Lapsi karjuu aivan täysiä, jos ei saa mitä haluaa
Neuvoja olisiko? Tilanne on se, että lapsi ei ole koskaan, huom ei siis kertaakaan saanut huutamalla ja karjumalla sen mitä haluaa. Vaan jos huutaa ja karjuu vaatiakseen jotain, niin silloin ei ainakaan saa. Luulin, että tällä tavalla tuo karjuminen loppuisi, kun ei se tehoa, ei ole koskaan tehonnut. Mutta ei, jatkunut on jo vuosia. Muuta lapsi on kyllä älykäs ja hyvä oppimaan, mutta tässä asiassa en vain saa muutosta aikaiseksi. Kaikkien muiden korvat on jo aika kovilla. Sanokaa viisaammat toimiva kasvatuskeino tähän.
Kommentit (329)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on vain tulinen temperamentti. Italiassa tuo olisi ihan normaalia.
Italiassa lapsi vain saisi pataansa jopa julkisella paikalla
Oikeasti? En ole koskaan nähnyt, että italialaiset vanhemmat vetäisivät lapsiaan turpaan.
Yllätys yllätys että vauva-palstan lässyttäjä kulkee silmät ja korvat suljettuina maailmalla. Ihanaa.
Olen eri kuin tuo jolle kirjoitit, mutta itse olen matkustanut paljon etelä-euroopan ja keski-euroopan maissa. Ikinä en ole nähnyt kenenkään vetävän lastaan turpiin. En edes lievällä tavalla. Ja koska matkustelen yksin, niin todellakin pidän silmiä auki ihan turvallisuussyistä jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolet kehoittaa aapeeta suuttumaan lapselle ja karjumaan takaisin. Puolet kehoittaa pysymään aina rauhallisena ja esittämään, että huuto ei yhtään haittaa ja olemaan reagoimatta mitenkään. Hmm. Kumpaakohan aapeen pitäisi nyt uskoa? 🤔
Minä menin keskitietä. Sanoin, että ei ole oikein huutaa. Jos jatkoivat, sanoin että mene omaan huoneeseedi huutamaan, koska kukaan ei jaksa kuunnella huutoa. Sen jälkeen jatkoin hyväntuulisesti omia hommiani. Lapsilleni en ole koskaan huutanut, koska oma äitini oli hermoheikko rääkyjä. Ihan on riittänyt se, että olen puhunut aikuisena ja tosissaan. Vihaisesti silloin, kun siihen oli aihetta.
Nehän niitä juuri tarvitsivat. Sodan jälkeen syntyneet kohtasivat paljon kuritusväkivaltaa kotona ja jakoivat traumat omille lapsilleen kurittamalla väkivallalla, ja näiden lapset jatkoivat samalla lailla. Niiden lapset ovat nyt keski-ikäisiä vanhempia. Sanotaan, että trauman parantamiseen tarvitaan kolme sukupolvea, yksi joka kokee, toinen joka kärsii, ja kolmas joka käsittelee, ratkaisee ja parantaa.
Niin, että terapiassa käyminen on vain yritys lopettaa ylisukupolvinen väkivaltainen käyttäytyminen, mikä ei ole koskaan ratkaisu mihinkään. Vanha kansa paransi haavojaan ryyppäämällä ja hakkaamalla vaimoja ja lapsia. Olisiko terapia kuitenkin parempi, mitäpä luulet?
Ihan täyttä paskaa ja tiedät sen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä tyttö vai poika? Mielestäni juuri täällä ehdotetut allergiat tai muu kipu tms. kannattaa sulkea pois. Mietin myös, että jos on tyttö, niin voisiko olla täälläkin mainittu meltdown? Tytöillä autismikirjon häiriö on usein vaikeammin tunnistettu maskaamisen takia ja päivän rasitus voi purkautua kotona.
Tsemppiä, varmasti teette parhaanne!
Mitä tarkoittaa meltdown ja maskaaminen?
Meltdown on suomeksi raivari.
t. eri
Kiitos.
Sitten kannattaa käyttää sanaa suomeksi, eikä jotain typeriä lainasanoja.
Käsitteet ovat yleisesti käytettyjä nepsy-asioissa. Sana raivari typistää/ on liian yksinkertaistava kuvatakseen ilmi
Höpöhöpö. Raivari on raivari vaikka keksisit sille miten "hienon" ulkomaalaisen termin. Ihan samaa huutoraivoa se meltdown tarkoittaa kuin suomen kielen sana raivari eli raivokohtaus.
Tuolle, joka selittää sotatraumoista. (Tuntuu, että sinulla on yksi ylimääräinen polvi tuossa.) Minä olen sodan jälkeen syntyneiden vanhempien lapsi, nyt keski-ikäinen. Ikinä eivät vanhempani ole minua lyöneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on vain tulinen temperamentti. Italiassa tuo olisi ihan normaalia.
Italiassa lapsi vain saisi pataansa jopa julkisella paikalla
Oikeasti? En ole koskaan nähnyt, että italialaiset vanhemmat vetäisivät lapsiaan turpaan.
Yllätys yllätys että vauva-palstan lässyttäjä kulkee silmät ja korvat suljettuina maailmalla. Ihanaa.
Olen eri kuin tuo jolle kirjoitit, mutta itse olen matkustanut paljon etelä-euroopan ja keski-euroopan maissa. Ikinä en ole nähnyt kenenkään vetävän lastaan turpiin. En edes lievällä tavalla. Ja koska matkustelen yksin, niin todellakin pidän silmiä auki ihan turvallisuussyistä jo.
Et kovin paljon, jos et ole tuollaista nähnyt. Ihan valitettavan normaalia. Lopeta jo jankkaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vedät remmillä persiille niin että veri lentää.
Tämä. Ja sanot että jos vinkuu asiasta julkisesti niin laitat kakaran sossuviranomaisten hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaahan hän ne kun muualla kuin kotona käyttäytyy aina hyvin.
--
Ei osaa. Normaalissa perheessä hyvät käytöstavat kuuluvat myös kotioloihin. Perseilyä ei voi perustella "mutkun se vaan on tuollainen" selityksillä. Ihan perustaitoja osata käyttäyä asiallisesti myös perheenjäseniä kohtaan. Kyseessä on jo 7v, ei 3v.
Jos tunteet lyö yli, eikä ole taitoja hallita tunteita (meltdown tms) niin se ei kyllä liity mitenkään käytöstapoihin.
Eli meltdownilla voi selittää vaikka pomon raivoamiset? Opettajan rageemiset koulussa? Kaikki on vaan meltdownia?
Autuaita ovat yksinkertaiset
Eli sinulla ei ole perusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Tuolle, joka selittää sotatraumoista. (Tuntuu, että sinulla on yksi ylimääräinen polvi tuossa.) Minä olen sodan jälkeen syntyneiden vanhempien lapsi, nyt keski-ikäinen. Ikinä eivät vanhempani ole minua lyöneet.
Sinulla se ylimääräinen polvi on, häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on vain tulinen temperamentti. Italiassa tuo olisi ihan normaalia.
Italiassa lapsi vain saisi pataansa jopa julkisella paikalla
Oikeasti? En ole koskaan nähnyt, että italialaiset vanhemmat vetäisivät lapsiaan turpaan.
Yllätys yllätys että vauva-palstan lässyttäjä kulkee silmät ja korvat suljettuina maailmalla. Ihanaa.
Olen eri kuin tuo jolle kirjoitit, mutta itse olen matkustanut paljon etelä-euroopan ja keski-euroopan maissa. Ikinä en ole nähnyt kenenkään vetävän lastaan turpiin. En edes lievällä tavalla. Ja koska matkustelen yksin, niin todellakin pidän silmiä auki ihan turvallisuussyistä jo.
Et kovin paljon, jos et ole tuollaista nähnyt. Ihan valitettavan normaalia. Lopeta jo jankkaaminen.
Siinä nyt ei ole mitään valitettavaa, vaan niin se asia pitää hoitaa ja sivistysmaissa hoidetaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on vain tulinen temperamentti. Italiassa tuo olisi ihan normaalia.
Italiassa lapsi vain saisi pataansa jopa julkisella paikalla
Oikeasti? En ole koskaan nähnyt, että italialaiset vanhemmat vetäisivät lapsiaan turpaan.
Yllätys yllätys että vauva-palstan lässyttäjä kulkee silmät ja korvat suljettuina maailmalla. Ihanaa.
Olen viettänyt aikaa sekä Etelä- että Pohjois-Italiassa. Milanossa oli mannereurooppalainen kulttuuri. Etelä-Italiassa meno toki poikkesi tuosta, mutta missään en nähnyt aikuisen antavan lapselle pataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolle, joka selittää sotatraumoista. (Tuntuu, että sinulla on yksi ylimääräinen polvi tuossa.) Minä olen sodan jälkeen syntyneiden vanhempien lapsi, nyt keski-ikäinen. Ikinä eivät vanhempani ole minua lyöneet.
Sinulla se ylimääräinen polvi on, häpeä.
Outo kommentti.
Höpöhöpö. Raivari on raivari vaikka keksisit sille miten "hienon" ulkomaalaisen termin. Ihan samaa huutoraivoa se meltdown tarkoittaa kuin suomen kielen sana raivari eli raivokohtaus.
juu-u, ihan itse keksin käsitteen Vastauksesi paljastaa, kuinka pihalla olet aiheen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli hän saa muissa reaktion aikaan ei toivotulla tavalla. Oletko ap miettinyt porkkanaa ja sen aktiivista huomaamista kun hän käyttäytyy toivotulla tavalla tai yrittää edes? Kuulostaa sille että teillä on kehittynyt negatiivinen kehä ja huomio suuntautuu enemmälti tähän huonoon käytökseen. Mitä tapahtuu kun karjuminen käynnistyy ja miten sinä käsittelet tilanteen joka johtaa raivoon?
Kun karjuminen käynnistyy niin se yltyy raivoon jo sekunneissa ennen kuin minä ehdin siihen käsittelemään mitään. Eli aika yhtäkkiä rauhallisesta täyteen raivokarjuntaan. Ja kun karjuu täysiä niin ei oikein kuulekaan mitään mitä hänelle sanotaan. Ap
Onko tuosta mitään seuraamuksia?
On tietenkin, olen tässä ketjussa niitä luete
Tarkoitan jotain sellaisia, joista on jotain hyötyä?
Meillä vastaavaa! Koulussa lapsella käytös kymppi ja muutenkin tosi rauhallinen. Mutta kotona sitten räiskyy ja lujaa. Olen ajatellut, että jonkinlainen kuormitus varmaankin purkautuu sitten kotona turvallisessa ympäristössä. Veljensä taas voi olla levoton koulussa, mutta kotona taas ei räjähtele ollenkaan. Olen huomannut, että meillä parhaiten näissä huutoraivareissa auttaa se, ettei asiaan kiinnitä mitään huomiota (jos mahdollista). Lapsi ei saa sillä huomiota, ja asiasta jutellaan rauhassa kun lapsi on rauhoittunut.
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Raivari on raivari vaikka keksisit sille miten "hienon" ulkomaalaisen termin. Ihan samaa huutoraivoa se meltdown tarkoittaa kuin suomen kielen sana raivari eli raivokohtaus.
juu-u, ihan itse keksin käsitteen Vastauksesi paljastaa, kuinka pihalla olet aiheen suhteen.
Ei se raivari muuksi muutu, vaikka miten räksyttäisit minulle. Sori siitä.
En jaksanut kahlata kaikkia vastauksia läpi, pahoittelut. Ehkä sait jo hyviä ja asiallisiakin neuvoja.
Jäin miettimään, kuinka paljon purkautumattomia tunteita ja pettymyksiä koulussa, kaupungilla ja kylässä hyvin käyttäytyvä lapsi patoaakaan sisäänsä. Jossainhan niiden on purkauduttava ja oma koti on siihen turvallisin paikka.
Ideaali tilanne tietysti olisi, että lapsi uskaltaisi ja osaisi näyttää tunteitaan hyväksytyllä tavalla myös muualla. Hän saattaisi tarvita siihen vähän apuja. Haasteellista on se, ettei mitään ongelmaa ulkopuolisten silmissä ole, lapsihan käyttäytyy hyvin.
Minun lapseni oli juuri tällainen. Nyt jälkiviisaana lähtisin hakemaan jotain keskusteluapua tms. hänelle. Itsekriittisenä ja täydellisyyteen pyrkivänä ei ole helpointa elää.
Tsemppiä koko perheelle!
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut kahlata kaikkia vastauksia läpi, pahoittelut. Ehkä sait jo hyviä ja asiallisiakin neuvoja.
Jäin miettimään, kuinka paljon purkautumattomia tunteita ja pettymyksiä koulussa, kaupungilla ja kylässä hyvin käyttäytyvä lapsi patoaakaan sisäänsä. Jossainhan niiden on purkauduttava ja oma koti on siihen turvallisin paikka.
Ideaali tilanne tietysti olisi, että lapsi uskaltaisi ja osaisi näyttää tunteitaan hyväksytyllä tavalla myös muualla. Hän saattaisi tarvita siihen vähän apuja. Haasteellista on se, ettei mitään ongelmaa ulkopuolisten silmissä ole, lapsihan käyttäytyy hyvin.
Minun lapseni oli juuri tällainen. Nyt jälkiviisaana lähtisin hakemaan jotain keskusteluapua tms. hänelle. Itsekriittisenä ja täydellisyyteen pyrkivänä ei ole helpointa elää.
Tsemppiä koko perheelle!
Purkautumattomia tunteita ja pettymyksiä tulee kaikille. Ihan normaalia. Ei niiden takia voi alkaa raivoamaan ja pompottamaan muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä tyttö vai poika? Mielestäni juuri täällä ehdotetut allergiat tai muu kipu tms. kannattaa sulkea pois. Mietin myös, että jos on tyttö, niin voisiko olla täälläkin mainittu meltdown? Tytöillä autismikirjon häiriö on usein vaikeammin tunnistettu maskaamisen takia ja päivän rasitus voi purkautua kotona.
Tsemppiä, varmasti teette parhaanne!
Mitä tarkoittaa meltdown ja maskaaminen?
Meltdown on suomeksi raivari.
t. eri
Kiitos.
Sitten kannattaa käyttää sanaa suomeksi, eikä jotain typeriä lainasanoja.
Käsitteet ovat yleisesti käytettyjä nepsy-asioissa. Sana raivari typistää/ on liian yksinkertaistava kuvatakseen ilmi
Höpö höpö. Raivari kattaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut kahlata kaikkia vastauksia läpi, pahoittelut. Ehkä sait jo hyviä ja asiallisiakin neuvoja.
Jäin miettimään, kuinka paljon purkautumattomia tunteita ja pettymyksiä koulussa, kaupungilla ja kylässä hyvin käyttäytyvä lapsi patoaakaan sisäänsä. Jossainhan niiden on purkauduttava ja oma koti on siihen turvallisin paikka.
Ideaali tilanne tietysti olisi, että lapsi uskaltaisi ja osaisi näyttää tunteitaan hyväksytyllä tavalla myös muualla. Hän saattaisi tarvita siihen vähän apuja. Haasteellista on se, ettei mitään ongelmaa ulkopuolisten silmissä ole, lapsihan käyttäytyy hyvin.
Minun lapseni oli juuri tällainen. Nyt jälkiviisaana lähtisin hakemaan jotain keskusteluapua tms. hänelle. Itsekriittisenä ja täydellisyyteen pyrkivänä ei ole helpointa elää.
Tsemppiä koko perheelle!
Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapset niin, että pettymyksen tunteet yms. normaaliin elämään kuuluvat asiat eivät aiheuta silmitöntä karjumista tai muutakaan huonoa käytöstä sen enempää kodin ulkopuolella kuin kotonakaan. Kasvatuksen puutetta ei voi selittää sillä, että lapsi kohtaa pettymyksiä kodin ulkopuolella. Kaikki lapset kohtaavat niitä joka päivä eivätkä siltikään tyrannisoi kotona.
Autuaita ovat yksinkertaiset