Miten ratkaisisit lapsen tällaisen syömisongelman?

Aistiyliherkkä?

Meidän lapsista yhdellä on aistiyliherkkyysdiagnoosi. Hän on ollut aina hyvin rajoittunut syöjä. Tärkeintä oli pienenä, että ruoka-aineet pitää tarjota erillään, kuten tomaatti tomaattina, kurkku kurkkuna ja salaatti salaattina, eikä sekaisin pilkottuna. Aineet voi pilkkoa, mutta niitä ei saa sekoittaa keskenään.

Sanoisin, että kaikkea uutta voi hieman painostaa maistamaan, sitä voi aina löytyä jotain yllättävääkin, mikä kelpaakin. Meillä on suurin ongelma aina ollut ruoan rakenne.

En yhtään ihmettelisi, jos tuo meidän lapsi olisi supermaistaja. Ainakin hänellä on superkuulo, mistä on omat ongelmansa. Peruna kuuluu hänen superinhokkeihinsa. Suurin ongelma se tuntuu olevan muille, kun hän ei syö sitä perunaa. Viimeksi ilmoitti, ettei halua, että ruoassa on rakuunaa, koska se maistuu niin pahalta ja saa ruoankin maistumaan pahalta. Silti tykkää joistakin todella voimakkaasti maustetuista jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi muuten voi? Onko kasvu ja kehitys edistynyt normaalisti neuvolaseurannassa? Miten sosiaaliset suhteet, leikkitaidot, pettymyksen sieto?

t: terveydenhoitaja

Ihan hyvin voi ja kasvaa ja kehittyy ihan normaalisti. Pettymyksiäkin sietää samalla tavalla kuin muut ikäisensä. Ei minusta noissa muissa asioissa ole hänellä mitään ihmeellistä, sosiaalisia taitoja on jopa kehuttu. Ap

No hyvä. Jospa lapsesi sitten saa kuin saakin syömisistään riittävästi energiaa. Kertoisitko vielä, MITÄ ruokia hän syö mielellään? Olisi helpompi sitten miettiä, miksi muu ei maistu.

t: terveydenhoitaja

Makaronia, vaaleaa leipää, riisiä, maitoon tehtyä kaurapuuroa, maustamatonta jugurttia, edam juustoa, maitoa, naudanlihaa, kurk

Joo, ei ole tosiaan mitään kivaa elämää teille kummallekkaan, mutta uskon, että toi menee ajan kanssa ohi. Jatkat vaan itsepäisesti niin erilaisten makujen tarjoamista ja pidät huolen, että toi nyt käytössä olevien ruokien lista ei ainakaan lyhene. Kyllähän tuossa nyt on ihan riittävästi tasapainoiseen ruokavalioon asioita. Voimia vaan teille, asiat oikenevat kyllä!

57. Ei, ei ja vielä kerran ei. Näkemyksesi edustaa vanhentunutta tietoa, ja on vastoin kaikkia tutkittuun tietoon perustuvia suosituksia. 

Väite siitä että yksikään lapsi ei ole nykysuomessa nälkään kuollut pitää toki periaatteessa paikkaansa. Mutta siitä ei voi tehdä johtopäätöstä että kyllä se sitten nälkäänsä lopulta syö. Kaikki ei todellakaan syö edes nälkäänsä. Suomessa on lapsia, jotka on jouduttu ottamaan letkuruokintaan, koska he eivät ole syöneet edes nälkäänsä. Neuvola, lääkärit ja varhaiskasvatuksen työntekijät kyllä puuttuu siihen jos lapsen paino putoaa liikaa. Eikä kenenkään heistä neuvo ole että pidä vain nälässä. Oma lapsenikin joutui pienenä letkuruokintaan sairaalaan, koska hän vain ei syönyt jos ei pitänyt mausta. Meitä oli sitä ennen syömistä yrittämässä minun lisäksi useampi hoitaja ja erikoislääkäri, eikä vain syönyt, ja koska painon nousu pysähtyi niin oli laitettava nenämahaletku. Ei lasten anneta kuolla nälkään vaan ravitsemus hoidetaan sitten näin. Ihan päätöntä huudella ettei kukaan lapsi nälkään kuole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi minun lapsesta kysymys jättäisin heti valkoisensokerin ja valkoisen jauhon pois sekä teolliset sokerilitkujuomat. Ei siis mitään teollista sokerimakeaa, vaan banaaneja ym hedelmiä, juureksia esim uuniporkkanoita.ja ihan pikkuisen kerrallaan kunnes tottuu makuun.

 

Juu, ja olen ollut itse luurangon laiha vielä ala-asteella ja pakotettuna syömään kotona jotain perheruokaa, että kyllä tiedän. 

Siksi suosittelen esim uunissa valmistettuja juureksia ja jotain kermaviilikastiketta dippaamiseen.

 

Minä kyllä veikkaan, että jotkut niistä uunijuureksista uppoaa, kunhan ei ole maustettu väärin, mutta sitä dippaamista ei tule tapahtumaan.

Meillä lapsi oli ja on yhä samanlainen. Kouluikäisenä alkoi helpottamaan, mutta sitten kävikin ilmi, että lapsella on sekä allergioita ja nyt epäillään  myös lievää autismia.

Eli taustalla taisi olla sekä aistiyliherkkyys sekä se, että allergioiden vuoksi jotkut ruoka-aineet aiheuttavat ikävältä tuntuvia oireita suussa. Onneksi ei siis pakotettu pienempänä, oltaisiin varmaan saatu lapselle syömishäiriöt aikaiseksi.

Allergiat kävivät ilmi vasta kun kerran sai vähän pahemman oireen. Sitä ennen lapsi ei ollut edes tajunnut kertoa koskaan, kun oli vaan tottunut, että joskus suussa tuntuu hassulta kun syö ja oli vaan oppinut välttelemään sitä tunnetta. Eikä ymmärtänyt, että kaikki muut ihmiset eivät koe samoin. Meni siis allergiaoireet hänen mielessään samaan laariin kuin muu "maistuu pahalle" tai "koostumus epämiellyttävä".

Itsellä on lievä asperger. Olin tosi tarkka siitä, mitä pystyin syömään ja miten ruoan piti olla lautasella ja millainen koostumus, haju ja suutuntuma.

Kevyesti olin ilman, vaikka pidettiin nälässä, sitten nälkä vain sammui.

Melkoisia ihmishirviöitä nämä "pidä vain nälässä" provoajat. Tuntuu todella pahalta lukea tuollaista anorektikon äitinä. Anorektikon, joka oli hilkulla kuolla, kun lopetti syömisen kokonaan. Ei ole leikin asia. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi oli ja on yhä samanlainen. Kouluikäisenä alkoi helpottamaan, mutta sitten kävikin ilmi, että lapsella on sekä allergioita ja nyt epäillään  myös lievää autismia.

Eli taustalla taisi olla sekä aistiyliherkkyys sekä se, että allergioiden vuoksi jotkut ruoka-aineet aiheuttavat ikävältä tuntuvia oireita suussa. Onneksi ei siis pakotettu pienempänä, oltaisiin varmaan saatu lapselle syömishäiriöt aikaiseksi.

Allergiat kävivät ilmi vasta kun kerran sai vähän pahemman oireen. Sitä ennen lapsi ei ollut edes tajunnut kertoa koskaan, kun oli vaan tottunut, että joskus suussa tuntuu hassulta kun syö ja oli vaan oppinut välttelemään sitä tunnetta. Eikä ymmärtänyt, että kaikki muut ihmiset eivät koe samoin. Meni siis allergiaoireet hänen mielessään samaan laariin kuin muu "maistuu pahalle" tai "koostumus epämiellyttävä".

Ratkottiin tämä vain sillä, että pidetään huolta, että syö ravitsemuksen kannalta riittävän monipuolisesti. Erilaisia kasviksia onneksi on kelvannut sen verran, että monipuolisuus on saatu taattua.

Myös oma lapseni oli hyvin valikoiva alle kouluikäisenä. Ei tehty mitään asialle ja hyvin kasvoi siitä huolimatta. Nyt murrosikäisenä on taas hyvin valikoiva. Aina pitäisi olla jotain uutta ja ihmeellistä ruokaa. Syö kyllä kaikkea kuitenkin joten en jaksa taaskaan tehdä asialle mitään. Ihmiset stressaavan nykyään hirveästi kaikesta lapsiin liittyvästä vaikka iso osa lasten ongelmista menee ohi itsestään. Kaikkeen ei tarvita diagnoosia. 

Meidän lapsella auttoi se sama, mikä monella muullakin, eli aika. Kaikkea kyllä kokeiltiin. Oli kasvuseurannassa ja keskussairaalan lääkärit vakuuttivat, että jos paini menee liian alas, laitetaan nenämahaletku. Sitä ei koskaan tarvittu. Söi, mitä suostui syömään. Oli allergiapäiväkodissa, johon oli ok viedä omat eväät.

Muistaakseni jo 5. luokalla alkoivat ruokamäärät lisääntyä. Valikoi edelleen, mutta söi määrällisesti enemmän. Teininä söi selkeästi taas enemmän, mutta valikoiden. 17-vuotiaana uuden kaveripiirin ja seurustelun myötä ruokavalikoima laajeni, jotta pystyi käymään kavereiden kanssa esim. pizzalla tai hampparilla. Armeija-aikaan taas tapahtui uusi harppaus parempaan, alkoi syödä esim. niitä perunoita ja kastiketta.

Sy nyt aikuisena itse asiassa varsin monipuolisesti, mutta edelleen on niitä ruoka-aineita, jotka kurkusta ei mene alas, kuten maito ja kala. Pääsääntöisesti syö kasvisruokaa. Pitää erityisesti mausteisesta ruoasta.

Mikään houkuttelu, lahjonta tai pakottaminen ei auttanut. Oma halu syömiseen piti tulla.

Lapsi siis syö viljoista vehnää, kauraa ja riisiä. Lihoista naudanlihaa, lehmänmaitoa ja maitojalosteita (juusto, jogurtti) kolmea vihannesta (kurkku, tomaatti, lehtisalaatti), kahta hedelmää (omena, appelsiini).

Ei oikein vaikuta allergialta. Lisäisin tuohon jonkun kasviöljyn (esim. puuroon salaa, lapsi ei todellakaan huomaa sitä tai sitten naudanlihan valmistuksessa) niin saa myös pehmeää rasvaa. Monivitamiini ja D-vitamiini vaikka purutablettina, jos ei maistu niin sit D-vitamiini tippoina. 

Onhan tuo ruokavalio aika suppea, mutta kyllä tuolla pysyy hengissä.

t: terveydenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Lapsi siis syö viljoista vehnää, kauraa ja riisiä. Lihoista naudanlihaa, lehmänmaitoa ja maitojalosteita (juusto, jogurtti) kolmea vihannesta (kurkku, tomaatti, lehtisalaatti), kahta hedelmää (omena, appelsiini).

Ei oikein vaikuta allergialta. Lisäisin tuohon jonkun kasviöljyn (esim. puuroon salaa, lapsi ei todellakaan huomaa sitä tai sitten naudanlihan valmistuksessa) niin saa myös pehmeää rasvaa. Monivitamiini ja D-vitamiini vaikka purutablettina, jos ei maistu niin sit D-vitamiini tippoina. 

Onhan tuo ruokavalio aika suppea, mutta kyllä tuolla pysyy hengissä.

t: terveydenhoitaja

Kiitos kommentista! Meillä onkin käytössä ollut jo pitkään vitamiinilisät varmuuden vuoksi. Ja leivän päällä syö margariinia, samoin makaronin joukossa, voitakin. Mutta esim. rypsiöljyn ja oliiviöljyn ja vastaavat kyllä maistaa, jos niitä lisätään pisarakin puuroon tai makaroniin. Eikä silloin syö ollenkaan, sanoo että on väärän makuista eikä pysty syömään. Eli hänellä on niin tarkka makuaisti, että pystyy maistamaan pienenkin määrän vaikka lisättyä kasviöljyä ruoan seasta. Samoin maistaa minkä merkkistä edam-juustoa juusto on vaikka ei ole nähnyt mistä pakkauksesta se otetaan. Ja maistaa mihin maitoon olen tehnyt puuron. Osaa nämä kaikki erehtymättömästi sanoa ja sanookin usein vaikka en koskaan kysy. Eli huomauttaa itse asiasta (rasvattomaan maitoon tehty puuro menee, mutta ei niin paljon tykkää siitä, punaiseen maitoon tehty puuro on suosikki ja sanoo itse aina että tämä on rasvattomaan maitoon tehtyä ja syö selvästi hitaammin silloin). Ap

Kummia kakaroita jos eivät syö. Tiedän erään kakaran joka nirsoili ruuan kanssa. Viikon ajan sai vain vettä ruokapöydässä. Kas kummaa ruoka alkoi maistumaan pikkukakaralle.

Menkää nyt pöllöt vanhemnat katsomaan kehityismaihin. Valittaako siellä joku ruuasta. Ei valita kun ei saa edes joka päivä ruokaa.

Kakarat määräävät vanhempiaan mitä ostetaan kaupasta. Isukka tai äitykkä kyselee 4 v kakaralta syötkö tätä vai tätä. Kakara sylkee maahaan ja huutaa en yök pahaa.

Suomessa ei ennen ollut tälläistä että kakarat hyppii silmille. On ollut joskus ruokapulakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi muuten voi? Onko kasvu ja kehitys edistynyt normaalisti neuvolaseurannassa? Miten sosiaaliset suhteet, leikkitaidot, pettymyksen sieto?

t: terveydenhoitaja

Ihan hyvin voi ja kasvaa ja kehittyy ihan normaalisti. Pettymyksiäkin sietää samalla tavalla kuin muut ikäisensä. Ei minusta noissa muissa asioissa ole hänellä mitään ihmeellistä, sosiaalisia taitoja on jopa kehuttu. Ap

No hyvä. Jospa lapsesi sitten saa kuin saakin syömisistään riittävästi energiaa. Kertoisitko vielä, MITÄ ruokia hän syö mielellään? Olisi helpompi sitten miettiä, miksi muu ei maistu.

t: terveydenhoitaja

Makaronia, vaaleaa leipää, riisiä, maitoon tehtyä kaurapuuroa, maustamatonta jugurttia, edam juustoa, maitoa, naudanlihaa, kurk

Meillä uppoaa kasviliemeen tehty makaronilaatikko, missä on jauhelihaa ja täysjyvämakaroneja ja jotain mausteita, mutta sama tehtynä tavallisista makaroneista ei ole oikeanlaista, mutta sitä voi juuri ja juuri syödä. Mutta perinteinen makaronilaatikko munamaidolla ei kelpaa lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kummia kakaroita jos eivät syö. Tiedän erään kakaran joka nirsoili ruuan kanssa. Viikon ajan sai vain vettä ruokapöydässä. Kas kummaa ruoka alkoi maistumaan pikkukakaralle.

Menkää nyt pöllöt vanhemnat katsomaan kehityismaihin. Valittaako siellä joku ruuasta. Ei valita kun ei saa edes joka päivä ruokaa.

Kakarat määräävät vanhempiaan mitä ostetaan kaupasta. Isukka tai äitykkä kyselee 4 v kakaralta syötkö tätä vai tätä. Kakara sylkee maahaan ja huutaa en yök pahaa.

Suomessa ei ennen ollut tälläistä että kakarat hyppii silmille. On ollut joskus ruokapulakin.

Vai viikko vain vettä lapselle ruokapöydässä. Mene nyt muualle satuilemaan ja siivoa samalla tuo kielenkäyttösi ja lopeta olemasta ilkeä tuntemattomille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi siis syö viljoista vehnää, kauraa ja riisiä. Lihoista naudanlihaa, lehmänmaitoa ja maitojalosteita (juusto, jogurtti) kolmea vihannesta (kurkku, tomaatti, lehtisalaatti), kahta hedelmää (omena, appelsiini).

Ei oikein vaikuta allergialta. Lisäisin tuohon jonkun kasviöljyn (esim. puuroon salaa, lapsi ei todellakaan huomaa sitä tai sitten naudanlihan valmistuksessa) niin saa myös pehmeää rasvaa. Monivitamiini ja D-vitamiini vaikka purutablettina, jos ei maistu niin sit D-vitamiini tippoina. 

Onhan tuo ruokavalio aika suppea, mutta kyllä tuolla pysyy hengissä.

t: terveydenhoitaja

Kiitos kommentista! Meillä onkin käytössä ollut jo pitkään vitamiinilisät varmuuden vuoksi. Ja leivän päällä syö margariinia, samoin makaronin joukossa, voitakin. Mutta esim. rypsiöljyn ja oliiviöljyn ja vastaavat kyllä maistaa, jos niitä lisätään pisarakin puuroon

Tutulta kuulostaa. Meillä lapsi tunnisti heti, kun valmistaja muutti hieman jugurtin valmistuksessa jotain. Jotain mitä puolet muusta perheestä ei kyennyt edes havaitsemaan. (Perheen toinen aistiyliherkkä myös havaitsi eron, eli ei ollut kuviteltua.)

T. se allergisen ja mahdollisen autistisen äiti

Kotonahan tuo ei iso ongelma oikeasti ole, noilla pystyy jo lapselle ruokaa keksimään. Mutta päiväkodissa ja koulussa sitten onkin ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen syömät ruoat ovat maultaan mietoja (ja lapsi välttelee vihreitä vihanneksia), on lapsesi todennäköisesti ns. supermaistaja. Supermaistajuus on perinnöllinen ominaisuus, jossa makuaisti on huomattavasti tavallista parempi. Supermaistajat tuntevat sellaiset maut, joita tavallisella makuaistilla varustetut henkilöt eivät pysty tuntemaan. He maistavat esimerkiksi kasvien karvasaineet todella pahana makuna.



Supermaistajuus on pysyvä ominaisuus, mutta se hieman heikkenee makuaistin heikentyessä iän myötä.



Jos lapsen syömissä ruoissa ei oikein ole mitään yhteisiä piirteitä, voi hänellä olla autismia tai epämääräisiä aistiyliherkkyyksiä. Jälleen kyseessä ovat perinnölliset ominaisuudet, joihin lapsi ei pysty vaikuttamaan.



Tälläisen lapsen pakottaminen syömään on kidutusta.

Oliko nälkävuosina tällaisia supermaistajia? Kaikki syötiin mitä saatiin kun oli nälkä. Oliko sota-aikana vara valita?

Aivan järjettömiä olette. Lapsi syö tai on nälässä. Piste. Vitamiinitablettia naamaan niin ei kuole heti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen syömät ruoat ovat maultaan mietoja (ja lapsi välttelee vihreitä vihanneksia), on lapsesi todennäköisesti ns. supermaistaja. Supermaistajuus on perinnöllinen ominaisuus, jossa makuaisti on huomattavasti tavallista parempi. Supermaistajat tuntevat sellaiset maut, joita tavallisella makuaistilla varustetut henkilöt eivät pysty tuntemaan. He maistavat esimerkiksi kasvien karvasaineet todella pahana makuna.



Supermaistajuus on pysyvä ominaisuus, mutta se hieman heikkenee makuaistin heikentyessä iän myötä.



Jos lapsen syömissä ruoissa ei oikein ole mitään yhteisiä piirteitä, voi hänellä olla autismia tai epämääräisiä aistiyliherkkyyksiä. Jälleen kyseessä ovat perinnölliset ominaisuudet, joihin lapsi ei pysty vaikuttamaan.



Tälläisen lapsen pakottaminen syömään on kidutusta.

Oliko nälkävuosina tällaisia supermaistajia? Kaik

Ensinnäkin sotavuosina kuoli aika paljon lapsia. Toisekseen kaikki kirjoittamasi on vastoin kaikkia nykysiä asiantuntijoiden ohjeita. Ja mikäli joku toimisi neuvojesi mukaan, niin se jotaisi lopulta lastensuojeluviranomaisten puuttumiseen asiaan ja jopa huostaanottoon, koska lapselle ei tarjota ruokaa, jota lapsi pystyy syömään.