Ensi yönä siitä on sitten 30 vuotta kun Estonia upposi

Vierailija kirjoitti:

Minusta estonian uppoamisen ristiriitaisuudet ovat niin outoja, että pitäisi selittää maailman politiikka. Onko jotain, mistä ihmiset eivät tiedä? Sodan uhka? Mihin neuvostoliittolaisia aseita oltiin kuljettamassa ja miksi? Neuvostoliitto oli vastikään hajonnut. 

Ensin tulee hyviä analyyttisiä viestejä, sitten tällainen turaus.

No tämä palsta on mikä on.

Ihminen kärsii hypotermiasta, kun hänen ruumiinlämpönsä laskee alle 35 asteen. Hypotermia aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, joten se voi olla hengenvaarallinen. Kehon lämpötilan laskiessa alle 30 asteeseen ihminen menettää tajuntansa. Lämpötilan laskiessa alle 25 asteen seurauksena on kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 8 v. Muistan, kun äitini tuli aamulla herättämään, ja sanoi työmatkalla olleen isäni soittaneen juuri ja kertoneen, että Itämerellä on viime yönä uponnut iso matkustajalautta. Äitini ei ollut vielä ehtinyt avata televisiota tai radiota.

En muista keskusteltiinko asiasta koulussa. 

Uutisista on jäänyt mieleen videokuva meressä kelluvista oransseista pelastuslautoista, joilta nostellaan ihmisiä. Muistan myös katsoneeni televisiosta, kuinka poliitikot laskivat muistotilaisuudessa seppeleitä mereen, ja kuinka ne lähtivät keinumaan harmailla aalloilla. 

Pari vuotta nuoremmalle veljelleni tuli uutisoinnin myötä jonkinlainen laivakammo, eikä hän varmaan neljään, viiteen vuoteen suostunut laivalle. Hän sai aina kohtauksen, kun joku perheenjäsenistä suunnitteli la

Lähettäisit siis 8-vuotiaan kouluun, jossa kaikki kohisevat asiasta ja koulukaverit kertovat ties mitä? Miksi ihmeessä et sanoisi lapselle lyhyesti, mitä on tapahtunut, vaan lähettäisit lapsen tietoisesti matkaan jonkun muun valistettavaksi? "Merellä on viime yönä uponnut iso laiva, semmoinen, jolla mekin ollaan oltu. On ollut kova myrsky ja laiva on mennyt rikki. Sen mukana hukkui paljon ihmisiä, ja siitä varmaan puhutaan joka paikassa tänään ja kaikki on järkyttyneitä. Me ollaan kuitenkin ihan turvassa eikä me mennä ikinä semmoiseen laivaan, joka uppoaa." Joo, toiveajatteluahan tuo, mutta tärkeintä on säilyttää lapsen turvallisuudentunne myös järkyttävissä tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Jutta Raben kirja "Die Estonia" paljastaa hyytäviä tietoja. Karmiva tietoteos.

 

Jutta Rabe ja tieto on mahdoton yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Itsenäni onnettomuudessa kiinnostaa nimenomaan eniten, miten selviytyneet ovat psyykkisesti tapahtumiin reagoineet, etenkin heti tapahtuman jälkeen. Siinä mielessä nuo siihen aikaan epäeettisesti saadut haastattelut olisivat mielenkiintoista luettavaa. Ymmärrän kuitenkin toki, ettei niitä varmasti nykypäivänä monesta syystä haluta nostaa esiin. Etenkin kun tapahtuneesta on edelleen melko lyhyt aika ja osallisena olijoita ja uhrien omaisia on vielä rutkasti elossa.

Jotenkin aina tulee väkisin myös mietittyä, miten itse olisi kaikkeen suhtautunut. Esim. juuri tuo, miten sitä olisi itse reagoinut, jos olisi ollut laivalla, johon selviytyneitä olisi nostettu. Onhan se ollut järkyttävää myös heille nähdä kaikki omien silmien edessä. 

Mitä tarkoitat tuolla ensimmäisellä lauseella? Entä miksi se sinua kiinnostaa/mitä sillä tiedolla tekisit?

Yleensähän onnettomuuden uhrit ja silminnäkijätkin on heti tapahtuneen jälkeen shokkitilassa, eikä ajatukset ole välttämättä mitenkään selkeitä tai reaktiot johdonmukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun laiva kallistui niin ne jotka jäi sille veteen kallistuneelle puolelle, loppuiko heidän pelastautumis mahdollisuudet siihen..?

Laiva upposi viidessä minuutissa keulavisiirin irtoamisen jälkeen. Ajattelepa, kun koko laivan etukeula on yhtäkkiä poissa, miten nopeasti se täyttyy vedellä. Ne pelastuivat, jotka olivat valmiiksi kannella tai ylimmissä kerroksissa ja pääsivät hyppäämään veteen ennen kuin laiva upposi.

 

Laivan alimmilta kansilta pelastautusmisprosentti oli suhteellisesti suurempi kuin ylemmiltä kansilta. Alakansilta tajusivat lähteä ajoissa liikkeelle ja ensimmäiset oli jo ulkokannella kun ylemmillä kansila vielä mietittiin että pitäisikö lähteä johonkin.

Oletko koskaan majoittunut alakansilla ja satamaan tullessa jonottanut portaikossa ulos? Siellä on satoja ihmisiä loukussa kylki kyljessä kapeissa portaikoissa. Jos laiva vielä tuossa kallistuu ja kaatuu, siellä on lennetty aivan pitkin seiniä ja kattoa. Minä en ole Estonian jälkeen suostunut majoittumaan kuin ylimmissä kerroksissa lähellä ovia, jos ylipäänsä on aivan pakko laivalle mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisesta voi ikinä selvitä. 

Nuorempana minäkin lähdin mukaan näihin salaliitto asioihin, mutta nykyään olen sitä mieltä, että luotan lopulliseen raporttiin. 

Virallinen totuus on harvoin koko totuus. Tässä casessa varsinkin on näin kun tietoa on jälkikäteen tullut lasteista jne. Mutta on ihmisiä, jotka haluavat tuudittautua, koska tulisi liian paha mieli siitä kun oivaltaisi, mitä kaikkea pinnan alla oikeasti on.

Mitä iloa nää vaihtoehtoiset selitykset tuo kellekään? Mitä se vaikuttaisi vaikka taustalla olisi joku ulkopuolinen taho vieras valtio tms? Se ei uhreja tuo takaisin ja mihinkään hyökkäyssotatoimiin se ei tuo oikeutusta (ja todennäköisesti turpaan siinä tulisi).

Vaihtoehtoiset selitykset ovat pelkkää puppua. Estonian onnettomuus oli syiltään selkein onnettomuus ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Itsenäni onnettomuudessa kiinnostaa nimenomaan eniten, miten selviytyneet ovat psyykkisesti tapahtumiin reagoineet, etenkin heti tapahtuman jälkeen. Siinä mielessä nuo siihen aikaan epäeettisesti saadut haastattelut olisivat mielenkiintoista luettavaa. Ymmärrän kuitenkin toki, ettei niitä varmasti nykypäivänä monesta syystä haluta nostaa esiin. Etenkin kun tapahtuneesta on edelleen melko lyhyt aika ja osallisena olijoita ja uhrien omaisia on vielä rutkasti elossa.

Jotenkin aina tulee väkisin myös mietittyä, miten itse olisi kaikkeen suhtautunut. Esim. juuri tuo, miten sitä olisi itse reagoinut, jos olisi ollut laivalla, johon selviytyneitä olisi nostettu. Onhan se ollut järkyttävää myös heille nähdä kaikki omien silmien edessä. 

Jotkut shokissa olevat pelastuneet vetivät riehakkaan euforisina tupakkaa ja iloitsivat henkiin jäämisestään. Veikkaan että se olotila jäi hyvin lyhytaikaiseksi, mutta tallentui filmille.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mayday kutsun aikaan virolainen kysyy yht äkkiä, että "kuka se on siellä" 

Haluaa tietää, minkä laivan kanssa keskustelee.

Jos olisin selvinnyt Estonialta, en varmaan koskaan kertoisi sitä kellekään. Koska muuten olisit ikuisesti "se tyyppi joka oli Estonialla". Se menisi kaiken yli, kaikki vaan ajattelisi sitä. Jäisit tavallaan sen laivan vangiksi kuten ne vainajat siellä hylyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun laiva kallistui niin ne jotka jäi sille veteen kallistuneelle puolelle, loppuiko heidän pelastautumis mahdollisuudet siihen..?

Laiva upposi viidessä minuutissa keulavisiirin irtoamisen jälkeen. Ajattelepa, kun koko laivan etukeula on yhtäkkiä poissa, miten nopeasti se täyttyy vedellä. Ne pelastuivat, jotka olivat valmiiksi kannella tai ylimmissä kerroksissa ja pääsivät hyppäämään veteen ennen kuin laiva upposi.

 

Laivan alimmilta kansilta pelastautusmisprosentti oli suhteellisesti suurempi kuin ylemmiltä kansilta. Alakansilta tajusivat lähteä ajoissa liikkeelle ja ensimmäiset oli jo ulkokannella kun ylemmillä kansila vielä mietittiin että pitäisikö lähteä johonkin.

Oletko koskaan majoittunut alakansilla ja sata

En ole tuo, jolle vastaat. Taidat puhua eri asiasta kuin henkilö, jolle kommentoit. Lukiessa sekä lehtijuttuja että etenkin tutkintakomission raporttia on käynyt hyvin selväksi, että autokannen alapuolella olevalla hyttikannella hytit olivat laivan etupäässä, siis keulassa. Näissä hyteissä olleet ovat kuulleet ja tunteneet kaikkein parhaiten sen, kun visiiri on irronnut. Kun autokannelle on tulvinut vettä, se vesi on tullut ensimmäisenä autokannen alapuolelle. Olennaista tuossa edeltävässä kommentissa on ilmaisu "Alakansilta tajusivat lähteä ajoissa liikkeelle". On totta, että jos nukkui ja/tai jäi miettimään ja/tai lamaantui, ei sieltä autokannen alapuolelta enää päässyt pois. Kuitenkin juuri alimmalla hyttikannella olleita pelastui suhteessa enemmän siksi, kun he "kokivat parhaiten" sen, että kaikki ei todellakaan ollut kunnossa. Siinä on tosiaan ollut minuuteista ja joskus sekunneistakin kyse. Muistutettakoon siitä yhdestä ykköskannen naisesta, joka säikähti niin paljon jo ensimmäisestä täräyksestä, että meni seitsemännen kannen aulaan istumaan, kun ystävänsä jäivät hytteihinsä. Tämä nainen jäi sitten kertomaan kokemuksestaan. Oletettavaa on, että siinä kohtaa kun 3-5. kansilla on alettu havahtua tilanteeseen, kulkemista monin tavoin vaikeuttava kallistuma on ollut jo niin lähellä, että siinä eivät ole sekunnitkaan enää riittäneet kun irtotavarat ovat lähteneet liikkelle ja portaista on tullut kuiluja.

Tämä ei poista sitä faktaa, että alakansilla oli ja todennäköisesti on jatkossakin turvattomampaa kuin ylemmillä kansilla. Mutta tässä juuri oli Estonian paradoksi: alakansilta ihmiset hoksasivat lähteä ajoissa liikkeelle ja heistä osa pääsikin ulkokannelle tai ainakin sen lähelle ennen kuin ihmismassat alkoivat täyttää aulat ja portaikot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yksi tekijä, miksi osa ihmisistä on kiinnostunut tämänkaltaisista katastrofeista (itseni mukaan lukien), on se, että se väkisin ruokkii mielikuvitusta: mitä itse olisin tehnyt, miten toiminut? Tuo kokkihan ainakin uusimmassa haastattelussaan sanoi, että oli jättänyt lompakon, avaimet ym. mutta ottanut viskipullon. Tämäkin yksityiskohta on sellainen, joka kertoo siitä, miten ihminen toimii äärimmäisessä poikkeustilanteessa ja suuren stressin alla. Todennäköisesti aivan eri tavalla kuin normielämässä, ja juuri siksi poikkeustilanteen miettiminen kiehtoo. Kun mikään normielämän sääntö

Olisiko hörpännyt viskia myös siksi että kroppa pysyisi jotenkin lämpimänä? Toisaalta en ihmettele jos on vähän rohkaisuakin siitä ottanut, kai tuo niin hullu tilanne on ollut että itsekin olisin vetänyt pitkät siivut ennen kuin olisi ollut aika hypätä

Alkoholi on saattanut vaikuttaa sen verran (jos ei olla oltu aivan kanttuvei), että siitä on saatu lisää itseluottamusta ja rohkeutta, joten ei olla jäädytty kuten monelle olisi saattanut käydä vastaavassa tilanteessa selvinpäin.

Alkoholi parantaa myös kivunsietokykyä, joten ei ole ehkä lamauduttu kivusta samalla tavoin jos on loukkaannuttu laivan kaatuessa ennen päätymistä mereen. 

En silti lähtisi kenellekään suosittelemaan survival kittiin alkoholia, mutta tuossa täysin poikkeuksellisessa tilanteessa se on voinut joissakin yksittäis tapauksissa olla jopa ratkaiseva tekijä. Eniten todennäköisesti vaikutti kuitenkin se, että viihteellä olleet sattuivat olemaan yläkansilla ja hereillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäni onnettomuudessa kiinnostaa nimenomaan eniten, miten selviytyneet ovat psyykkisesti tapahtumiin reagoineet, etenkin heti tapahtuman jälkeen. Siinä mielessä nuo siihen aikaan epäeettisesti saadut haastattelut olisivat mielenkiintoista luettavaa. Ymmärrän kuitenkin toki, ettei niitä varmasti nykypäivänä monesta syystä haluta nostaa esiin. Etenkin kun tapahtuneesta on edelleen melko lyhyt aika ja osallisena olijoita ja uhrien omaisia on vielä rutkasti elossa.

Jotenkin aina tulee väkisin myös mietittyä, miten itse olisi kaikkeen suhtautunut. Esim. juuri tuo, miten sitä olisi itse reagoinut, jos olisi ollut laivalla, johon selviytyneitä olisi nostettu. Onhan se ollut järkyttävää myös heille nähdä kaikki omien silmien edessä. 

Jotkut shokissa olevat pelastuneet vetivät riehakkaan euforisina tupakkaa ja iloitsivat henkiin jäämisestään. Veikkaan että se olotila

Hyvä esimerkki siitä, miksi on erittäin epäeettistä tunkea kameroineen ja mikrofoneineen uhrien eteen heti onnettomuuden jälkeen.

Uhri on shokkitilassa, eikä muutoinkaan ole selvillä kaikesta onnettomuuteen liittyvästä, joten tuollaiset videot ja haastattelut vaan hankaloittaa uhrin toipumista kun myöhemmin prosessoi tapahtunutta.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa maydayssa kun Europa vastaa, tein huomion. Hän sanoo tavallisesti jossain kohtaa Europa ja sitten toisessa kohtaa hän koittaa kääntää ja sanoo jyropa 

Sanoi ensin jyrop, oletettavasti koska radioliikenteessä virallinen kieli on englanti. Kun keskustelua käytiin suomeksi sanottiin europa ja ruotsiksi eurupa.

Olin 18-vuotias m/s Estonian uppoamisen aikaan. Tuntuu siltä, kuin kaikki olisi tapahtunut vasta eilen. 30 vuotta on todellakin hujahtanut hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäni onnettomuudessa kiinnostaa nimenomaan eniten, miten selviytyneet ovat psyykkisesti tapahtumiin reagoineet, etenkin heti tapahtuman jälkeen. Siinä mielessä nuo siihen aikaan epäeettisesti saadut haastattelut olisivat mielenkiintoista luettavaa. Ymmärrän kuitenkin toki, ettei niitä varmasti nykypäivänä monesta syystä haluta nostaa esiin. Etenkin kun tapahtuneesta on edelleen melko lyhyt aika ja osallisena olijoita ja uhrien omaisia on vielä rutkasti elossa.

Jotenkin aina tulee väkisin myös mietittyä, miten itse olisi kaikkeen suhtautunut. Esim. juuri tuo, miten sitä olisi itse reagoinut, jos olisi ollut laivalla, johon selviytyneitä olisi nostettu. Onhan se ollut järkyttävää myös heille nähdä kaikki omien silmien edessä. 

Mitä tarkoitat tuolla ensimmäisellä lauseella? Entä miksi se sinua kiinnostaa/mitä sillä tiedolla tekisit?

Estonialta pelastunut ruotsalainen Anita Persson-Flygare (s. 1956) ei ole sen koommin käynyt risteilyillä, enkä minä sitä kyllä yhtään ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta tänään ensimmäistä kertaa, että laivan kokki joka selvisi, oli ottanut mukaansa wiskipullon. Oli sitä vielä hörppinyt laivan kannella/päällä ennen kuin meri kutsui 

Ehkä yksi tekijä, miksi osa ihmisistä on kiinnostunut tämänkaltaisista katastrofeista (itseni mukaan lukien), on se, että se väkisin ruokkii mielikuvitusta: mitä itse olisin tehnyt, miten toiminut? Tuo kokkihan ainakin uusimmassa haastattelussaan sanoi, että oli jättänyt lompakon, avaimet ym. mutta ottanut viskipullon. Tämäkin yksityiskohta on sellainen, joka kertoo siitä, miten ihminen toimii äärimmäisessä poikkeustilanteessa ja suuren stressin alla. Todennäköisesti aivan eri tavalla kuin normielämässä, ja juuri siksi poikkeustilanteen miettiminen kiehtoo. Kun mikään normielämän sääntö ei päde, eikä se, millaisena on itsensä tottunut

Minä olisin ollut aivan jähmettynyt, ihan peura ajovaloissa. En olisi edes kiertynyt sykkyrälle kuin siili, koska en olisi järkytykseltä kyennyt. Minä en missään nimessä olisi ollut pelastettujen joukossa, ellen olisi sattumoisin ollut ulkokannella ja tipahtanut suoraan pelastuslautalle, mitä tuskin olisi tapahtunut. Noihin aikoihin matkasin aina halvimmassa hytissä jossain laivan pohjassa moottorin pörinän lähellä. Ysärillä olin ollut jo kymmeniä kertoja laivalla, satamakaupungissa kuin asuin.

Laivan mukana hukkui sen takia niin paljon ihmisiä, että ensinnäkin se tapahtui yöllä ihmisten nukkuessa, toiseksi alakansilta oli lähes mahdotonta päästä nopeasti pois etenkin laivan kaaduttua, kolmanneksi kukaan ei olisi voinut edes käsittää, että tuollaista voi tapahtua. Tietenkin kaikki tunsivat Titanicin tarinan, mutta kaikilla oli täysin vankkumaton usko siihen, että Itämeren autolautat eivät kerta kaikkiaan voi upota. Kun laiva myrskyävällä merellä keinuu rajusti, kukaan ei ehdi ymmärtää tilannetta, ennen kuin on liian myöhäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäni onnettomuudessa kiinnostaa nimenomaan eniten, miten selviytyneet ovat psyykkisesti tapahtumiin reagoineet, etenkin heti tapahtuman jälkeen. Siinä mielessä nuo siihen aikaan epäeettisesti saadut haastattelut olisivat mielenkiintoista luettavaa. Ymmärrän kuitenkin toki, ettei niitä varmasti nykypäivänä monesta syystä haluta nostaa esiin. Etenkin kun tapahtuneesta on edelleen melko lyhyt aika ja osallisena olijoita ja uhrien omaisia on vielä rutkasti elossa.

Jotenkin aina tulee väkisin myös mietittyä, miten itse olisi kaikkeen suhtautunut. Esim. juuri tuo, miten sitä olisi itse reagoinut, jos olisi ollut laivalla, johon selviytyneitä olisi nostettu. Onhan se ollut järkyttävää myös heille nähdä kaikki omien silmien edessä. 

Jotkut shokissa olevat pelastuneet vetivät riehakkaan euforisina tupakkaa ja iloitsivat

Joo, siinä leimautuu tunteettomaksi psykopaatiksi, vaikka vain käyttäytyisi niin kuin shokissa oleva ihminen käyttäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun laiva kallistui niin ne jotka jäi sille veteen kallistuneelle puolelle, loppuiko heidän pelastautumis mahdollisuudet siihen..?

Laiva upposi viidessä minuutissa keulavisiirin irtoamisen jälkeen. Ajattelepa, kun koko laivan etukeula on yhtäkkiä poissa, miten nopeasti se täyttyy vedellä. Ne pelastuivat, jotka olivat valmiiksi kannella tai ylimmissä kerroksissa ja pääsivät hyppäämään veteen ennen kuin laiva upposi.

 

Laivan alimmilta kansilta pelastautusmisprosentti oli suhteellisesti suurempi kuin ylemmiltä kansilta. Alakansilta tajusivat lähteä ajoissa liikkeelle ja ensimmäiset oli jo ulkokannella kun ylemmillä kansila vielä mietittiin että pitäisikö lähteä johonkin.

Oletko koskaan majoittunut alakansilla ja sata

Estonialla alakansien hyteistä pelastautuminen oli kuitenkin todennäköisempää kuin yläkansien hyteistä jos siis oli hytissä. Alakansilta ymmärsivät lähteä heti ylöspäin. Alussa käytävillä ei edes ollut mitään suurempaa ruuhkaa. Kapeammat portaikot oli hyvä juttu kun niissä oli kallistuneessakin laivassa helpompi nousta ylöspäin. Autokannen alapuolisilta hyttikansilta oli toinen portaikosta sellainen että sitä pitkin pääsi suoraan ulkokannelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäni onnettomuudessa kiinnostaa nimenomaan eniten, miten selviytyneet ovat psyykkisesti tapahtumiin reagoineet, etenkin heti tapahtuman jälkeen. Siinä mielessä nuo siihen aikaan epäeettisesti saadut haastattelut olisivat mielenkiintoista luettavaa. Ymmärrän kuitenkin toki, ettei niitä varmasti nykypäivänä monesta syystä haluta nostaa esiin. Etenkin kun tapahtuneesta on edelleen melko lyhyt aika ja osallisena olijoita ja uhrien omaisia on vielä rutkasti elossa.

Jotenkin aina tulee väkisin myös mietittyä, miten itse olisi kaikkeen suhtautunut. Esim. juuri tuo, miten sitä olisi itse reagoinut, jos olisi ollut laivalla, johon selviytyneitä olisi nostettu. Onhan se ollut järkyttävää myös heille nähdä kaikki omien silmien edessä. 

Mitä tarkoitat tuolla ensimmäisellä lauseella? Entä miksi se sinua

Sitten oli se yksi ruotsalaisnainen, joka oli niin shokissa tapahtuneen jälkeen, ettei hän halunnut puhua viranomaisten kanssa yhtään mitään. En tosin tiedä, puhuiko hän jälkeenpäinkään poliiseille sanan sanaa onnettomuudesta.