Miten yh äiti elätti lapsensa 70-80 luvulla?

Teki töitä valittamatta, useampaa työtä viikossa/vrk.  Meillä oli siitä huolimatta siisti koti, ruokaa pöydässä, siistit vaatteet (ei merkkisellasia). Meistä lapsista tuli kunnollisia kansalaisia, töissä kaikki. Läheiset välit huolehtijamme kanssa edelleen ja me sisarukset pidetään myös yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nykyäänhän yh:t ei käy töissä, koska on helpompi maata kotona ja elättää lapsensa yhteiskunnalta. 70-80-l. yh kävi töissä ja palkalla elätti lapsensa. Palkka kuitenkin aina tukiaisia isompi. 

70-luvuilla pienten lasten vanhemmat eivät juurikaan eronneet, koska se ei ollut sosiaalisesti hyväsyttävää. Ja tuolloin vielä ei ollut yleistä lapsiperheiden äideille olla työelämässä, joten he olivat pitkälti taloudellisesti riippuvaisia miehestään. Vasta pikkuhiljaa päivähoitolain myötä naiset alkoivat käydä töissä, mutta se ei tapahtunut kovin nopeasti lain voimaantulon jälkeen.

Riippuu, missä päin Suomea asusteli. 

Pk-seudulla meidän suvussa oli kaksikin tapausta, missä k

Kannattaa perehtyä asiaan yhteiskunnalliselta näkökannalta. Se, että asiaa tarkastelee vain oman sukunsa tai lähipiirinsä näkökulmasta ei kerro yhteiskuntarakenteellista totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin ollut yh-äitejä.

Häpeäisit.

Kyllä oli yh-äitejä, tai ehkä ei ollut tällä nimellä. 1970-luvulla lapsilisä maksettiin kerran kk:ssa tilille.

Tuntemani yh-äidit ja -isät pärjäsivät valittamatta. Jos leskeksi jääneellä puolisolla oli parempi palkka kuin kuolleella puolisolla, niin ei saanut mitään tukea. Lapset saivat jotain tukia 18-v asti. 

Isäni oli yh 1940-luvulla,  silloin ei saanut mitään, ei lapsilisääkään.

Ei maksettu kerran kuussa vasn neljännesvuosittain. Eli joka kolmas kuukausi. 

Yksinhuoltaja oli silloin oikeasti yksinhuoltaja. (Nykyisin usein on yhteishuoltajuus). Isältä usein ei saatu penniäkään elatukseen, kunnalta tuli sillin pieni tuki (paljon pienempi kuin isältä saatu elatustukia olisi ollut). Tämän kunta otti onnis

Mitä höpiset? Silloin isä oli yhtä paljon elatusvelvollinen kuin nytkin. Oikeus määräsi elatusmaksut, jos isä ei itse suostunut maksamaan. Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, ettei elatusmaksuja maksettu? Kyllä maksettiin, ellei isä ollut tuloton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nykyäänhän yh:t ei käy töissä, koska on helpompi maata kotona ja elättää lapsensa yhteiskunnalta. 70-80-l. yh kävi töissä ja palkalla elätti lapsensa. Palkka kuitenkin aina tukiaisia isompi. 

70-luvuilla pienten lasten vanhemmat eivät juurikaan eronneet, koska se ei ollut sosiaalisesti hyväsyttävää. Ja tuolloin vielä ei ollut yleistä lapsiperheiden äideille olla työelämässä, joten he olivat pitkälti taloudellisesti riippuvaisia miehestään. Vasta pikkuhiljaa päivähoitolain myötä naiset alkoivat käydä töissä, mutta se ei tapahtunut kovin nopeasti lain voimaantulon jälkeen.

Riippuu, missä päin Suomea asusteli. 

Pk-seudulla meidän suvussa oli kaksikin tapausta, missä keskiluokkaisissa alkoholittomissa perheissä isät v

Montako miespuolista sairaanhoitjaa oli 70-luvulla, esimerkkinä naisten puuttumisesta työelämästä😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. SKDL:n aloite! Kiitos, kommarit!

 

Ironista kyllä, tuosta on tullut hyväosaisten tulonsiirto. Toimeentulotuestahan lapsilisät vähennetään.

Ei vähennetä vaan otetaan tulona huomion. Esim vuokra vähennetään.

Eipä tuolla termillä tässä nyt ole väliä, vaan sillä, että tt-tuki asiakas ei käytännössä saa lapsilisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. SKDL:n aloite! Kiitos, kommarit!

 

Ironista kyllä, tuosta on tullut hyväosaisten tulonsiirto. Toimeentulotuestahan lapsilisät vähennetään.

Hähh miten punikki pitää olla että tämmöisiä päästää suustaan? Lapsilisiä saavat kaikki lapset köyhät ja rikkaat yhtälailla. Joku köyhä saa vielä lisäksi toimeentulotukea, sitä rahaa ei ahkera työtätekevä saa.

Ei kun se köyhä nimenomaan ei saa lapsilisän lisäksi toimeentulotukea, kun se lapsilisä lasketaan tuloks, eli saa sen lapsilisän verran vähemmän tt-tukea, jolloin lapsilisästä ei siis ole mitään hyötyä, koska pelkkä toimeentulotuki ois ihan saman verran. 

Äiti oli yh.Hän kävi työssä.

Äitini oli kahden tyttären yksinhuoltaja. Hän kävi kokopäivätöissä, ja hänen palkallaan me elettiin. Lisäksi tulivat lasten elatusmaksut ja lapsilisät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 60-70-luvulla oli häpeällistä synnyttää au-lapsia. Mieluummin mentiin pakkonaimisiin kuin jäätiin lapsen kanssa kahden. Kuka tahansa muukin mies kelpasi, kunhan vaan naimisiin pääsi. Isoäidillä hoidatettiin lapsi, jotta itse pääsi töihin. Jos lapsia oli useampia, huolehtivat toinen toisistaan. Avainkaulalapsia oli paljon. Ilmapiiri muuttui 80-luvulle tultaessa. 

70-luvulla oli päiväkoteja ja monissa isoissa yrityksissä oli omat päiväkodit työntekijöiden lapsille. Jos perhe halusi isoäidin hoitajaksi niin se oli heidän ratkaisunsa. Oma lapseni oli päiväkodissa, joka silloin oli nimeltään lastentarha. Avainkaulalapsia taisi olla

Ei sitä päivähoito-oikeutta ollut kuin vasta joskus 80-luvun puolella selvästi. Esimerkiksi me olemme olleet yksityisellä vielä 80-83 koska kunta ei antanut hoitopaikkaa. Vapaita paikkoja oli, mutta paikkoja jakava oli julkikommunisti (siis ihan SKDL-aktiivi) ja hänestä "herrat" eivät tarvitse kunnallista paikkaa vaan mielummin pidetään tyhjänä. Se on sitten toinen kysymys, olivatko isolla opintolainalla valmistuneet opettaja + sairaanhoitaja sitten niin rikkaita, ettei heille voinut mokomaa antaa. Ehkä vanhan vasemmistolaisen käsityksen mukaan olivat kuitenkin "herroja" silti. Yksityinen hoitopaikka oli kallis ja maksoi 2-3 -kertaa enemmän kuin olisi maksanut kunnallinen. Äiti sanoi, että tuntui hassulta kuskata meitä toiselle puolen kuntaa kalliiseen hoitoon, vaikka naapurin perhepäivähoitajalla olisi ollut tyhjää, mutta kun kunta ei antanut ottaa meitä. Sitten jotain muuttui ja 1983 tarjottiin kunnallista paikkaa. 

Eli paikkoja oli, mutta niiden antamisessa voitiin käyttää harkintaa ja esimerkiksi "rikkaille" ei välttämättä lohjennut. Rikkauden raja oli sitten virkamiehen käsissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.

Pystyyhän duunari siihen nykyäänkin. Minullakin on asunto ullanlinnassa jonka perin isoäidiltäni. En siellä itse kuitenkaan asu, koska on järkevämpää pitää se vuokralla niin se hieman tukee duunarin taloutta.

Miks helvetissä tässä on näin paljon peukkuja alas. Ootteko nuin kateellisia jostain peritystä asunnosta? Itse siis ette ottaisi vastaan? Kieltäydytte siis omastakin perinnöstä? Annatte valtiolle m muuttajille vai?

Äitini kertoi että lapslisär olivat paremmat 80- luvulla kuin nyt.