Miksi hoikat kuvittelevat, että "ei tee mieli " on yhtä kuin itsehillintä?

Vierailija kirjoitti:

"Ravintosuositukset ovat eri mieltä. Itseasiassa lihomista tapahtuu reilusti alle ravintosuositusten annoksilla. Laihana pysyminen voi vaatia melko äärimmäisiä toimenpiteitä kuten pastoamista joka toinen päivä tai että syö vain yhden aterian päivässä."

 

Olisipa kyllä kiinnostava tietää mitä ovat ne ravintosuositukset jotka reilusti allekin vedettynä aiheuttavat lihomista. Kuulostaa vahvasti itsepetokselta. 

Muutenkin, ajatteleeko joku ihan tosissaan, että hoikat pysyvät hoikkina jollain ääridieetillä, missä syödään yksi ateria päivässä tai paastotaan joka toinen päivä. Itse pysyn hoikkana syömänä terveellisesti, kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja 1-2 välipalaa. Liikuntakin ihan normaalia hyötyliikuntaa. Teen vaan niitä tietoisia valintoja olla syömättä jättisuuria annoksia ja herkkuja rajoitan aktiivisesti. Uskon, että tämä on hoikille normaalimpaa kuin paastoaminen ja yhden aterian syöminen.

Voi itku, kunpa edes ne äärimmäiset keinot auttaisivat! Olen parissa aiemmassa ketjussa maininnut syöväni kahtena päivänä viikossa, muun ajan olen nestepaastolla. En syö lainkaan pikaruokaa tai makeisia, edellisen kerran olen syönyt karkkia tai hampurilaisen yläasteella - ikää on nyt 32 vuotta. Alkoholia tai virvoitusjuomia en myöskään käytä. Normaalipainossa pysyminen on jatkuvaa tappelua, yksikin ylimääräinen annos kiinteää ravintoa saa painon nousuun välittömästi. Ylipaino tuntuu jatkuvasti olevan lähempänä ja lähempänä. Vihaan itseäni päivä päivältä enemmän, onneksi edes työni on mielekästä...

Pyydän anteeksi aiheuttamaani esteettistä haittaa. Takaan sen häiritsevän minua enemmän kuin ketään muuta.

Oletko koskaan ajatellut, että se hoikka voi olla entinen lihava?   Kyllä, joku hoikka oikeasti käy joka hetki kamppailua herkkuja ja liikkumattomuutta vastaan.  Joka hetki miettii miten estää uuteen laihdutusurakkaan joutumista.  Vahtii painoa koko ajan, ja joka ikinen painon vaihtelu on uusi kauhun aihe. Joka hetki näkee itsensä läskinä, haukkuu itseään lepotauoista jne. Joka päivä rimpuilee pitääkseen tuloksen yllä.

Vain koska tietää miten paljon työtä vaati pudottaa se 20kg.    Kuinka kamalaa oli kuunnella lihavien haukkumista.  Ja nyt joutuu kuuntelemaan ilkeilyä hoikkuudesta, sitä "ettei tiedä mitään laihduttamisesta, kun on noin hoikka".  Samaan aikaan edelleen tuntee olevansa se sama ihminen, joka aikoinaan aloitti laihduttamisen. 

Sitten ihmetellään mistä syömishäiriöt johtuu.

Älä vihaa hoikkaa, älä vihaa läskiä.   Tee jotain omalle kropallesi, viha ei auta siinä yhtään, mutta myrkyttää oman mielesi(ja kaikkien muidenkin)

Itse olin nuorempana todella urheilullinen ja koska kalorikulutus oli suurta, söin kurssilla banaania ja (sokeritonta) maapähkinävoita luennon aikana. Kurssilla oleva ylipainoinen teki tästä hirveän numeron ja sanoi, että se häiritsee hänen keskittymistään. Ketään muuta ei häirinnyt. Ylipainoisten suhde ruokaan on häiriintynyt, simple as that

Itse syön arkena vain pieniä annoksia (koti)ruokaa ja kylkeen paljon kasviksia yms. Lisäksi pätkäpaastoan ja en syö arkena myöskään herkkuja. Näin pystyn viikonloppuisin syömään vapaammin tai voidaan vaikka perheen kanssa herkutella pitsalla tms. tai kyläillessä herkutella kahvipöydässä. Toki täytyy joku raja pitää viikonlopun syömisissäkin.

Itsekin lihon herkästi jos vaikka kesälomalla lähtee vaikkapa grillailut ja jäätelöt ns.lapasesta.

N40

Mä olen lievästi ylipainoinen. Tämä paino on itsehillinnän tulosta. Koska mä ajattelen ruokaa koko ajan, en koe olevani kylläinen kuin silloin kun olen niin täynnä että vatsaan sattuu (ja heti kun ei satu, niin voisin aloittaa syömisen uudelleen) ja syötyäni lasken, että milloin saa syödä. Mä noudatan lautasmallia ja joudun tietoisesti aina miettimään, että miten paljon on järkevää syödä. 

Mulle on aivan käsittämätön ajatus, että joku unohtaisi syödä, miettimättä osaisi syödä sopivasti ja huomaisi, että on kylläinen. Käsittääkseni tällaisia ihmisiä on, esim. nuorempi lapseni osaa tämän taidon. Hän onkin normaalipainoinen. Vanhempi lapsi on perinyt minun ikuisen nälkäni ja hän joutuu tarkkailemaan syömisiään. 

En edes tiedä paljon olen painannut suurimmillani, paljon. Nyt vuosia 57/168.

Olen laihtunut kaurapuurolla, ei ollut rahaa muuhun ruokaan. Tänä päivänä ruoka on mitattu, teen ns ruokaympyrän mukaan ja ruuat ovat suunniteltu aina viikoksi kerrallaan.

Olen entinen pullahiiri, mutta kun syön oikein, ei ole yhtään makean himoa. Olen viimeksi syönyt makeaa kesäkuussa. Hedelmiä ja marjoja syön

Vierailija kirjoitti:

En edes tiedä paljon olen painannut suurimmillani, paljon. Nyt vuosia 57/168.

Olen laihtunut kaurapuurolla, ei ollut rahaa muuhun ruokaan. Tänä päivänä ruoka on mitattu, teen ns ruokaympyrän mukaan ja ruuat ovat suunniteltu aina viikoksi kerrallaan.

Olen entinen pullahiiri, mutta kun syön oikein, ei ole yhtään makean himoa. Olen viimeksi syönyt makeaa kesäkuussa. Hedelmiä ja marjoja syön

Ruuat ON suunniteltu. Ei ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ravintosuositukset ovat eri mieltä. Itseasiassa lihomista tapahtuu reilusti alle ravintosuositusten annoksilla. Laihana pysyminen voi vaatia melko äärimmäisiä toimenpiteitä kuten pastoamista joka toinen päivä tai että syö vain yhden aterian päivässä."

 

Olisipa kyllä kiinnostava tietää mitä ovat ne ravintosuositukset jotka reilusti allekin vedettynä aiheuttavat lihomista. Kuulostaa vahvasti itsepetokselta. 

Muutenkin, ajatteleeko joku ihan tosissaan, että hoikat pysyvät hoikkina jollain ääridieetillä, missä syödään yksi ateria päivässä tai paastotaan joka toinen päivä. Itse pysyn hoikkana syömänä terveellisesti, kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja 1-2 välipalaa. Liikuntakin ihan normaalia hyötyliikuntaa. Teen vaan niitä tietoisia valintoja olla syömättä jättisuuria annoksia ja herkkuja rajoitan aktiivisesti. Uskon, että tämä on hoikille normaa

Voi itku, kunpa edes ne äärimmäiset keinot auttaisivat! Olen parissa aiemmassa ketjussa maininnut syöväni kahtena päivänä viikossa, muun ajan olen nestepaastolla. En syö lainkaan pikaruokaa tai makeisia, edellisen kerran olen syönyt karkkia tai hampurilaisen yläasteella - ikää on nyt 32 vuotta. Alkoholia tai virvoitusjuomia en myöskään käytä. Normaalipainossa pysyminen on jatkuvaa tappelua, yksikin ylimääräinen annos kiinteää ravintoa saa painon nousuun välittömästi. Ylipaino tuntuu jatkuvasti olevan lähempänä ja lähempänä. Vihaan itseäni päivä päivältä enemmän, onneksi edes työni on mielekästä...

 

Pyydän anteeksi aiheuttamaani esteettistä haittaa. Takaan sen häiritsevän minua enemmän kuin ketään muuta.

Kai ymmärrät, että joko a) valehtelet b) nuo syömäsi annokset ovat järkyttävän isoja ja energiapitoisia tai c) olet geneettinen poikkeusyksilö, jollaista lääketiede ei ole onnistunut vielä löytämään.

Ihminen kuluttaa liki 1000 kcal päivässä, vaikka lähinnä makaisi paikoillaan, eli pysyäksesi ylipainoisena, sinun pitää syödä noilla kahdella viikon aterialla vähintään 7000 kcal pysyäksesi ylipainoisena. Toki paastoamalla kehon saa säästöliekille ja laihtumista ei heti tapahdu, mutta ei sekään ikuisesti kestä. Muutenhan kukaan ei olisi laihtunut merkittävästi esim. keskitysleireillä.

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoisilla on heikentynyt kyky tuntea kylläisyyttä. Ts. nälkä puskee pintaan, vaikka elimistö on jo saanut energiaa yli tarpeen ja paino nousee.

Läski voi ihan oikeasti lihoa, vaikka eläisi jatkuvassa nälässä. Hän pysyy nälkäisenä, vaikka syö ihan liikaa.

 

Mutta mistä tää tällainen vaiva on tullut nykyään niin monille?

Tuon "vaivan" ratkaiseminen ei ole yksinkertaista.

Syömisen hormonaalinen säätely

https://www.duodecimlehti.fi/duo93446

Uskon että ihmisillä on suuria eroja siinä, kuinka kovasti tekee mieli syödä ja kuinka paljon tekee mieli herkkuja. Jotkut saattavat unohtaa syödä koko päivänä, kun on muuta tekemistä ja illalla vasta ihmetyttää kun on vähän heikko olo. Oma mies on sellainen. Minun taas tekee mieli syödä heti ison aterian jälkeen lisää, pitää itsekurilla pitää itsensä erossa ylettömästä syömisestä, koska haluan pysyä edes kohtuullisen normaalipainoisena. Oikeasti tekee koko ajan mieli ruokaa ja herkkuja. En koe ikinä olevani kylläinen. Saan syömisestä suurta nautintoa.

Sama pätee varmaan alkoholiinkin. En itse ymmärrä ollenkaan miksi kukaan juo alkoholia. En saa siitä mitään nautintoa. Joku drinkki voi maistua ihan hyvältä, mutta miksi en joisi mehua, kun se on paljon halvempaa. Joskus nuorempana muiden mukana join ja koin olon pelkästään ahdistavana humalassa. On hyvin helppo pysyä erossa alkoholista jos ei saa siitä mitään nautintoa. Voisin kuvitella että olisi helppo pysyä hoikkana jos syöminen tuntuisi yhtä turhalta kuin alkoholin juominen enkä nauttisi siitä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän ylimääräiset poissa ihan täydellisen itsekurin ansiosta. Herkkuja tekee mieli niin valtavasti välillä, mutta en vaan syö kuin tarkkaan määriteltyinä päivinä. Esim. saatan keskiviikkona himoita aivan tuhottomasti suklaata ja hamppariateriaa, mutta yksinkertaisesti päätän että niiden aika on lauantaina. Kyllä se painonhallinta kuulkaa on ihan pelkkää itsehillintää. 

Niin, ja joillekin se itsehillintä on helpompaa kuin toisille. Olen itse ollut hoikka, eikä ollut mielitekoja juuri ikinä, joten itsehillintäkin oli helppoa. Sitten tapahtui asioita ja lihoin, eikä enää ole itsehillintää, eikä se ole omasta päätöksestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ravintosuositukset ovat eri mieltä. Itseasiassa lihomista tapahtuu reilusti alle ravintosuositusten annoksilla. Laihana pysyminen voi vaatia melko äärimmäisiä toimenpiteitä kuten pastoamista joka toinen päivä tai että syö vain yhden aterian päivässä."

 

Olisipa kyllä kiinnostava tietää mitä ovat ne ravintosuositukset jotka reilusti allekin vedettynä aiheuttavat lihomista. Kuulostaa vahvasti itsepetokselta. 

Muutenkin, ajatteleeko joku ihan tosissaan, että hoikat pysyvät hoikkina jollain ääridieetillä, missä syödään yksi ateria päivässä tai paastotaan joka toinen päivä. Itse pysyn hoikkana syömänä terveellisesti, kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja 1-2 välipalaa. Liikuntakin ihan normaalia hyötyliikuntaa. Teen vaan niitä tietoisia valintoja olla syömättä jättisuuria annoksia ja herkkuja rajoitan

"Voi itku, kunpa edes ne äärimmäiset keinot auttaisivat! Olen parissa aiemmassa ketjussa maininnut syöväni kahtena päivänä viikossa, muun ajan olen nestepaastolla."

"Kai ymmärrät, että joko a) valehtelet b) nuo syömäsi annokset ovat järkyttävän isoja ja energiapitoisia tai c) olet geneettinen poikkeusyksilö, jollaista lääketiede ei ole onnistunut vielä löytämään."

Tai sitten hän on ollut paastolla niin vähän aikaa ettei pysyviä tuloksia ole tullut.

Tai sitten napostelee jotain herkkuja jotka vastaavat kahta lämmintä ateriaa helposti (esim 1  suklaapatukka on yli 500kcal, eli ENEMMÄN kuin lämmin ateria). Siis ihan pala tai kaksi suklaata on hirmuinen määrä kaloreita. 

Kyllä ihminen laihtuu kun energiaa ei ulkopuolelta vaan tule. Kun ei OLE muuta vaihtoehtoa kuin käyttää läskiä energiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän ylimääräiset poissa ihan täydellisen itsekurin ansiosta. Herkkuja tekee mieli niin valtavasti välillä, mutta en vaan syö kuin tarkkaan määriteltyinä päivinä. Esim. saatan keskiviikkona himoita aivan tuhottomasti suklaata ja hamppariateriaa, mutta yksinkertaisesti päätän että niiden aika on lauantaina. Kyllä se painonhallinta kuulkaa on ihan pelkkää itsehillintää. 

Kun siitä tulee tapa, ei mitään erityistä itsehillintää tarvitse. Tärkeää olisi ruokarytmi, jos työ salliin, niin syödään tiettyina aikoina, silloin se nälkäkin oppii tulemaan sopivasti silloin.

Jos nyt valtava hampurilaisen himo on, niin eihän se sinänsä mikään paha asia ole syödä sellainen vaikka lounaaksi. Paha on joku hampurilaisateria, johon kuuluu lisukkeita koko päivän energian verran.

Laihat ja läskit, muistakaa elää elämäänne. Se on nyt, ei joskus tulevaisuudessa.

Kyllä minulla tekee mieli välillä vaikka mitä ruokia/herkkuja mutta jos lihon kilon, laihdutan sen saman tien pois. Ja en syö juuri koskaan mahaa täyteen, siitä tule huono olo.

Anoppi oli kova lihavien haukkuja ja puhui kovasti itsekurista. Piti itseään "parempana" ihmisenä. Sanoi silti usein, että itse on aina voinut syödä kaikkea mitä on halunnut.

Otin ne puheet aina henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka olin normaalipainoinen. Olin lapsena ollut alipainoinen ja jostain syystä koen sen tilanteen vieläkin normaalipainoksi, ja koen olevani lihava ollessani normaalipainoinen.

Siksi anopin puheet lihavista kuulostivat vittuilulta.

Vierailija kirjoitti:

joku sellainen tonnikala-raejuusto-salaatti -tyyppinen ratkaisu olisi lihavalle ihan hyvä. Sipsut, suklaat ja burgerit jättää syömättä tai ainakin korvaa jollain terveellisemmällä ettei tule jatkuvasti syötyä jotain ransua ja dipsua.

Harva lihavista on itsensä sipseillä, suklaalla tai burgereillakaan lihottanut. Sanoisin, että suomalaisista kaikenikäisistä lihavista suurin osa on lihonut alkoholilla ja hiilihydraattien liikakäytöllä (peruna ja leipä, suomalaiset suositukset "terveellisestä" ruoasta).

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän ylimääräiset poissa ihan täydellisen itsekurin ansiosta. Herkkuja tekee mieli niin valtavasti välillä, mutta en vaan syö kuin tarkkaan määriteltyinä päivinä. Esim. saatan keskiviikkona himoita aivan tuhottomasti suklaata ja hamppariateriaa, mutta yksinkertaisesti päätän että niiden aika on lauantaina. Kyllä se painonhallinta kuulkaa on ihan pelkkää itsehillintää. 

Minulla aivan sama. Töitä joutuu tehdä asian eteen ja paljon! Ja mitä enemmän on tullut ikää, sitä enemmän vaativaa tietoisia päätöksiä asian suhteen. 

Käyn itse jatkuvaa kamppailua herkkujen kanssa. Töissä on aina tarjolla kaikkea ja kotona tekee mieli. Ei vain voi ottaa eikä voi aina syödäkään vaikka on nälkä.

Kun antaa periksi niin seurauksena on painonnousu. Joku voi sanoa, ettei yksi lipsahdus haittaa, mutta kun se on aina se yksi lipsaus ja kohta niitä on joka viikko ja se tarkoittaa kuukausitasolla jo painon nousua.