Lue keskustelun säännöt.
Kärsimme aivan valtavasta yksinäisyydestä, lapsiperhe 40+
06.10.2024 |
😞😞😞
Lapsiperhe noin 40 ja akateemisia olemme. Isovanhemmat kuolleet ja toiset niin kaukana, ja eivät muuten vain pidä mitään yhteyttä.
Olemme kaikin voimin yrittäneet solmia perheellemme ystävyyksiä lasten takia. Suku kun on mitä on Mitä enemmän yritämme antaa muille, ja panostaa ystävyyteen, sitä vähemmän on meillä ystäviä.
Lapsen kummit muuttivat ensin kauas, sitten erosivat ja nyt eivät ole kesän aikana enää vastanneet edes tapaamispyyntöihin kun olemme kutsuneet mm rapujuhliin. Ei siis edes vastata kiitos kutsusta, mutta emme pääse Ei yhtään mitään. Eivät tule paikalle myöskään lapsemme eli oman kummilapsensa synttäreille.
Lapsen toisille kummeille tarjosimme sitä vähää mitä voimme, viikon heidän lapsilleen mökillämme, heinäkuussa, ja tadaa, sen jälkeen heistäkään ei ole kuulunut mitään. Helsingissä, meillä käydään myös mielellään kylässä syömässä, juomassa ja leikkimässä mutta vastakutsua ei meille esitetä.
Tuntuu kivireeltä olla aina yksin vastuussa jokaisesta ystävyydestä, aina yksin ehdottaa jotain, aina yksin järjestää sitä mukavaa. Monta kertaa on tehnyt mieli luovuttaa lasten takia jaksettu laittaa viestejä Whatsappissa ja yksipuolisesti kutsua ihmisiä. Ei ole meissä vikaa, emme ole kummallisia. Tuntuu että kaikki vain käpertyvät kuoreensa ja suorittavat viikot läpi. Missä vika?
Kommentit (115)
Minun ystäviä haluaisi olla vain sellaiset tylsät, oudot ja/tai mustasukkaiseen taipuvat, joita en sitten itse halua tavata. Ne joita minä haluaisin tavata ovat liian kiireisiä muiden ystäviensä kanssa, tai sitten pitävät puolestaan minua tylsänä ja outona. Ystävissäkin on ilmeisesti tasoja ja mä taidan olla joku nelonen, te ehkä vain ykkösiä tai kakkosia, jos kukaan ei halua hengata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä suku. Serkut. Mitäs jos äiti ja isä erikseen hankkii omia tuttuja vapaalla, ei perheenä aina. Ehkei ole pakko perheenä tehdä kaikki sosialisoinnit. Myös lapsille voi tulla omia kavereita, kun kasvavat. Entä someryhmä jossa on muutama täysjärkinen tai onko paikkakunnalla jotain. Ehkä toisten isovanhempien pitää hieman aktivoitua, vaikka mummo. Onneksi teillä on oma kiva perhe. Moni elää yksin, ei ole edes sitä. Onko Helsinki liian työkeskeinen paikka ja urat.
Teillä on toisenne ja lapset, nauttikaa. Kaikilla ei ole perhettä.
Mä olen järkyttynyt siitä miten itsekkäitä ihmiset ovat. Kun mulla ei vielä ollut lasta, autoin tosi paljon perheellisiä tuttuja olemalla mm. lapsenvahtina. Tykkäsin siitä ja ajatuksena oli että saisin sitten itsekin apua jos saan lapsen joskus. Joo, arvatkaa vaan onko tarjottu apua tai suostuttu ihan suoraan kysyessäkään lapsenvahdiksi? Ei.
En aio enää auttaa lapsenvahtiasioissa ketään muuta kuin omaa lastani jos hän joskus saa jälkikasvua.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt näitä kaveriperhejuttuja. Mulla ei ole ollut kuin yhden poikaystävän kanssa yhteistä kaveripiiriä, joka sekin hajosi ollessamme vielä alle 25 v. Omia kavereita on, mutta eletty aina eri elämänvaiheita, niin sitten ei olla oltu kovin läheisiä. Sain perheen hieman alle nelikymppisenä ja olen todella iloinen siitä. Ensimmäistä kertaa koskaan kuulun johonkin ja minulla on oikeasti läheisiä ihmissuhteita. En enää edes kaipaa ystäviä.
Sama juttu täällä. Lapset ovat lentäneet pesästä. Kahdestaan elelemme miehen kanssa. Yritän vierailla sisarusteni luona,mutta heitä on turha pyytää käymään meillä. Sovitaan vierailu, mutta päivää ennen se perutaan. Ystäviä oli muutama aikoinaan, mutta kyllästyin yksipuolisiin tapaamisiin, aina heille tuli jotain parempaa. Erikoista on, että somessa ehtivät päivittää ja höpötellä omiaan.
Some on suurin syy tähän kaikkeen tylsyyteen. Lopetin Facebookin ja Instagramin juuri siksi, ettei tulisi itse siellä aikaa kuluttavan. Naapureita ohimennen puhuttelen, kutsun kylään, mutta vastakutsua ei koskaan tule, vaikka yksi silloin tällöin käy.
Saisipa takaisin ne ajat, kun lasten serkut vanhempineen tulivat käymään tuon tuostakin. Lapset eivät juurikaan ehdi kyläilee, paitsi kun lapsi tarvitsee hoitoa, niin ovelta sisään pukataan. Onneksi on. Lapsenlapsi iloa tuomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä niin FWB juttuja. 'sen vähän mitä voimme..viikon mökillämme'. Aloittaja ei edes itse tajua, miten ylimielinen ja todellisuudesta vieraantunut hänen ajatusmaailmaansa on. Kyllä huomaa, että ollaan akateemisia ja tsadilaisia( ei ole kirjoitusvirhe,katsokaa Afrikan mantereelta te, jotka ette ole tätä 'parempaa väkeä'). Jos ongelma on ystävien puute,vaikka on ihan rapujuhliakin ja silleen, ette ole tajunneet yhtä tärkeää asiaa: RAHA ja ASEMA eivät tuota aitoa ystävyyttä, vaan sen tekevät kärsimykset ja inhimillisyys,lähimmäisten auttaminen pyyteettömästi. Kuinka aloittaja kehtaa valittaa tilanteestaan, vaikka ei todellisuudessa tee mitään muuta, kuin yrittää pitää yllä keinotekoista fasadia 'omassa sosioekonomisessa viitekehyksessään'? Ei mitään sympatiaa täältä, ihmisillä on niin paljon vaikeampiakin kohtaloita ja tilanteita, että ihmettelen,missä umpiossa AP perheineen on elänyt elämänsä? Siitä vain rohkeasti alas nors
Taas näitä nenäkkäitä ja närkästyneitä, joille pääasia on negatiivisuus ja toisten arvostelu. Ap:n aloitus oli mielestäni hyvä ja asiallinen.
Sinulla on outo käsitys ystävyydestä. Pitää järjestää kaikkea hauskaa ja sinä joudut tekemään sen yksin - ei tuo ole ystävyyttä, tuo on sinun haluasi omistaa ihmiset järjestämällä sellaista tekemistä, joka sinusta on kivaa. Todennäköisesti muille riittäisi kiireetön jutustelu pelkän kahvin äärellä, ei mitään rapujuhlia.
Minulla on muutama kaltaisesi tuttu, joka saa suunnilleen sydänkohtauksen, jos instassani on kuva siitä, miten vietän kaverin polttareita. Että miksi muille on aikaa, hänelle ei! Varmaan siksi, että minulle tuttu on pelkkä tuttu, käyttäydyn aikuisen ystävällisesti, mutta en ole ystävä. Harva oivaltaa tätä.
Ja tuo kaveriperheahdistus - miksi täytyy leikkiä, että olemme ystäväperheitä, jos mitään yhteistä perheenä ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Some on suurin syy tähän kaikkeen tylsyyteen. Lopetin Facebookin ja Instagramin juuri siksi, ettei tulisi itse siellä aikaa kuluttavan. Naapureita ohimennen puhuttelen, kutsun kylään, mutta vastakutsua ei koskaan tule, vaikka yksi silloin tällöin käy.
Saisipa takaisin ne ajat, kun lasten serkut vanhempineen tulivat käymään tuon tuostakin. Lapset eivät juurikaan ehdi kyläilee, paitsi kun lapsi tarvitsee hoitoa, niin ovelta sisään pukataan. Onneksi on. Lapsenlapsi iloa tuomassa."
Niin totta, niin totta. Some on kyllä pahasta ihmisille. Ei ole enää oikeita ihmissuhteita, on vaan somea. Itse en ole koskaan ollut somessa. Ärsyttää kaikki etätapaamiset. Työhaastattelut etänä jne. Olen varmaan outo ja vanhanaikainen, kun haluan tavata ihmiset ihmisinä, en etänä.
Vierailija kirjoitti:
Minun ystäviä haluaisi olla vain sellaiset tylsät, oudot ja/tai mustasukkaiseen taipuvat, joita en sitten itse halua tavata. Ne joita minä haluaisin tavata ovat liian kiireisiä muiden ystäviensä kanssa, tai sitten pitävät puolestaan minua tylsänä ja outona. Ystävissäkin on ilmeisesti tasoja ja mä taidan olla joku nelonen, te ehkä vain ykkösiä tai kakkosia, jos kukaan ei halua hengata.
Jaa että sä olet 4 mutta Ap 1😂 Salli nyt nauraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi olla kaveriperheitä? Aikuisilla on aikuisten ystävät ja lapsille tulee päiväkodista ja harrastuksista omat ystävät. Vai eikö teillä ollut ystäviä ennen lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan samanlaisia kokemuksia.
Osalla ihmisistä on vaan niin kiire elämässä. Ehkä he arvottavat eri asioita tärkeiksi, eikä ystävyys, sosiaaliset suhteet ole heidän listallaan tärkeää.
Olen myös yrittänyt pitää suhteita yllä. Samalla kyynistyn ja katkeroidun, kun yritykset ovat aina vain minun aloitteesta. Ehkä meistä otetaan hyöty irti.
Eräs ystäväni sanoi minulle, että hän ei ala toimimaan terapeuttinani, sen jälkeen kun ensin olin puolen vuoden ajan ollut hänen tukenaan ja nyt olisi ollut hänen vuoro tukea minua. Mietin, että ovatko ihmiset niin itsekkäitä nykyisin vai onko kohdalleni sattunut vääriä ihmisiä.
En enää usko ystävyyteen.
Miten voisimme tutustua? T. Ap 😊
Mietin ihan samaa, mutta asumme liian kaukana toisistamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda ne rapujuhlat ja mökkiviikot. Mene leikkipuistoon jos lapset pieniä. Tai perhekahvilaan.
Ai kummit muutti kauas ja vielä kehtasivat erota?
Seuraavaksi ne varmaan jää työttömiksi eikä pysty ostamaan mukuloillenne lahjoja. Sit vielä sairastuvat ja kuolevat.
Siis törkeetä, kun kummit ei tajua että niiden elämäntehtävä on olla käytettävissänne!!
Mä en kyllä yhtään tajua miksei teillä ole ystäviä (= ihmisiä valmiina palvelukseen). Kyllä pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tullut olo, et jostain syystä pitäis olla sukua et ois voi oikeesti olla jollekin muulle tärkeä.
Minulla ihan samat fiilikset ollut jo useamman vuoden! Ystäviin ei kauheasti voi luottaa. Joko tulee tylyjä torjumisia tai ihan ghostaustakin. Yksi ystävä vielä jaksaa vastavuoroisesti kysellä, mutta vain viestein, ei hänellä riitä paukkuja perheellisenä oikein kasvotusten tapaamiseen. Koko ajan vähemmän ja vähemmän välitän itse onko kavereita, kun se on tällaista. Perheeni on valitettavasti aika toksinen joten pidän etäisyyksiä sinne. Puolisoni taas ei oikein halua lapsia. Luulen että on yksinäinen elämä tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidänkään perheellä ole ystäviä ja ainokaisen lapsemme ainoa elossa oleva isovanhempi on jo ysikymppinen. Lapsella on kuitenkin paljon ystäviä. Saanut niitä harrastusten kautta ja kouluista. On jo nyt ammattikoulussa.
Sori mutta kuinka vanhoina saitte lapsen jos isovanhempi on jo 90v?
Akateemisille tyypilliseen ikään. -eri
Vierailija kirjoitti:
Nautin yksinäisyydestä.
Nautit yksinolosta. Jos kokisit olevasi yksinäinen, tuskin nauttisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä niin FWB juttuja. 'sen vähän mitä voimme..viikon mökillämme'. Aloittaja ei edes itse tajua, miten ylimielinen ja todellisuudesta vieraantunut hänen ajatusmaailmaansa on. Kyllä huomaa, että ollaan akateemisia ja tsadilaisia( ei ole kirjoitusvirhe,katsokaa Afrikan mantereelta te, jotka ette ole tätä 'parempaa väkeä'). Jos ongelma on ystävien puute,vaikka on ihan rapujuhliakin ja silleen, ette ole tajunneet yhtä tärkeää asiaa: RAHA ja ASEMA eivät tuota aitoa ystävyyttä, vaan sen tekevät kärsimykset ja inhimillisyys,lähimmäisten auttaminen pyyteettömästi. Kuinka aloittaja kehtaa valittaa tilanteestaan, vaikka ei todellisuudessa tee mitään muuta, kuin yrittää pitää yllä keinotekoista fasadia 'omassa sosioekonomisessa viitekehyksessään'? Ei mitään sympatiaa täältä, ihmisillä on niin paljon vaikeampiakin kohtaloita ja tilanteita, että ihmettelen,missä umpiossa AP perheineen on
Rapujuhlat ja viikon kutsu mökille voivat herättää kateutta joissakin ihmisissä.
Jotkut tutut ovat sellaisia, että alkavat tylyttää, kun heille kertoo itseä ilahduttaneista asioista. Ja jos kertoo ikävistä asioista, niin kysytään, miksi olet niin negatiivinen. 😄
Ei meilläkään ole ystäväperheitä, mutta johtuu vain siitä, että mun ystäväni eivät ole parisuhteissa mieheni ystävien kanssa. Mitä jos hankkisit ihan omia ystäviä ja miehesi omia ettekä yritä saada näiden polisoitakin viihtymään teidän seurassanne ja lapsiaan teidän lastenne kanssa. Joskus voi kohteliaisuuttaan osallistua puolison ystävän kotkotuksiin, mutta yleensä ne on yhtä tylsiä ja pakkopullaa kuin kyläilyt anoppilassa.
Taas näitä niin FWB juttuja. 'sen vähän mitä voimme..viikon mökillämme'. Aloittaja ei edes itse tajua, miten ylimielinen ja todellisuudesta vieraantunut hänen ajatusmaailmaansa on. Kyllä huomaa, että ollaan akateemisia ja tsadilaisia( ei ole kirjoitusvirhe,katsokaa Afrikan mantereelta te, jotka ette ole tätä 'parempaa väkeä'). Jos ongelma on ystävien puute,vaikka on ihan rapujuhliakin ja silleen, ette ole tajunneet yhtä tärkeää asiaa: RAHA ja ASEMA eivät tuota aitoa ystävyyttä, vaan sen tekevät kärsimykset ja inhimillisyys,lähimmäisten auttaminen pyyteettömästi. Kuinka aloittaja kehtaa valittaa tilanteestaan, vaikka ei todellisuudessa tee mitään muuta, kuin yrittää pitää yllä keinotekoista fasadia 'omassa sosioekonomisessa viitekehyksessään'? Ei mitään sympatiaa täältä, ihmisillä on niin paljon vaikeampiakin kohtaloita ja tilanteita, että ihmettelen,missä umpiossa AP perheineen on elänyt elämänsä? Siitä vain rohkeasti alas norsunluutornistasi ja tutustumaan ihmisiin,joilla on elämänkokemusta ihan toisella tavalla, kuin viimeisimmistä rapujuhista,vaikka ei se ylpeys tietenkään anna myöten. Rikkaat ovat kaikkein säälittävimpiä olentoja.