Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne reilu tapa hankkia asunto puoliksi
16.09.2024 |
Siten, että toinen ottaa omaan puolikkaaseensa lainan ja toinen kuittaa oman puolensa pois perinnöllä?
Tää lainaa ottava maksaa myös puolet kaikista kuluista ja tulot riittää juuri ja juuri, mutta mihinkään ylimääräiseen ei jää. Perintöä saanut harrastaa kalliita harrastuksia ja tekee kavereidensa kanssa reissuja. Kerran vuodessa maksaa koko perheelle risteilyn tms pienen matkan.
Kommentit (115)
Siellä joku mamma yrittää hakea sympatioita uhriutuvalle lokkeilulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei minusta kovin reilulta kuulosta.
Jos sillä toisella ei meinaa tulot riittää, niin kannattaisi hommata paremmin palkattu työ, uudelleenkouluttautua ja jättää lainan ottaminen myöhemmälle ajalle. Ei se niin mene että toinen hyötyy toisen rahoista näkemättä vaivaa.
Kulut pitäisi maksaa niin, että enemmän palkkaa maksava maksaa saman prosentin nettotuloistaan yhteisiin menoihin kuin huonompituloinen maksaa. Työ kuin työ. Perheessä sen kuuluu olla samanarvoista.
Enemmän syövä maksaa enemmän ellei tee kotitöitä enemmän.
Elämme tasa-arvon aikaa. Pillun omistamisella ei saa etuoikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh? Miksi ei olisi?
Jos haluaa omistaa puolet siitä asunnosta, niin silloin maksaa puolet siitä asunnosta. Aina ei mene nallekarkit tasan, jos ei ole perintöä tms. niin silloin lainanlyhärit maksetaan ansiotuloilla.
Jos se ei ole ok, niin toki voitte hankkia asunnon eri omistussuhteella, vaikka 90/10. Tai kokonaan toisen nimiin. Se on oma päätös. Mutta en minä ainakaan näe, että sen perintöä saaneen tai muutoin varakkaamman tehtävä olisi kustantaa "kaikki" ellei tämä itse halua osallistua isommalla osuudella.
No jos haluaa yhdessä omistaa niin reilua on.
Toisaalta voisi tehdä niin että perintöä saanut maksaa koko höskän ja asunnon sijaan se perinnötön säästää omia rahojaan, vaikka osakkeita. Niin molemmilla on ihan omaa omaisuutta jos tulee ero.
Ja arkipäivä helpottuu kun molemmilla on käyttörahaa. Voisi myös jakaa asunnon omistajuuden eri suhteessa että köyhemmän laina pienenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sillä toisella ei meinaa tulot riittää, niin kannattaisi hommata paremmin palkattu työ, uudelleenkouluttautua ja jättää lainan ottaminen myöhemmälle ajalle. Ei se niin mene että toinen hyötyy toisen rahoista näkemättä vaivaa.
Entä jos se toinen haluaakin elää ieluummin vuokralla eikä lisätä tulojaan?
Kuulostaa taloudelliselta väkivallalta, eikä tasaveroiselta suhteelta.
Reilumpaa olisi, jos rikkaampi omistaisi asunnosta isomman osuuden tai jopa kokonaan ja toisellekin jäisi omista tuloista jotain käyttöönkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hankkia sellainen asunto, jossa lainaaottavalle puolisollekin jää käyttörahaa lainanlyhennyksen jälkeen.
On se reilua että kuittaa oman osansa perinnöllä. Mutta sitä mä aina näissä ihmettelen miksi se rikkaampi osapuoli tekee reissuja kavereiden kanssa mutta ei oman puolisonsa. Puolison nyt luulisi olevan se elämän tärkein ihminen jonka kanssa haluaa myös matkustaa🤔
itse maksan aina myös mieheni matkan koska hänellä ei ole varaa sitä maksaa ja haluan ehdottomasti hänen kanssaan reissuun, en kavereiden. Miksi oot tuommoisen ihmisen kanssa joka ei taida sua rakastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taloudelliselta väkivallalta, eikä tasaveroiselta suhteelta.
Reilumpaa olisi, jos rikkaampi omistaisi asunnosta isomman osuuden tai jopa kokonaan ja toisellekin jäisi omista tuloista jotain käyttöönkin.
Meillä on juuri näin. Omistan asunnosta 80% ja puoliso 20%. Vastaavasti vastikkeesta maksan 20% ja puoliso 80%. Kukin tietysti tavallaan.
Järkevämpää olisi tehdä niin, että asutte vuokralla ja perinnön saanut ostaa itselleen oman asunnon, josta saa vuokratuloja.
Meillä asunnon omistaa mies 50% ja mun vanhemmat 50%, minä maksan vuokraa vanhemmilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pienempituloinen ja siis nainen. Minulle on kunnia-asia maksaa puolet asuntolainasta. Parempituloinen mieheni kyllä makselee perheen menoja nillittämättä välillä minua enemmän. Pahimpina ruuhkavuosina kummaltakin meni kaikki mitä tuli. Nyt on jo eri tilanne ja kumpikin on saanut säästöönkin.
En kestäisi sellaista euron päälle nillittämistä yhtään. Rennoin rantein reilusti!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taloudelliselta väkivallalta, eikä tasaveroiselta suhteelta.
Reilumpaa olisi, jos rikkaampi omistaisi asunnosta isomman osuuden tai jopa kokonaan ja toisellekin jäisi omista tuloista jotain käyttöönkin.
Reilua se on silloin, jos vastaavasti talosta isompi omistusosuus on enemmän maksaneella osapuolella. Jos elintaso on niin erilainen, että yhteensovittaminen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista, niin silloinhan voi asua eri osoitteissa, jolloin molemmilla säilyy taloudellinen päätösvalta asumiseen liittyvissä asioissa.
Tämän takia en halua omistaa mitään.
Aina voi hankkia myös halvemman asunnon, jolloin lainakustannukset pienemmät. Kyllähän se asunto pitäisi valita heikkomman osapuolen maksukyvyn mukaan.
Näin meillä tehtiin. Miehellä moninkertaiset tulot meikäläiseen nähden ja hän makseli pois lainansa ja nyt maksaa vastikkeen ja sähkön, auton menot ja vielä osittain oman ruokansa, kun juoksee kaupoissa.
Minä maksan kaikki muut omat kuluni, ja hankin miehelle extraa ja laatulihaa pöytään, tykkää hyvästä ruuasta ja herkuista. Itse syön kevyesti. Mä teen sitten puolestani kotitöitä reilusti enemmän.
Tämä on jokaisen oma ja yhteinen valinta. Hänellä jää silti säästöön mukavasti rahaa, minulle ei pahemmin mitään. Ne rahat ovat hänen. Saa käyttää lisäksi omansa miten tahtoo, matkusteluun tms.
Halpaa asumista meillä, vastike n 350e.
Yhdessä jo monia vuosia.
Asunto on liian kallis pienituloisemman omistaa puoliksi. Joko pienempi asunto tai erilaiset omistusprosentit. Jos maksaa lainaa niin on oltava nimi paperissa, että omistaa osan asunnosta. Muuten kerryttää toisen omaisuutta, mutta ei omista itse mitään. Voi olla hyvä keino säästää vuokrakuluista,koska lyhennyksiä saa pois kun asunto myydään. Vuokrista ei jää itselle mitään
Aikuinen ihminen maksaa asumisensa itse eikä elä toisen aikuisen tai yhteiskunnan siivellä. Täysin reilulta kuulostaa.