Lapsi karjuu aivan täysiä, jos ei saa mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut kahlata kaikkia vastauksia läpi, pahoittelut. Ehkä sait jo hyviä ja asiallisiakin neuvoja.

Jäin miettimään, kuinka paljon purkautumattomia tunteita ja pettymyksiä koulussa, kaupungilla ja kylässä hyvin käyttäytyvä lapsi patoaakaan sisäänsä. Jossainhan niiden on purkauduttava ja oma koti on siihen turvallisin paikka.

Ideaali tilanne tietysti olisi, että lapsi uskaltaisi ja osaisi näyttää tunteitaan hyväksytyllä tavalla myös muualla. Hän saattaisi tarvita siihen vähän apuja. Haasteellista on se, ettei mitään ongelmaa ulkopuolisten silmissä ole, lapsihan käyttäytyy hyvin.

Minun lapseni oli juuri tällainen. Nyt jälkiviisaana lähtisin hakemaan jotain keskusteluapua tms. hänelle. Itsekriittisenä ja täydellisyyteen pyrkivänä ei ole helpointa elää.

Tsemppiä koko perheelle!

Purkautumattomia tunteita ja pettymyksiä tulee kai

Aivan. Siksipä olisi hyvä, että pettymyksiä tms. pystyisi käsittelemään ja purkamaan hyväksytyllä tavalla myös muualla kuin kotona.

Aivan. Siksipä olisi hyvä, että pettymyksiä tms. pystyisi käsittelemään ja purkamaan hyväksytyllä tavalla myös muualla kuin kotona.

--

Pystyyhän niitä. Ei tarvitse kuin kotona opettaa, miten tunteita käsitellään asiallisesti. Eikä se ole edes vaikeaa, koska suuri osa vanhemmista pystyy siihen-

Millainen se hyväksytty tapa olisi?

Raivosiko tänään? Vetelitkö remmillä?

Vierailija kirjoitti:

Millainen se hyväksytty tapa olisi?

Millainen aikuinen ei tiedä tuota kysymättä?

Vierailija kirjoitti:

Raivosiko tänään? Vetelitkö remmillä?

😁

Täällä taitaa olla vuoden äidit koolla kommenttien perusteella. Täällä ap pyytää apua ja neuvoja, niin vastaukseksi saa pätemistä, typeriä kommentteja ja kuritusvinkkejä. Ei luoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se hyväksytty tapa olisi?

Millainen aikuinen ei tiedä tuota kysymättä?

En tiedä. Kerro sinä, kun kerran tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin edes yrittänyt tuollaista toimintaa, äiti ei olisi tullut vauvapalstalle taivastelemaan, vaan olisi käskenyt pitämään suun kiinni. Jos en olisi totellut, olisit saanut tuntea sen nahoissani. Älkää olko kynnysmattoja lastenne edessä. 

N52

Minäkin opin jo pienenä tottelemaan vanhempiani. Äiti kun suuttui kotiäitinä minun perseilyyn alle kouluikäisenä, niin ymmärsin hyvin pian, että kannattaa käyttäytyä hyvin, jos haluaa että on mukavaa.

Fyysistä väkivaltaa hän ei koskaan käyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla vuoden äidit koolla kommenttien perusteella. Täällä ap pyytää apua ja neuvoja, niin vastaukseksi saa pätemistä, typeriä kommentteja ja kuritusvinkkejä. Ei luoja.

Mitä sinä annat neuvoksi?

Jos lapsi käyttäytyy mallikelpoisesti kodin ulkopuolella, kärsiikö hän kasvatuksen puutteesta?

Mun mielestä kuulostaa aika mahtavalta vanhemmalta sellainen, joka sitkeästi kestää kotona raivoavaa lasta antamatta periksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se hyväksytty tapa olisi?

Millainen aikuinen ei tiedä tuota kysymättä?

En tiedä. Kerro sinä, kun kerran tiedät.

Et tiedä, miten käsitellään pettymyksiä? No annan viiden pisteen vihjeen: pettymyksiä ei käsitellä huutamalla pää punaisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivosiko tänään? Vetelitkö remmillä?

😁

Ketä?

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla vuoden äidit koolla kommenttien perusteella. Täällä ap pyytää apua ja neuvoja, niin vastaukseksi saa pätemistä, typeriä kommentteja ja kuritusvinkkejä. Ei luoja.

Olen laittanut monta asiallista kommenttia. Niin moni muukin. Se, että tartut juuri noihin negatiivisiin kertoo jotain sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi käyttäytyy mallikelpoisesti kodin ulkopuolella, kärsiikö hän kasvatuksen puutteesta?

Mun mielestä kuulostaa aika mahtavalta vanhemmalta sellainen, joka sitkeästi kestää kotona raivoavaa lasta antamatta periksi. 

Kärsii. Hyvinkasvatettu lapsi osaa käyttyä hyvin myös kotona. Huonostikäyttäytyvä lapsi vetää roolia kodin ulkopuolella ja hilluu kotona miten sattuu, koska kädettömät vanhemmat eivät osaa asettaa rajoja. Mahtava vanhempi ei anna lapsen hyppiä silmille, vaan pitää hänet kurissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se hyväksytty tapa olisi?

Millainen aikuinen ei tiedä tuota kysymättä?

En tiedä. Kerro sinä, kun kerran tiedät.

Et tiedä, miten käsitellään pettymyksiä? No annan viiden pisteen vihjeen: pettymyksiä ei käsitellä huutamalla pää punaisena. 

Kyllä minä sen tiedän ja sitä olen täällä kirjoittanutkin. Kysyin, mitkä ovat niitä hyväksyttyjä keinoja? Kaikki eivät välttämättä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se hyväksytty tapa olisi?

Millainen aikuinen ei tiedä tuota kysymättä?

En tiedä. Kerro sinä, kun kerran tiedät.

Et tiedä, miten käsitellään pettymyksiä? No annan viiden pisteen vihjeen: pettymyksiä ei käsitellä huutamalla pää punaisena. 

Kyllä minä sen tiedän ja sitä olen täällä kirjoittanutkin. Kysyin, mitkä ovat niitä hyväksyttyjä keinoja? Kaikki eivät välttämättä tiedä.

Jos kerran tiedät, turhaan jankkaat. 

Meidän tytär oli myös pienempänä kova huutamaan ja raivoamaan. Naapuri tehtaili lastensuojeluun ilmoituksia, epäilivät että häntä pahoinpidellään kotona. Lastensuojelun toimesta tyttö on ollut kolmessa paikassa sijoituksessa. Kahdesta niistä päätyi psykiatriselle osastolle hoitoon. Nyt tytär on jo 16 vuotias, ei todellakaan huuda, eikä muutenkaan päästä minkäänlaista ääntä, ei siis myöskään puhu sanaakaan. Kolmannen sijoituksen jälkeen puhe hiipui kokonaan pois. No, saivat ainakin huudon loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi käyttäytyy mallikelpoisesti kodin ulkopuolella, kärsiikö hän kasvatuksen puutteesta?

Mun mielestä kuulostaa aika mahtavalta vanhemmalta sellainen, joka sitkeästi kestää kotona raivoavaa lasta antamatta periksi. 

Mahtavalta? Tuskin. Tekee hallaa lapselleen kun opettaa, ettei omaa äitiään tarvitse kunnioittaa. Lapsensa raivoaa varmaan tulevalle puolisolleenkin samalla tavalla, kun asiat eivät mene niin kuin haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se hyväksytty tapa olisi?

Millainen aikuinen ei tiedä tuota kysymättä?

En tiedä. Kerro sinä, kun kerran tiedät.

Et tiedä, miten käsitellään pettymyksiä? No annan viiden pisteen vihjeen: pettymyksiä ei käsitellä huutamalla pää punaisena. 

Kyllä minä sen tiedän ja sitä olen täällä kirjoittanutkin. Kysyin, mitkä ovat niitä hyväksyttyjä keinoja? Kaikki eivät välttämättä tiedä.

No itse käsittelen pettymykset esim. trollamalla vauvapalstalla. Oletko nyt tyytyväinen?