"Luovuudesta" tullut teennäinen ja tavoiteltava identiteetti?
Useampi kaverini seikkailee tinder-viidakossa etsien sitä elämänsä rakkautta, ja sivusta seuraajana huonoiten deittailussa onnistuvat nämä jotka identifioituvat luoviksi ja etsivät myös luovaa kumppania.
Käytännössä nämä "luovat" kaverit erottuvat "ei luovasta" valtaväestöstä vain ulkoisesti haluten erottua ulkonäöllisesti vielä hieman enemmän. Sitten ne heidän deittikumppanit osoittautuvat kerta toisensa jälkeen moniongelmaisiksi rentuiksi, vaikka alkuun olivat ah niin ihanan herkkiä ja luovia.
Mitään muita erityisen luovia piirteitä näiltä kavereiltani ei löydy, eivät siis ole taiteellisia millään tasolla eivätkä ole esim millään sunnittelu/luomisalalla muutenkaan.
Tuntuu kuin tämä "luovuus" olisi olevinaan joku tavoiteltava statu, ehkä jotain vähän parempaa tai erikoisempaa, miksikä jotkut haluavat identifioitua vaikka väkisin.
Ovatko muut huomanneet samaa ilmiötä? Millainen on oikeasti luova ihminen esim selkeän taideskenen ulkopuolella?
Kommentit (108)
En ole huomannut samaa, mutten toisaalta vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka tarrautuvat identiteetteihin tuolla tavalla.
Luovuus on luonnevahvuus, joka näkyy kaikessa ihmisen tekemisessä. Se on ehdottomasti piirre, jota haluan itsessäni ja ystävissäni vaalia. Luovuus on kykyä yhdistää sellaisia asioita yhteen, jotka eivät ensisilmäyksellä näyttäisi liittyvän toisiinsa. Juuri sitä tarvitsemme lisää.
Olen huomannut samaa. Oikeasti luovat eivät toitota sitä ja löytävät sellaisen kumppanin mistä he sen luo uudenkin näkevät ilman että vastapuoöenkaanntarvii sitä mainostaa.
Nykyään ei saa haukkua ihmisiä suoraan tyhmäksi kun ihmiset ahdistuvat kaikesta negatiivisesti niin nykyään pitää käyttää kiertoilmaisua "sinä olet niin luova" luomistahan se ongelmien luominen on sinne missä ongelmia ei ole
No periaatteessa luovuus on vain mielentila. Mutta kyllä sen kultivoimisesta yleensä seuraa ennen pitkää myös jotain konkreettisia tuotoksia, oivalluksia tai ratkaisuja ongelmiin
Sinuna keskittyisin ehkä vaan omiin tinderöinteihini ja jättäisin kaverien jutut vähemmälle painoarvolle. Toisten asioihin voi reagoida myös vaan toteamalla "vai niin" ja "aijaa, juu"
Oikeasti luovat ihmiset eivät erotu tavallisista ihmisistä. Millä tavalla luovia ne kaverisi ovat? Yleensä kai tarkoitetaan, että pärjää jollain taiteen alalla. Mitä taiteen lajeja he edustavat ja miten menestyneitä he ovat: esim. kirjailijoina, muusikkoina, taidemaalareina ym.
Viittasiko tämä valtavirrasta erottuminen moniin tatuointeihin ja lävistyksiin?
Itse olen huomannut että monet todella tatuoidut, lävistetyt, hiukset sokkivärjätyt tms ulkonäöllä vahvaa erottautumista tavoittelevat pitävät itseään poikkeuksetta luovina.
Jotenkin samaan aikaan ongelmia myös löytyy vaikka muille jakaa ja se oma luovuus ei kuitenkaan koskaan ylety siihen omien ongelmien ratkaisukykyyn.
Vierailija kirjoitti:
No periaatteessa luovuus on vain mielentila. Mutta kyllä sen kultivoimisesta yleensä seuraa ennen pitkää myös jotain konkreettisia tuotoksia, oivalluksia tai ratkaisuja ongelmiin
Sinuna keskittyisin ehkä vaan omiin tinderöinteihini ja jättäisin kaverien jutut vähemmälle painoarvolle. Toisten asioihin voi reagoida myös vaan toteamalla "vai niin" ja "aijaa, juu"
Itse en tarvi tinderiä ja nimenomaan oma reaktioni näille ihmisille on vai niin.
Miksi siitä ei saisi keskustella täällä?
Ap
Luovuus ei ole identiteetti, vaan tekemistä, jossa luodaan jotakin uutta.
Vierailija kirjoitti:
Luovuus ei ole identiteetti, vaan tekemistä, jossa luodaan jotakin uutta.
Se ei ollut pointti, vaan se että jotkut toitottavat siitä luovuudesta niinkuin se olisi identitetti. Haluavat korostaa sitä itsessään statuksenomaisesti.
Pakko nyt kysyä tarkentava kysymys. Siis sinulla on ongelma sun kavereidesi Tinder-profiileista..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuus ei ole identiteetti, vaan tekemistä, jossa luodaan jotakin uutta.
Se ei ollut pointti, vaan se että jotkut toitottavat siitä luovuudesta niinkuin se olisi identitetti. Haluavat korostaa sitä itsessään statuksenomaisesti.
Noin voi toimia minkä tahansa ominaisuuden kanssa. Luovuus on minusta yksi vähiten haitallisista siinä mielessä. Mikäs siinä, jos se tuo iloa tai lohtua. Toisten itsensäkorostaminen häiritsee vain sellaisia, jotka haluaisivat itse tehdä samoin.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti luovat ihmiset eivät erotu tavallisista ihmisistä. Millä tavalla luovia ne kaverisi ovat? Yleensä kai tarkoitetaan, että pärjää jollain taiteen alalla. Mitä taiteen lajeja he edustavat ja miten menestyneitä he ovat: esim. kirjailijoina, muusikkoina, taidemaalareina ym.
Itse olen töissä luovalla alalla (sekä kirjoitan että musiikin parissa), ja omasta mielestäni se luovuus näkyy pitkälti myös siinä, että luovat ihmiset ajattelevat ratkaisuja, jotka poikkeavat normeista, kun taas ei-luovat pyrkivät soveltamaan perinteisiä ratkaisuja. Luovat henkilöt ovat usein valmiimpia ottamaan riskejä ja kokeilemaan uusia asioita. He eivät pelkää epäonnistumista, vaan näkevät sen mahdollisuutena oppia. Luovilla ihmisillä on usein syvempi kyky arvostaa taidetta ja kauneutta ympärillään.
Vähän ihmeellisiä kavereita ap:lla. Luovuus identiteettinä tai estetiikkana ilman mitään oikeasti luovia piirteitä? Itse käsitän luovuuden sellaisena, että ihminen tekee jotain luovaa, ja etsin seurani ihan tosielämästä.
Ainakaan ulkonäkö tai siihen liittyvät tyyliseikat eivät tee kenestäkään luovaa. Luovuus on ehkä osittain synnynnäistä, mutta sitä voi kehittää oppimalla oman luovuudenalansa taitoja. Luovuus vaatii siis myös pitkälle kehitettyä ammattitaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuus ei ole identiteetti, vaan tekemistä, jossa luodaan jotakin uutta.
Se ei ollut pointti, vaan se että jotkut toitottavat siitä luovuudesta niinkuin se olisi identitetti. Haluavat korostaa sitä itsessään statuksenomaisesti.
No jos he kokevat sen tärkeäksi elämässään? Yhtälailla joku toinen ihminen voi mainita profiilissaan olevansa käytännönläheinen, perhekeskeinen tai teknologian harrastaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuus ei ole identiteetti, vaan tekemistä, jossa luodaan jotakin uutta.
Se ei ollut pointti, vaan se että jotkut toitottavat siitä luovuudesta niinkuin se olisi identitetti. Haluavat korostaa sitä itsessään statuksenomaisesti.
Ärsyttääkö sinua myös esim. sporttisuus/irheilu elämäntapana yhtä paljon? Tai luonto/retkeilyihmiset, se on aika suosittu ns. identiteetti nykypäivänä.
Entä saako musiikkifanit myös sun pepun yhtä kipeiksi? Vai koskeeko ongelmasi nimenomaan vain luovuudestaan kertovia ihmisiä?
Oikeat taiteilijat eivät toitota luovuuttaan kavereilleen. Heidät naurettaisiin pihalle, jos he niin tekisivät. Ap:n kaverit taitavat vain toivoa olevansa luovia. Pitäisihän sille luovuudelle olla jotain näyttöä, katetta.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti luovat ihmiset eivät erotu tavallisista ihmisistä. Millä tavalla luovia ne kaverisi ovat? Yleensä kai tarkoitetaan, että pärjää jollain taiteen alalla. Mitä taiteen lajeja he edustavat ja miten menestyneitä he ovat: esim. kirjailijoina, muusikkoina, taidemaalareina ym.
Lisäisin tähän listaan teknologian ja luonnontieteet.
Kannattaahan se luovuus mainita, jos ajattelee sen suuntaisesta iloa olevan, ja kokee normatiivisuuden ikäväksi ja murskaavaksi. Silloin kannattaa vaan olla realisti sen suhteen että jos toinenkin määrittelee itsensä luovaksi, tällä voi olla erinäisiä issueita ns. normaaleja ihmisiä enemmän. Ja kun omat + toisen issuet lasketaan yhteen, saadaankin kohtalainen soppa. Toki voi olla positiivinenkin yllätys, mutta ehkä harvemmin.
En ole tällaisesta kuullutkaan. Ehkä he ovat hyviä luovimaan?