Mikseivät laihat ihmiset koskaan suostu kertomaan mitä syövät? Onko todellisuus , että välttelevät syömistä kuten anorektikot j

Nyt on taas satapros mielisairasta kamaa. 

Mikähän luonnonoikku minä olen? Tai onko minulla jotenkin kiihkeä perusaineenvaihdunta, kun en lihoa.

En mieti yhtään mitä syön. Ja syön melkein koko ajan. Aamulla kunnon aamupala, sitten aamupäivän aikana napostelen ja kahvin kanssa jotain hyvyyksiä. Lounaalla buffetista lautanen täyteen. Vähän toki myös kasviksia. 

Töiden jälkeen pitää jotain ruokaa tehdä tai hakea. Ja illalla usein vielä pizzaa tai kebabia, kun on niin hyvvee. Ja paljon kaikkia herkkuja viikon aikana. Ja kaljaa vähintään joka toisena iltana.

Liikun sen, mitä nyt tulee liikuttua. Jonkun verran kävelen töissä, mutten mitenkään erityisen paljon. Kaiken maaliman kalorilaskurit näyttää, että reiluilla pluskaloreilla mennään, mutta silti missään ei näy. Oon n. 175/68 mies ja siinä oon pysyny vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kerro. Väittävät voivansa syödä mitä vaan, mutta oikeasti eivät.boi. Ovat tosi tarkkoja sjömisistään

 Annokset pieniä

Paljon kasviksia

Ei herkkuja, tai tosi harvoin ja pieniä määriä.

Eivät halua, että normaalipainoiset tai läskit olisivat yhtälaihoja,kuin he, koska tietävät saavansa hoikkana huomiota.

En voi syödä mitä vaan. Kasvavana teininä se onnistui, mutta ei enää. Syön kuitenkin ihan normaalisti. En ole nälkäinen, paitsi vähän ennen seuraavaa ateriaa. Syön melko paljon kasviksia, mutta myös herkkuja. En koe saavani mitään erityistä huomiota hoikkana (varmaan, jos olisin merkittävästi alipainoinen niin sitten ihmiset kauhistelisivat).

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja siskollani on eri isät. Ollaan eletty valtaosa elämästä samassa perheessä, syöty samaa ruokaa, liikuttukin melko samalla tavalla jne. Minä olen paksumpi ja sisko hoikka. Mutta niin on myös isiemme ruumiinrakenne ihan erilainen. Eli sieltä perimästä tulee aika paljon. Ihan vaan ne geenit ja se miten ne toimii. 

Ei nyt ihan noinkaan. Täyssisaruksetkin voivat olla erilaisia ulkonäön, syömisen ja liikunnan suhteen vaikka ovat eläneet samassa perheessä. Toinen on ehkä kuitenkin liikunnallisempi eli aineenvaihdunta kunnossa ja toinen rauhallisempi lukija ja mietiskelijä, jota ei sateessa liikunta nappaa ja liikunta on lähinnä rauhallista kävelyä.

Ne tunnesyöpöt mitä tiedän on kotona palkittu ja lohduteltu ruoalla ja siitä tulee malli liittää tuo syöminen ihan joka asiaan. Toiset taas menevät reippaalle lenkille, uimaan tms. purkaakseen stressin, heille ruoka ei toimi tunteiden lievittäjänä tai palkintona jostain,

Vierailija kirjoitti:

Mikähän luonnonoikku minä olen? Tai onko minulla jotenkin kiihkeä perusaineenvaihdunta, kun en lihoa.

En mieti yhtään mitä syön. Ja syön melkein koko ajan. Aamulla kunnon aamupala, sitten aamupäivän aikana napostelen ja kahvin kanssa jotain hyvyyksiä. Lounaalla buffetista lautanen täyteen. Vähän toki myös kasviksia. 

Töiden jälkeen pitää jotain ruokaa tehdä tai hakea. Ja illalla usein vielä pizzaa tai kebabia, kun on niin hyvvee. Ja paljon kaikkia herkkuja viikon aikana. Ja kaljaa vähintään joka toisena iltana.

Liikun sen, mitä nyt tulee liikuttua. Jonkun verran kävelen töissä, mutten mitenkään erityisen paljon. Kaiken maaliman kalorilaskurit näyttää, että reiluilla pluskaloreilla mennään, mutta silti missään ei näy. Oon n. 175/68 mies ja siinä oon pysyny vuosikausia.

Sulla on matoja :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta. Miksi kysyt aiheeseen liittymätöntä "kuulumisia" , jotka ovat yksityisasioita? Yritätkö tuoda häntä jotenkin alas olettaen ettei hänellä pyyhi hyvin vai oletko vain sairaalloisen utelias? 

 

Rivien välistä tulkitsin. Itse hän kirjoitti, ettei kaapeissa ole ruokaa, koska ei ole jaksanut käydä kaupassa tai on jotakin muuta mielenkiintoista tekemistä. Tuntemani ihmiset joilla on sama tilanne, kärsivät mm. mt-ongelmista ja keskittymishäiriöistä, jolloin saatetaan jättää syömättä päiväkausiksi. Hyvä jos näin ei ole kirjoittajan kohdalla. 

No joo, ei ole päässä vikaa minulla eikä keskittymishäiriöitäkään. Nimenomaan nälkä EI häiritse keskittymistäni mielenkiintoiseen asiaan. Menen syömään sitten kun ehdin. En raahaa kotiini ruokaa varmuuden vuoksi, koska suurella todennäköisyydellä se pilaantuisi ennen kuin tulisi syödyk

Kuulostaa oudolta. Anteeksi, mutta kun onhan tuo omituista. Eivätkä esimerkiksi säilykkeet ja kuivatuotteet heti pilaannu, niillähän on vuosien säilyvyysaika. 

Aamulla puuroa ja banaani, päivälliseksi keittoa jossa mm. kasvisnakkeja ja perunaa, yks jätski, illalliseksi/iltapalaksi äsken pasta gremolata.

Syön kaikkea. Vihanneksia, proteiinia, karkkia, pullaa, mutta kaikkea kohtuudella. Vanha sanonta on, että syö aamulla kuin kuningas, päivällä kuin porvari ja illalla kuin kerjäläinen. Menen usein nälkäisenä nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja siskollani on eri isät. Ollaan eletty valtaosa elämästä samassa perheessä, syöty samaa ruokaa, liikuttukin melko samalla tavalla jne. Minä olen paksumpi ja sisko hoikka. Mutta niin on myös isiemme ruumiinrakenne ihan erilainen. Eli sieltä perimästä tulee aika paljon. Ihan vaan ne geenit ja se miten ne toimii. 

Ei nyt ihan noinkaan. Täyssisaruksetkin voivat olla erilaisia ulkonäön, syömisen ja liikunnan suhteen vaikka ovat eläneet samassa perheessä. Toinen on ehkä kuitenkin liikunnallisempi eli aineenvaihdunta kunnossa ja toinen rauhallisempi lukija ja mietiskelijä, jota ei sateessa liikunta nappaa ja liikunta on lähinnä rauhallista kävelyä.

Ne tunnesyöpöt mitä tiedän on kotona palkittu ja lohduteltu ruoalla ja siitä tulee malli liittää tuo syöminen ihan joka asiaan. Toiset taas menevät reippaalle lenkille, uimaan tms. purkaakseen stressin, heille ruoka

Jännästi on myös meitä, jotka emme tarvitse mitään tiettyä purkamista. Asian läpi ajattelu riittää. Tämä on taito, jonka voi opetella, eikä sitä oikeastaan kenelläkään syntymälahjana suoda.

Nuorena olisin vastannut, että voin syödä mitä vain, ja pysyn silti hoikkana, ja se oli ihan totta. Söin paljon, oikeasti isoja annoksia ja päivittäin makeita herkkuja, pullaa ja keksejä ja karkkia. En juuri syönyt mitään kasviksia. Elämäntapa oli liikunnallinen, kuljin pyörällä ja työ ei ollut istumatyötä.

Nyt keski- iässä taas joudun oikeasti tekemään töitä sen eteen, että pysyn hoikkana. En omista vaakaa enkä tiedä paljonko kulutan enkä laske kaloreita, mutta katson silmämääräisesti että vartalo pysyy saman näköisenä ja että vaatteet eivät kiristä. Tykkään edelleen erityisesti makeasta, joten liikun aktiivisesti, työmatkapyöräilen, lenkkeilen ja hyötyliikun paljon kotona.

Esimerkkiruokailu:

Aamulla pari isoa kuppia kahvia täysmaidolla

Lounaaksi perunamuusia ja lihapullia, itsetehty muusi täysmaitoon ja voihin. Lisänä paljon tuoreita kasviksia. Kahvi.

Välipalaksi pari nektariinia ja juustosämpylä, pala juustokakkua kun työkaveri oli leiponut.

Iltapalaksi italianpataa, puolet lautasesta täytän salaatilla. Pari palaa tummaa suklaata.

HÄH? Nyt oli outo aloitus. Mikäs salaisuus se ruokavalio nyt olisi. 

Ehkä hoikkia ei vain kiinnosta askaroida sen ruoan kanssa myöskään keskustelun tasolla.

Olen itsekin hoikka ja syön mitä tekee mieli. NS. herkkujakin joskus. Näin on menty iät ja ajat.

Vierailija kirjoitti:

No just söin kaksi palaa kauraleipää juustolla ja kinkulla, kahvia mukillinen ja suklaata neljä riviä. Päivällä söin tonnikalapastaa lounaalla, elovena välipalakeksin, mandariinin. Päivälliseks vetäsin pestokanaa. Niin ja aamulla kaks palaa kauraleipää juustolla, kahvia. En muista oonko muuta syöny. Ja olen hoikka, kiitos kysymästä.

Ap, tämä on varmaan todella tyypillinen hoikan päiväruokailuesimerkki.

No tässäpä tulee laihan (eilisen) päivän syömiset. Samalla kaavalla menee joka päivä. Mitat 168cm/44kg

Aamu: Kahvi mustana, iso 0,5l lasi vettä, yksi viipale real leipää jonka päällä hummusta ja kurkkua. Bulgarian jogurtti vadelmilla.

Lounas: vihersalaatti jossa fetaa ja oliiviöljyä, pieni pala täysjyväpatonkia. Iso lasi vettä.

Kahvin kanssa nektariini ja iso lasi vettä.

Päivällinen: Puoli lautasellista kasviksia, n. 150g lohifileetä, salaattia ja oliiviöljyä. Ruoan kanssa iso lasi vettä.

Iltapala: Kupillinen teetä jossa 1tl hunajaa, mannapuuro ja marjoja.

Eli ei, ei me laihat kituuteta nälässä.

Olen entinen ylipainoinen, nykyään normaalipainoinen ja tajusin vasta nelikymppisenä että ravitsemussuositusten mukainen syöminen kun on lyhyt toimistotyöläinen ei vaan toimi.

Aamuisin juon kupillisen kahvia mustana ja eka ateria on klo 12, yleensä runsas salaatti tai kookospohjaista jogurttia, marjoja sekä keitetty kananmuna, juustoa ja oliiveja.

Päivällisen syön n. klo 18, ensin lautasellinen salaattia ja sitten kohtuullinen annos kotiruokaa.

Välttelen sokeria, viljaa ja maitotuotteita pl. voi ja juusto. En käytä mehuja, virvoitusjuomia, leivonnaisia, karkkia, sipsejä tmv. Enkä syö välipaloja koska en ole nälkäinen aterioideni välillä.

Hoikat eivät kerro syömisistään, koska jos kertovat syövänsä paljon, niin joko sitä ei uskota, tai sitten aletaan vähätellä, että " ei tuo nyt oikeasti ole paljon".

Syön kauheat määrät terveellistä ruokaa. Säännöllinen ateriarytmi.

Painan 52 kg, ikää 46 v. Raskaudestakaan ei jäänyt kiloja. En salaa tätä. 

En syö aamupalaa, enkä syö töissä, töihin kuljen kesät-talvet vaihteettomalla pyörällä, en käytä hissiä, autokin on ja siihenkin vaihdan renkaat itse, enkä laiskasti palveluna, kuten lihava naapurini tekee.

Tehkääpä perässä!

t ikuisesti hoikkana pysynyt ikämies

Ne joilla paino vaan nousee, vaikka mitä tekisi, niin suosittelen tekemään ruokapäiväkirjan esim. parin viikon ajalta. Siihen sitten kirjaa kaikki syömiset ja kellonajat, ihan kaikki. Samalla kirjaa sen kuinka paljon liikkuu. 

Olen huomannut itsestäni sen, että jos haluaa syödä vähän kevyemmin aamulla ja lounasaikaan, niin iltaisin napsii kaikkea turhaa ja epäterveellistä energiavajeen kompensoimiseksi. Tai sitten on niin väsynyt ettei jaksa liikkua riittävästi. 

Väitän että hoikat ihmiset syö sopivasti ja säännöllisesti ja liikkuu paljon. Sokeri, rasva ja alkoholi, siinä ne pahimmat lihottajat...

Mikä ihmeen hinku joillakin on tietää mitä toiset syövät?  Onko näillä kyselijöillä jonkin sortin syömishäieiö itsellään, nimittäin jouduin olemaan tekemisissä erään henkilön kanssa jolta lopulta teki mieli repiä silmät päästä.  Koko ajan tenttausta että oletko maistanut sitä tai tätä.?  Mitä söit? Tykkäätkä siitä tai tästä ruoasta?  Jouduin aterioimaan samassa tilassa kuin hän,  ja ärsytti valtavasti se kyttäys mitä lautasellani on. Ihan avoimesti tuijotti lautastani.

Tällä ihmisellä oli bulimia, sain kuulla.  Sairaalloinen kiinnostus toisten syömisiin, varsinkin minun kai siksi että olen hoikka.  Hirvittävän rasittava ihminen kun ei jättänyt rauhaan ennenkuin sanoin suoraan ja ehkä hieman rumastikin.  Onneksi pääsin eroon työpaikkaa vaihtamalla.

Vastauksena ap:lle

Laihat ihmiset suhtautuu ruokaan kuten polttoaineeseen.

Sitä syö vain verran että nälkä poistuu. Ei övereitä tai jokapäiväisiä herkkuja x2.