Mikseivät laihat ihmiset koskaan suostu kertomaan mitä syövät? Onko todellisuus , että välttelevät syömistä kuten anorektikot j
Kommentit (236)
Sivusta. Miksi kysyt aiheeseen liittymätöntä "kuulumisia" , jotka ovat yksityisasioita? Yritätkö tuoda häntä jotenkin alas olettaen ettei hänellä pyyhi hyvin vai oletko vain sairaalloisen utelias?
Rivien välistä tulkitsin. Itse hän kirjoitti, ettei kaapeissa ole ruokaa, koska ei ole jaksanut käydä kaupassa tai on jotakin muuta mielenkiintoista tekemistä. Tuntemani ihmiset joilla on sama tilanne, kärsivät mm. mt-ongelmista ja keskittymishäiriöistä, jolloin saatetaan jättää syömättä päiväkausiksi. Hyvä jos näin ei ole kirjoittajan kohdalla.
Mitä ihmiset söivät 80-luvulla kun kaikki olivat laihoja, paria poikkeusta lukuunottamatta? Kysy vaikka isovanhemmiltasi miten ennen syötiin. Tai no voinhan minäkin sen kertoa. Syötiin normaalia ruokaa, mutta vain ruoka-aikoina. Mitään napostelua ei harrastettu ruoka-aikojen välissä. Karkkia, shipsejä, limsoja ei syöty eikä juotu kuin hyvin harvoin. Siinä se.
En nyt mikään laiha ole vaan kai aika normaalipainoinen, 165cm, 58-59kg aamupaino. Olen ollut tässä kuosissa aina raskauksia lukuunottamatta, nyt jo yli 50v.
Syön kolme ateriaa, aamiaisella leipää, jugurttia marjoilla ja siemenillä ja pähkinöillä, kahvia ja hedelmän.
Lounaalla yleensä keittoa ja pari palaa leipää, hedelmän
Päivällisellä n.klo 18 perheen kesken monipuolista ruokaa, tänään oli perunoita, porkkanaraastetta, uunilohta, jälkkäriksi jäätelöpallo ja tuoreita viikunoita, kun nyt on viikunaviikot.
En syö mitään välipaloja, maitokahvin nautin kotiin tultua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja siskollani on eri isät. Ollaan eletty valtaosa elämästä samassa perheessä, syöty samaa ruokaa, liikuttukin melko samalla tavalla jne. Minä olen paksumpi ja sisko hoikka. Mutta niin on myös isiemme ruumiinrakenne ihan erilainen. Eli sieltä perimästä tulee aika paljon. Ihan vaan ne geenit ja se miten ne toimii.
Niin? Ei ole olemassa tiettyä kalorimäärää, joka on kaikille sopiva. Sinä olet syönyt liikaa tarpeeseesi nähden.
Tykkään luikeroista vaikka niillä menee aika kovin pöksy vakoon... Syökööt tai olkoot syömättä?
Onko sillä eväällä niin väliä
Vierailija kirjoitti:
Syömisten laskeminen ja luetteleminen vain ei kiinnosta, koska ruoka ja syöminen eivät pyöri koko ajan päässä. Syödään, kun on nälkä, jottei olisi nälkä. Ei ole sen kummallisempaa.
Tämä on kyllä totta. En minä edes niin tarkkaan jaksa ajatella mitä olen syönyt. Koskaan ei ole tarvinnut laihduttaa ja kun lapsuudesta asti on tottunut syömään suht terveellisesti niin ei siihen niin kiinnitä huomiota. Mielestäni syön siis ihan normaalisti normaalia ruokaa tavallisia määriä. Varmaan jonkun muun tavallinen ruoka ja määrät on erilaiset sitten, kun jotkut lihoo ja minä en. Tosin kai on kiittäminen myös hyviä geenejä ja sopivaa suolistomikrobistoa ja mitä näitä nyt on.
Mikseivät läskit punkerot koskaan kerro mitä syövät? Onko todellisuus, että rohmuavat ruokaa kuin ylensyöjät?
Syön melko terveellisesti (ravitsemussuositukset), mutta herkuttelen kuitenkin muutamana päivänä viikossa. Syön noin 2000 kcal päivässä (sillä en liho tai laihdu). Jos liikun tavallista enemmän jonain päivänä, niin silloin myös syön enemmän. Jokaisen kulutus on kuitenkin yksilöllinen: yhdelle 2000 kcal voi olla liikaa, toiselle liian vähän. En tiedä olenko tarpeeksi laiha (BMI 20), mutta vastasin nyt kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiset söivät 80-luvulla kun kaikki olivat laihoja, paria poikkeusta lukuunottamatta? Kysy vaikka isovanhemmiltasi miten ennen syötiin. Tai no voinhan minäkin sen kertoa. Syötiin normaalia ruokaa, mutta vain ruoka-aikoina. Mitään napostelua ei harrastettu ruoka-aikojen välissä. Karkkia, shipsejä, limsoja ei syöty eikä juotu kuin hyvin harvoin. Siinä se.
Shipsejä! <3
Aamiaista en syö. Juon kaksi kuppia kahvia, punaista maitoa sekaan, käyttäisin kermaa, jos rahat riittäisi. Syön yhden kunnon aterian päivässä, välissä voileivän tai kaksi. Illalla pieni ateria. Leivän päällä voita ja juustoa. Kevyttuotteisiin en koske koskaan. Kai mä oon vhh, tosin ei ole mitään sääntöä, luonnostaan vaan menee näin. Karkkeja tai sipsejä ym. en syö juuri koskaan. Ei kiinnosta ylimääräinen puputtaminen.
Vierailija kirjoitti:
Syön melko terveellisesti (ravitsemussuositukset), mutta herkuttelen kuitenkin muutamana päivänä viikossa. Syön noin 2000 kcal päivässä (sillä en liho tai laihdu). Jos liikun tavallista enemmän jonain päivänä, niin silloin myös syön enemmän. Jokaisen kulutus on kuitenkin yksilöllinen: yhdelle 2000 kcal voi olla liikaa, toiselle liian vähän. En tiedä olenko tarpeeksi laiha (BMI 20), mutta vastasin nyt kuitenkin.
Minulla ei ole pienintäkään aavistusta paljonko kaloreita on syömässäni ruuassa ja paljonko kulutan. Ilmeisesti ei ainakaan liikaa suhteessa kulutukseen, kun paino on pudonnut ihan yrittämättä kolmisen kiloa viime keväästä, kun aloin pyöräillä töihin (näin ollen bmi on sen n.20). Syön tavallista ruokaa (suht lautasmallin mukaisesti) kaksi ateriaa päivässä, lisäksi aamupalan, välipalan, iltapalan ja useana päivänä viikossa ainakin jonkin verran karkkia tai suklaata.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sulle on syömisen välttelemistä? Se, mikä toiselle on normaali annos ruokaa, voi toiselle olla valtava määrä. Toisille myös sopii paremmin vain pari ateriaa päivässä, kun toinen tarvitsee useamman aterian. Liikunnalla/työn fyysisyydellä on kaikella merkitys. Jos tekee vain toimistotyötä niin ei silloin tarvitse jaksaakseen ja voidakseen hyvin samanlaisia annoksia, kun fyysisesti raskasta työtä tekevä.
Olisikohan ap tarkoittanut jatkuvaa miinuskaloreilla kituuttamista (syö vähemmän kuin kuluttaa)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja siskollani on eri isät. Ollaan eletty valtaosa elämästä samassa perheessä, syöty samaa ruokaa, liikuttukin melko samalla tavalla jne. Minä olen paksumpi ja sisko hoikka. Mutta niin on myös isiemme ruumiinrakenne ihan erilainen. Eli sieltä perimästä tulee aika paljon. Ihan vaan ne geenit ja se miten ne toimii.
Edelleen niitä kaloreita ei tule kehoon tyhjästä. Ne pannaan sinne suun kautta.
Ai vitsi kun elämä olisi näin simppeliä. Olis niin helppoo. Kannattaa kerrata biologiaa, niin saa vähän suuntaa siitä kuinka monimutkainen järjestelmä ihmiskeho on.
Ei tarvi, fysiikka riittää. Mutta jatka sinä seliselimaassa eloasi.
Vierailija kirjoitti:
Hoikilla ei ole lapsuuden tai muita traumoja, eivät sorru lohtusyömään. Ei siinä sen kummempaa, ongelma on siinä, miten saa pään kuntoon ne, joilla on niitä traumoja, jotka laukaisee liikasyömisen?
Miten teidän päähän ei mahdu ajatus, että toiset menettävät ruokahalunsa noiden traumojen takia. Minä en ole koskaan saanut lohtua ruoalla mässäilystä vaan syöminen etoo, jos jotain surullista tai järkyttävää tapahtuu. Et voi sanoa, että hoikat ihmiset ovat täysin ilman tunteita ja eläneet pumpulissa. Aivan hulluja väitteitä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän laihat ihmiset väittävät voivansa syödä ihan mitä vaan ja kuinka paljon vaan, eivätkä silti liho.
Ja tekevätkin juuri niin. Heillä on ruoan tarve silloin kun on oikeasti nälkä ja he osaavat lopettaa kun nälkä on tyydytetty. Näin luonnostaan. Kokevat että voivat syödä mitä vain ja milloin vain.
Itse kuulun tähän porukkaan. Syön esim karkkia juuri silloin kun haluan. Jostain syystä se voi olla esim 1 karkki ja sitten ei tee enää mieli. Mieli ei ole addiktoitunut ruokaan joten keho määrittää luonnollisen tarpeen ja määrän. Näin ainakin luulisin.
Mä kerron. Söin asmulla 2 juustoleipää teen kera. Päivällä lautasellisen makaronia tomaatin, juuston ja ketsupin kanssa. Välipalaksi söin puolikkaan suklaalevystä. Illalla muroja jogurtin kanssa ja tomaattia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmisillä ei ole enää mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Kaikki vain kertovat mitä syövät, lihavat ja laihat.
Laihoilta tuota tosiaan kysyttiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta. Miksi kysyt aiheeseen liittymätöntä "kuulumisia" , jotka ovat yksityisasioita? Yritätkö tuoda häntä jotenkin alas olettaen ettei hänellä pyyhi hyvin vai oletko vain sairaalloisen utelias?
Rivien välistä tulkitsin. Itse hän kirjoitti, ettei kaapeissa ole ruokaa, koska ei ole jaksanut käydä kaupassa tai on jotakin muuta mielenkiintoista tekemistä. Tuntemani ihmiset joilla on sama tilanne, kärsivät mm. mt-ongelmista ja keskittymishäiriöistä, jolloin saatetaan jättää syömättä päiväkausiksi. Hyvä jos näin ei ole kirjoittajan kohdalla.
No joo, ei ole päässä vikaa minulla eikä keskittymishäiriöitäkään. Nimenomaan nälkä EI häiritse keskittymistäni mielenkiintoiseen asiaan. Menen syömään sitten kun ehdin. En raahaa kotiini ruokaa varmuuden vuoksi, koska suurella todennäköisyydellä se pilaantuisi ennen kuin tulisi syödyksi. Jos jotain kaapissa on, niin se on sitten just jotain ylijäämä hedelmiä, keksejä, korppuja. Kahvia on aina ja sen loppuessa viimeistään lähden kauppaan ja samalla tulee ostettua sitten ihan ruokaakin ja muuta tarpeellista. Ruokaa ostan sillä reissulla vain sen päivän tarpeiksi, koska eiköhän se jo tullut selväksi miksen moneksi päiväksi ruokaa hanki. Äärimmäisen harvoin on kotona 72h kotivara.
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät läskit punkerot koskaan kerro mitä syövät? Onko todellisuus, että rohmuavat ruokaa kuin ylensyöjät?
On.
Aamulla kahvia ja ruisleipäpala voilla.
Lounaaksi salaattia ja kalaa. Vaihtoehtoisesti keittoa, esim sosekeitto tai pinaattikeitto ja kananmuna.
Välipalaksi hedelmä ja/tai riisikakku, muutama pähkinä.
Päivälliseksi jotain kotiruokaa pieneltä lautaselta. Ensin salaattia ja sitten varsinaista ruokaa. Kahvi.
Illalla teetä jos jotain vielä kaipaan. En syö enää klo 18 jälkeen.