Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne reilu tapa hankkia asunto puoliksi
16.09.2024 |
Siten, että toinen ottaa omaan puolikkaaseensa lainan ja toinen kuittaa oman puolensa pois perinnöllä?
Tää lainaa ottava maksaa myös puolet kaikista kuluista ja tulot riittää juuri ja juuri, mutta mihinkään ylimääräiseen ei jää. Perintöä saanut harrastaa kalliita harrastuksia ja tekee kavereidensa kanssa reissuja. Kerran vuodessa maksaa koko perheelle risteilyn tms pienen matkan.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Täh? Miksi ei olisi?
Jos haluaa omistaa puolet siitä asunnosta, niin silloin maksaa puolet siitä asunnosta. Aina ei mene nallekarkit tasan, jos ei ole perintöä tms. niin silloin lainanlyhärit maksetaan ansiotuloilla.
Jos se ei ole ok, niin toki voitte hankkia asunnon eri omistussuhteella, vaikka 90/10. Tai kokonaan toisen nimiin. Se on oma päätös. Mutta en minä ainakaan näe, että sen perintöä saaneen tai muutoin varakkaamman tehtävä olisi kustantaa "kaikki" ellei tämä itse halua osallistua isommalla osuudella.
Ei Ap esittänytkään, että tosien pitäisi maksaa suhteessa enemmän kuin hänenkään mutta jos varallisuus erot ovat huomattavan suuret, niin ei ole kovin reilu jako euromääräisesti jakaa kaikkia menoja fifti-fifti , jolloin lainaa ottava maksaa myös puolet muistakin kaikista kuluista joihin hänen tulonsa riittää juuri ja juuri, mutta mihinkään ylimääräiseen ei jäisi
Toisin sanoen hänen taloudelliset menonsa mitoittusivat äärimmilleen, eikä kestäisi mitään muutosta. Kiva siinä hänen sitten seurata kun toinen voi posrkuttaa vailla huolta menosita. - Minusta tällainen ei kuullosta kovin reilulta.
Fiksumpaa olisi asua jollain tavoin edullsiemmin; joko ostaa edullisempi tai asua vuokralla niin, että Ap voisi edes hieman kasvattaa puskuria niin pahan päivän kuin niihin odottamattomiin hyviinkin hetkiin, jolloin tarvitaan rahaa. - On myös henksiesti hyvin kuormittavaa, jos talous on hyvin tiukilla.
Uskovainen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän perheissä ole rahat ja lainat ja asunnot yhteisiä. Muista virityksistä en sitten tiedä.
Meillä oli asunto 50/50, laina yhteinen mutta lyhennys meni miehen tililtä. Pankki tahtoi niin yhdeltä tililtä. Maksoin muut asumismenot. Minulla oli omaisuutta jolla takasin puuttuvan osuuden.
Kuulostaa siltä, että miehesi omistaa talon...
Ei, koska kauppakirjat 50/50 , niissä on määritelty ja niin verottaja asian huomioi vuosittain. Laina oli yhteinen, molempien nimet lainapapereissa. Mikä siinä on vaikwa käsittää? Sehän ei metkitse mitään miltä tililtä pankki rahansa pidätti.
Kuten sanoin, meillä oli avioliitto, ei suhde. Nyttemmin lapseni omistavat mieheni puolikkaan.
Itse jakaisin tuossa tilanteessa omistussuhteita. Eli se varakas ostaa vaikka kaksikolmasosaa siitä asunnosta ja köyhempi yhden kolmasosan. Näin me tehtiin aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taloudelliselta väkivallalta, eikä tasaveroiselta suhteelta.
Reilumpaa olisi, jos rikkaampi omistaisi asunnosta isomman osuuden tai jopa kokonaan ja toisellekin jäisi omista tuloista jotain käyttöönkin.
Meillä on juuri näin. Omistan asunnosta 80% ja puoliso 20%. Vastaavasti vastikkeesta maksan 20% ja puoliso 80%. Kukin tietysti tavallaan.
Eli puoliso rahoittaa elämääsi. Erossa häneltä menee kaikki.
Mikä kaikki? Kyllähän asumisessa joka tapauksessa on kuluja.
On, mutta tyypillinen tilanne, missä nainen jää nuolemaan näppejään eron jälkeen on juuri sellainen, että mies lyhentää lainaa asunnosta ja nainen maksaa juoksevat kulut. Miehellä kertyy koko ajan pääomaa ja naisella taas ei.
Kannattaa toivoa omien sukulaisten nopeaa kuolemaa että itsekin saa perintöä. Sitähän tuo pitkälti tarkoittaa. Ei vaan me ainakin maksoimme asuntoa puoliksi eikä siihen tulot ja muut vaikuttaneet. Joitakin muita juttuja kuten vaikka ruokakaupan laskuja meni yhdessä vaiheessa enemmän toisen piikkiin. Lisäksi vaimoni on koko ajan saanut säästöön rahaa mutta minä vasta viime vuodet. En näe miksi minun pitäisi hyötyä hänen perinnöstään ja aiemmasta ahkeruudestaan opintojen parissa. Oman perintöni saan tulevaisuudessa. Jos järjestely tympii niin kannattaa keskustella aiheesta sen oman puolison kanssa. Kun rahaan ei jää mihinkään ylimääräiseen niin viittaa kyllä siihen että on otettu ylisuuri laina koska toisella ei maksukyky siihen oikeasti enää riitä. Tai siis ei ole mitään elämää sen lainan ja aivan pakollisten lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sillä toisella ei meinaa tulot riittää, niin kannattaisi hommata paremmin palkattu työ, uudelleenkouluttautua ja jättää lainan ottaminen myöhemmälle ajalle. Ei se niin mene että toinen hyötyy toisen rahoista näkemättä vaivaa.
Ai, miten paljon perinnönsaaja onkaan nähnyt vaivaa sen perinnön eteen!
Yhteinen talous, yhteiset lapset, yhteinen perhe.
Kyllä se perintökin siihen yhteiseen ihan eri tilanne olisi, jos molemmilla olisi perintö pistää siihen asuntoon.
Minun mielestäni olisi todella outoa, jos minä tai puolisoni toimisimme tuolla tavoin.
Meillä on perhe ja kaikkien hyvinvointi on tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taloudelliselta väkivallalta, eikä tasaveroiselta suhteelta.
Reilumpaa olisi, jos rikkaampi omistaisi asunnosta isomman osuuden tai jopa kokonaan ja toisellekin jäisi omista tuloista jotain käyttöönkin.
Meillä on juuri näin. Omistan asunnosta 80% ja puoliso 20%. Vastaavasti vastikkeesta maksan 20% ja puoliso 80%. Kukin tietysti tavallaan.
Eli puoliso rahoittaa elämääsi. Erossa häneltä menee kaikki.
Mikä kaikki? Kyllähän asumisessa joka tapauksessa on kuluja.
On, mutta tyypillinen tilanne, missä nainen jää nuolemaan näppejään eron jälkeen on juuri sellainen, että mies lyhentää lainaa asunnosta ja nainen maksaa juoksevat kulut. Mie
Jos kauppakirjst on tehty 50/50. Ja lainapapereissa yhteislaina. Mutta nykyään ei mitään vakituisia suhteita oke joten mun on paras olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taloudelliselta väkivallalta, eikä tasaveroiselta suhteelta.
Reilumpaa olisi, jos rikkaampi omistaisi asunnosta isomman osuuden tai jopa kokonaan ja toisellekin jäisi omista tuloista jotain käyttöönkin.
Meillä on juuri näin. Omistan asunnosta 80% ja puoliso 20%. Vastaavasti vastikkeesta maksan 20% ja puoliso 80%. Kukin tietysti tavallaan.
Eli puoliso rahoittaa elämääsi. Erossa häneltä menee kaikki.
Mikä kaikki? Kyllähän asumisessa joka tapauksessa on kuluja.
On, mutta tyypillinen tilanne, missä nainen jää nuolemaan näppejään eron jälkeen on juuri sellainen, että mies lyhentää lainaa asunnosta ja nainen maksaa juoksevat kulut. Mie
Pääomaa voi kerryttää muuhunkin kuin asumiseen. Ja kyllä se ihan keskinäinen sopimus on mitä ne asumiskulut on. Jos ne kuulostaa liian suurilta kehottaisin olemaan muuttamatta yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taloudelliselta väkivallalta, eikä tasaveroiselta suhteelta.
Reilumpaa olisi, jos rikkaampi omistaisi asunnosta isomman osuuden tai jopa kokonaan ja toisellekin jäisi omista tuloista jotain käyttöönkin.
Meillä on juuri näin. Omistan asunnosta 80% ja puoliso 20%. Vastaavasti vastikkeesta maksan 20% ja puoliso 80%. Kukin tietysti tavallaan.
Eli puoliso rahoittaa elämääsi. Erossa häneltä menee kaikki.
Mikä kaikki? Kyllähän asumisessa joka tapauksessa on kuluja.
On, mutta tyypillinen tilanne, missä nainen jää nuolemaan näppejään eron jälkeen on juuri sellainen, että mies lyhentää lainaa asunnosta ja nainen maksaa juoksevat kulut. Mie
Niin. No, pääasia on, että Omistus on merkitty 50 ja 50. Ihan sama sitten mitä kukin maksaa leipää vai talon seiniä. Kauppakirjaan pitää lisätä kummankin nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taloudelliselta väkivallalta, eikä tasaveroiselta suhteelta.
Reilumpaa olisi, jos rikkaampi omistaisi asunnosta isomman osuuden tai jopa kokonaan ja toisellekin jäisi omista tuloista jotain käyttöönkin.
Meillä on juuri näin. Omistan asunnosta 80% ja puoliso 20%. Vastaavasti vastikkeesta maksan 20% ja puoliso 80%. Kukin tietysti tavallaan.
Eli puoliso rahoittaa elämääsi. Erossa häneltä menee kaikki.
Mikä kaikki? Kyllähän asumisessa joka tapauksessa on kuluja.
On, mutta tyypillinen tilanne, missä nainen jää nuolemaan näppejään eron jälkeen on juuri sellainen, että mies lyhentää la
Niin jos kauppakirjat on tehty noin. Hyvä, että naiset ovat nykyään hereillä tämän asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taloudelliselta väkivallalta, eikä tasaveroiselta suhteelta.
Reilumpaa olisi, jos rikkaampi omistaisi asunnosta isomman osuuden tai jopa kokonaan ja toisellekin jäisi omista tuloista jotain käyttöönkin.
Meillä on juuri näin. Omistan asunnosta 80% ja puoliso 20%. Vastaavasti vastikkeesta maksan 20% ja puoliso 80%. Kukin tietysti tavallaan.
Eli puoliso rahoittaa elämääsi. Erossa häneltä menee kaikki.
Mikä kaikki? Kyllähän asumisessa joka tapauksessa on kuluja.
On, mutta tyypillinen tilanne, missä nainen jää nuolemaan näppejään eron jälkeen on juuri sellainen, että mies lyhentää la
Tarkoitin tilannetta, jossa mies "hyvää hyvyyttään" ostaa perheelle talon ja sanoo "maksa sinä ruokakauppa, sähkölasku ja muut juoksevat kulut, niin minä lyhennän samalla (tai isommalla) rahalla tätä lainaa meidän talosta". Ja sitten tyytyväisenä elellään 20 vuotta kunnes tulee ero ja mies toteaa, että talo on muuten minun. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse jakaisin tuossa tilanteessa omistussuhteita. Eli se varakas ostaa vaikka kaksikolmasosaa siitä asunnosta ja köyhempi yhden kolmasosan. Näin me tehtiin aikoinaan.
Tuokin kuullostaa reilummalta kuin se, että toisella ei jäisi lainkaan "joustovaraa" vaan kaikki mitä tulsi niin myös menisi. Ja voinee sanoa, että myös taloudellisesti turvallsiemmalta kuin se, että toinen ostaisi ja toinen maksaisi hänelle vuokraa Ehkä Ap:n avauksessaan kuvaaman tilanteen saattaisi hetkellisesti kestää mutta pidemmän päälle en ainakaan itse olisi sellaiseen valmis.
Uskovainen mies
Kummallisia parisuhteita ja perheitä nykyään. Varakkaampi ei halua että omalla rakkaalla kumppanilla/lasten äidillä tai isällä/perheen lapsilla on sama elintaso kuin itsellä. Minulla oli enemmän rahaa opiskeluaikana joten maksoin kaikesta enemmän. Kun lapset oli pieniä niin mies oli varakkaampi ja hän maksoi enemmän. Kun sain perintöä niin en todellakaan ostanut itselleni vain matkoja vaan maksoin monet reissut koko perheelle. Itsestään selvää mehän olemme perhe. Minun rakkaimmat ihmiset. Emme ole itsekkäitä tai pihejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sillä toisella ei meinaa tulot riittää, niin kannattaisi hommata paremmin palkattu työ, uudelleenkouluttautua ja jättää lainan ottaminen myöhemmälle ajalle. Ei se niin mene että toinen hyötyy toisen rahoista näkemättä vaivaa.
Totanoin, kun se perhe on siinä NYT. Nyt sitä kämppää tarvitaan. Ei auta lainan otto myöhemmin.
Mä en tajua noita itsekkäitä perijöitä.
Tietenkin perheeseen panostetaan.
En kestäis noita lellikakaroita, jotka ei ole kasvaneet aikuisiksi, muuten kuin ulkonäön suhteen.
Jos teillä aapee on noin, niin ei ole herkkua jakaa vastuuta ja lapsia ja arkea moisen kanssa. Pidä puoles.
Ei ole reilua, eikä ole oikein tuo homma, jonka kuvailet.
Asunto myyntiin ja ostatte halvemman tilalle. Ongelma ratkaistu.
Asunto on liian kallis, jos kiinteä asuminen vie pienituloisemmalta yli 40% kuukausiansioista.
Älä uhraudu, hönö. Hankitte pienituloisen kukkarolle sopivan ratkaisun tai kovempituloinen rahoittaa itse erotuksen.
Olisitte jättäneet lisääntymättä niin niilläkin rahoilla maksaisi asuntoa kummasti mitä sinun osuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Asunto on liian kallis, jos kiinteä asuminen vie pienituloisemmalta yli 40% kuukausiansioista.
Älä uhraudu, hönö. Hankitte pienituloisen kukkarolle sopivan ratkaisun tai kovempituloinen rahoittaa itse erotuksen.
Ap voi totta kai vaatia kohtuullisempia asumismenoja pienemmän/halvemman asunnon muodossa jos oma tulotaso ei riitä nykyiseen elämäntyyliin, mutta ei hän voi vaatia perinnön saanutta osapuolta kustantamaan omaa elämäänsä. Jos perin on saanut itse haluaa maksaa enemmän, se taas on ihan eri asia ja ok.
Tää sama juttu on täällä säännöllisesti.
Kyllä, on reilua. Miksi ei olisi? Voisihan se perinnön saanut ostaa asunnon kokonaan nimiinsä. Oisko se reilumpaa?
Ei omistusoikeus sen perusteella jaeta miltä asiat kuulostaa vaan sen perusteella kenen nimi/nimet on kauppakirjoissa tms ja millä osuudella omistusoikeus on jaettu.