Miksi hoikat kuvittelevat, että "ei tee mieli " on yhtä kuin itsehillintä?

On mielitekoja, mutta kun odottaa minuuteista useampaan päivään menee ohi. Viimeksi loppui, kun huomasin kaupassa, että himoitsemani herkku oli uudistunut ja uudistukset tuntien todennäköisesti huonompaan suuntaan. 

Eiköhän kaikille maistuisi burgeri tai pizza joka päivä. Suurin osa ei vain syö niitä.

Harva tietää muusta. Näin nykyisenä hoikkana, entisenä lihavana (lääkitys tuhosi jo nuorena oman säätelyn, korjattiin myöhemmin toisella lääkityksellä), ei todellakaan ole sama asia kun ei vaan tee mieli ja unohtaa syödä, koska ruoka on niin yhdentekevää vs raateleva nälkä, jota vastaan saat taistella joka päivä. Vain toisessa tarvitaan itsehillintää, ja aina sekään ei riitä.

Se on semmonen yhtälö, että heikoilla ei ole itsekuria ja läskit on heikkoja. Ei se mistään muusta ole kiinni. Pitää olla selkärankaa muuttaa tavat. Kaikki aina puhuu, että liikunta ei laihduta, mutta joo , se kyllä laihduttaa ja erityisesti pitää sut tikissä. 



Ne jotka laihduttaa pelkällä ruokavaliolla, ovat mässäilleet ikänsä kuin valaat, ja helposti paisuvat takaisin valaiksi, kun ovat "tyytyväisiä" tuloksiin. Liikunalla saa kropan oikeasti hyvän näköiseksi, mielen terveeksi ja itsevarmaksi. Silloin kynnys alkaa porsastelemaan on paljon korkeampi, kuin semmosella läskillä joka on dieetillä kärvistellyt itsensä hoikaksi. 



Harmi vaan, että se liikunta on norsuille yleensä paljon vaikeampi juttu aloittaa, kuin ruokavalion muutos. 

Vastasit jo itse ongelmaasi, eli sinun ongelmasi ei ole syöminen vaan ongelma on henkisellä puolella. Hankkikaa apua pakonomaiseen ruuan himoamiseen, koska se ei ole tervettä ja aiheuttaa ongelmia. Useimmiten ongelmasyöjien taustalla on tunnesyöminen, eli ruoka tuo niin valtavaa lohtua ja mielihyvää, että sitä ei voi vastustaa. Siihenkin kannattaa etsiä apua henkisestä puolesta aloittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vastasit jo itse ongelmaasi, eli sinun ongelmasi ei ole syöminen vaan ongelma on henkisellä puolella. Hankkikaa apua pakonomaiseen ruuan himoamiseen, koska se ei ole tervettä ja aiheuttaa ongelmia. Useimmiten ongelmasyöjien taustalla on tunnesyöminen, eli ruoka tuo niin valtavaa lohtua ja mielihyvää, että sitä ei voi vastustaa. Siihenkin kannattaa etsiä apua henkisestä puolesta aloittamalla.

Yrität siis sanoa, että lihavuus on mielenterveysongelma.

Minulla saattoi ennen olla nopeasti nälkä edellisen ruoan jälkeen. Selvisi, että liiallinen hiilihydraatti nosti ensin verensokerin ylös ja romautti sitten sen alas. Tämän huomaaminen auttoi rakentamaan ateriat niin, että tältä vältyttiin. Pystyin vähentämään ruoan kokonaismäärää, kun en tarvinnut enää naposteluja ja välipaloja. Itsehillintäkään ei joutunut enää niin kovalle koetukselle. 

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän ylimääräiset poissa ihan täydellisen itsekurin ansiosta. Herkkuja tekee mieli niin valtavasti välillä, mutta en vaan syö kuin tarkkaan määriteltyinä päivinä. Esim. saatan keskiviikkona himoita aivan tuhottomasti suklaata ja hamppariateriaa, mutta yksinkertaisesti päätän että niiden aika on lauantaina. Kyllä se painonhallinta kuulkaa on ihan pelkkää itsehillintää. 

               Sama täällä. Nykyisin kulutan toistaiseksi  vähemmän mm. isojen lonkkaleikkausen jäljiltä toipuessani 

          Kaupassa vaan kylmästi herkkuhyllyjen ohi.  Briossiviineri ( lempiherkkuni ) vain  joka toinen viikko. Cokista vain  erikoistilanteissa,  ( en juo, enkä syö  keinomakeutettuja )

          Itse tehtyä ruokaa muuten, mutta verilettuja ostan. Ei pastaa, eikä valkoista riisiä, pitsoista puhumattakaan

              BMI 23

           Kyllä tuohon tottuu aika helposti. Ei osta herkkuja

Peruna, makkara, olut ja leipä lihottavat suomalaiset. Kaikki eivät ole nuoria ja liho jollain karkilla tai hampurilaisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku vielä nykyään voi kuvitella, että lihavat söisivät epäterveellisesti? Ei se paino lähde tavallisella terveellisellä syömisellä vaan sitä varten tulee tehdä kunnolla töitä.

Noh, ainakin oman lähipiirin lihavat syövät paljon ja kaikkea. Ja pääosin epäterveellisesti. Ateriat ehkä ovat kutakuinkin ok, mutta se kaikki napostelu aterioiden välillä ei useinkaan ole terveellistä vaan lähinnä sipsejä, leivonnaisia, keksejä jne.

Herkut kuuluvat elämään, mutta niiden määrä on se juttu. Normaalipainoinen tai laiha ihminen ei yleensä syö litran jäätelöä kerralla, 200 g suklaalevyä, jättisipsipussillista jne., mitä moni lihava on saonut tekevänsä.

Ohis, sit on meitä jotka syö kyllä jäätelöpikarin kerrallaan jos sellainen eteen sattuu, sipsipussi saa kyytiä pohjia myöten ja irtokarkkia? Kilo kiitos. Tän takia annan itselleni luvan herkutella kolmena päivänä vuodessa. Jouluaatto, joulupäivä ja juhannus. 172cm/48kg/33v.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka ja joudun ihan päivittäin systemaattisesti tekemään valintoja, jotta pysyn hoikkana.

Minun tekee mieli erityisesti makeaa, mutta itsehillinnän ansiosta pitäydyn " karkkipäivässä". Samoin liikunnan kanssa, aina ei millään jaksaisi, mutta siitä huolimatta lähden lenkille tai menen töihin pyörällä, vaikka autolla pääsisi paljon helpommin.

Olisin aivan varmasti ylipainoinen jos en tekisi näitä valintoja.

TÄMÄ JUURI!

Olen kohta 40v, 168cm/56kg. Ei aina huvita urheilla, mutta urheilen. Välillä tekis mieli koko ajan herkkuja - pidän herkkupäivän. Vaatii valintoja ja itsehillintää, mutta palkitsee :) Olen tyytyväinen kroppaani. 

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoisilla on heikentynyt kyky tuntea kylläisyyttä. Ts. nälkä puskee pintaan, vaikka elimistö on jo saanut energiaa yli tarpeen ja paino nousee.

Läski voi ihan oikeasti lihoa, vaikka eläisi jatkuvassa nälässä. Hän pysyy nälkäisenä, vaikka syö ihan liikaa.

 

Mutta mistä tää tällainen vaiva on tullut nykyään niin monille?

Tämä ainakin mulla. Syön kylläisyyshormonia sisältävää lääkettä ja auttaa todella paljon. Jatkuva nälkä ja mieliteot on poissa. En tarvitse mitään itsekuria. Ihan järkyttävää kuinka elämä pyöri ennen lääkkeen aloitusta nälän ja ruoan ympärillä. En ole muuttanut ruokavaliota ollenkaan, syön vain huomattavasti vähemmän. Painoa on pudonnut paljon. Liikuntaakaan en ole lisännyt.

Mistä tämä kylläisyyshormonin puute sitten johtuu? Sitä ei vielä tiedetä.

Tietyllä tavalla noi voivat jopa korreloidakin vaikka tiedän mitä aloittaja meinasi, kerron kuitenkin. Omat elämäntavat vaikuttavat paljonkin siihen, miten ja mitä haluaa syödä. Jos päättää että jättää herkkujen syömisen vähemmälle ja valitsee parempia vaihtoehtoja aivot ja kroppa vähemmän myös himoitsevat niitä. Ainakin itselleni sekä monille lährisillekin on näin käynyt ja olen tämän käytännön kautta havainnut. Vaikeinta onkin ylläpitää sitä ja kaikenlainen stressi ja ongelmat voivat heiluttaa sitä että hyvä homma lähtee käsistä. Sitten kun herkkuja syö taas enemmän tottuu kroppa ja mieli niitä tavan vuokdi kaipaamaankin. Mutta monesti jos onnistuu muutaman kerran jättämään herkut kauppaan on se myös jatkossa helpompaa. Myös liikkuminen, sopivien ateriarytmien ja kokojen miettiminen ja riittävä uni valvomisen sijaan on kytköksissä mielihaluihin ja scaativat itsehillintää. Näin siis itse hillintä voi todella olla se syy ettei edes tee mieli eli tavallaan ne ovat toistensa kanssa tekemisissä. Moni voi myös sanoa ettei tee mieli, koska se on yksi tapa blogata se ettei anna valtaa mielihalujen heräämiselle. Toki on myös ihmisiä jotka luonnostaan syö vähemmän ja ei ole niin ruoka keskeisiä mutta aika moni voi myös vaikuttaa omiin mielihaluihin jos koettaa.

Laihat on laihoja ja miljonäärit on miljonäärejä omaa erinomaisuuttaan. Ei siinä ole muusta kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Opetin lapsillemnekin, että elokuvia katsoessa ei napostella. Kotiin en ole ostanut limsoja tai mehuja. Kermaa en käytä ruoanlaitossa ollenkaan, koska se lihottaa. Joulusuklaata voi jouluna ottaa yhden konvehdin päivässä eikä yhtään enempää. Jos housujen vyötärö yhtään kiristää, alan heti vähentää syömistä tai paastoan. Näin keski-iässä mahdun vielä nuoruuteni vaatteisiin ja käytän yli 20 vuotta vanhoja vaatteitani. En olisi hoikka, jos söisin miten sattuu tai en harrastaisi liikuntaa päivittäin.

 

Kaupassa katson usein lihavien ostoskärryihin ja sieltä se syy ylipainoon on ihan joka kerran löytynyt.

 

Motto: Syömällä ei saa orgasmia. Mielihyvää on haettava muualta.

 

Mutta kun minä saan syömisestä paremman orgasmin kuin mistään muusta tekemisestä, vaikka pari rakasta harrastustakin on. Syömisen tuoma dopamiinifixi on siltikin vaan järisyttävän paljon suurempi.

Olen onnistunut tiputtamaan 16kg paastoamalla ja ketolla. Osittain siksi, koska en oikein ikinä ole pitänyt makeasta ja olen lihonnut lähinnä pasta/leipä tyyppisillä suolaisilla ruuilla (sipseistä/ranskiksista en kuitenkaan välitä).

Ketoruokavaliossa liha+kerma/voi+juustotyyppiset ruuat ovat minulle suuria nautintoja ja ne kyljessä olevat parsakaalit ja vihersalaatti ovat vastenmielinen paha jonka syön itseäni pakottaen. Pastalle löysin korvaajan ketoystävällisestä shirataki/konjac nuudeleista.

No, käy se painonhallinta näinkin.

Itse olen viidessä vuodessa lihonut "huomaamatta" normaalipainon alarajoilta lievästi ylipainoiseksi mikä tarkoittaa 15 kiloa. Tähän johtaneita seikkoja ovat:

- annoskoot ovat kasvaneet huomattavasti, siinä missä ennen söin n. 80 % kylläiseksi, nyt vedän itseni täyteen ja yli

- olen huomattavasti hövelimpi herkkujen suhteen, ennen herkuttelin kerran viikossa, nykyään useampana päivänä viikossa

- alkoholinkulutus on kasvanut, ennen join alkoholia kerran kuussa, nykyään joka viikonloppu ruoan kanssa menee lasillinen tai kaksi viiniä

- Salilla tai juoksemassa en ole käynyt neljään vuoteen

Hoikkana jotenkin onnistuin luulemaan, että olen luonnostani hoikka, mutta nyt ymmärrän sen olleen ihan aktiivisten valintojen tulosta. En minä tuolloinkaan nauttinut syömisten rajoittamisesta tai liikunnasta, mutta minulla oli niihin itsekuria. Nykyään ei ole itsekuria ja sen kyllä näkee kehosta. En tiedä kuinka lihavaksi saan itseni jos en nyt ala toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on semmonen yhtälö, että heikoilla ei ole itsekuria ja läskit on heikkoja. Ei se mistään muusta ole kiinni. Pitää olla selkärankaa muuttaa tavat. Kaikki aina puhuu, että liikunta ei laihduta, mutta joo , se kyllä laihduttaa ja erityisesti pitää sut tikissä. 



Ne jotka laihduttaa pelkällä ruokavaliolla, ovat mässäilleet ikänsä kuin valaat, ja helposti paisuvat takaisin valaiksi, kun ovat "tyytyväisiä" tuloksiin. Liikunalla saa kropan oikeasti hyvän näköiseksi, mielen terveeksi ja itsevarmaksi. Silloin kynnys alkaa porsastelemaan on paljon korkeampi, kuin semmosella läskillä joka on dieetillä kärvistellyt itsensä hoikaksi. 



Harmi vaan, että se liikunta on norsuille yleensä paljon vaikeampi juttu aloittaa, kuin ruokavalion muutos. 

Liikunnan pitäisi olla hyväksi avoille mutta tästä kommentista en näe sen hyödyllisiä vaikutuksia. Joko sulla on väärä laji, liian kova intensiteetti, syöt niin vähän että olet raivokas tai kohdistat siksi lihaviin niin paljon vihaa että sen voimalla jaksaisit liikkua kun muuta syytä ei ole kun pelko olla läski. Ei tervettä ole tuokaan.

Mikä siin on et läskien pitää koko aja napostella jotakin?? Ei voi ku ihmetellä et joku safkaaminen on nii tärkeetä. 

Mulla oikeasti oli kyse lähinnä itsehillinnän puutteesta, kun olin sairaalloisen lihava. Minä siis olin ihan kaikissa asioissa vielä nelikymppisenäkin lapsenomaisen impulsiivinen, olipa kyseessä syöminen, rahankäyttö tai mikä vaan. Mielitekoja tuli paljon ja reagoin niihin vaistomaisesti ennen kuin ehdin edes miettiä, kannattaisiko ja mitkä on pitkän tähtäimen seuraukset. Jouduin ihan terapiassa käymään opettelemassa impulssien tiedostamista ja kontrolloimista, ennen kuin laihtuminen alkoi sujua. 

Mutta tiedän, ettei kaikki ylipainoiset ole kaltaisiani, osalla on oikeinkin hyvä itsehillintä, mutta silti on ylipainoa eikä ole helppo laihtua. Tutkimuksista tiedetään, että keho pyrkii vahvasti juonimaan laihdutuspyrkimyksiä vastaan, koska se on "ohjelmoitunut" kivikaudella jolloin liika ruoka ei ollut ongelma vaan nälkäkaudet, kaikki mekanismit huutaa syömään kun kerran ruokaa on.

Olen normaalipainoinen ja todellakin käyn lähes päivittäin sisäistä kamppailua herkkujen syömisestä. 

Jos paino alkaa nousta lähelle lievän ylipainon rajaa, jätän herkkujen syönnin kokonaan, kunnes olen laihtunut muutaman kilon.

Jos söisin ihan ilman kontrollia, olisin varmasti ylipainoinen. Parikymppisenä pystyin syömään mitä vain ilman painonnousua, mutta nykyään 34v en.