"Luovuudesta" tullut teennäinen ja tavoiteltava identiteetti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovia ihmisiä dissataan, koska luovuus herättää kateutta ihmisissä. Sama asia pätee älykkyyteen.

Suurin osa ihmisistä ihailee näitä ominaisuuksia ja haluaisi itsekin olla (joko molempia tai jompaakumpaa), mutta eivät kuitenkaan erityisemmin ole. Siksi muutkaan eivät saisi olla, ainakaan "tavikset", eikä missään nimessä tuoda asiaa ainakaan esille. Pitäkööt kynttilänsä vakan alla, ettei minulle tule paha mieli.

No niin, sainpahan sanottua.

 

Jos on näin, että "suurin osa" ihailee luovuutta olematta itse kykenevä siihen, niin onko kaukaa haettu ajatus, että noihin ihailijoihin mahtuis myös sellaisia ihmisiä, jotka alkaisivat esittämään olevansa sitä?

Kaikilla hyveillä ja niiden kantajilla on myös jäljittelijöitä. Mihin kyvyt ja mahdollisuudet riittää, aika näyttää.b

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan ulkonäkö tai siihen liittyvät tyyliseikat eivät tee kenestäkään luovaa. Luovuus on ehkä osittain synnynnäistä, mutta sitä voi kehittää oppimalla oman luovuudenalansa taitoja. Luovuus vaatii siis myös pitkälle kehitettyä ammattitaitoa.

Niin, pitää tietää asioita sekä osata tehdä asioita, jotta niitä voi yhdistellä ja käyttää uutta tuottavalla tavalla. Jos pää on kuin tabula rasa, eipä sen pohjalta mitään uutta synnytetä. Suurimmat luovuuden tulokset - olivatpa ne taidetta, kirjallisuutta, insinöörityön taidonnäytteitä ja keksintöjä, mitä tahansa - perustuvat aina aiempaan tietoon ja taitoon. Osaamattoman käsissä luova mielenlaatu tuottaa vain sotkua tai katastrofeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko nyt kysyä tarkentava kysymys. Siis sinulla on ongelma sun kavereidesi Tinder-profiileista..?

 

Ei, vaan kuunnella vuodesta toiseen heidän epäonnista deittailuelämää koska "luovuus".

Ap

Yrittävätkö he löytää toisesta ihmisestä jotain, mitä he toivoisivat itsessään olevan mutta jota ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovia ihmisiä dissataan, koska luovuus herättää kateutta ihmisissä. Sama asia pätee älykkyyteen.

Suurin osa ihmisistä ihailee näitä ominaisuuksia ja haluaisi itsekin olla (joko molempia tai jompaakumpaa), mutta eivät kuitenkaan erityisemmin ole. Siksi muutkaan eivät saisi olla, ainakaan "tavikset", eikä missään nimessä tuoda asiaa ainakaan esille. Pitäkööt kynttilänsä vakan alla, ettei minulle tule paha mieli.

No niin, sainpahan sanottua.

 

Jos on näin, että "suurin osa" ihailee luovuutta olematta itse kykenevä siihen, niin onko kaukaa haettu ajatus, että noihin ihailijoihin mahtuis myös sellaisia ihmisiä, jotka alkaisivat esittämään olevansa sitä?

No onhan se mahdollista. Onhan näitä kaikenlaisia, esim. joku sanoo itseään sporttiseksi, koska käy kerran viikossa jumpassa ja muuten on ihan sohvaperuna. Joku sanoo, että hänen musikkimakunsa on monipuolinen, vaikka kuuntelee tosiasiassa esim. ainoastaan rokkia ja/tai poppia. Joku sanoo, että hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, vaikka oikeasti on vain yltiösosiaalinen hölösuu. Joku sanoo itseään erittäin empaattiseksi, vaikka se empatia rajoittuu pelkästään läheisiin tai oman itsensä kaltaisiin. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Mutta silti on niitäkin, joiden itsetuntemus on hyvä ja jotka eivät sano tai esitä olevansa muuta kuin ovat. Eli ei kaikkea pitäisi lukea kuin piru Raamattua.

Olisi kiinnostavaa tietää, mistä lähtökohdista ap:n ärtymys kumpuaa. Onko kyse lapsuudenkavereista, joiden kanssa on kirjaimellisesti kasvettu erilleen ilman, että ap on varsinaisesti hoksannut asiaa?

Vai onko ap:lla tosiaan, kuten jotkut ovat täällä jo ehdottaneet, aika jäykät käsitykset siitä, mitä on luovuus. Ainakin hänellä tuntuu olevan tiukat kategoriat sille, kuka saa sanoa itseään luovaksi.

Vai voisiko olla niin, että ap on jollain tapaa nuiva näiden kavereidensa kanssa, eivätkä he halua jakaa niitä konkreettisia luovuudenosoituksiaan ap:n kanssa.

Toisaalta pidempi kommentti siitä, miten osalla somenuorisoa käsitykset luovuudesta ovat kaukana taidoista ja tiedoista, joita aitoon luovuuteen vaaditaan, oli mielestäni erinomainen.

On myös mahdollista, että keskustelijat tässäkin ketjussa puhuvat vähän eri asioista ja siksi ohi toisistaan.

Miksi tämä asia vaivaa ap:tä sen verran, että on tehnyt asiasta aloituksen? Sinänsä aloitus on hyvä ja kiitos siitä, on seurannut kiinnostavaa keskustelua, joka toivottavasti vielä jatkuu.

Luovuus-termistä tuli mieleen eräs kaveri. Käytännön töissä ja kädetkin likaantuu ja on myös kekseliäs. On puuhastellut yhtä ja toista teknistä vipstaakia. Siis luonut päässään ja tehnyt olemassaolevaksi. Ongelmanratkaisukykyä ja parannusehdotuksia keksivää. Se mikä tässä voi teitä järkyttää on se, että tyypillä ei ole "edes" korkeakoulututkintoa. Harvalla ihmisellä on luontaista älliä. Tämähän ei tee treffeillä vaikutusta mutta on eräs näkökulma. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää, mistä lähtökohdista ap:n ärtymys kumpuaa. Onko kyse lapsuudenkavereista, joiden kanssa on kirjaimellisesti kasvettu erilleen ilman, että ap on varsinaisesti hoksannut asiaa?

Vai onko ap:lla tosiaan, kuten jotkut ovat täällä jo ehdottaneet, aika jäykät käsitykset siitä, mitä on luovuus. Ainakin hänellä tuntuu olevan tiukat kategoriat sille, kuka saa sanoa itseään luovaksi.

Vai voisiko olla niin, että ap on jollain tapaa nuiva näiden kavereidensa kanssa, eivätkä he halua jakaa niitä konkreettisia luovuudenosoituksiaan ap:n kanssa.

Toisaalta pidempi kommentti siitä, miten osalla somenuorisoa käsitykset luovuudesta ovat kaukana taidoista ja tiedoista, joita aitoon luovuuteen vaaditaan, oli mielestäni erinomainen.

On myös mahdollista, että keskustelijat tässäkin ketjussa puhuvat vähän eri asioista ja siksi ohi toisistaan.

Miksi tämä asia vaivaa ap:tä sen verran, että on tehny

Mistä kumpuaa tulkinta aloittajan ärtyneisyydestä? Itse en osaa lukea aloituksesta mitään siihen viittaavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää, mistä lähtökohdista ap:n ärtymys kumpuaa. Onko kyse lapsuudenkavereista, joiden kanssa on kirjaimellisesti kasvettu erilleen ilman, että ap on varsinaisesti hoksannut asiaa?

Vai onko ap:lla tosiaan, kuten jotkut ovat täällä jo ehdottaneet, aika jäykät käsitykset siitä, mitä on luovuus. Ainakin hänellä tuntuu olevan tiukat kategoriat sille, kuka saa sanoa itseään luovaksi.

Vai voisiko olla niin, että ap on jollain tapaa nuiva näiden kavereidensa kanssa, eivätkä he halua jakaa niitä konkreettisia luovuudenosoituksiaan ap:n kanssa.

Toisaalta pidempi kommentti siitä, miten osalla somenuorisoa käsitykset luovuudesta ovat kaukana taidoista ja tiedoista, joita aitoon luovuuteen vaaditaan, oli mielestäni erinomainen.

On myös mahdollista, että keskustelijat tässäkin ketjussa puhuvat vähän eri asioista ja siksi ohi toisistaan.

Miksi

Ap:n aloituksensa jälkeen ketjussa esittämistä kommenteista.

En ole huomannut ilmiötä mutta tämä on kiinnostava aihe. 

Aivan kuin luovuutta pidettäisiin automaattisesti hyvänä piirteenä ja sen uskottaisiin olevan helppoa, pelkkää tekemistä. Itse olen joutunut aikoinaan lopettamaan luovan alan opiskelemisen, koska kun piti saada paljon ideoita yhtä tehtävää varten, menetin täysin yöuneni. Sain hyviä ideoita ainoastaan samalla hetkellä kun olin nukahtamassa, ja siksi heräsin tuntikausia kirjoittamaan ideoita ylös. Totesin etten pystyisi elämään normaalia elämää normaalissa vuorokausirytmissä jos työskentelisin luovalla alalla. Oli pakko lopettaa opinnot kun ei se ollut sen arvoista. En ollut niin luova, että olisi kannattanut menettää mielenterveys sen takia. Se oli vaikeaa koska olin uskonut opiskelevani unelma-alaani. 

Nykyään olen luova vain ongelmanratkaisussa. Keksin joskus aika nopeastikin ratkaisuja pulmiin ja vähän kuin laatikon ulkopuolelta. Lisäksi olen huomannut joskus ajattelevani ja muistelevani assosiaatioiden kautta. 

"Luovuuden" mainostamisessa piilee sama ongelma kuin minkä tahansa muun ominaisuuden alleviivaamisessa. Usein henkilö on jotain ihan muuta kuin mitä omasta mielestään on. Huumorintajuinen on pikkupiruileva kiusankappale, empaattinen voivotteleva säälijä ja vahva persoona jyrää kaikki eikä arvosta ketään. Kovasti luovuuttaan korostava on usein vain omissa maailmoissaan elävä ja todellisuudentajuton, joka ei näiden piirteiden takia osaa muodostaa toimivia ihmissuhteita. 

Yleensä kannattaa seurata ihmisen käyttäytymistä ja kiinnittää huomiota siihen, mistä asioista hän on kiinnostunut. Pelkkä ominaisuuksien luetteleminen ja vakuuttelu tyyliin "siis mä on NIIN sitä ja tätä" on monesti vain pintaa ja halua olla jonkin tietyn ideaalikuvan mukainen. Sanat eivät merkitse mitään, jos niille ei ole katetta.

Me etsimme uusia haasteita paetaksemme itseämme. Luovuus on keino käsitellä vaikeitakin asioita ja tunteita. Se on tie eheytymiseen ja avartaa elämänkatsomustaan. Kun me löydämme, kohtaamme ja ymmärrämme ja hyväksymme, tunnistamme ja tunnustamme asioita, käsityksemme epämukavuusalueella enteilee jotakin uuden alkua. On paljon helpompaa hyväksyä tutut murheet kuin astua tuiki tuntemattomalle epämukavuusalueelle ja kasvaa ihmisenä.

Enemmän olen huomannut että nää itseään luovaksi mainostavat on lähinnä sitä porukkaa jolla on tarve keksiä itselleen muista erottavia positiivisia ominaisuuksia tai pukeutua mahdollisimman provosoivasti joka tilanteessa.

Ne jotka oikeasti luo keskittyy enemmän siihen taiteiluunsa kuin poseeraamiseen. 

Olen oikeasti luova henkilö, mutta minusta luovuuteen ei kuulu päihteiden käyttö tai muu retkuilu tai huono käytöskään. Se on hyvin yksilöllistä mihin sitä omaa luovuuden lahjakkuuttaan käyttää. 

Itse tunnistan ap n kuvaaman ilmiön. Omassa nuoruudessani oli pieni osa nuoria joille oli tärkeää olla persoonallinen, taidelukiolainen tms. Ei missään nimessä saanut olla " massaihminen", tylsä ja tavallinen. Poikakaverin piti tietenkin olla joku hippiäinen. Yksi tälläinen kaverini suorastaan keksi ja liioitteli tykkäävänsä runoista ja maalailevansa tauluja. Identiteetin etsintää nuorella, aika harmitonta ja suloista. Olen aikuisiakin tavannut erikoisuudentavoittelijoita jotka halveksuvat tavallisuutta ja keskiluokkaisuutta. Tuollainen nokka pystyssä asenne on aikuisella vähän lapsellinen.

Ei me oikeasti luovat ihmiset pidetä tavallisuutta huonona asiana, koska kun se lahjakkuus siihen oikeasti on olemassa niin ei ole tarvetta painaa muita alas. Suunnittelu on myös taito, joka onkin harvinaisempi taito, luulin sen olevan yleisempi, mutta jos kumppania lähtisin itselleni hakemaan niin ensimmäisenä tulisi arvomaailmat, toisen elämäntavat ja elämäntyyli ja tottakai luovuus yhdistävänä tekijänä olisi plussaa, mutta just sellainen teko luovuus, että pitää pukeutua jollakin tavalla ollakseen luova niin ei, aika tavallisesti itsekin pukeudun arjessa verkkareihin ja collareihin. Toki jos on suunnitellut ja tehnyt vaikka jonkun kiva käsityön niin joskus niitä on kiva käyttää, mutta itse en ainakaan hae sillä mitään sellaista ylemmyyttä muihin nähden, enemmänkin toivon toisten inspiroituvan. 

Monet olettavat luovuuden sallivan vapaan työajan, ja siten enemmän omaa aikaa. Tämä kiehtoo. Monen menestyjän työaika on kuitenkin säännöllistä tai koko päivän, joten omaa aikaa jää kuten kaikilla työssäkäyvillä tai jopa vähemmän.

Luovana ihmisenä, joka pystyy suunnitelemaan myös sanon, että harva ymmärtää, että se on myös työtä ja esim. jos teet jonkun ohjeen muille siitä niin sekään ei ole kovin helppoa eikä yksinkertaista. Ei se riitä, että saa jonkun luovuuden puuskaan vaan se työ tulee siitä, että sen saa tänne materialisoitua toimivaksi tuotteeksi/esineeksi/vaatteeksi/musiikiksi/elokuvaksi/ trendiruokareseptiksi jne. ja vieläpä sellaiseksi, josta muut nauttivat ja tykkäävät. Yhden toimivan tuotteen suunnitteluun ja tekemiseen voi mennä kuukausia kunnes siitä tulee lopulta oikeasti käyttökelpoinen. Yleensä ihmiset mieltää luovan ihmisen just johonkin alkoholisoituneeseen bilettäjään, joka näyttäytyy seurapiireissä, mutta luova ihminen voi olla ihan hyvin kotona viihtyvä päihteetön puurtaja eli yhtä tylsä kuin taviskin. Olen just sellainen ja jos odottaisi jotakin seurapiirien jatkuvaa bilettä ja suitsutusta niin joutuisi pettymään.