Lapsi karjuu aivan täysiä, jos ei saa mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se hyväksytty tapa olisi?

Millainen aikuinen ei tiedä tuota kysymättä?

En tiedä. Kerro sinä, kun kerran tiedät.

Et tiedä, miten käsitellään pettymyksiä? No annan viiden pisteen vihjeen: pettymyksiä ei käsitellä huutamalla pää punaisena. 

Kyllä minä sen tiedän ja sitä olen täällä kirjoittanutkin. Kysyin, mitkä ovat niitä hyväksyttyjä keinoja? Kaikki eivät välttämättä tiedä.

Jos kerran tiedät, turhaan jankkaat. 

No en sitten tiedä.

Minä ehdotin allergioita yhtenä mahdollisuutena. Joku selitti keksityiksi allergioiksi ym. Kuitenkin kirjoitin kommenttiini että samat ruoka-aineet näkyivät veritesteissä allergioina ja lääkärikin suositteli välttämään kyseisiä ruoka-aineita. Eli se siitä että olisi hysteerisen äidin keksintöjä. Sitäpaitsi en ollut silloin enkä nyt yh äiti kuten kommentissa epäiltiin. Vaan ihan ydinperheenä elellään.

Lainaus ei toiminut joten en voinut lainata valitettavasti viestiä johon vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivosiko tänään? Vetelitkö remmillä?

😁

Ketä?

Ketä mitä?

Minä vähän epäilen että vaikkei lapsi saisikaan juuri sitä minkä perään hän karjuu niin hän saa sen sijaan jotain muuta. Huomiota, hyssyttelyä, lahjuksia olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi käyttäytyy mallikelpoisesti kodin ulkopuolella, kärsiikö hän kasvatuksen puutteesta?

Mun mielestä kuulostaa aika mahtavalta vanhemmalta sellainen, joka sitkeästi kestää kotona raivoavaa lasta antamatta periksi. 

Kärsii. Hyvinkasvatettu lapsi osaa käyttyä hyvin myös kotona. Huonostikäyttäytyvä lapsi vetää roolia kodin ulkopuolella ja hilluu kotona miten sattuu, koska kädettömät vanhemmat eivät osaa asettaa rajoja. Mahtava vanhempi ei anna lapsen hyppiä silmille, vaan pitää hänet kurissa. 

Mutta pitäähän anhempi lapsen kurissa, jos hän ei saa huutamalla tahtoaan läpi. Eikös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi käyttäytyy mallikelpoisesti kodin ulkopuolella, kärsiikö hän kasvatuksen puutteesta?

Mun mielestä kuulostaa aika mahtavalta vanhemmalta sellainen, joka sitkeästi kestää kotona raivoavaa lasta antamatta periksi. 

Kärsii. Hyvinkasvatettu lapsi osaa käyttyä hyvin myös kotona. Huonostikäyttäytyvä lapsi vetää roolia kodin ulkopuolella ja hilluu kotona miten sattuu, koska kädettömät vanhemmat eivät osaa asettaa rajoja. Mahtava vanhempi ei anna lapsen hyppiä silmille, vaan pitää hänet kurissa. 

Mutta pitäähän anhempi lapsen kurissa, jos hän ei saa huutamalla tahtoaan läpi. Eikös?

No eihän pidä :D Ei se ole mitään kurissa pitämistä, että lapsi saa huutaa pättömästi ja terrorisoida muuta perhettä huudollaan. Kuri tarkoittaa sitä, että ei-toivottua käytöstä ei sallita ja siitä tehdään loppu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi käyttäytyy mallikelpoisesti kodin ulkopuolella, kärsiikö hän kasvatuksen puutteesta?

Mun mielestä kuulostaa aika mahtavalta vanhemmalta sellainen, joka sitkeästi kestää kotona raivoavaa lasta antamatta periksi. 

Kärsii. Hyvinkasvatettu lapsi osaa käyttyä hyvin myös kotona. Huonostikäyttäytyvä lapsi vetää roolia kodin ulkopuolella ja hilluu kotona miten sattuu, koska kädettömät vanhemmat eivät osaa asettaa rajoja. Mahtava vanhempi ei anna lapsen hyppiä silmille, vaan pitää hänet kurissa. 

Mutta pitäähän anhempi lapsen kurissa, jos hän ei saa huutamalla tahtoaan läpi. Eikös?

Ap:n kovapää lapsi ei vain usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi käyttäytyy mallikelpoisesti kodin ulkopuolella, kärsiikö hän kasvatuksen puutteesta?

Mun mielestä kuulostaa aika mahtavalta vanhemmalta sellainen, joka sitkeästi kestää kotona raivoavaa lasta antamatta periksi. 

Kärsii. Hyvinkasvatettu lapsi osaa käyttyä hyvin myös kotona. Huonostikäyttäytyvä lapsi vetää roolia kodin ulkopuolella ja hilluu kotona miten sattuu, koska kädettömät vanhemmat eivät osaa asettaa rajoja. Mahtava vanhempi ei anna lapsen hyppiä silmille, vaan pitää hänet kurissa. 

Mutta pitäähän anhempi lapsen kurissa, jos hän ei saa huutamalla tahtoaan läpi. Eikös?

Nimenomaan saa tahtonsa läpi. Saa äidin jakamattoman huomioin, kun äiti keskeyttää kaiken muun toiminnan ja yrittää "sanoittaa" lasta hiljaiseksi. Mitään muutahan lapsi ei tuollaisella toiminnalla hae kuin huomioita. 

Ap teidän tilanne kuulostaa juuri samalta kuin meillä kun lapsella oli hoitamattomia allergioita.

Usein lapset pinnistelevät hoidossa/koulussa ym ja ovat huutamatta vaikka kuinka kurja olo olisi. Mutta kotona sitten ei jaksa vaan paha olo purkautuu esim huutona. Meillä lapsi reagoi juuri noin kun oli syönyt jotain jolle allerginen. Teki riidan jostain asiasta koska oli niin kurja olo. 

 

ap seuraa hetki lapsesi syömisiä ja raivareita. Tiedän omani lisäksi yhden toisen lapsen joka vain raivosi kun söi jotain sopimatonta. Ei mitään tavallisia allergiaoireita mutta silti allergiat näkyy veressä ja toisaalta lapsi voi paljon paremmin kun syö vain hänelle sopivaa ruokaa. 

 

Omalla lapsellani allergiat paranivat iän myötä. Nyt aikuinen ja välttelee vain pähkinöitä allergian takia. Itse olen tyyyväinen kun jaksoin selvittää allergiat ja tehdä sopivat ruuat kun lapsi oli 2-12v. Lapsi voi niin paljon paremmin kun ei ole turhaan kipeä sopimattoman ruuan takia. Keskittymiskyky oli aina aivan surkea jos söi ruokaa joka ei sopinut. Koulukin sujui paljon paremmin kun oli terve.

Vierailija kirjoitti:

Kuri ja rajat niinku ennenkin.

Tai tehdä omia hommiaan, ikään kuin ei olisi aikaa joka raivokohtaukselle ja uhmalle.

Lapsi ei mene rikki siitä, että saa huonosta käytöksestä huonoa palautetta.

Itse olin tosi pieni, kun huomasin, että jankuttaminen ja tylsyydestä mankuminen vitutti äitiäni. Jo silloin tajusin, että kannattaa käyttäytyä hyvin. Silloin on mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap teidän tilanne kuulostaa juuri samalta kuin meillä kun lapsella oli hoitamattomia allergioita.

Usein lapset pinnistelevät hoidossa/koulussa ym ja ovat huutamatta vaikka kuinka kurja olo olisi. Mutta kotona sitten ei jaksa vaan paha olo purkautuu esim huutona. Meillä lapsi reagoi juuri noin kun oli syönyt jotain jolle allerginen. Teki riidan jostain asiasta koska oli niin kurja olo. 

 

ap seuraa hetki lapsesi syömisiä ja raivareita. Tiedän omani lisäksi yhden toisen lapsen joka vain raivosi kun söi jotain sopimatonta. Ei mitään tavallisia allergiaoireita mutta silti allergiat näkyy veressä ja toisaalta lapsi voi paljon paremmin kun syö vain hänelle sopivaa ruokaa. 

 

Omalla lapsellani allergiat paranivat iän myötä. Nyt aikuinen ja välttelee vain pähkinöitä allergian takia. Itse olen tyyyväinen kun jaksoin selvittää allergiat ja tehdä sopivat ruuat kun lapsi oli 2-12v. Lapsi voi niin paljon p

7-vuotias ei osaa puhua? Vai miten on mahdollista, että lapsi ei osaa ihan vain sanoa, että hänellä on kurja olo? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri ja rajat niinku ennenkin.

Tai tehdä omia hommiaan, ikään kuin ei olisi aikaa joka raivokohtaukselle ja uhmalle.

Lapsi ei mene rikki siitä, että saa huonosta käytöksestä huonoa palautetta.

Itse olin tosi pieni, kun huomasin, että jankuttaminen ja tylsyydestä mankuminen vitutti äitiäni. Jo silloin tajusin, että kannattaa käyttäytyä hyvin. Silloin on mukavaa.

Aika moni lapsi tajuaa, että jankuttaminen vtuttaa äitiä. Ja juuri siksi jankuttavat jatkuvasti, että saavat äidin kiihtymään ja edes sillä tavalla häneltä huomiota. Ap:n lapsi on malliesimerkki tällaisesta lapsesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ap teidän tilanne kuulostaa juuri samalta kuin meillä kun lapsella oli hoitamattomia allergioita.

Usein lapset pinnistelevät hoidossa/koulussa ym ja ovat huutamatta vaikka kuinka kurja olo olisi. Mutta kotona sitten ei jaksa vaan paha olo purkautuu esim huutona. Meillä lapsi reagoi juuri noin kun oli syönyt jotain jolle allerginen. Teki riidan jostain asiasta koska oli niin kurja olo. 

 

ap seuraa hetki lapsesi syömisiä ja raivareita. Tiedän omani lisäksi yhden toisen lapsen joka vain raivosi kun söi jotain sopimatonta. Ei mitään tavallisia allergiaoireita mutta silti allergiat näkyy veressä ja toisaalta lapsi voi paljon paremmin kun syö vain hänelle sopivaa ruokaa. 

 

Omalla lapsellani allergiat paranivat iän myötä. Nyt aikuinen ja välttelee vain pähkinöitä allergian takia. Itse olen tyyyväinen kun jaksoin selvittää allergiat ja tehdä sopivat ruuat kun lapsi oli 2-12v. Lapsi voi niin paljon p

Minä olen aina ollut todella allerginen. Kuvaamasi käytös sopii minuun ehkä noin kaksi-kolmevuotiaana. Sen jälkeen olen oppinut vähitellen sanomaan, jos on paha olo. Tässä on kyse seitsemänvuotiaasta lapsesta, koululaisesta. Luulisi sen ikäisen jo osaavan ilmaista itseään muutenkin kuin vain karjumalla.

Perhedynamiikka pielessä.

"Perhedynamiikka on perheen sisäistä virtaa. Energiaa ja jännitettä, johon vaikuttavat vanhempien elämänhistoria, kokemukset ja sitoutuminen perheeseen. Perhedynamiikka muodostuu perheen ääneen lausutuista sekä hiljaisista säännöistä, vuorovaikutuksen käytännöistä ja vallan sekä vastuun jakautumisesta perheessä."

Minä olen aina ollut todella allerginen. Kuvaamasi käytös sopii minuun ehkä noin kaksi-kolmevuotiaana. Sen jälkeen olen oppinut vähitellen sanomaan, jos on paha olo. Tässä on kyse seitsemänvuotiaasta lapsesta, koululaisesta. Luulisi sen ikäisen jo osaavan ilmaista itseään muutenkin kuin vain karjumalla.

--

Tämä. Naurettavaa selitellä ison lapsen huonoa käytöstä jollain allergioilla. Vain pikkuvauva ilmaisee kurjaa oloaan huutamalla, koska hän ei vielä osaa kertoa, mihin sattuu. 7-vuotias on jo koulussa ja hänen pitää osata puhua. Eri asia sitten, jos kyseessä on mutismista kärsivä autisti tms. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Mäkin kannattan sitä, että nauhoita sitä rääkymistä, soita lapselle takaisin ja käy keskustelua siitä miten ei ole Okei ja jos joku painaa, siitä puhutaan ihan erilailla ja aina ei saa mitä haluaa ja sen kanssa on elettävä. Do and repeat... ja koita pysyä järjissäs <3

Ap ja muutama muu samassa tilanteessa oleva äiti on täällä kertonut, että kun lapsen raivoisa karjunta alkaa, niin lapsen isä häipyy ovet paukkuen pois paikalta. Eli tällainen vähän yllättävä, lapseen suoraan liittymätön seikka on yhteistä näille tilanteille. En suoraan osaa sanoa mitä johtopäätöksiä noiden isien häipymisistä pitäisi tehdä, mutta ainakaan ne ei auta saamaan hallintaan lapsen karjumista. Minusta noiden isien toimintaan pitäisi tässä keskustelussa kiinnittää enemmän huomiota eikä vain syytellä aloittajaa kasvatustaitojen puutteesta. Väistämättä häipyvä isä vaikuttaa lapseen teki äiti mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Minä vähän epäilen että vaikkei lapsi saisikaan juuri sitä minkä perään hän karjuu niin hän saa sen sijaan jotain muuta. Huomiota, hyssyttelyä, lahjuksia olla hiljaa.

Totta. Tuo hyssyttely on kuitenkin pientä verrattuna siihen, että aloittajan 7-vuotias lapsi saa isänsä lähtemään ovet paukkuen. Hän pystyy hallitsemaan muiden käytöstä. Kyllähän tuohon jäisi koukkuun jopa aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuri ja rajat niinku ennenkin.

Tai tehdä omia hommiaan, ikään kuin ei olisi aikaa joka raivokohtaukselle ja uhmalle.

Lapsi ei mene rikki siitä, että saa huonosta käytöksestä huonoa palautetta.

Itse olin tosi pieni, kun huomasin, että jankuttaminen ja tylsyydestä mankuminen vitutti äitiäni. Jo silloin tajusin, että kannattaa käyttäytyä hyvin. Silloin on mukavaa.

Aika moni lapsi tajuaa, että jankuttaminen vtuttaa äitiä. Ja juuri siksi jankuttavat jatkuvasti, että saavat äidin kiihtymään ja edes sillä tavalla häneltä huomiota. Ap:n lapsi on malliesimerkki tällaisesta lapsesta. 

Juu, mutta se äiti on aikuinen. Aikuinen voi säädellä tunteitaan. 

Halaa lastasi