Miten yh äiti elätti lapsensa 70-80 luvulla?

En saanut rajaa kotoa,mutta sain töitä jo 10 vuotiaana.Silloin vahdin lapsia. En muista paljonko sain palkkaa. En usko, että nykyaikana kukaan jättäisi lapsiaan 10 vuotiaan hoitoon.  Kaksi perhettä. Toisessa äiti kävi iltatöissä.siivoojana ja isä oli joskus töissä iltaisin myös. Niin vahdin kahta poikaa illalla jonkun tunnin. Toinen perhe oli rikas, joilla oli menoja ,teatteri, juhlia yms. Niiden lapsia vahdin joskus läpi yön. 16 vuotiaana sai kunnon töitä 

Vierailija kirjoitti:

Ne kävi töissä.

Ja pysyi aviomiehen tukena loppuun saakka. Tänään ollaan yhdessä ja hetken päästä vaihdetaan toiseen hevoseen. Sinkky yh-naisella hyvät Kela-tuet, ei tarvii miestä, ellei se ole miljonääri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 80-luvulla oli täystyöllisyys ja työstä jopa maksettiin palkkaa.

kyllä mä nyttekin saan palkkaa ja aika hyvää.vaikka kotona makaajat muuta väittää.

Kai muistat joka ilta kiittää hyvästä onnestasi. Kaikki voi muuttua aika nopeasti, muista nöyryys.

Kyllä tukia on ollut jo 1980-luvulla. Lukekaa sosiaaliturvan historia.

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 60-70-luvulla oli häpeällistä synnyttää au-lapsia. Mieluummin mentiin pakkonaimisiin kuin jäätiin lapsen kanssa kahden. Kuka tahansa muukin mies kelpasi, kunhan vaan naimisiin pääsi. Isoäidillä hoidatettiin lapsi, jotta itse pääsi töihin. Jos lapsia oli useampia, huolehtivat toinen toisistaan. Avainkaulalapsia oli paljon. Ilmapiiri muuttui 80-luvulle tultaessa. 

70-luvulla oli päiväkoteja ja monissa isoissa yrityksissä oli omat päiväkodit työntekijöiden lapsille. Jos perhe halusi isoäidin hoitajaksi niin se oli heidän ratkaisunsa. Oma lapseni oli päiväkodissa, joka silloin oli nimeltään lastentarha. Avainkaulalapsia taisi olla 60-luvulla.T

Jos nyt muistaisit, että 70-luvulla harva pääsi päiväkotiin.

Lainaus:

Päivähoitolaki tuli voimaan 1973

Vaikka laki oli, se ei taannut päivähoitopaikkaa edes 80-luvun lopussa kaikille. Itsekin v.-88 liimailin lappuja kauppojen ilmoitustauluille, kun etsin lapselle hoitajaa.  Kunnalliseen päivähoitoon pääsivät vain ne yh:tten lapset.

1990-luvulla ansiosidonnaista ainakin sai 2 vuotta.

Anoppi. Kolme lasta, yksin kasvatti. Teki pienipalkkaista toimistotyötä. Asuivat kolmiossa kaupungin vuokratalossa eli kaksi vanhempaa jakoi huoneen ja nuorin eli mun puoliso punkkasi äitinsä kanssa. Kun vanhin muutti pois, muuttivat kaksioon, jossa anoppi nukkui olkkarissa ja teinit jakoi makkarin. 

Tiukkaa oli tietääkseni. Pientä helpotusta sai, kun miehen isän vanhemmat pystyivät pienistä eläkkeistään huolimatta hieman auttelemaan. Mies muistaa mummulta saaneensa karkkirahaa joskus ja joskus mummu osti hänelle vaatteen. Lisäksi lomilla mummu piti luona ja ruokki lapset. Yrittivät paikata alkoholistipoikansa elatuskyvyttömyyttä jeesimällä entistä miniäänsä, joka sentään hoiti heidän ainoita lapsenlapsiaan. Anopilla oli siis hyvät välit entisiin appivanhempiinsa ja auttoi heitä heidän kuolemaansa saakka, kun menivät huonoon kuntoon myöhemmin. 

Ymmärtääkseni siellä vuokrataloissa kaikki oli vähävaraisia ja vaatteet kierrätettyjä. Ruokana oli jotain arkista, mutta ei mies muista lapsuutta erityisen köyhänä. Tai muistaa, että olivat köyhiä, mutta niin oli naapurustonkin perheet eli samalla mentiin. Anoppi oli erinomainen nyhjäisemään tyhjästä ja mies muistaa ihania retkiä, joilla kävivät. Eväät mukana, nukkuivat teltassa jne. Ei ollut rahaa, mutta anoppi sitten keksi ja jaksoi järjestää kaikenlaisia ilmaisia juttuja lapsille ja aina seuraili lehdestä, jos jossain on joku ilmaistapahtuma, niin sinne menivät katsomaan. 

Isäni kuoli - 75,äiti oli töissä, sai leskeneläkettä, työsuhde asunto maalla , saimme lapsilisiä mutten muista oliko 4 kertaa vuodessa ja puoliorvon eläkkeen joka kk, ei oltu rikkaita mut pärjättiin. Äiti vuokrasi meille siskon kanssa puolen talon asunnon pariksi kouluvuodeksi kaupungista kunnes  valmistuimme ja muutimme omilleme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 80-luvulla oli täystyöllisyys ja työstä jopa maksettiin palkkaa.

kyllä mä nyttekin saan palkkaa ja aika hyvää.vaikka kotona makaajat muuta väittää.

Kai muistat joka ilta kiittää hyvästä onnestasi. Kaikki voi muuttua aika nopeasti, muista nöyryys.

 

Kaikkihan on vain onnesta kiinni. Ihminen on ikäänkuin lastuna laineilla. Toisten kohtalo on vaan joutua olemaan toisten elätettävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 60-70-luvulla oli häpeällistä synnyttää au-lapsia. Mieluummin mentiin pakkonaimisiin kuin jäätiin lapsen kanssa kahden. Kuka tahansa muukin mies kelpasi, kunhan vaan naimisiin pääsi. Isoäidillä hoidatettiin lapsi, jotta itse pääsi töihin. Jos lapsia oli useampia, huolehtivat toinen toisistaan. Avainkaulalapsia oli paljon. Ilmapiiri muuttui 80-luvulle tultaessa. 

70-luvulla oli päiväkoteja ja monissa isoissa yrityksissä oli omat päiväkodit työntekijöiden lapsille. Jos perhe halusi isoäidin hoitajaksi niin se oli heidän ratkaisunsa. Oma lapseni oli päiväkodissa, joka silloin oli nimeltään lastentarha. Avainkaulalapsia taisi olla 60-luvulla.T

Jos nyt muista

Vaikka laki oli, se ei taannut päivähoitopaikkaa edes 80-luvun lopussa kaikille. Itsekin v.-88 liimailin lappuja kauppojen ilmoitustauluille, kun etsin lapselle hoitajaa.  Kunnalliseen päivähoitoon pääsivät vain ne yh:tten lapset.

Ei pidä paikkaansa tuo että kunnalliseen olisi päässyt vain yh:ien lapset

Itse olin 70-luvun alussa kunnallisessa päivähoidossa ja vanhempani olivat yhdessä, samoin kaikkien päiväkoti kavereideni vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 60-70-luvulla oli häpeällistä synnyttää au-lapsia. Mieluummin mentiin pakkonaimisiin kuin jäätiin lapsen kanssa kahden. Kuka tahansa muukin mies kelpasi, kunhan vaan naimisiin pääsi. Isoäidillä hoidatettiin lapsi, jotta itse pääsi töihin. Jos lapsia oli useampia, huolehtivat toinen toisistaan. Avainkaulalapsia oli paljon. Ilmapiiri muuttui 80-luvulle tultaessa. 

70-luvulla oli päiväkoteja ja monissa isoissa yrityksissä oli omat päiväkodit työntekijöiden lapsille. Jos perhe halusi isoäidin hoitajaksi niin se oli heidän ratkaisunsa. Oma lapseni oli päiväkodissa, joka silloin oli nimeltään lastentarha. Avainkaulalapsia taisi olla 60-luvulla.T

Jos nyt muistaisit, että 70-luvulla harva pääsi päiväkotiin.

Niin? Se laki ei taannut kaikille lapsille hoitopaikkaa. Kunnat valikoi hoitopaikan saajat.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikille alle kouluikäisille tuli voimaan vasta 1990-luvun alussa. Siihen saakka kunnallisen päivähoitopaikan saaminen oli arpapeliä useimmille.

70-80-luvuilla töitä riitti oikeasti kaikille, jotka halusivat ja pystyivät töitä tekemään, ja palkkakin oli sellainen, että se riitti sen ajan normaalin elämän kuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nykyäänhän yh:t ei käy töissä, koska on helpompi maata kotona ja elättää lapsensa yhteiskunnalta. 70-80-l. yh kävi töissä ja palkalla elätti lapsensa. Palkka kuitenkin aina tukiaisia isompi. 

70-luvuilla pienten lasten vanhemmat eivät juurikaan eronneet, koska se ei ollut sosiaalisesti hyväsyttävää. Ja tuolloin vielä ei ollut yleistä lapsiperheiden äideille olla työelämässä, joten he olivat pitkälti taloudellisesti riippuvaisia miehestään. Vasta pikkuhiljaa päivähoitolain myötä naiset alkoivat käydä töissä, mutta se ei tapahtunut kovin nopeasti lain voimaantulon jälkeen.

Riippuu, missä päin Suomea asusteli. 

Pk-seudulla meidän suvussa oli kaksikin tapausta, missä keskiluokkaisissa alkoholittomissa perheissä isät vaan lähtivät. Äidit eivät muuttaneet lapsineen kaupungin vuokrataloon vaan jatkoivat asiantuntijatöissään ja omistusasunnoissa. Myös 1910-luvulla syntyneet isoäitini olivat molemmat palkkatyössä Helsingissä parikymppisestä asti. 

Vähän yksinkertaisemmat kaupunkiin muuttaneet maalaistytöt tekivät vahinkolapsia useiden miesten kanssa ja rahoittivat niiden kasvatuksen myymällä erinäisiä palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nykyäänhän yh:t ei käy töissä, koska on helpompi maata kotona ja elättää lapsensa yhteiskunnalta. 70-80-l. yh kävi töissä ja palkalla elätti lapsensa. Palkka kuitenkin aina tukiaisia isompi. 

70-luvuilla pienten lasten vanhemmat eivät juurikaan eronneet, koska se ei ollut sosiaalisesti hyväsyttävää. Ja tuolloin vielä ei ollut yleistä lapsiperheiden äideille olla työelämässä, joten he olivat pitkälti taloudellisesti riippuvaisia miehestään. Vasta pikkuhiljaa päivähoitolain myötä naiset alkoivat käydä töissä, mutta se ei tapahtunut kovin nopeasti lain voimaantulon jälkeen.

Riippuu, missä päin Suomea asusteli. 

Pk-seudulla meidän suvussa oli kaksikin tapausta, missä keskiluokkaisissa alkoholittomissa perheissä isät vaan lähtivät. Äidit eivät muuttaneet lapsineen k

Toki oli naisia, jotka olivat töissä, mutta ei se mitenkään yleistä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tollo, lapsilisät tulivat jo aikapäivää sitten. 

Me kävimme töissä, molemmat isovanhemmat tukivat henkisesti ja myös rahallisesti. Sisarusten kesken jaettiin vaatteita, polkupyörät pulkat ym ym. Mummolassa lomat, isovanhempia autellen, uiden ja onkien.

Hyvin pärjättiin, ei kerjätty😌

Olet lie vanhempieni ikäinen. Kiva että jollakulla oli vanhemmat jotka avustivat ja oli mukava paikka johon mennä lomilla. Kiva että oli sukua joniden kanssa jakaa tavarat ja vaatteet. Meillä ei ollut mitään. Onko sosiaaliturva mielestäsi kerjäämistä vai mistä tämän termin heitit? Tiedätkö kun oikeasti kaikilla ei olleet asiat noin hyvin? Isovanhemmat kuolivat, vanhemmat ryyppäsivät, oli köyhyyttä ja kurjuutta. Nälkää ja häpeää, ei ollut liikuntavälineitä kouluun, piti ottaa se sossun kenkälappu sieltä opettajan pöydältä koska äiti oli käskenyt. Kaapissa ei olut ruokaa useinkaan. Vaatteet olivat pieniä ja likaisia. Vanhemmat missä sattuu jopa viikolla. Kännissä aina. Hyvä jos itse hoidit lapsesi paremmin kuin minua hoidettiin.

 

Vierailija kirjoitti:

Vuoden 1977 lopulla lapsilisiä korotettiin siten, että ensimmäisestä lapsesta sai liki 900 mk, toisesta 1025 mk ja kolmannesta 1200 mk vuodessa. EI KUUKAUDESSA.

Ihan en nyt sitten tiedä miten edes voitte verrata nykyisiä lapsilisillä kotona lojuvia  yyhhoo ressukoita oikeisiin naisiin?  Nyky yyhhoo on kermaperse.

Nykyrahassa 900mk-77 on 688€. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nykyäänhän yh:t ei käy töissä, koska on helpompi maata kotona ja elättää lapsensa yhteiskunnalta. 70-80-l. yh kävi töissä ja palkalla elätti lapsensa. Palkka kuitenkin aina tukiaisia isompi. 

70-luvuilla pienten lasten vanhemmat eivät juurikaan eronneet, koska se ei ollut sosiaalisesti hyväsyttävää. Ja tuolloin vielä ei ollut yleistä lapsiperheiden äideille olla työelämässä, joten he olivat pitkälti taloudellisesti riippuvaisia miehestään. Vasta pikkuhiljaa päivähoitolain myötä naiset alkoivat käydä töissä, mutta se ei tapahtunut kovin nopeasti lain voimaantulon jälkeen.

Riippuu, missä päin Suomea asusteli. 

Pk-seudulla meidän suvussa oli kaksikin tapausta, missä keskiluokkaisissa alkoholittomissa perheissä isät vaan lähtivät. Äidit eivät muuttaneet lapsineen k

Elikä, palstamammojen äidit olivat 70-luvulla erittäin vaativissa asiantuntijatöissä kuten mammat itsekin tänäpäivänä. Kerrassaan hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Niin nykyäänhän yh:t ei käy töissä, koska on helpompi maata kotona ja elättää lapsensa yhteiskunnalta. 70-80-l. yh kävi töissä ja palkalla elätti lapsensa. Palkka kuitenkin aina tukiaisia isompi. 

Pienimmät palkat oli 80-luvulla ainakin suhteessa elinkustannuksiin paremmat kuin nykyään, ja töitä sai paaaaljon helpommin. Oli oikeasti työvoimapula, eikä niin nirsoiltu, jos joku sattui olemaan lisääntymisikäinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nykyäänhän yh:t ei käy töissä, koska on helpompi maata kotona ja elättää lapsensa yhteiskunnalta. 70-80-l. yh kävi töissä ja palkalla elätti lapsensa. Palkka kuitenkin aina tukiaisia isompi. 

70-luvuilla pienten lasten vanhemmat eivät juurikaan eronneet, koska se ei ollut sosiaalisesti hyväsyttävää. Ja tuolloin vielä ei ollut yleistä lapsiperheiden äideille olla työelämässä, joten he olivat pitkälti taloudellisesti riippuvaisia miehestään. Vasta pikkuhiljaa päivähoitolain myötä naiset alkoivat käydä töissä, mutta se ei tapahtunut kovin nopeasti lain voimaantulon jälkeen.

Riippuu, missä päin Suomea asusteli. 

Pk-seudulla meidän suvussa oli kaksikin tapausta, missä keskiluokkaisissa alkoholittomissa perheissä isät v

Toki oli naisia, jotka olivat töissä, mutta ei se mitenkään yleistä ollut.

Kuten sanottu, pk-seudulla oli normi, että naiset olivat töissä.