Miksi hoikat kuvittelevat, että "ei tee mieli " on yhtä kuin itsehillintä?

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän ylimääräiset poissa ihan täydellisen itsekurin ansiosta. Herkkuja tekee mieli niin valtavasti välillä, mutta en vaan syö kuin tarkkaan määriteltyinä päivinä. Esim. saatan keskiviikkona himoita aivan tuhottomasti suklaata ja hamppariateriaa, mutta yksinkertaisesti päätän että niiden aika on lauantaina. Kyllä se painonhallinta kuulkaa on ihan pelkkää itsehillintää. 

Niin sinun tekee tuhottomasti mieli, mutta usko pois on ihmisiä joiden ei yksinkertaisesti tee mieli joten heidän ei tarvitse myöskään itsehillintää harjoittaa.

Tiedän jopa yhen tyypin jolle syöminen on melkein pakkopullaa ja onkin aikamoisen laiha! Vähän liiankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se mielihalujen puute tulee siitä, että itsehillintä riittää laadukkaan ja riittävän kotiruoan valmistamiseen ja hyviin yöuniin, ehkä liikuntaankin. Tällöin on sokeritasapaino kunnossa eikä tule väsymyksen tai nälän takia mielihaluja jatkuvasti herkkuja tai epäterveellistä ruokaa.

Eli kun on itsehillintää laittaa perusasiat kuntoon, ne mielihalut myös katoavat.

Nykyään Suomessa saa laadukkaita ja hyvin koostettuja valmisruokia. Niissä on sydänmerkki. Kaikki valmisruoka ei todellakaan ole terveellistä. Jos sinällään terveelliset perusainekset pilataan kermalla, voilla ja ruokakermoilla, ei sydän todellakaan kiitä. Kotiruokaa myös suolataan enemmän kuin sydänmerkkiannoksia. Sydänmerkkiannoksessa on juuri oikeassa suhteessa eri ainesosia ja rasvan laatu on hyvä. Yksi annos vastaa yhtä päivän pääaterioista.

Ihminen voi laihtua valmisruokia s

Puuroa aamuin illoin, kaksi purkkia Skyriä, raejuustoa, hedelmää, marjaa, kaksi normaalia lämmintä ateriaa. Tuo määrä kuulostaa huomattavan suurelta (ja 2 x päivässä Skyriä aika yksipuoliselta) vaikka periaatteessa ihan mukavalta. Ilmeisesti te kuvittelette lihavien _kirjaimellisesti_ kiskovan koko päivän kaksin käsin sipsiä, suklaata, kaljaa ja kakkua. Valitettavasti laihtumiseen tarvittaisiin määrän puolitus ja totaalinen fanatismi omaan painoon. Ja jojo tuo sitten kaiken tuplana takaisin, kun huomio menee johonkin muuhun. Eli en laihduta. Jatkan vain koittaen syödä tavallisia terveellisiä ruokia ja liikkua päivittäin, niinkuin tähänkin asti (BMI 42).

Mä olen hoikka ja urheilullinen. Ja joskus on ihan tuskaa mennä lihaville kaverille kylään. Ne vetää ihan hirveetä moskaa. Suolaista piirakkaa (voita ja kermaa ja vehnäjauhoa), makaronilaatikkoa (extra rasvaisella kermalla), sipsiä ja karkkia tarjolla koko ajan, joku jälkiruoka joka päivä, mehuja ja limuja, vaaleata leipää, leikkeleitä, juustoa, pullaa. Ja mä en oikeasti liioittele. Ja majoneesia tungetaan joka paikkaan. Puurostakin saadaan tehtyä suklaapuuro ja munakkaasta juustomunakas. Salaatti on pilattu majoneesilla. V#ttu oikeasti.

Itsehillintä, valinnat mitä syö, mieliteot ja niiden puute, liikunta, annoskoko sekä ruokailujen määrä siinä on esimerkiksi niitä syitä miksi on hoikka tai tai lihava. Hoikat tekevät töitä pysyäkseen hoikkina ja puolestaan vaatii myöskin työtä ollakseen lihava. Paljon saa ahtaa herkkuja naamaan ennen sitä. Sen sijaan että söisikin terveellisesti ja maltilla. 

Silloin, kun olin laiha (26v saakka) söin päivässä kasan herkkuja ruuan lisäksi. Näin olin syönyt lapsuudesta saakka. Siis pullaa, piirakkaa, keksejä jne varmaan kolmesti päivässä. 26v:nä aloitin mielialalääkityksen joka vei kylläisyyden tunteen pois. Lihoin 3kk 8kg. Halusin syödä koko ajan. Jouduin taistelemaan joka päivä etten olisi syönyt vaikka mitä. Painoin 68kg (175cm).

Olen vaihtanut toiseen lääkkeeseen 36v:nä ja tunnen kylläisyytta, mutta en voi syödä mitä sattuu. Paino on siitä saakka ollut ylöspäin ja nyt painan 81kg. Painoa tuli tänä vuonna taas lisää. Vaikka nykyisin syön maltillisesti ja liikun viitenä päivänä viikossa, painon pudottaminen on ollut vaikeaa. Jos lopettaisin lääkityksen, paino lähtisi laskemaan.

Jos mieliteot vaivaavat, kannattaa muuttaa ruokavaliota. Itselle selvisi että yritin syödä liian kevyesti aamulla ja lounaalla, ja siksi iltapäivällä herkut vetivät puoleensa. Se oli vaan nälkä. Proteiinia jouduin aluksi ihan punnitsemaan, että sitä tuli syötyä riittävästi. Sitä miten ylläpitää kylläisyyttä järkevillä kalorimäärillä suurin osa joutuu kyllä treenaamaan. Suunnittelu ja harkinta pitää tehdä etukäteen, ei nälkäisenä. Vähitellen prosessi automatisoituu eikä syömisiä tarvitse niin paljon miettiä.

Siis mitä? Koko ajan pitää hillitä himojaan vaikka olen normaalipainoinen. Joka päivä, monta kertaa. Suklaa, lakritsi, salmiakki, jäätelö, jogurtit, keksit, pullat, kakut jne jne. Se on vaan kestettävä. Niitä ei tuoda kaupasta kotiin joka kerta. Syödään leipää herkkunälkään. Hedelmiä. Kahvia. Vettä.