Lapsettomien kaverien loukkaavat puheet selän takana

Jos ei halua olla lapsen saaneen kaverinsa/ystävänsä kanssa enää tekemisissä, niin mitäpä sitä puhumaan, vetäytyy vaan hiljalleen.

Ei ole mikään pakko jaksaa kuunnella lapsijuttuja ja olla sen lapsen seurassa, jos sellaisesta elämästä ei pidä. En tarkoita, että jotakin harmittaisi vaikka baareissa roikkumisen loppuminen, vaan ihan se ettei halua olla lasten seurassa eikä lasten asiat kiinnosta puheenaiheina eikä hoplopit sun muut paikat, minne lapsen kanssa voi tai yleensä mennään. 

Toivottavasti ap:llä on muita ystäviä, jotka ovat myös äitejä. 

Suhtautuisin aina varauksella näihin toisen käden tietoihin. Lähinnä ihmettelen, miksi tämä toinen kaverisi näki tehtäväkseen toimia viestinviejänä- olettaen että kyseinen kommentointi on tapahtunut.

Ja toisaalta- elämästä loppuu pian ihmissuhteet, jos jokaisesta vähän epäsensitiivisestä mielipiteestä menee välit poikki. Ensin ainakin ottaisin asian puheeksi, jos tosiaan asia on itselleni tarpeeksi tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin sivuun odottamaan seuraavaa elämänvaihetta. Nyt sulle on tärkeää sun muksus ja heitä ei kiinnosta kauheasti siitä kuunnella. Aika moni äiti muuttuu aika tylsäksi kun lapsi syntyy ja vaikkei tiedosta itse, niin asiat pyörii sen muksun ympärillä ja siitä haluaa kertoa. Sitten jossain vaiheessa taas asiat muuttuu.

Tämä! Mun yksi kaveri puhui taukoamatta lapsistaan siihen saakka, kun ne muutti pois ja alkoi elää omaa ikäväänsä. Viikko sitten sanoi mulle puhelimessa, miten tylsää on työpaikan kahvitunnilla, kun kaikki vaan puhuu lapsistaan.

En voinut mitään, purskahdin nauruun ja sanoin, et nyt saat maistaa omaa lääkettäs ja se on ihan oikein sulle.

Ja kuulit tämän 100% luotettavasta lähteestä ilman mitään väritystä?

Vierailija kirjoitti:

40v nainen jatkaa : ota näissä kavereissa huomioon että he paheksui paitsi sua niin ei he sinun lapsestakaan silloin puheiden perusteella pidä. Ja sehän on aika kuvottavaa ajatella niin jonkun lapsesta!

Hmm, kaikki eivät halua olla lasten kanssa tekemisissä. Typerää toki haukkua ketään, mutta ei kenenkään lapsesta ole pakko pitää. 

Minusta kannattaa ihan itsensä takia sanoa asiasta. Se kasvattaa selkärankaa, kun seisoo itsensä, perheensä ja periaatteidensa takana. Lisäksi jos kyseessä oikeasti tärkeät ihmiset, haluat antaa heille mahdollisuuden selittää ja pyytää anteeksi tai oikaista väärinkäsitys, jos sellainen kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta kannattaa ihan itsensä takia sanoa asiasta. Se kasvattaa selkärankaa, kun seisoo itsensä, perheensä ja periaatteidensa takana. Lisäksi jos kyseessä oikeasti tärkeät ihmiset, haluat antaa heille mahdollisuuden selittää ja pyytää anteeksi tai oikaista väärinkäsitys, jos sellainen kyseessä. 

Tai sanoa selittelemättä päin naamaa, että heidän mielestään ap on tylsä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua olla lapsen saaneen kaverinsa/ystävänsä kanssa enää tekemisissä, niin mitäpä sitä puhumaan, vetäytyy vaan hiljalleen.

Ei ole mikään pakko jaksaa kuunnella lapsijuttuja ja olla sen lapsen seurassa, jos sellaisesta elämästä ei pidä. En tarkoita, että jotakin harmittaisi vaikka baareissa roikkumisen loppuminen, vaan ihan se ettei halua olla lasten seurassa eikä lasten asiat kiinnosta puheenaiheina eikä hoplopit sun muut paikat, minne lapsen kanssa voi tai yleensä mennään. 

Toivottavasti ap:llä on muita ystäviä, jotka ovat myös äitejä. 

Tällaiset kommentit ovat erikoisia. En siis yhtään ihmettele valintaasi, jos noin on. Mutta oma kokemukseni on niin erilainen. Eivät lapsen saaneet ystäväni puhu jälkikasvustaan mitenkään älyttömästi. Suunnilleen samoista asioista puhutaan kuin ennenkin, toki kysyn lasten kuulumiset ja välillä vilahtaa puheessa jos se liittyy asiaan. 

 

Minusta ap:n tilanne on sikäli eri,  että tässä ystävät ovat puhuneet pahaa selän takana. Se tuntuu petokselta ja aloittajalla on halutessaan oikeus ottaa se puheeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta kannattaa ihan itsensä takia sanoa asiasta. Se kasvattaa selkärankaa, kun seisoo itsensä, perheensä ja periaatteidensa takana. Lisäksi jos kyseessä oikeasti tärkeät ihmiset, haluat antaa heille mahdollisuuden selittää ja pyytää anteeksi tai oikaista väärinkäsitys, jos sellainen kyseessä. 

Jos kyseessä on toisen käden tieto, niin itse ainakin kokisin aika korkeaksi kynnyksen lähteä "syyttelemään" ketään vastoin parempaa tietoa. Ehkä vähän kannattaisi kuulostella tilannetta näiden kavereiden seurassa, onko heidän käytöksensä muuttunut jotenkin (tai onko omasi?) tai ottavatko yhteyttä kuten aiemmin, vai pyrkivätkö pitämään etäisyyttä. Yleensä noista vihjeistä pystyy itsekin lukemaan, onko haluttua seuraa vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kannattaa ihan itsensä takia sanoa asiasta. Se kasvattaa selkärankaa, kun seisoo itsensä, perheensä ja periaatteidensa takana. Lisäksi jos kyseessä oikeasti tärkeät ihmiset, haluat antaa heille mahdollisuuden selittää ja pyytää anteeksi tai oikaista väärinkäsitys, jos sellainen kyseessä. 

Tai sanoa selittelemättä päin naamaa, että heidän mielestään ap on tylsä.

Sekin on tietysti mahdollista. Oikea ystävyys kestää senkin, tosin selän takana puhuminen on väärin. Jos edes ovat puhuneet, mistä sen oikeasti tietää. Rikkinäinen puhelin on mitä hämmentävin asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kannattaa ihan itsensä takia sanoa asiasta. Se kasvattaa selkärankaa, kun seisoo itsensä, perheensä ja periaatteidensa takana. Lisäksi jos kyseessä oikeasti tärkeät ihmiset, haluat antaa heille mahdollisuuden selittää ja pyytää anteeksi tai oikaista väärinkäsitys, jos sellainen kyseessä. 

Jos kyseessä on toisen käden tieto, niin itse ainakin kokisin aika korkeaksi kynnyksen lähteä "syyttelemään" ketään vastoin parempaa tietoa. Ehkä vähän kannattaisi kuulostella tilannetta näiden kavereiden seurassa, onko heidän käytöksensä muuttunut jotenkin (tai onko omasi?) tai ottavatko yhteyttä kuten aiemmin, vai pyrkivätkö pitämään etäisyyttä. Yleensä noista vihjeistä pystyy itsekin lukemaan, onko haluttua seuraa vai ei. 

Sanoa asiasta on eri asia kuin syyttää, sävyhän on jokaisen itse valittavissa. En kuitenkaan kannata mitään kuulosteluja koska niissä väärinkäsitysten kasvaa. Ainakin itse haluaisin että ystävä sanoo suoraan mitä on kuullut, ja että siitä jäi paha mieli. Voisin sitten joko sanoa että hän on saanut väärää tietoa ja lohduttaa, koska tuollainen on ikävä valhe levittää eteenpäin, tai pyytää anteeksi mikäli se oli totta. 

Ottaisin puheeksi suoraan koska muuten se voi jäädä ikuisesti vaivaamaan mieltä. 

Miksi loukkaannuit? Todennäköisesti olet tylsää seuraa. Itse lapsettomana en jaksa nähdä kaveriani jolla useita lapsia. Hän ei nykyään puhu mistään muusta kuin lapsistaan, tuntuvat olevan elämän ainoa sisältö. Itse en välitä muiden lapsista yhtään, enkä itse luultavasti voisi edes saada lapsia. Tuntuu, ettei meillä ole mitään yhteistä. Emme voi edes viettää kaverin kanssa aikaa, ilman, että lapset ovat läsnä ja vaativat koko ajan huomiota. Kaverin lapset myös muistuttavat omasta lapsettomuudesta ja siksi on raskasta olla hänen seurassaan. Voisit siis ymmärtää myös toista näkökulmaa.

Voiko nuo puheet johtua siitä, että he kokevat sinun hyljänneen heidät? Tottakai lasten saaminen muuttaa yhteydenpitoa kavereihin, mutta kokevatko kaverit, että sinua ei enää kiinnosta he. Kannattaa ottaa puheeksi ja kuunnella kavereidenkin tunteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua olla lapsen saaneen kaverinsa/ystävänsä kanssa enää tekemisissä, niin mitäpä sitä puhumaan, vetäytyy vaan hiljalleen.

Ei ole mikään pakko jaksaa kuunnella lapsijuttuja ja olla sen lapsen seurassa, jos sellaisesta elämästä ei pidä. En tarkoita, että jotakin harmittaisi vaikka baareissa roikkumisen loppuminen, vaan ihan se ettei halua olla lasten seurassa eikä lasten asiat kiinnosta puheenaiheina eikä hoplopit sun muut paikat, minne lapsen kanssa voi tai yleensä mennään. 

Toivottavasti ap:llä on muita ystäviä, jotka ovat myös äitejä. 

Tällaiset kommentit ovat erikoisia. En siis yhtään ihmettele valintaasi, jos noin on. Mutta oma kokemukseni on niin erilainen. Eivät lapsen saaneet ystäväni puhu jälkikasvustaan mitenkään älyttömästi. Suunnilleen samoista asioista puhutaan kuin ennenkin, toki kysyn lasten kuulumiset ja välillä v

Selän takana puhuminen onkin kyseenalaista, mutta aika usein ystäväporukoissa puhutaan muiden jäsenten asioista ilman että he ovat paikalla. Tässä ilmeisesti hiertää se, että puhuttu asia oli negatiivinen ja ystävien suhtautuminen ap:n elämänmuutokseen negatiivista. 

Koittakaahan sanoa lapsen saaneelle, että hei, en halua tavata niin, että,lapsi on mukana ja haluan tehdä samoja asioita, mitä teimme ennen lasta sekä puhua samoista asioista. Gaggamyrsky on valtava, vaikka sen kuinka kohteliaasti yrittäisi tuoda esiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua olla lapsen saaneen kaverinsa/ystävänsä kanssa enää tekemisissä, niin mitäpä sitä puhumaan, vetäytyy vaan hiljalleen.

Ei ole mikään pakko jaksaa kuunnella lapsijuttuja ja olla sen lapsen seurassa, jos sellaisesta elämästä ei pidä. En tarkoita, että jotakin harmittaisi vaikka baareissa roikkumisen loppuminen, vaan ihan se ettei halua olla lasten seurassa eikä lasten asiat kiinnosta puheenaiheina eikä hoplopit sun muut paikat, minne lapsen kanssa voi tai yleensä mennään. 

Toivottavasti ap:llä on muita ystäviä, jotka ovat myös äitejä. 

Tällaiset kommentit ovat erikoisia. En siis yhtään ihmettele valintaasi, jos noin on. Mutta oma kokemukseni on niin erilainen. Eivät lapsen saaneet ystäväni puhu jälkikasvustaan mitenkään älyttömästi. Suunnilleen samoista asioista puhutaan kuin e

 

Mielenkiintoista. Juuri vähän aikaa sitten sanoin ystävälleni joka on kahden lapsen äiti, että voitaisiin tavata kaksistaan. Eikä hän loukkaantunut, ei tullut mieleenkään että voisi loukkaantua. Olisi tosin aika paljon vaadittu, että pitää puhua täysin samoista asioista. Ihmiset muuttuvat vaikkeivät saisi lapsia, ja lasten saaminen voi muuttaa monen arvomaailmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua olla lapsen saaneen kaverinsa/ystävänsä kanssa enää tekemisissä, niin mitäpä sitä puhumaan, vetäytyy vaan hiljalleen.

Ei ole mikään pakko jaksaa kuunnella lapsijuttuja ja olla sen lapsen seurassa, jos sellaisesta elämästä ei pidä. En tarkoita, että jotakin harmittaisi vaikka baareissa roikkumisen loppuminen, vaan ihan se ettei halua olla lasten seurassa eikä lasten asiat kiinnosta puheenaiheina eikä hoplopit sun muut paikat, minne lapsen kanssa voi tai yleensä mennään. 

Toivottavasti ap:llä on muita ystäviä, jotka ovat myös äitejä. 

Tällaiset kommentit ovat erikoisia. En siis yhtään ihmettele valintaasi, jos noin on. Mutta oma kokemukseni on niin erilainen. Eivät lapsen saaneet ystäväni puhu jälkikasvustaan mitenkään älyttömästi. Suunnilleen samoista asioista puhutaan kuin e

Vastaavaa kuin sanoa, ettei halua tavata ystävän uutta puolisoa eikä kuulla puhuttavan tästä. Olla kuin koko tyyppi ei olisi olemassakaan. Toki on kohtuutonta, jos ystävä puhuu vain lapsistaan tai ystävä puhuu vain puolisostaan. Mutta kyllä jotain puhetta heistäkin mahtuu ystävyyteen vanhojen juttujen lisäksi.

Ihan normaalia sinänsä, että eri elämäntilanteet vie erilleen. Anna koko asian olla ja nauti omasta elämästä. Tuo kaverisuhde hipuu pikku hiljaa joka tapauksessa, ja parin vuoden päästä muisto vain. Ja olet saanut uusia saman henkisiä kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kannattaa ihan itsensä takia sanoa asiasta. Se kasvattaa selkärankaa, kun seisoo itsensä, perheensä ja periaatteidensa takana. Lisäksi jos kyseessä oikeasti tärkeät ihmiset, haluat antaa heille mahdollisuuden selittää ja pyytää anteeksi tai oikaista väärinkäsitys, jos sellainen kyseessä. 

Jos kyseessä on toisen käden tieto, niin itse ainakin kokisin aika korkeaksi kynnyksen lähteä "syyttelemään" ketään vastoin parempaa tietoa. Ehkä vähän kannattaisi kuulostella tilannetta näiden kavereiden seurassa, onko heidän käytöksensä muuttunut jotenkin (tai onko omasi?) tai ottavatko yhteyttä kuten aiemmin, vai pyrkivätkö pitämään etäisyyttä. Yleensä noista vihjeistä pystyy itsekin lukemaan, onko haluttua seuraa vai ei. 

Sanoa asiasta on eri asia kuin syyttää, sävyhän on jokaisen

Miksi pitäisi pyytää anteeksi sitä, ettei pidä jonkun (tylsästä) seurasta hänen lapsen saamisensa jälkeen? 

No mitäs siitä. Perheelliset haukkuu lapsettomia joka käänteessä. Monta lasta saaneet haukkuu pienempiä perheitä ja 1 - 3 lasta saaneet haukkuu suurperheitä. Eli se ja sama mitä teit niin aina joku haukkuu.