Mitä ihminen tarkoittaa sillä kun sanoo että sinun totuus ei ole koko totuus?

Tuo on manipulointia. Sillä yritetään kumota toisen tunteet. Että älä luule, että sinä muka tiedät totuuden.

 

E-manipuloiva tapa sanoa on, että tuo on sinun näkökulmasi, ja minulla on erilainen näkökulma. 

 

Että puhut muunneltua totuutta.

KERTOO JOSTAIN ASIASTA JA JÄTTÄÄ POIS SEN MITÄ EI HALUA KERTOA

siihen voi asian oikean laidan tietävä sanoa, että sinun totuutesi ei ole koko totuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtainen kokemus on aina sitä mitä se sanana tarkoittaakin. Siihen sisältyy aina henkilön itsensä kokemia tunteita ja tekemiä oletuksia. Se ei poista koettujen tunteiden aitoutta, eikä niitä voi mitätöidä pelkkinä henkilökohtaisina kokemuksina, mutta silti ne eivät muodosta absoluuttista totuutta.

Mikä on absoluuttinen totuus? Miksi kaikkien totuudet nähdään irrallisina asioina kun kaikki vaikuttaa kaikkeen? Yleensä näin sanoo ihminen joka ei ota vastuuta omista teoistaan. Sanoo että minulla on eri kokemus kun toinne kertoo omastaan, eikä välitä edes keskustella asiasta.

Absoluuttinen totuus on luonnollisesti todistettu fakta. Kokemus taas ei ole fakta, vaikka pääsääntöisesti se on totta kokijalleen.

Se, että joku ei suostu keskustelemaan vaikeista asioista ei taas liity millään tavalla siihen mikä on totta ja mikä ei. Jos joku torppaa keskustelun vedoten siihen, että hänellä on asiasta eri kokemus, kannattaa aina pysähtyä miettimään sitä, että vaatiiko itse toista hyväksymään oman kokemuksen ainoana totuutena? Järkevä keskustelu lähtee aina siitä, että kumpikin keskustelija hyväksyy toistensa kokemuksen aitona ja pyrkii ymmärtämään sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtainen kokemus on aina sitä mitä se sanana tarkoittaakin. Siihen sisältyy aina henkilön itsensä kokemia tunteita ja tekemiä oletuksia. Se ei poista koettujen tunteiden aitoutta, eikä niitä voi mitätöidä pelkkinä henkilökohtaisina kokemuksina, mutta silti ne eivät muodosta absoluuttista totuutta.

Mikä on absoluuttinen totuus? Miksi kaikkien totuudet nähdään irrallisina asioina kun kaikki vaikuttaa kaikkeen? Yleensä näin sanoo ihminen joka ei ota vastuuta omista teoistaan. Sanoo että minulla on eri kokemus kun toinne kertoo omastaan, eikä välitä edes keskustella asiasta.

Absoluuttinen totuus on luonnollisesti todistettu fakta. Kokemus taas ei ole fakta, vaikka pääsääntöisesti se on totta kokijalleen.

Se, että joku ei suostu keskustelemaan vaikeista asioista ei taas liity mill

Monessa parisuhteessa on jokin toistuva tilanne, josta ollaan eri mieltä. Eli perustavanlaatuisesti asiasta ollaan eri mieltä. Kun se on muutamaannkertaan puitu, niin ei lisäpuiminen tuo lisäarvoa. 

Totuus = mielipide, näkemys??

Mitään siihen lisäämättä, mitään siitä pois jättämättä.

Esimerkki: 2 lastamme harrastivat aikoinaan jalkapalloa parisen vuotta. Minä kuskasin, leivoin, kävin myymässä otteluissa ja turnauksissa kahvia ja pullaa. Nyt reilu 10v jälkikäteen ex komnentoi, että lapsillamme ei ollut mahiksia oikein harrastaa. Ei tunnistanut esim. tuota jalkapalloa, kun ei itse koskaan osallistunut millään tavalla.

Toinen esimerkki: eron jälkeen monesti kommentoinut, että en saanut ikinä mitään aikaiseksi. Eli tein onat duunit, hoidin kodin ja hänen ja yhteiset lapset. En saanut mitään aikaiseksi. Itse soitti eron jälkeen, että muten pesukone toimii, missä on verotoimisto ja miten vesilasku on jaettu naapurin kanssa.

Siinä on kaksi eri todellisuutta ja totuutta

Vastaisin, että tämä on minun totuuteni ja jos sinä et pysty sitä muuksi muuttamaan, niin se on ainoa totuus. Haluatko kertoa oman näkökulmasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtainen kokemus on aina sitä mitä se sanana tarkoittaakin. Siihen sisältyy aina henkilön itsensä kokemia tunteita ja tekemiä oletuksia. Se ei poista koettujen tunteiden aitoutta, eikä niitä voi mitätöidä pelkkinä henkilökohtaisina kokemuksina, mutta silti ne eivät muodosta absoluuttista totuutta.

Mikä on absoluuttinen totuus? Miksi kaikkien totuudet nähdään irrallisina asioina kun kaikki vaikuttaa kaikkeen? Yleensä näin sanoo ihminen joka ei ota vastuuta omista teoistaan. Sanoo että minulla on eri kokemus kun toinne kertoo omastaan, eikä välitä edes keskustella asiasta.

Absoluuttinen totuus on luonnollisesti todistettu fakta. Kokemus taas ei ole fakta, vaikka pääsääntöisesti se on totta kokijalleen.

Se, että joku ei suostu

Monessa parisuhteessa on jokin toistuva tilanne, josta ollaan eri mieltä. Eli perustavanlaatuisesti asiasta ollaan eri mieltä. Kun se on muutamaannkertaan puitu, niin ei lisäpuiminen tuo lisäarvoa. 

Jos on joku toistuva tilanne ja puhuminen ei tuo lisäarvoa, silloin ei ole pyrkimystä tai kykyä aitoon keskusteluyhteyteen ja tilanteen ratkaisemiseen. Ja sillä taas ei ole tekemistä totuuden ja kokemusten kanssa. 

Aina voi kysyä ihmiseltä itseltään, että mitä tarkoitat tuolla. Tässä ketjussa on annettu paljon eri vaihtoehtoja, joista mikä vaan voi päteä juuri tähän ihmiseen, joka on ap:lle sanonut näin. Itsellä on kokemusta sekä fraasin lyttäävästä käytöstä (valehtelet, koska minä koen asian toisin) että pyytävästä käytöstä (olet saanut kertoa oman kokemuksesi, voisitko nyt kuunnella minun). 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni erosi. Hän kertoi minulle kuinka kauhea mies oli käytökseltään. Mies ei kuitenkaan siis ollut päihteidenkäyttäjä, peliongelmainen tai väkivaltainen. Ystäväni vain haukkui miehen. Se oli hänen totuutensa mutta oliko se koko totuus, en ihan usko. 

Toivottavasti et sanonut tuota sille ystävällesi. Miksi hän ikinä kertoisi enää sinulle mitään, jos et usko, mitä hän kertoo? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtainen kokemus on aina sitä mitä se sanana tarkoittaakin. Siihen sisältyy aina henkilön itsensä kokemia tunteita ja tekemiä oletuksia. Se ei poista koettujen tunteiden aitoutta, eikä niitä voi mitätöidä pelkkinä henkilökohtaisina kokemuksina, mutta silti ne eivät muodosta absoluuttista totuutta.

Mikä on absoluuttinen totuus? Miksi kaikkien totuudet nähdään irrallisina asioina kun kaikki vaikuttaa kaikkeen? Yleensä näin sanoo ihminen joka ei ota vastuuta omista teoistaan. Sanoo että minulla on eri kokemus kun toinne kertoo omastaan, eikä välitä edes keskustella asiasta.

Absoluuttinen totuus on luonnollisesti todistettu fakta. Kokemus taas ei ole fakta, vaikka pääsääntöisesti se on totta kokijalleen.

Se, että joku ei suostu keskustelemaan vaikeista asioista ei taas liity mill

Paljon on manipuloivia ihmisiä kenen ympärillä ihmiset voi huonosti ja he kieltäytyvät ottamasta vastaan mitään kritiikkiä ja haluavat kontrolloida kaikkia keskusteluja. Myös tällainen ihminen sanoo aina näin kun toinen on eri mieltä jostain. Kumoaa täysin toisen kokemuksen ja tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki: 2 lastamme harrastivat aikoinaan jalkapalloa parisen vuotta. Minä kuskasin, leivoin, kävin myymässä otteluissa ja turnauksissa kahvia ja pullaa. Nyt reilu 10v jälkikäteen ex komnentoi, että lapsillamme ei ollut mahiksia oikein harrastaa. Ei tunnistanut esim. tuota jalkapalloa, kun ei itse koskaan osallistunut millään tavalla.

Toinen esimerkki: eron jälkeen monesti kommentoinut, että en saanut ikinä mitään aikaiseksi. Eli tein onat duunit, hoidin kodin ja hänen ja yhteiset lapset. En saanut mitään aikaiseksi. Itse soitti eron jälkeen, että muten pesukone toimii, missä on verotoimisto ja miten vesilasku on jaettu naapurin kanssa.

Siinä on kaksi eri todellisuutta ja totuutta

Ja toinen niistä selkeästi oikeampi kuin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta voiko noin vaan todeta eikä edes kysyä toisen näkökulmaa ja yrittää keskustella asiasta?

Voi, mutta perustelut on se missä uskottavuus asuu.

Kuka hyvänsä voi väittää mitä hyvänsä, siksi perustelut, MIKSI.

Tämä. Ja jos ei edes yritä tai jaksa perustella, on kyse manipuloinnista, jyräämisestä ja ties mistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtainen kokemus on aina sitä mitä se sanana tarkoittaakin. Siihen sisältyy aina henkilön itsensä kokemia tunteita ja tekemiä oletuksia. Se ei poista koettujen tunteiden aitoutta, eikä niitä voi mitätöidä pelkkinä henkilökohtaisina kokemuksina, mutta silti ne eivät muodosta absoluuttista totuutta.

Mikä on absoluuttinen totuus? Miksi kaikkien totuudet nähdään irrallisina asioina kun kaikki vaikuttaa kaikkeen? Yleensä näin sanoo ihminen joka ei ota vastuuta omista teoistaan. Sanoo että minulla on eri kokemus kun toinne kertoo omastaan, eikä välitä edes keskustella asiasta.

Absoluuttinen totuus on luonnollisesti todistettu fakta. Kokemus taas ei ole fakta, vaikka pääsääntöisesti se on totta kokijalleen.

Se, että joku ei suostu

Paljon on manipuloivia ihmisiä kenen ympärillä ihmiset voi huonosti ja he kieltäytyvät ottamasta vastaan mitään kritiikkiä ja haluavat kontrolloida kaikkia keskusteluja. Myös tällainen ihminen sanoo aina näin kun toinen on eri mieltä jostain. Kumoaa täysin toisen kokemuksen ja tunteet.

Kyllä, mutta sillon ei ole enää kysymys henkilökohtaisesta kokemuksesta ja sen aiheuttamista tunnereaktioista, vaan juurikin manipuloinnista ja kontrolloinnista.

Tosin, joissain tilanteissa myös edellä mainitut voivat syntyä ihan aidoista kokemuksista ja tunnereaktioista. Henkisesti väkivaltaisen kumppanin kanssa elävä voi pyrkiä manipuloimaan kumppaniaan pitääkseen tämän reaktiot ja hyökkäykset aisoissa. Esim. henkilö saattaa ruveta jättämään vihjeitä (lukitsematon puhelin, avoin työkalenteri jne.) tai puheissaan tarkoituksellisesti vakuuttelemaan mustasukkaiselle kumppanille siitä, että hänellä ei ole mitään salattavaa ja hänelle ei kannata suuttua. Tämä syntyy aidosta kokemuksesta ja tunnereaktiosta, kun on joutunut riittävän usein mustasukkaisen hyökkäyksen kohteeksi ja alkaa manipuloimaan itseään suojellakseen. Kontrollointi taas vastaavasti voi lähteä aidosta tunnekokemuksta, kun on esim. kerran joutunut petetyksi.

Nuo esimerkit ovat kuitenkin epäterveistä suhteista. Täytyy muistaa, että sairas kumppani sairastuttaa aina myös toisen "pelaamaan pelejään", vaikka toinen tekisikin sen itsensä suojelemiseksi. Kun puhutaan siitä, että henkilökohtainen kokemus ja tunne värittävät aina tilanteita ja muistoja ja tästä johtuen voivat olla hyvinkin ristiriidassa toisen samassa tilanteessa olleen kanssa, on hyvä jättää pois nuo epäterveet suhteet, koska niissä tilanne on aina huomattavasti monimutkaisempi kuin pelkkä henkilökohtainen kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtainen kokemus on aina sitä mitä se sanana tarkoittaakin. Siihen sisältyy aina henkilön itsensä kokemia tunteita ja tekemiä oletuksia. Se ei poista koettujen tunteiden aitoutta, eikä niitä voi mitätöidä pelkkinä henkilökohtaisina kokemuksina, mutta silti ne eivät muodosta absoluuttista totuutta.

Mikä on absoluuttinen totuus? Miksi kaikkien totuudet nähdään irrallisina asioina kun kaikki vaikuttaa kaikkeen? Yleensä näin sanoo ihminen joka ei ota vastuuta omista teoistaan. Sanoo että minulla on eri kokemus kun toinne kertoo omastaan, eikä välitä edes keskustella asiasta.

Absoluuttinen totuus on luonnollisesti todistettu fakta. Kokemus taas ei ole fakta, vaikka pääsääntöisesti se on to

Jos on joku toistuva tilanne ja puhuminen ei tuo lisäarvoa, silloin ei ole pyrkimystä tai kykyä aitoon keskusteluyhteyteen ja tilanteen ratkaisemiseen. Ja sillä taas ei ole tekemistä totuuden ja kokemusten kanssa. 

 

vähän off topic totuuden kannalta, mutta puutun tuohon keskusteluyhteyteen:  ajatellaan vaikka tilannetta, jossa puolison äiti änkeää kylään usein lapsensa niin halutessa. Toinen ei halua nähdä anoppiaan niin usein.

 

Minusta ei noiden näkökulmien ratkaisemiseen aita mikään pyrkimys aitoon keskusteluyhteyteen. Tilanne saadaan ratkaistua jollain kompromissilla, mutta näkökulmaerot ovat ja pysyvät, eivätkä ne asioiden puimisella muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtainen kokemus on aina sitä mitä se sanana tarkoittaakin. Siihen sisältyy aina henkilön itsensä kokemia tunteita ja tekemiä oletuksia. Se ei poista koettujen tunteiden aitoutta, eikä niitä voi mitätöidä pelkkinä henkilökohtaisina kokemuksina, mutta silti ne eivät muodosta absoluuttista totuutta.

Mikä on absoluuttinen totuus? Miksi kaikkien totuudet nähdään irrallisina asioina kun kaikki vaikuttaa kaikkeen? Yleensä näin sanoo ihminen joka ei ota vastuuta omista teoistaan. Sanoo että minulla on eri kokemus kun toinne kertoo omastaan, eikä välitä edes keskustella asiasta.

Absoluuttinen totuus on luonnollisesti todistettu fakta. Kokemus taa

vähän off topic totuuden kannalta, mutta puutun tuohon keskusteluyhteyteen:  ajatellaan vaikka tilannetta, jossa puolison äiti änkeää kylään usein lapsensa niin halutessa. Toinen ei halua nähdä anoppiaan niin usein.



 

Minusta ei noiden näkökulmien ratkaisemiseen aita mikään pyrkimys aitoon keskusteluyhteyteen. Tilanne saadaan ratkaistua jollain kompromissilla, mutta näkökulmaerot ovat ja pysyvät, eivätkä ne asioiden puimisella muutu. 

Eihän se aito keskusteluyhteys sitä tarkoita, että lopputuloksena olisi välttämättä yhteinen näkemys johonkin asiaan. Tuollaisessa tilanteessa se kompromissi saadaan aikaan sillä keskusteluyhteydellä. Kumpikin tulee jonkin verran vastaan, koska kuitenkin pitää suhteen jatkuvuutta/seesteisyyttä tärkeämpänä kuin täysin omasta tahdosta kiinnipitämistä.