Miten yh äiti elätti lapsensa 70-80 luvulla?

Juu ensimmäisestä erosin, mutta toinen on hyvä mies, jota  ei tarvitse pelätä eikä hävetä. 

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 60-70-luvulla oli häpeällistä synnyttää au-lapsia. Mieluummin mentiin pakkonaimisiin kuin jäätiin lapsen kanssa kahden. Kuka tahansa muukin mies kelpasi, kunhan vaan naimisiin pääsi. Isoäidillä hoidatettiin lapsi, jotta itse pääsi töihin. Jos lapsia oli useampia, huolehtivat toinen toisistaan. Avainkaulalapsia oli paljon. Ilmapiiri muuttui 80-luvulle tultaessa. 

70-luvulla oli päiväkoteja ja monissa isoissa yrityksissä oli omat päiväkodit työntekijöiden lapsille. Jos perhe halusi isoäidin hoitajaksi niin se oli heidän ratkaisunsa. Oma lapseni oli päiväkodissa, joka silloin oli nimeltään lastentarha. Avainkaulalapsia taisi olla 60-luvulla.T

Jos nyt muistaisit, että 70-luvulla harva pääsi päiväkotiin. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Suurin osa lapsista ei päässyt kunnalliseen päi

Kyllä minä muistan. Asuimme isossa kaupungissa, olin työssä naisvaltaisessa työpaikassa ja kaikkien työkavereiden lapset olivat joko kaupungin tai yksityisessä päivähoidossa. En muista kenenkään lapsen olleen silloin mummonsa hoidossa. Mummotkin kävivät töissä. 70-luvun alussa sain useampia perhepäivähoitajien nimiä, joista ensimmäinen hoitopaikka sitten valittiin. Hoitajalla oli itsellään samanikäinen vauva ja hän saattoi pitää pitemmän äitiysloman töistään ja tienasi vähän lisätuloja hoitamalla meidän lasta. Normi äitiysloma oli silloin n. kuukausi ennen ja kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. Seuraava hoitopaikka oli sitten lastentarha.

Lapslisä oli ennen  n. 10 markkaa  joka kolmas kuukausi . Eronneita ei paljon ollut. Yksinhuoltajat olivat    ylensä  leskiä ja mitään  elatusmaksuja eivät saaneet, eikä mitään vaatteita. Vuokratukea ei ollut ennen  vuotta 1976. Kannatti asua keskustassa isossa yksiössä. Matkat oli kalliita ja lähiöt rakennettii vasta 70 luvulla. Ei ollut  terveyskeskuksi eikä hammashuoltoa.  Kansakouulaiset saivat hammashuoltoa , mutta ei oppikoululaiset. Keskikoulu ja lukio olivat maksullisisa, myös kouluruoka maksoi. Varsinaista toimeentulotukea ei ollut vielä olemassa.   Alkoholistit saivat jotain ruokakuponkeja Hakaniemestä. Jos ei pystynyt maksamaan vuokraa   lapset otettiin lastenkotiin ja niissä oli  hirviöhoitajat kaupungin suosiossa. Terv. Helsingistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kävi töissä.

Juuri noin. Työnteolla ja lapsilisillä.

Aivan. Siis täsmälleen samoin kuin nykyään. 

Ei siihen aikaan ollut sellaisia yh-parvekenorsuja, kuten on ollut jo 90-luvulta alkaen. Vedetään työkkärin tuet, asumistuet ja tt-tuet.

Vierailija kirjoitti:

Ne kävi töissä.

Kyllä, näin juuri. 

Silloin esim. siivoojan paikat olivat vakituisia, tai kaupan myyjän. Yleensä kokoaikaisia. Ja niistä sai sen verran palkkaa, että lapsen pystyi elättämään. Työllisyys oli parempi kuin nykyään, etenkin 80-luvulla oli oikea työvoimapula. Töistä ei tarvinnut verissä päin tapella, kuten nykyään pitää.

Ja kyllähän lapsilisät tuolloin jo oli.

Köyhiä avustettiin taloudellisesti muutenkin. Muistan, kuinka koulussa jaettiin köyhille vaateavustuksia 70-luvulla. 

Tietysti osa yksinhuoltajista oli hyvätuloisiakin. Ei vaikka opettajan palkalla ollut mikään ongelma olla yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kävi töissä.

Juuri noin. Työnteolla ja lapsilisillä.

Aivan. Siis täsmälleen samoin kuin nykyään. 

Ei siihen aikaan ollut sellaisia yh-parvekenorsuja, kuten on ollut jo 90-luvulta alkaen. Vedetään työkkärin tuet, asumistuet ja tt-tuet.

Onko tuo naisten nimittely tällä palstalla vain yhden sankarin tuotosta? Vai vihaavatko 90-luvulla miehen ikään tulleet naisia noin paljon?

Silloin yh- äitejä ei juuri ollut. 80-luvulla vasta ihmiset alkoivat enemmän erota, mutta usein ne olivat pareja joilla lapset olivat oli jo kasvaneet lähes aikuisiksi. Ja tuolloin jo 16-vuotiaat kävivät töissä koulun ohella ja kustansivat omia menojaan. 

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 60-70-luvulla oli häpeällistä synnyttää au-lapsia. Mieluummin mentiin pakkonaimisiin kuin jäätiin lapsen kanssa kahden. Kuka tahansa muukin mies kelpasi, kunhan vaan naimisiin pääsi. Isoäidillä hoidatettiin lapsi, jotta itse pääsi töihin. Jos lapsia oli useampia, huolehtivat toinen toisistaan. Avainkaulalapsia oli paljon. Ilmapiiri muuttui 80-luvulle tultaessa. 

70-luvulla oli päiväkoteja ja monissa isoissa yrityksissä oli omat päiväkodit työntekijöiden lapsille. Jos perhe halusi isoäidin hoitajaksi niin se oli heidän ratkaisunsa. Oma lapseni oli päiväkodissa, joka silloin oli nimeltään lastentarha. Avainkaulalapsia taisi olla 60-luvulla.T

Jos nyt muistaisit, että 70-luvulla harva pääsi päiväkotiin. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta

Päivähoitolaki tuli voimaan 1973

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. SKDL:n aloite! Kiitos, kommarit!

 

Ironista kyllä, tuosta on tullut hyväosaisten tulonsiirto. Toimeentulotuestahan lapsilisät vähennetään.

Panosta,opiskele,ahkeroi,skädäm,sinustakin voi tulla hyvätuloinen.

Tuo päti johonkin 90-luvun alkuun. Kaikille ja varsinkin korkeakoulutetuille riitti töitä. Ei tarvinnut opiskella useita tutkintoja, jotka skädäm, vanhentuivat ja ei kun uutta opiskelemaan. Aikuiskoulutustuki poistettiin, eli ammativaihdon mahdollisuus on olematon. Mutta onneksi ministeri kulkee itämailla rekrytoimassa työläisiä. Skädäm potkaise palloa, lätkäise lätkää, aja autolla lujaa, tai kuvaa insta/tiktokkiin joku miljoonia katselukertoja keräävä video niin ei kun skädämmäämään! Työn tekeminen ei ole enää keino tulla hyvätuloiselsi.

Niin nykyäänhän yh:t ei käy töissä, koska on helpompi maata kotona ja elättää lapsensa yhteiskunnalta. 70-80-l. yh kävi töissä ja palkalla elätti lapsensa. Palkka kuitenkin aina tukiaisia isompi. 

Vierailija kirjoitti:

Oli lapsilisät. Äitini kävi töissä. 

Tämä ja lapsi sai usein ilmaisen tai lähesilmaisen päiväkotipaikan. Suurin osa kunnallisista paikoista oli sosiaalisin perustein jaettu.

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin ollut yh-äitejä.

Häpeäisit.

Kyllä oli yh-äitejä, tai ehkä ei ollut tällä nimellä. 1970-luvulla lapsilisä maksettiin kerran kk:ssa tilille.

Tuntemani yh-äidit ja -isät pärjäsivät valittamatta. Jos leskeksi jääneellä puolisolla oli parempi palkka kuin kuolleella puolisolla, niin ei saanut mitään tukea. Lapset saivat jotain tukia 18-v asti. 

Isäni oli yh 1940-luvulla,  silloin ei saanut mitään, ei lapsilisääkään.

Vierailija kirjoitti:

Niin nykyäänhän yh:t ei käy töissä, koska on helpompi maata kotona ja elättää lapsensa yhteiskunnalta. 70-80-l. yh kävi töissä ja palkalla elätti lapsensa. Palkka kuitenkin aina tukiaisia isompi. 

70-luvuilla pienten lasten vanhemmat eivät juurikaan eronneet, koska se ei ollut sosiaalisesti hyväsyttävää. Ja tuolloin vielä ei ollut yleistä lapsiperheiden äideille olla työelämässä, joten he olivat pitkälti taloudellisesti riippuvaisia miehestään. Vasta pikkuhiljaa päivähoitolain myötä naiset alkoivat käydä töissä, mutta se ei tapahtunut kovin nopeasti lain voimaantulon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin ollut yh-äitejä.

Häpeäisit.

Kyllä oli yh-äitejä, tai ehkä ei ollut tällä nimellä. 1970-luvulla lapsilisä maksettiin kerran kk:ssa tilille.

Tuntemani yh-äidit ja -isät pärjäsivät valittamatta. Jos leskeksi jääneellä puolisolla oli parempi palkka kuin kuolleella puolisolla, niin ei saanut mitään tukea. Lapset saivat jotain tukia 18-v asti. 

Isäni oli yh 1940-luvulla,  silloin ei saanut mitään, ei lapsilisääkään.

Ei ollut paljon. Erot olivat harvinaisia ja monet naiset eivät käyneet työssä ja miehet vastasivat perheen rahapuolesta. Jos nainen jäi leskeksi, lapsista maksettiin (ja maksetaan vieläkin) lapseneläkettä. Leski sai leskeneläkettä. Miespuoliset lesket harvoin saivat leskeneläkettä, koska harvoin vaimo olisi ollut perheen elättäjä

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. SKDL:n aloite! Kiitos, kommarit!

 

Ironista kyllä, tuosta on tullut hyväosaisten tulonsiirto. Toimeentulotuestahan lapsilisät vähennetään.

Panosta,opiskele,ahkeroi,skädäm,sinustakin voi tulla hyvätuloinen.

Tuo päti johonkin 90-luvun alkuun. Kaikille ja varsinkin korkeakoulutetuille riitti töitä. Ei tarvinnut opiskella useita tutkintoja, jotka skädäm, vanhentuivat ja ei kun uutta opiskelemaan. Aikuiskoulutustuki poistettiin, eli ammativaihdon mahdollisuus on olematon. Mutta onneksi ministeri kulkee itämailla rekrytoimassa työläisiä. Skädäm potkaise palloa, lätkäise lätkää, aja autolla lujaa, tai kuvaa insta/tiktokkiin joku miljoonia katselukertoja keräävä video niin ei kun skädämmäämään! Työn tekeminen ei ole enää keino tulla hyvät

90-luvun lama vei työpaikat, eikä todellakaan riittänyt töitä koulutetuillekaan. Valmistuttiin työttömiksi myös aloilla joilla piti olla takuuvarma työpaikka

Anoppini jäi leskeksi 60- luvun lopulla kolmen pienen lapsen kanssa. Köyhyys oli jotain kamalaa. Olen kuullut mieheltäni kymmeniä ja taas kymmeniä tarinoita äärimmäisestä köyhyydestä. Köyhänä eläminen oli suorastaan painajaismaista. Kenenkään ei tarvitse enää elää sellaisessa köyhyydessä, kun tukia on olemassa, ainakin tähän on asti ollut. Mitäs nyt Orpon hallituksen aikana? Onko leskeksi jääneiden yksinhuoltajien elämää kurjistettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on siinä, että silloin nainen kykeni kokkaamaan vielä kotona, käymään töissä ja jopa hoitamaan lapsensakin itse. Nykyään sellainen on jo mahdottomuus ja siksi valtion täytyy hoitaa koko ylläpito.

Just näin, käytiin töissä, hoidettiin lapset ja kotihommat itse. Kauppojen aukioloajatkin oli mitä oli. Silti pystyttiin itse käymään ja ostamaan ruokaa kaupasta. Silloin tehtiin lähes kaikki ruuatkin alusta alkain itse. Valmisruuat oli mitä oli, maksalaatikossa oli sen verran maksaa ettei loota ollut pelkkää riisiä ainakaan väriltään.

Ei taatusti ollut meidän perhe ainoa, jossa äiti joutui helpottamaan ruoanlaitosta ja syötiin puolivalmisteita ja välillä äiti töi töistä tulleessaan matkan varrelta Pizza Hutista pizzaa (eli meillä yh pystyi tuohon

Hesassa asuin koko 70- luvun ja Daveys- pizzapaikasta käytiin kotiin ostamassa perhepizza.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.

Älä valehtele Tiltu, ei ole koskaan pystynyt.

On. Kaverini äiti maksoi kahden lapsen asunnon siivoojan palkalla kalliosta. Kaverini osti kalliosta yksiön opiskeluaikana. Opiskeli ja teki töitä. Itse asuin Töölössä vuokralla siivoojan palkalla ja opiskelin. 

Anoppi kävi töissä ja äitinsä jäi hoitamaan lasta. Anoppi sai lehtolapsen hyvin nuorena. 

Äitini oli siivooja ja yh. En tiedä miten hän minut elätti, ei kuitenkaan ollut puutetta mistään. Tai en miellä että olisimme olleet mitenkään erityisen köyhiä. Eihän 80-luvun alussa ja puolessa välissä mitään kerskakulutusta ollutkaan, niin että ei ollut vertailukohtia. Muutkin lapset oli samanlaisia. Tai siltä minusta tuntui. Paljon parjataan entisaikojen yhtenäiskulttuuria ja ties mitä kekkoslovakiaa, mutta oli siinä puolensakin. Nykypäivänä on varmaan todella perseestä olla yh-duunarin lapsi. Kun koko ajan pitää olla ulospäin näkyvää juttua. Ennen ei tällaisia ääripäitä niin ollut. Tai ne ei olleet niin näkyviä, eikä sellaista pidetty kovin sopivanakaan.