"Luovuudesta" tullut teennäinen ja tavoiteltava identiteetti?
Useampi kaverini seikkailee tinder-viidakossa etsien sitä elämänsä rakkautta, ja sivusta seuraajana huonoiten deittailussa onnistuvat nämä jotka identifioituvat luoviksi ja etsivät myös luovaa kumppania.
Käytännössä nämä "luovat" kaverit erottuvat "ei luovasta" valtaväestöstä vain ulkoisesti haluten erottua ulkonäöllisesti vielä hieman enemmän. Sitten ne heidän deittikumppanit osoittautuvat kerta toisensa jälkeen moniongelmaisiksi rentuiksi, vaikka alkuun olivat ah niin ihanan herkkiä ja luovia.
Mitään muita erityisen luovia piirteitä näiltä kavereiltani ei löydy, eivät siis ole taiteellisia millään tasolla eivätkä ole esim millään sunnittelu/luomisalalla muutenkaan.
Tuntuu kuin tämä "luovuus" olisi olevinaan joku tavoiteltava statu, ehkä jotain vähän parempaa tai erikoisempaa, miksikä jotkut haluavat identifioitua vaikka väkisin.
Ovatko muut huomanneet samaa ilmiötä? Millainen on oikeasti luova ihminen esim selkeän taideskenen ulkopuolella?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan ulkonäkö tai siihen liittyvät tyyliseikat eivät tee kenestäkään luovaa. Luovuus on ehkä osittain synnynnäistä, mutta sitä voi kehittää oppimalla oman luovuudenalansa taitoja. Luovuus vaatii siis myös pitkälle kehitettyä ammattitaitoa.
Niin, pitää tietää asioita sekä osata tehdä asioita, jotta niitä voi yhdistellä ja käyttää uutta tuottavalla tavalla. Jos pää on kuin tabula rasa, eipä sen pohjalta mitään uutta synnytetä. Suurimmat luovuuden tulokset - olivatpa ne taidetta, kirjallisuutta, insinöörityön taidonnäytteitä ja keksintöjä, mitä tahansa - perustuvat aina aiempaan tietoon ja taitoon. Osaamattoman käsissä luova mielenlaatu tuottaa vain sotkua tai katastrofeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko nyt kysyä tarkentava kysymys. Siis sinulla on ongelma sun kavereidesi Tinder-profiileista..?
Ei, vaan kuunnella vuodesta toiseen heidän epäonnista deittailuelämää koska "luovuus".
Ap
Yrittävätkö he löytää toisesta ihmisestä jotain, mitä he toivoisivat itsessään olevan mutta jota ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovia ihmisiä dissataan, koska luovuus herättää kateutta ihmisissä. Sama asia pätee älykkyyteen.
Suurin osa ihmisistä ihailee näitä ominaisuuksia ja haluaisi itsekin olla (joko molempia tai jompaakumpaa), mutta eivät kuitenkaan erityisemmin ole. Siksi muutkaan eivät saisi olla, ainakaan "tavikset", eikä missään nimessä tuoda asiaa ainakaan esille. Pitäkööt kynttilänsä vakan alla, ettei minulle tule paha mieli.
No niin, sainpahan sanottua.
Jos on näin, että "suurin osa" ihailee luovuutta olematta itse kykenevä siihen, niin onko kaukaa haettu ajatus, että noihin ihailijoihin mahtuis myös sellaisia ihmisiä, jotka alkaisivat esittämään olevansa sitä?
No onhan se mahdollista. Onhan näitä kaikenlaisia, esim. joku sanoo itseään sporttiseksi, koska käy kerran viikossa jumpassa ja muuten on ihan sohvaperuna. Joku sanoo, että hänen musikkimakunsa on monipuolinen, vaikka kuuntelee tosiasiassa esim. ainoastaan rokkia ja/tai poppia. Joku sanoo, että hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, vaikka oikeasti on vain yltiösosiaalinen hölösuu. Joku sanoo itseään erittäin empaattiseksi, vaikka se empatia rajoittuu pelkästään läheisiin tai oman itsensä kaltaisiin. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Mutta silti on niitäkin, joiden itsetuntemus on hyvä ja jotka eivät sano tai esitä olevansa muuta kuin ovat. Eli ei kaikkea pitäisi lukea kuin piru Raamattua.
Olisi kiinnostavaa tietää, mistä lähtökohdista ap:n ärtymys kumpuaa. Onko kyse lapsuudenkavereista, joiden kanssa on kirjaimellisesti kasvettu erilleen ilman, että ap on varsinaisesti hoksannut asiaa?
Vai onko ap:lla tosiaan, kuten jotkut ovat täällä jo ehdottaneet, aika jäykät käsitykset siitä, mitä on luovuus. Ainakin hänellä tuntuu olevan tiukat kategoriat sille, kuka saa sanoa itseään luovaksi.
Vai voisiko olla niin, että ap on jollain tapaa nuiva näiden kavereidensa kanssa, eivätkä he halua jakaa niitä konkreettisia luovuudenosoituksiaan ap:n kanssa.
Toisaalta pidempi kommentti siitä, miten osalla somenuorisoa käsitykset luovuudesta ovat kaukana taidoista ja tiedoista, joita aitoon luovuuteen vaaditaan, oli mielestäni erinomainen.
On myös mahdollista, että keskustelijat tässäkin ketjussa puhuvat vähän eri asioista ja siksi ohi toisistaan.
Miksi tämä asia vaivaa ap:tä sen verran, että on tehnyt asiasta aloituksen? Sinänsä aloitus on hyvä ja kiitos siitä, on seurannut kiinnostavaa keskustelua, joka toivottavasti vielä jatkuu.
Luovuus-termistä tuli mieleen eräs kaveri. Käytännön töissä ja kädetkin likaantuu ja on myös kekseliäs. On puuhastellut yhtä ja toista teknistä vipstaakia. Siis luonut päässään ja tehnyt olemassaolevaksi. Ongelmanratkaisukykyä ja parannusehdotuksia keksivää. Se mikä tässä voi teitä järkyttää on se, että tyypillä ei ole "edes" korkeakoulututkintoa. Harvalla ihmisellä on luontaista älliä. Tämähän ei tee treffeillä vaikutusta mutta on eräs näkökulma.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, mistä lähtökohdista ap:n ärtymys kumpuaa. Onko kyse lapsuudenkavereista, joiden kanssa on kirjaimellisesti kasvettu erilleen ilman, että ap on varsinaisesti hoksannut asiaa?
Vai onko ap:lla tosiaan, kuten jotkut ovat täällä jo ehdottaneet, aika jäykät käsitykset siitä, mitä on luovuus. Ainakin hänellä tuntuu olevan tiukat kategoriat sille, kuka saa sanoa itseään luovaksi.
Vai voisiko olla niin, että ap on jollain tapaa nuiva näiden kavereidensa kanssa, eivätkä he halua jakaa niitä konkreettisia luovuudenosoituksiaan ap:n kanssa.
Toisaalta pidempi kommentti siitä, miten osalla somenuorisoa käsitykset luovuudesta ovat kaukana taidoista ja tiedoista, joita aitoon luovuuteen vaaditaan, oli mielestäni erinomainen.
On myös mahdollista, että keskustelijat tässäkin ketjussa puhuvat vähän eri asioista ja siksi ohi toisistaan.
Miksi tämä asia vaivaa ap:tä sen verran, että on tehny
Mistä kumpuaa tulkinta aloittajan ärtyneisyydestä? Itse en osaa lukea aloituksesta mitään siihen viittaavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, mistä lähtökohdista ap:n ärtymys kumpuaa. Onko kyse lapsuudenkavereista, joiden kanssa on kirjaimellisesti kasvettu erilleen ilman, että ap on varsinaisesti hoksannut asiaa?
Vai onko ap:lla tosiaan, kuten jotkut ovat täällä jo ehdottaneet, aika jäykät käsitykset siitä, mitä on luovuus. Ainakin hänellä tuntuu olevan tiukat kategoriat sille, kuka saa sanoa itseään luovaksi.
Vai voisiko olla niin, että ap on jollain tapaa nuiva näiden kavereidensa kanssa, eivätkä he halua jakaa niitä konkreettisia luovuudenosoituksiaan ap:n kanssa.
Toisaalta pidempi kommentti siitä, miten osalla somenuorisoa käsitykset luovuudesta ovat kaukana taidoista ja tiedoista, joita aitoon luovuuteen vaaditaan, oli mielestäni erinomainen.
On myös mahdollista, että keskustelijat tässäkin ketjussa puhuvat vähän eri asioista ja siksi ohi toisistaan.
Miksi
Ap:n aloituksensa jälkeen ketjussa esittämistä kommenteista.
Kaikilla hyveillä ja niiden kantajilla on myös jäljittelijöitä. Mihin kyvyt ja mahdollisuudet riittää, aika näyttää.b