen ajattelin, että mä olen väärä ihminen parisuhteeseen. Muistan tokassa parisuhteessa, miten kerran tulin töistä kotiin. Olin jo laittamassa avainta kotioven lukkoon, mutta muutinkin mieleni ja menin mun vanhemmilleni kahville. Olin 22v ja ajattelin, että onhan tää aika noloa, että mun ikäinen mene emieluummin mutsille ja faijalle kahville kuin kotiin avomiehen luokse. Mulla oli hyvä, onnellinen ja turvallinen lapsuus, mutta sen ajan tapaan varsin autoritäärinen kasvatus. "Niin kauan kuin asut minun kattoni alla...." jne. Parisuhteessakaan ei voinut elää, mennä ja tulla miten halusi ja koin jotenkin kaikki sopimiset sellaisena, että mun pitäisi kysyä jotenkin lupaa. Ihan kuten lapsena piti aina kysyä lupa vanhemmilta, jos halusi tehdä jotain.
Tapasin myöhemmin miehen, jolle oli ihan ok, että molemmilla on omat kodit. Tuo suhde toimi jonkin aikaa, koska lasten takia noin muutenkaan en ollut ernää samalla tavalla vapaa kuin sinkkuna ennen lapsia. Kun lapset kasvoivat, alkoi tulla taas vapaudenkaipuuta. Pysyttiin exän kanssa kuitenkin kavereina ja kun exä yli neljännesvuosisata sitten tapasi nykyisen naisystävänsä (eivät hekään ole koskaan asuneet yhdessä), ystävystyin myös hänen kanssaan.
En ole koskaan pitänyt siitä, että olisin tilivelvollinen kenellekään tekemisistäni tai että mun pitäisi ottaa huomioon joku toinen ihminen, kun teen omaa elämääni koskevia päätöksiä. Lapset - silloin, kun olivat alaikäisiä - oli tottakai poikkeus. Jos kaipaan jonkun mielipidettä ennenkuin teen asiasta x päätöksen, kysyn asian x ammattilaiselta enkä joltain, joka vastaa vaan mutu-tuntumalta.
Vierailija kirjoitti:
Olen luonteeltani sen verran "diktaattori", että haluan päättää ja tehdä kaikki asiat oman mieleni mukaan. Siinä ei ole sijaa kumppanille!
Tämä. Ja kun eri ihmisille hyvä elämä merkitsee eri asioita. Itselleni juuri tuo oman mielen mukaan eläminen ja päättäminen on erittäin tärkeää. Se on asia josta en jousta enkä halua joustaa. Minulla ei ole mitään roolia elämässäni kumppanille, hoidan ja päätän kaiken itse. En myöskään voisi sietää että joku tulisi kotiini oleilemaan ja olemaan oman mielensä mukaan. Minun kotini on vain minun, ainoastaan kissani saa olla ja hän onkin luksusta ja erikoistapaus.
En halua ketään riitelemään ja vaatimaan ja sitomaan ja rajoittamaan. En sietäisi sitä hetkeäkään. Minulla on pieni mutta erittäin tärkeä ja läheinen ystäväpiiri, hyvät työkaverit ja tarvitsemani oma rauha ja reviiri jota kaipaan ja tarvitsen. Kissa sylissä tai vieressä tuo rauhaa ja läheisyyttä.
Seurustelua olen kokeillut aikoinaan mutta koska en jaksa kauaa koska aina alkaa ne vaatimukset ja rajoittaminen. Ystävyys riittää minulle, siinä annetaan sentään tilaa toiselle eikä olla vaatimassa jotain mitä ei voi antaa. Kaikki perustuu täysin vapaaehtoisuuteen.
Perhettä en ole koskaan halunnut juuri näistä syistä.
Kukin löytää onnensa omalla tavallaan. Suotakoon se jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen työtön ja varakas. Naiset ei halua työtöntä miestä.
Elämä helpompaa. Voi mennä ja tulla miten huvittaa. Ei tartte aikataulutella mitään eikä tartte ajatella aina sitä toista, jos olis menoa jne.
4v ollu sinkkuna ja talous kunnossa. Rahaa menee paljon vähemmän. On toi lista aika loputon. Sitä en sano etten koskaa menisi suhteeseen, mutta sen tiedän etten aio asua yhdessä enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole löytyny naisista pervoa nymfomaania joka haluaa paneskella ilman yhdessä asumista.
Koska olen tosi mukava, mutta asiat on haluttu pitää ihan ystävyystasolla.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Koska en ole lainkaan "parisuhdeihminen". Parikymppisenä tuli 2 kertaa kokeiltua avolittoa, mutta ei ollut mun juttu. Ekan kerran jälkeen ajattelin, että oli vaan väärä ihminen. Tokan kerran jälkeen ajattelin, että mä olen väärä ihminen parisuhteeseen. Muistan tokassa parisuhteessa, miten kerran tulin töistä kotiin. Olin jo laittamassa avainta kotioven lukkoon, mutta muutinkin mieleni ja menin mun vanhemmilleni kahville. Olin 22v ja ajattelin, että onhan tää aika noloa, että mun ikäinen mene emieluummin mutsille ja faijalle kahville kuin kotiin avomiehen luokse. Mulla oli hyvä, onnellinen ja turvallinen lapsuus, mutta sen ajan tapaan varsin autoritäärinen kasvatus. "Niin kauan kuin asut minun kattoni alla...." jne. Parisuhteessakaan ei voinut elää, mennä ja tulla miten halusi ja koin jotenkin kaikki sopimiset sellaisena, että mun pitäisi kysyä jotenkin lupaa. Ihan kuten lapsena piti aina kysyä lupa vanhemmilta, jos halusi tehdä jotain.
Vähän sama. Nuorempana oli jonkinlainen (sosiaalinen?) paine olla parisuhteessa. Yritin toisenkin kerran, mutta ahdistaa olla saatavilla ja huomioida toista ja toisen mielipiteet. Kun on itsellinen ja asuu omillaan ja tienaa omat rahat, niin miten helppoa.
Sinkkuus on vakioasteus, josta en halua poiketa. Itseäni ihmetyttää pikemminkin, miksi joku ei olisi sinkku.
Naisille ei kelpaa kaltaiseni kunnollinen ja hyvä videopelaava mies.
Järjellä kun asiaa ajattelee niin eihän siinä olisi mitään järkeä muuten kuin ehkä taloudellisesti.
En ole niitä naisia joiden hymy valaisee huoneen ja/tai jotka saisi lähestymisiä osakseen eikä omatkaan lähestymiset ole olleet erityisen toivottuja miesten reaktioista päätellen.
En ole sosiaalisesti taitava ilopilleri enkä erityisen puheliaskaan etenkään vieraiden ihmisten seurassa eli seurassani on ilmeisen hankalaa kenenkään viihtyä ainakaan niin kauaa, että tulisimme tutummiksi. Usein tulee tunne, että pelkkä läsnäoloni/paikalle saapumiseni saa ihmisillä niskavillat pystyyn ja hyökkäys (sanallinen siis) on paras puolustus vaikken ole edes sanonut kuin moi (tai en vielä edes sitä).
Tuo kaikki on saanut aikaan sen etten enää haluakaan mennä "ihmisten ilmoille" vaan olen melko erakoitunut. Se on tullut jo ihan riittävän selväksi etten ole haluttua seuraa kenellekään. Eläimet kyllä tuntuu minusta tykkäävän ja joskus (okei, usein( se herkistää ihan kyyneliin kun näen koiran joka minut nähdessään jää ihan odottamaan ja haluaisi kovin tulla "juttusille", mutta ilman lupaa en tietenkään en kenenkään koiraa rapsuttele tai ota kontaktia vaan menen vain ohi.