Ensi yönä siitä on sitten 30 vuotta kun Estonia upposi

Vierailija kirjoitti:

Aiotteko valvoa yön muistellen?

Satuin olemaan 1.50 hereillä ja katsoin silloin laivojen sijainteja. Symphony, Cinderella ja Baltic Queen menivät ihan lähekkäin, niin kuin tietysti muulloinkin. Pisti miettimään, kuinka tapahtumat olisivat voineet edetä, jos Estonia olisi aikoinaan kulkenut näköetäisyydellä Mariellan ja Europan kanssa. Symphony on muuten ainoa pelastustöihin osallistuneista matkustajalaivoista, mikä edelleen kulkee samalla reitillä.

Estonian matkustajalista löytyy vissiin edelleen netistä.

Vierailija kirjoitti:

Oliko kuolonuhrien joukossa ketään suomalaista naista että saisin iloita? 

Miksi iloita? Ja oli: 45-vuotias Mirja Timonen.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin selvinnyt Estonialta, en varmaan koskaan kertoisi sitä kellekään. Koska muuten olisit ikuisesti "se tyyppi joka oli Estonialla". Se menisi kaiken yli, kaikki vaan ajattelisi sitä. Jäisit tavallaan sen laivan vangiksi kuten ne vainajat siellä hylyssä.

Tuo on ymmärrettävää. Varmaan suurin osa selviytyneistä ei ole halunnut ainakaan kovin pitkää aikaa pysyä tämän kokemuksensa äärellä. Osa taas on antanut vuosien saatossa useita haastatteluja. Siitä, millaisia seurauksia (psyykkisiä, sosiaalisia ym.) selviytymisellä on ollut, on toki kirjoitettu; jutut tosin ovat olleet iltapäivälehtien haastatteluja, plussineen ja miinuksineen. Osa eloonjääneistä on kuvatun lailla "jäänyt laivan vangiksi", mutta osa taas ei. Traumapsykologia on kehittynyt paljon 30 vuodessa, ja sieltä varmaan löytyy selityksiä sille, miksi osa ei pääse yli ja osa taas pääsee. Olisikin hienoa, jos joku olisi tutkinut ihan tieteellisten kriteerien kautta erilaisia selviytymiskeinoja nimenomaan Estonian turman tapauksessa.

Siinä mielessä tämä on erilainen tragedia kuin yksilön elämässä, että kyse on maailmanhistorian mittakaavassa merkittävästä tapahtumasta. Tämäkin ketju ja täällä esitetyt kommentit, muistot ja ajatukset osoittavat, että Estonian turma on jättänyt syvän jäljen moniin suomalaisiin. Siinä pitää sitten käydä rajankäyntiä sen suhteen, mikä on omaa ja mikä yhteistä asiaa, aivan eri tavalla kuin oman yksityiselämän asioissa.

Yhtäältä on selvää, että jokainen henkilö saa lähtökohtaisesti päättää, mistä puhuu ja mistä ei. Toisaalta se harmittaa, että kaikki selviytyneet uhrit eivät ole suostuneet vastaamaan tutkintakomission kysymyksiin. On kuvaavaa, että tutkintakomission loppuraportissa käytetään eloonjääneistä termiä "todistaja". Tämän mittaluokan onnettomuudessa kaikki osalliset ovat faktisesti tapahtuman todistajia. En ole asiantuntija, mutta minusta asiaa voisi verrata siihen, että joku todistaa rikosta tai vaikka auto-onnettomuutta. Eikö silloin tilanteen silminnäkijän tule lain mukaan antaa valaehtoinen todistus siitä, mitä on nähnyt? En tiedä. Ehkä ei.

Loppuraportin lukeminen antaa vaikutelman, että tilanteet ja kokemukset eri puolilla laivaa ja eri kellonaikoihin ovat olleet paikoin päinvastaisia. On kuvauksia siitä, ettei laivan henkilökunta tehnyt yhtään mitään - ja siitä, miten laivan henkilökunnan jäsenet aktiivisesti avaavat pelastuslauttoja ja pelastusliivipaketteja ja jakavat liivejä. On kuvausta siitä, miten jokainen piti huolen vain itsestään eikä auttanut muita - ja siitä, miten monelta ihmiseltä pelastautunut sai lopulta yön aikana.

Kukaan haastateltu tuskin valehtelee, vaan tilanne on todennäköisesti ollut hyvin erilainen eri paikoissa. Mayday-viestin jälkeen ei tosiasiallisesti ole mitään muuta todistetta siitä, mitä laivalla on (tai ei ole) tapahtunut, kuin eloonjääneiden kertomukset. Ainoat materiaaliset todistusaineistot lienevät keulavisiiri, ramppi, jne ja niille tehdyt kemialliset testit yms. Eli silminnäkijöiden kuvaukset ovat olleet ratkaisevassa asemassa selvitettäessä, mitä on tapahtunut ja mikä tilanne on laivalla ollut. Ja siinä operaatiossa jokainen tarina on tärkeä, koska se auttaa rakentamaan kokonaisuutta. Yksi ihminen on voinut havainnoida vain yhtä pientä osa-aluetta, sitä, mitä juuri hänelle on tapahtunut. Siksi on niin suuri harmi, että hiljaisuuden valinneet eloonjääneet eivät ole puhuneet edes tutkintakomissiolle.

Sen ymmärtää, ettei puhu medialle tai edes tutuille, mutta sitä en ymmärrä, miksi ei ole halunnut osaltaan auttaa onnettomuustutkintaa.

Suosittelen lukemaan sen loppuraportin. Se on parempi kuin yksikään iltapäivälehtien tai edes Ylen toimittama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäni onnettomuudessa kiinnostaa nimenomaan eniten, miten selviytyneet ovat psyykkisesti tapahtumiin reagoineet, etenkin heti tapahtuman jälkeen. Siinä mielessä nuo siihen aikaan epäeettisesti saadut haastattelut olisivat mielenkiintoista luettavaa. Ymmärrän kuitenkin toki, ettei niitä varmasti nykypäivänä monesta syystä haluta nostaa esiin. Etenkin kun tapahtuneesta on edelleen melko lyhyt aika ja osallisena olijoita ja uhrien omaisia on vielä rutkasti elossa.

Jotenkin aina tulee väkisin myös mietittyä, miten itse olisi kaikkeen suhtautunut. Esim. juuri tuo, miten sitä olisi itse reagoinut, jos olisi ollut laivalla, johon selviytyneitä olisi nostettu. Onhan se ollut järkyttävää myös heille nähdä kaikki omien silmien edessä. 

Vaikea sanoa. Se sairaalassa kuvattu suomalaisen Ruotsissa asuvan miehen haastattelu on

Maarit Feldt-Rannan mies pelastui Estonialta. Heillä oli ihan pienet lapset silloin. Mies ei ilmeisesti oikein koskaan päässyt asian ylitse ja tämän onnettomuuden myötä hänelle tuli kaikenlaisia ongelmia, ero Maaritin kanssa ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäni onnettomuudessa kiinnostaa nimenomaan eniten, miten selviytyneet ovat psyykkisesti tapahtumiin reagoineet, etenkin heti tapahtuman jälkeen. Siinä mielessä nuo siihen aikaan epäeettisesti saadut haastattelut olisivat mielenkiintoista luettavaa. Ymmärrän kuitenkin toki, ettei niitä varmasti nykypäivänä monesta syystä haluta nostaa esiin. Etenkin kun tapahtuneesta on edelleen melko lyhyt aika ja osallisena olijoita ja uhrien omaisia on vielä rutkasti elossa.

Jotenkin aina tulee väkisin myös mietittyä, miten itse olisi kaikkeen suhtautunut. Esim. juuri tuo, miten sitä olisi itse reagoinut, jos olisi ollut laivalla, johon selviytyneitä olisi nostettu. Onhan se ollut järkyttävää myös heille nähdä kaikki omien silmien edessä. 

Jotkut shokissa olevat pelastuneet vetivät riehakkaan euforisina tupakkaa ja iloitsivat henkiin jäämisestään. Veikkaan että se olotila

Tämä on paha siinäkin suhteessa että vainajien omaiset saattavat kokea moisen elehtimisen loukkaavana. Vaikka eihän siinä varmasti tarkoitettu sitä. Media on varmaan ihan aiheesta ottanut iisimmin tämän jälkeen, vaikka ajoittain tuntuu että se on liiankin varovainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko kuolonuhrien joukossa ketään suomalaista naista että saisin iloita? 

Miksi iloita? Ja oli: 45-vuotias Mirja Timonen.

Koska vihaan suomalaisia naisia. 

Täyttä huuhaata ovat nämä pohdinnat, että todennäköisimmin pelastui baarista pienessä sievässä. Kuvastaa syvää tietämättömyyttä merenkulusta ja merionnettomuuksista. Estonialta pelastui suhteessa eniten miehistöluetteloon merkittyjä (43 henkilöä 186:sta), koska he olivat hereillä tai juuri menneet nukkumaan, ymmärsivät reagoida ääniin ja tunsivat aluksen. Sama on nähtävissä muissa merionnettomuuksissa: tieto ja taito edistävät selviytymistä. Mitä tulee selviytyneiden reitteihin ja laivasta ulos päässeiden alkoholinkäyttöön, niin sekin tieto löytyy. Moni lähti omasta hytistä. Estonian uhreista (92 löydettyä vainajaa) vain kolmella oli enemmän kuin 0,5 promillea alkoholia veressä. Luvut onnettomuustutkintaraportista.

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta tänään ensimmäistä kertaa, että laivan kokki joka selvisi, oli ottanut mukaansa wiskipullon. Oli sitä vielä hörppinyt laivan kannella/päällä ennen kuin meri kutsui 

Titanic. Leipuri. Rommi. 🖕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko kuolonuhrien joukossa ketään suomalaista naista että saisin iloita? 

Miksi iloita? Ja oli: 45-vuotias Mirja Timonen.

Koska vihaan suomalaisia naisia. 

 

 

Onko sulla ongelmallinen äitisuhde?

"Laivan mukana hukkui sen takia niin paljon ihmisiä, että ensinnäkin se tapahtui yöllä ihmisten nukkuessa, toiseksi alakansilta oli lähes mahdotonta päästä nopeasti pois etenkin laivan kaaduttua, kolmanneksi kukaan ei olisi voinut edes käsittää, että tuollaista voi tapahtua. Tietenkin kaikki tunsivat Titanicin tarinan, mutta kaikilla oli täysin vankkumaton usko siihen, että Itämeren autolautat eivät kerta kaikkiaan voi upota. Kun laiva myrskyävällä merellä keinuu rajusti, kukaan ei ehdi ymmärtää tilannetta, ennen kuin on liian myöhäistä."

Saako jossitella typerällä asialla? Jos James Cameron olisi tehnyt Titanic-elokuvansa viittä vuotta aiemmin, olisiko Estonialta onnistunut pelastumaan useampi? Tai olisiko koko onnettomuus pystytty välttämään? Jos Estonian matkustajat olisivat nähneet Cameronin Titanicin, olisivatko he olleet herkempiä laivalla tapahtuneille "outouksille", äänille, rysähdyksille ym.?

Titanic toki tiedettiin ennen Cameroniakin, mutta missä määrin? Oma vaikutelmani on, että vasta tuo 1997 ilmestynyt ja Suomeen kai heti alkuvuodesta 1998 elokuvateattereihin tullut leffa aloitti sellaisen Titanic-buumin, että kukaan ei voinut olla tietämättä yksityiskohtia. Sekä elokuvaa että tapahtumaa veivattiin koko ajan (tai siltä ainakin tuntui). Mutta miten hyvin Titanic tiedettiin tai se edes oli kenenkään perus-suomalaisen mielissä ennen Estonian turmaa? Oli toki dokumenttiohjelmia televisiossa ja televisiosta tullut joitakin mustavalkoisia elokuvia. Toki välittömästi Estonian onnettomuuden jälkeen Titanicista kirjoitettiin, olihan se relevantti vertailukohta. Mutta miten lie ennen vuotta 1994? Olen edellisen kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä, että "kaikilla oli täysin vankkumaton usko siihen, että Itämeren autolautat eivät kerta kaikkiaan voi upota". Siksi tuleekin mieleen kysyä, että JOS maailmanluokan-Oscar-palkittu-blockbuster-romanttinen toimintaelokuva olisi nähty vuonna 1993, olisiko lehdistössä ja televisiossa puitu kotoisten ruotsinlaivojen turvamääräyksiä ja pelastusveneiden määriä ja laatuja siihen malliin, että turvatoimia olisi kiristetty ja onnettomuus estetty (tietenkin tämä olisi pitänyt tehdä Virossa myös)?

Merkittäviin turvatoimiin ja tarkastuksiinhan ryhdyttiin Estonian jälkeen välittömästi. Ja tosiaan Estonian yhteydessä puhuttiin ja kirjoitettiin Titanicista. Vastaavaa Estonian muistelua tapahtui sitten Cameronin elokuvan tultua puheenaiheeksi. Ellen erehdy, taidettiin jopa haastatella jotain Estonian selviytyjää ja kysyä tämän kommentteja Titanic-elokuvasta. Valitettavasti en muista tarkemmin. Nyt en ihan tiedä, mitä tuollaisesta pitäisi ajatella... Sen kuitenkin muistan, että 1998 olin tulossa Siljan laivalla Tukholmasta Helsinkiin ja laivan elokuvateatterissa esitettiin Titanicia. Minusta se osoitti erityisen huonoa makua. Edelleenkin olen samaa mieltä. En muista, oliko laiva peräti vieläpä sama Symphony, joka oli osallistunut samalla reitillään Estonian pelastusoperaatioon. Ei sillä väliä, mutta minusta olisi voitu esittää jotain muutakin amerikkalaista elokuvaa tuon reitin risteilijällä.

Itsellä on jäänyt mieleen onnettomuuden jälkeisenä päivänä radiossa useamman kerran soinut Militza Korjuksen Warum. Kaunista ja surullista kuultavaa yhä edelleen.

En tiedä olisiko siinä jäänyt kuin minuutteja enemmän aikaa, mutta hälytys olisi pitänyt antaa jo jossain 10 asteen kallistuman aikana. Enkä ymmärrä, miksi hätäkutsun lähettämisessäkin odotettiin niin kauan. No, maissa on helppo olla viisas kun merellä tapahtuu.

Ootteko koskaan miettineet, että mitä jos mayday soittoa ei olisi ehditty/pystytty tekemään ollenkaan. Siinä olisi sitten Silja line ja muut puksutelleet vaan ohi. Laiva upposi nopeasti, joten jossain vaiheessa olisi alettu ihmettelemään, että minneköhän se on kadonnut kun ei näy tutkassa tai tullut satamaan.

Siinä vaiheessa kun soittivat maydayn, laiva oli kallistunut jo 20 astetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin selvinnyt Estonialta, en varmaan koskaan kertoisi sitä kellekään. Koska muuten olisit ikuisesti "se tyyppi joka oli Estonialla". Se menisi kaiken yli, kaikki vaan ajattelisi sitä. Jäisit tavallaan sen laivan vangiksi kuten ne vainajat siellä hylyssä.

Tuo on ymmärrettävää. Varmaan suurin osa selviytyneistä ei ole halunnut ainakaan kovin pitkää aikaa pysyä tämän kokemuksensa äärellä. Osa taas on antanut vuosien saatossa useita haastatteluja. Siitä, millaisia seurauksia (psyykkisiä, sosiaalisia ym.) selviytymisellä on ollut, on toki kirjoitettu; jutut tosin ovat olleet iltapäivälehtien haastatteluja, plussineen ja miinuksineen. Osa eloonjääneistä on kuvatun lailla "jäänyt laivan vangiksi", mutta osa taas ei. Traumapsykologia on kehittynyt paljon 30 vuodessa, ja sieltä varmaan löytyy selityksiä sille, miksi osa ei pääse yli ja osa taas pääsee. Olisikin hienoa, jos

Kuvittelen sellaisen tilanteen, että jos tuossa tulee sellainen eläimellinen selvitytymistarve ja kyynärpäätaktiikalla on onnistunut pelastautumaan. Voi olla, että tilanteesta on vaikea puhua. Ehkä pelkää myös, että tuomitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko koskaan miettineet, että mitä jos mayday soittoa ei olisi ehditty/pystytty tekemään ollenkaan. Siinä olisi sitten Silja line ja muut puksutelleet vaan ohi. Laiva upposi nopeasti, joten jossain vaiheessa olisi alettu ihmettelemään, että minneköhän se on kadonnut kun ei näy tutkassa tai tullut satamaan.

Siinä vaiheessa kun soittivat maydayn, laiva oli kallistunut jo 20 astetta.

Perämiehen mukaan 20-30 astetta, mutta on arvioitu että kallistuma oli tuossa vaiheessa jo huomattavasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

"Laivan mukana hukkui sen takia niin paljon ihmisiä, että ensinnäkin se tapahtui yöllä ihmisten nukkuessa, toiseksi alakansilta oli lähes mahdotonta päästä nopeasti pois etenkin laivan kaaduttua, kolmanneksi kukaan ei olisi voinut edes käsittää, että tuollaista voi tapahtua. Tietenkin kaikki tunsivat Titanicin tarinan, mutta kaikilla oli täysin vankkumaton usko siihen, että Itämeren autolautat eivät kerta kaikkiaan voi upota. Kun laiva myrskyävällä merellä keinuu rajusti, kukaan ei ehdi ymmärtää tilannetta, ennen kuin on liian myöhäistä."

Saako jossitella typerällä asialla? Jos James Cameron olisi tehnyt Titanic-elokuvansa viittä vuotta aiemmin, olisiko Estonialta onnistunut pelastumaan useampi? Tai olisiko koko onnettomuus pystytty välttämään? Jos Estonian matkustajat olisivat nähneet Cameronin Titanicin, olisivatko he olleet herkempiä laivalla tapahtuneille "outouksille", äänille, rysähdyksille ym.?

Titanic toki tiedettiin

Kyllä Titanic oli hyvin tiedossa ennen Estoniaakin. Eräässä Estonian hytissäkin kauhisteltiin onnettomuusiltana Titanicia.

Karu ajatus on se, että Estonia oli 155m pitkä ja paikka johon upposi oli 80m syvä. Jos olisi uponnut kuin Titanic niin siinä perä ois osunu maahan isosti ennen alas menoa. Kauheeta myös, että Estoniassa sisälle jääneet (eli valtaosa ihmisistä) kuoli siellä pinnan alla pimeydessä hukkuen kun laiva oli jo pohjassa. Kauhea tapa lähteä jos noin on. Sitä pelon määrää....

Vaan ei uponnut tarpeeksi syvälle kun vieläkin pullahtelee otsikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun laiva kallistui niin ne jotka jäi sille veteen kallistuneelle puolelle, loppuiko heidän pelastautumis mahdollisuudet siihen..?

Laiva upposi viidessä minuutissa keulavisiirin irtoamisen jälkeen. Ajattelepa, kun koko laivan etukeula on yhtäkkiä poissa, miten nopeasti se täyttyy vedellä. Ne pelastuivat, jotka olivat valmiiksi kannella tai ylimmissä kerroksissa ja pääsivät hyppäämään veteen ennen kuin laiva upposi.

 

Laivan alimmilta kansilta pelastautusmisprosentti oli suhteellisesti suurempi kuin ylemmiltä kansilta. Alakansilta tajusivat lähteä ajoissa liikkeelle ja ensimmäiset oli jo ulkokannella kun ylemmillä kansila vielä mietittiin että pitäisikö lähteä johonkin.

Laiva heiluu hullun tavalla myrskyssä. Niiden muutamien sekuntien aikana, jotka olisivat riittäneet pelastumiseen alakansilta, olisi pitänyt oivaltaa, että jaaha, tämä kallistuminen taitaa viedä hengen. Yksikään autolautta ei ollut koskaan uponnut, vaikka olisi ollut millainen sää. Kun laiva menee puolelta toiselle, mistä tietää, että nyt ylös sängystä, vaatteet päälle, juoksu 10 kerrosta ylöspäin ja suin päin yli laidan - kun koko tilannetta pitää yhtä mahdottomana kuin jättimäisen kuilun aukeaminen Itämeren pohjaan ja meren imeytyminen kadoksiin?

Itse olin seuraavana päivänä laivalla, ja vaikka ei ollut enää ihan yhtä huono ilma ja laivakin meni vain Turusta Tukholmaan, se keinui silti melkoisesti. Ei tahtonut pystyssä pysyä. Pysyttelin yläkansilla ja istuskelin rappusilla koko yön.