Lue keskustelun säännöt.
Miksi hoikat kuvittelevat, että "ei tee mieli " on yhtä kuin itsehillintä?
23.09.2024 |
Lihavuuskeskusteluissa aina otetaan esiin itsehillintä keinona pysyä normaalipainossa. Käsi sydämellä, kuinka moni normaalipainoisista oikeasti käy kamppailua itsensä kanssa jättääkseen liiat ruoat ja herkut syömättä? Oikeastihan kyse on vain siitä, ettei ole mielitekoa syömiseen. Helppoa!
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan kuvittele. Mulla ei ainakin on tosi huono itsehillintä kaikenlaisten mielitekojen suhteen. Määrät on varmaan niin pieniä ja muuten terveet elämäntavat, etten ole lihonut. Ja en siis herkuttele päivittäin, vaan kerran tai pari viikossa.
Tuo kommentti kyllä osoittaa että henkilö syö vain vähän herkkuja. Eikä ole lihonut.
Ei mitään järkeä ostaa kotiin valtavasti herkkuja, jos joku niin tekee. Sama alkoholin kanssa. Sairaus on erikseen mutta silloinkin voi yrittää olla ostamatta. Jätä karkit ostamatta ja pidä korkki kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on itsellä ihan vaan itsehillinnän tulosta. Kotiin ostan tosi rajatusti yhtään mitään, koska monesti menee ihan "tavallistenkin" ruokien kanssa yli. Tarkoitan siis, ettei kyse ole siitä että jotku sipsit ja karkit olisi ongelma, vaan jos ostan esim. paahtoleipää, vetelen sitä himooni puoli pakettia kerralla, jos en rajoita joko ostamista tai ihan äärimmäisen ruoskimisen kautta saa itseäni hillittyä. Monesti joudun lähtemään ulos kävelylle, etten ala överisyömään.
Ihmetyttää kun useasti ylipainoiset kuvittelevat hoikkien ihmisten olevan hoikkia ns. luonnostaan. Pääsääntöisesti se on kuitenkin ihan aktiivisten valintojen tulosta. On rakennettu itselle sopiva, terveellinen ruokavalio, jolla pidetään keho mielitekoineen tasapainossa, liikutaan aktiivisesti tai sitten rajoitetaan omia syömisiä aktiivisesti.
Sulla on syömishäiriö. Terve ihminen ei himoitse ruokaa niin paljon, että täytyy lähteä ulos kävelemään voittaakseen mielihalunsa.
Jos on pitkään suosinut terveellisiä ruokia (mikä voi alkuun vaatia paljon itsekuria) ja harrastanut liikuntaa, lopulta ei niin tee herkkuja mielikään.
Olen hoikka ja joudun tosiaan käyttämään itsehillintää, muuten lihon.
En kuitenkaan tee tästä numeroa, on helpompi sanoa esim. kahvipöydässä ettei maistu kuin alkaa selitellä miksen ota nyt kakkua ja hei on tossa pullaakin, mitä, ootko laihiksella, ei sun tartte kun oot tollanen kukkakeppi muutenkin...
Moni lihava kokee selkeästi syyllisyyttä syömisestään enkä halua lisätä paineita sanomalla, että joo, mun tekee myös mieli tuota pullaa mutten ota. Helpompi sanoa että söin vähän aikaa sitten, ei maistu.
Pisti silmään sarjassa My 600lb life kuinka lihavat eivät näe syy-seuraussuhdetta laihtumattomuutensa ja dieetistä poikkeamisen välillä, vaan alkuun aina yrittävät valehdella syömisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on itsellä ihan vaan itsehillinnän tulosta. Kotiin ostan tosi rajatusti yhtään mitään, koska monesti menee ihan "tavallistenkin" ruokien kanssa yli. Tarkoitan siis, ettei kyse ole siitä että jotku sipsit ja karkit olisi ongelma, vaan jos ostan esim. paahtoleipää, vetelen sitä himooni puoli pakettia kerralla, jos en rajoita joko ostamista tai ihan äärimmäisen ruoskimisen kautta saa itseäni hillittyä. Monesti joudun lähtemään ulos kävelylle, etten ala överisyömään.
Ihmetyttää kun useasti ylipainoiset kuvittelevat hoikkien ihmisten olevan hoikkia ns. luonnostaan. Pääsääntöisesti se on kuitenkin ihan aktiivisten valintojen tulosta. On rakennettu itselle sopiva, terveellinen ruokavalio, jolla pidetään keho mielitekoineen tasapainossa, liikutaan aktiivisesti tai sitten rajoitetaan omia syömisiä aktiivisesti.
Sulla on syömishäiriö. Terve ihminen ei himoitse
No täällä sitten toinen syömishäiriöinen, hei.
Huomaan usein että jos on kotona eikä ole mitään tekemistä, niin helposti tulee ihan tylsyyksissään napsittua kaapista vähän sitä sun tätä, ja harvoin mitään terveellistä. Silloin keksin ihan tietoisesti sitä tekemistä itselleni, lähden vaikka kävelylle.
Olen ollut hoikka ikävuosina 14-40v, sen jälkeen jojoillut.
En juuri koskaan syönyt samaa ruokaa kuin muu perhe. Jauhelihakastikkeen kanssa söin kaalia, karkkipäivän karkit eivät koskeneet minua, aamiainen oli omena, vaikka ajoin pyörällä 9km töihin. Ja kävin jumpissa.
Ei siitä laihuudesta itselleni mitään hyötyä ollut.
Nyt ei enää huvita. Nyt syödään miehen kanssa ulkona ja kävellään maha pystyssä teatteriin. Elämä on alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kertaa on flunssan yhteydessä mennyt hajuaisti muutamaksi päiväksi. Silloin huomasin, että olisi helppo olla syömättä, koska mikään ei oikein maistu miltään eikä mitään tee mielikään.
En ole koskaan erityisesti pitänyt niistä ruuista, joita ylipainoisten kuvitellaan syövän, siis pitsat, hampurilaiset, ranskalaiset, sipsit, limpparit ja vastaavat, joita tässäkin keskustelussa on jo ehditty luetella. Suklaata syön pari palaa kerrallaan enkä koko levyä, levy voi olla kaapissa avattuna viikkoja. Kilot pystyy kerryttämään ihan tavallisella ruualla, kaikkea vain pikkuisen liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku vielä nykyään voi kuvitella, että lihavat söisivät epäterveellisesti? Ei se paino lähde tavallisella terveellisellä syömisellä vaan sitä varten tulee tehdä kunnolla töitä.
Noh, ainakin oman lähipiirin lihavat syövät paljon ja kaikkea. Ja pääosin epäterveellisesti. Ateriat ehkä ovat kutakuinkin ok, mutta se kaikki napostelu aterioiden välillä ei useinkaan ole terveellistä vaan lähinnä sipsejä, leivonnaisia, keksejä jne.
Herkut kuuluvat elämään, mutta niiden määrä on se juttu. Normaalipainoinen tai laiha ihminen ei yleensä syö litran jäätelöä kerralla, 200 g suklaalevyä, jättisipsipussillista jne., mitä moni lihava on saonut tekevänsä.
Olen hoikka ja kyllä minä syön noita kaikkia mainitsemiasi kerralla. Ihan helposti menee enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on pitkään suosinut terveellisiä ruokia (mikä voi alkuun vaatia paljon itsekuria) ja harrastanut liikuntaa, lopulta ei niin tee herkkuja mielikään.
Kyllä tekee. Ihan puppua sanoa noin.
On siinä varmaan kyse molemmista. Tarpeeksi kauan kun kieltäytyy herkuista, niin ei ihan oikeasti tee mieli eikä häiritse vaikka 10 tyyppiä vieressä mussuttaisi kakkua kun ei itse edes muista miltä joku tietty herkku maistuu. Mut oonkin aina ollut itsehillinnän mestari, kun muut lapsena söi kaikki karkit heti ja ite säästelin vaikka kuinka pitkään, koska sain siitä oman mielihyvän että varastossa on jotain "pahan päivän varalle" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetin lapsillemnekin, että elokuvia katsoessa ei napostella. Kotiin en ole ostanut limsoja tai mehuja. Kermaa en käytä ruoanlaitossa ollenkaan, koska se lihottaa. Joulusuklaata voi jouluna ottaa yhden konvehdin päivässä eikä yhtään enempää. Jos housujen vyötärö yhtään kiristää, alan heti vähentää syömistä tai paastoan. Näin keski-iässä mahdun vielä nuoruuteni vaatteisiin ja käytän yli 20 vuotta vanhoja vaatteitani. En olisi hoikka, jos söisin miten sattuu tai en harrastaisi liikuntaa päivittäin.
Kaupassa katson usein lihavien ostoskärryihin ja sieltä se syy ylipainoon on ihan joka kerran löytynyt.
Motto: Syömällä ei saa orgasmia. Mielihyvää on haettava muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on itsellä ihan vaan itsehillinnän tulosta. Kotiin ostan tosi rajatusti yhtään mitään, koska monesti menee ihan "tavallistenkin" ruokien kanssa yli. Tarkoitan siis, ettei kyse ole siitä että jotku sipsit ja karkit olisi ongelma, vaan jos ostan esim. paahtoleipää, vetelen sitä himooni puoli pakettia kerralla, jos en rajoita joko ostamista tai ihan äärimmäisen ruoskimisen kautta saa itseäni hillittyä. Monesti joudun lähtemään ulos kävelylle, etten ala överisyömään.
Ihmetyttää kun useasti ylipainoiset kuvittelevat hoikkien ihmisten olevan hoikkia ns. luonnostaan. Pääsääntöisesti se on kuitenkin ihan aktiivisten valintojen tulosta. On rakennettu itselle sopiva, terveellinen ruokavalio, jolla pidetään keho mielitekoineen tasapainossa, liikutaan aktiivisesti tai sitten rajoitetaan omia syömisiä aktiivisesti.
Sulla on syömishäiriö. Terve ihminen ei himoitse
Höpö höpö nyt taas. Syömishäiriödiagnoosiin tarvitaan pikkaisen enemmän kuin yksi mamma lukemassa yksittäistä kommenttia.
On täysin normaalia, että ihmisten on vaikea vastustaa erilaisia mielitekoja. Ihminen on lajina mukavuuteen pyrkivä. Joku toinen ei pysty työpäivän jälkeen menemään sohvalle huilaamaan, koska tietää ettei jaksa nousta siitä enää loppupäivänä, joku toinen ei jaksa nousta aamulla, vaan torkuttaa ja venyy sängyssä, kolmas joutuu tekemään töitä sen eteen ettei shoppailisi liikaa ja neljäs sitten lähtee lenkille, jottei söisi liikaa.
Ei läheskään kaikki huonot tavat ja mieliteot ole diagnoosiin oikeuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku vielä nykyään voi kuvitella, että lihavat söisivät epäterveellisesti? Ei se paino lähde tavallisella terveellisellä syömisellä vaan sitä varten tulee tehdä kunnolla töitä.
No, en mä nyt oikein ymmärrä miten normaali ihminen onnistuu saamaan itsensä tai pysymään ylipainosena tavallisella, terveellisellä syömisellä. Sairaudet ja lääkitykset sitten erikseen.
Ihan vaan syömällä normaalisti. Keho varastoi sen rasvaksi ja painoa tulee kokoajan lisää. Se on nykyään niin yleistä että on varmaan jo normaalimpaa kuin olla laiha.
Vierailija kirjoitti:
Pisti silmään sarjassa My 600lb life kuinka lihavat eivät näe syy-seuraussuhdetta laihtumattomuutensa ja dieetistä poikkeamisen välillä, vaan alkuun aina yrittävät valehdella syömisistään.
Joillakin vain on sellainen lihavuusgeeni, että lihoavat pelkästä porkkanan haistelusta. Lihomisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa että syö perhepizzan ja kermakakun joka päivä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on itsellä ihan vaan itsehillinnän tulosta. Kotiin ostan tosi rajatusti yhtään mitään, koska monesti menee ihan "tavallistenkin" ruokien kanssa yli. Tarkoitan siis, ettei kyse ole siitä että jotku sipsit ja karkit olisi ongelma, vaan jos ostan esim. paahtoleipää, vetelen sitä himooni puoli pakettia kerralla, jos en rajoita joko ostamista tai ihan äärimmäisen ruoskimisen kautta saa itseäni hillittyä. Monesti joudun lähtemään ulos kävelylle, etten ala överisyömään.
Ihmetyttää kun useasti ylipainoiset kuvittelevat hoikkien ihmisten olevan hoikkia ns. luonnostaan. Pääsääntöisesti se on kuitenkin ihan aktiivisten valintojen tulosta. On rakennettu itselle sopiva, terveellinen ruokavalio, jolla pidetään keho mielitekoineen tasapainossa, liikutaan aktiivisesti tai sitten rajoitetaan omia syömisiä aktiivisesti.
No täällä sitten toinen syömishäiriöinen, hei.
Huomaan usein että jos on kotona eikä ole mitään tekemistä, niin helposti tulee ihan tylsyyksissään napsittua kaapista vähän sitä sun tätä, ja harvoin mitään terveellistä. Silloin keksin ihan tietoisesti sitä tekemistä itselleni, lähden vaikka kävelylle.
Sama homma. Ja toinen paha on prokrastinaatiosta johtuva puputtaminen. Olen etätyöläinen ja välillä huomaan, että kun pitäisi aloittaa joku tylsä tai ikävä homma, keksin syödä jotain. Saan sillä ikään kuin luvallisesti lykättyä homman aloittamista, kun pidän pienen ruokatauon. Ja sitten yhtäkkiä onkin tullut puputeltua työpäivän aikana mitä sattuu.
Miksei se lihavuusgeeni näy 70-luvun valokuvissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku vielä nykyään voi kuvitella, että lihavat söisivät epäterveellisesti? Ei se paino lähde tavallisella terveellisellä syömisellä vaan sitä varten tulee tehdä kunnolla töitä.
No, en mä nyt oikein ymmärrä miten normaali ihminen onnistuu saamaan itsensä tai pysymään ylipainosena tavallisella, terveellisellä syömisellä. Sairaudet ja lääkitykset sitten erikseen.
Ihan vaan syömällä normaalisti. Keho varastoi sen rasvaksi ja painoa tulee kokoajan lisää. Se on nykyään niin yleistä että on varmaan jo normaalimpaa kuin olla laiha.
No eihän silloin syö normaalisti, vaan liikaa jos painoa tulee koko ajan lisää.
Vierailija kirjoitti:
Pisti silmään sarjassa My 600lb life kuinka lihavat eivät näe syy-seuraussuhdetta laihtumattomuutensa ja dieetistä poikkeamisen välillä, vaan alkuun aina yrittävät valehdella syömisistään.
Karmeinta on, jos potilaan on pitänyt laihduttaa vaikka 20 kg, ja se on siinä määräajassa lihonutkin 10 kg! Kun tietää, että kymmenen kilon lihominen ei selity millään yksittäisellä pikku välivapalalla.
Alkaa muuten Suomessakin olla yhtä lihavia kuin nuo jenkkisarjan yliyliylilihavat.
No, en mä nyt oikein ymmärrä miten normaali ihminen onnistuu saamaan itsensä tai pysymään ylipainosena tavallisella, terveellisellä syömisellä. Sairaudet ja lääkitykset sitten erikseen.