Miten yh äiti elätti lapsensa 70-80 luvulla?

Oli lapsilisä. Maksettiin 4 kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.

Pystyyhän duunari siihen nykyäänkin. Minullakin on asunto ullanlinnassa jonka perin isoäidiltäni. En siellä itse kuitenkaan asu, koska on järkevämpää pitää se vuokralla niin se hieman tukee duunarin taloutta.

Ellei sinulla ole jotain erityistä syytä säilyttää juuri sitä asuntoa, esim muuttaa sinne itse tai lapsi muuttaa, niin sinun kannattaisi myydä se ja ostaa myyntituloilla kaksi, puolet halvempaa yksiötä. Yksiöiden vuokrat ovat käytännössä samat joka puolella kaupunkia, mutta saisit kahta vuokraa yhden sijasta. Tai itse ostaisin yhden yksiön ja lopuilla osinko-osakkeita, niin tulisi hajautusta. Siis kalliin asunnon vuokratuotto on heikompi kuin halvan, kun tuottoprosentti lasketaan (vuokra-vastike/muut kulut) / asunnon arvo ja kerrotaan se sadalla, jotta tulee prosentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nykyäänhän yh:t ei käy töissä, koska on helpompi maata kotona ja elättää lapsensa yhteiskunnalta. 70-80-l. yh kävi töissä ja palkalla elätti lapsensa. Palkka kuitenkin aina tukiaisia isompi. 

70-luvuilla pienten lasten vanhemmat eivät juurikaan eronneet, koska se ei ollut sosiaalisesti hyväsyttävää. Ja tuolloin vielä ei ollut yleistä lapsiperheiden äideille olla työelämässä, joten he olivat pitkälti taloudellisesti riippuvaisia miehestään. Vasta pikkuhiljaa päivähoitolain myötä naiset alkoivat käydä töissä, mutta se ei tapahtunut kovin nopeasti lain voimaantulon jälkeen.

Riippuu, missä päin Suomea asusteli. 

Pk-seudulla meidän suvussa oli kaksikin tapausta, missä keskiluokkaisissa alkoholittomissa perheissä isät v

Toki oli naisia, jotka olivat töissä, mutta ei se mitenkään yleistä ollut.

Ihmiset taisivat elää omissa kuplissaan jo tuolloin? Vanhempani kävivät kumpikin töissä. Äitini 60-luvulla ei hoitanut minua kotona kuin pari kuukautta, ja palasi sitten töihin. Otettiin nuorin tätini lapsenlikaksi. Neljä tätiäni kävivät töissä. Ja mummoni sodan jälkeen opiskeli kansakoulunopettajaksi - ja kävi töissä. Samoin lapsuuden kaverini, jotka kyllä monet olivatkin vanhempien työpaikalta. - Niin, olihan yhden kaverin äiti 70-luvulla yksinhuoltajakin. Kaipa sillä koulun kanslistin palkalla ihan pärjäsi sitten. 

Mutta ehkä joissakin muissa piireissä äitien töissäkäynti ei ollut yleistä? Mistähän ne kaikki työelämässä näkemäni naiset sitten tulivat. Opettajina oli paljon naisia, kaupan myyjinä, pankeissa ja posteissa, sairaanhoitajina nyt tietenkin... 

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. SKDL:n aloite! Kiitos, kommarit!

 

Ironista kyllä, tuosta on tullut hyväosaisten tulonsiirto. Toimeentulotuestahan lapsilisät vähennetään.

No, nyt on kyllä vahvojen kommarilasien läpi katsottu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin ollut yh-äitejä.

Häpeäisit.

Oli, mutta vähemmän kuin nykyään. Silloin kärsittiin nöyrästi juopon äijän perseilyä nyrkin ja hellan välissä eikä erottu.

Onneksi nykynaiset voimaantuvat,ja eroavat,sitten monet YH:na ruikuttavat kurjuuttaan.

Jopas nyt menee tunteisiin, kun et saanut naista pidettyä huonolla kohtelulla.

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 60-70-luvulla oli häpeällistä synnyttää au-lapsia. Mieluummin mentiin pakkonaimisiin kuin jäätiin lapsen kanssa kahden. Kuka tahansa muukin mies kelpasi, kunhan vaan naimisiin pääsi. Isoäidillä hoidatettiin lapsi, jotta itse pääsi töihin. Jos lapsia oli useampia, huolehtivat toinen toisistaan. Avainkaulalapsia oli paljon. Ilmapiiri muuttui 80-luvulle tultaessa. 

70-luvulla oli päiväkoteja ja monissa isoissa yrityksissä oli omat päiväkodit työntekijöiden lapsille. Jos perhe halusi isoäidin hoitajaksi niin se oli heidän ratkaisunsa. Oma lapseni oli päiväkodissa, joka silloin oli nimeltään lastentarha. Avainkaulalapsia taisi olla 60-luvulla.T

Jos nyt muistaisit, että 70-luvulla harva pääsi päiväkotiin. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Suurin osa lapsista ei päässyt kunnalliseen päi

Monessa perheessä oli "lapsenlikka", peruskoulusta päässyt tyttö, joka hoiti lapsia kun äiti oli töissä. Vanhimmalla siskollanikin kävi tällainen lapsia hoitamassa.

Oli monen koulujakäymättömän tytön ensimmäinen työpaikka, ainakin maaseudulla.

Siihen alaan työnteolla eli. Lisäksi stä maksoivat elatusmaksuja. Sitä pidettiin kai kunnia-asiana, että jos on lapsia, niiden elatusmaksuista huolehditaan. Minun äitini oli vr:n junissa ravintolaemäntänä. Hänellä oli viikko putkeen töitä ilman vapaata ja sitten oli viikko vapaata. Kun äiti oli töissä, olin isovanhemmilla. Ei meillä koskaan ollut puutetta mistään. Oli vaatteita ja ruokaa. Autoa ei ollut, mutta ei sen ajan naisilla aina ollut ajokorttiakaan. Äitini maksoi pankille asuntolainaa joka kuukausi palkastaan. Isän maksamilla elatusmaksuilla ostettiin minulle kaikkea tarpeellista. Oli sukset ja luistimet. Vaatteisiinkin oli varaa, kun isältä tuli elatusmaksut. Hän ei minua juurikaan tavannut, vaan maksoi rahana sen verran, että äiti sai välttämättömtydet hankittua. 

En tuntenut tuohon aikaa ainuttakaan yh-äidin lasta. Olin koululainen  tuohon aikaan. 

Parisuhteet pysyivät kasassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.

Pystyyhän duunari siihen nykyäänkin. Minullakin on asunto ullanlinnassa jonka perin isoäidiltäni. En siellä itse kuitenkaan asu, koska on järkevämpää pitää se vuokralla niin se hieman tukee duunarin taloutta.

Omat vanhempani olivat kummatkin muualta muuttaneita eivätkä perineet mitään Helsingistä. Isäni oli vieläpä opiskelija. Lapsuudenkotini oli 47 m2 Punavuoressa.

Punavuori olikin aikoinaan työläiskaupunginosa jossa moni asui ahtaasti, ei mitään eliittialuetta kuten nykyään. https://historia.hel.fi/fi/alueet/etelainen/punavuori-laitakaupungin-sl…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.

Pystyyhän duunari siihen nykyäänkin. Minullakin on asunto ullanlinnassa jonka perin isoäidiltäni. En siellä itse kuitenkaan asu, koska on järkevämpää pitää se vuokralla niin se hieman tukee duunarin taloutta.

Omat vanhempani olivat kummatkin muualta muuttaneita eivätkä perineet mitään Helsingistä. Isäni oli vieläpä opiskelija. Lapsuudenkotini oli 47 m2 Punavuoressa.

Punavuori olikin aikoinaan työläiskaupunginosa jossa moni asui ahtaasti, ei mitään eliittialuetta kuten nykyään. https://historia.hel.fi/fi/alueet/etelainen/punavuori-laitakaupungin-sl…

Ja lähiöön oli hienoa muuttaa, koska siellä oli isompia asuntoja ja väljemmät pihatkin, kylpyhuone joka asunnossa, jääkaapit ja muita hienouksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on siinä, että silloin nainen kykeni kokkaamaan vielä kotona, käymään töissä ja jopa hoitamaan lapsensakin itse. Nykyään sellainen on jo mahdottomuus ja siksi valtion täytyy hoitaa koko ylläpito.

Just näin, käytiin töissä, hoidettiin lapset ja kotihommat itse. Kauppojen aukioloajatkin oli mitä oli. Silti pystyttiin itse käymään ja ostamaan ruokaa kaupasta. Silloin tehtiin lähes kaikki ruuatkin alusta alkain itse. Valmisruuat oli mitä oli, maksalaatikossa oli sen verran maksaa ettei loota ollut pelkkää riisiä ainakaan väriltään.

Miten niin käytiin itse kaupassa? Olihan yksinhuoltajalla ne lapsetkin. Kyllä minut ainakin pistettiin jo pikkupenskasta pitäen kaupassa käymään. Ruokana oli usein voileipää. Me lapset kahdestaan kotona. Nykyään saisi lasun niistä oloista, joissa elettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. SKDL:n aloite! Kiitos, kommarit!

 

Ironista kyllä, tuosta on tullut hyväosaisten tulonsiirto. Toimeentulotuestahan lapsilisät vähennetään.

Mä saan lapsilisää enkä oo hyväosanen. Ei se ettei saa toimeentulotukea oo hyväosasuuden määritelmä.

En minäkään ole hyväosainen, mutta säästän lapseni saamat lapsilisät hänelle itselleen joka vuosi ja hän saa ne kun täyttää 18 tai kun muuttaa kotoa pois. Täytyy nyt katsoa milloin ja millaisen ensiasunnon hänelle ostan.

Oliko tuo vitsi?

Kyllä, olet hyväosainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 60-70-luvulla oli häpeällistä synnyttää au-lapsia. Mieluummin mentiin pakkonaimisiin kuin jäätiin lapsen kanssa kahden. Kuka tahansa muukin mies kelpasi, kunhan vaan naimisiin pääsi. Isoäidillä hoidatettiin lapsi, jotta itse pääsi töihin. Jos lapsia oli useampia, huolehtivat toinen toisistaan. Avainkaulalapsia oli paljon. Ilmapiiri muuttui 80-luvulle tultaessa. 

70-luvulla oli päiväkoteja ja monissa isoissa yrityksissä oli omat päiväkodit työntekijöiden lapsille. Jos perhe halusi isoäidin hoitajaksi niin se oli heidän ratkaisunsa. Oma lapseni oli päiväkodissa, joka silloin oli nimeltään lastentarha. Avainkaulalapsia taisi olla 60-luvulla.T

Jos nyt muistaisit, että 70-luvulla harva pääsi päiväkotiin. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta

Mutta jos äiti oli vuorotyössä ei ollut mahdollista. Päiväkoti (jos oli) oli päivätyökäisten lapsille, jotka siis oli töissä klo 7-15.30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.

Mun vanhemmat oli reilusti alle 30vuotiaita duunareita ja rakensivat oman talon 90-luvun taitteessa ja silti oli rahaa elättää kolme lastakin, vaikka asuntolainaa oli 0,5milj.mk. Toki ei Helsingissä, mutta teollisuuskaupungissa kuitenkin. Yritäpä nyt samaa.

Liki 40 vuotta kokoomusvaltaa tekee tehtävänsä. Duunarin on pitänyt opetella nöyryyttä. Lakki kourassa anoa, jos pari murusta porvarin pöydästä tippuisi.

Mut mietipä että SDP on ollu viimeset 80 vuotta joku 60 vuotta hallituksessa.

Sinä aikana onkin saatu paljon hyviä uudistuksia. Etenkin alkupuolella, kun ei ollut kokoomus mukana niitä torppaamassa. Vaikka nyt juuri ne lapsilisät.

Ei kaikki nekään

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. SKDL:n aloite! Kiitos, kommarit!

 

Ironista kyllä, tuosta on tullut hyväosaisten tulonsiirto. Toimeentulotuestahan lapsilisät vähennetään.

Ei vähennetä vaan otetaan tulona huomion. Esim vuokra vähennetään.

Ei silloin ollut yhtä paljon yh äitejä kuin tänä päivänä. Silloin mies oli mies, nainen oli nainen eikämkukaan kohkannut mistään muunsukupuolisesta statuksesta.

 Nykyajan yh:t ovat somen pilaamaa joutosakkia joiden elämänhallinta on karannut täysin käsistä.

Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos ei niistä pariskuntana pidetä huolta vaan valtion täytyy rientää apuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. SKDL:n aloite! Kiitos, kommarit!

 

Ironista kyllä, tuosta on tullut hyväosaisten tulonsiirto. Toimeentulotuestahan lapsilisät vähennetään.

Mä saan lapsilisää enkä oo hyväosanen. Ei se ettei saa toimeentulotukea oo hyväosasuuden määritelmä.

En minäkään ole hyväosainen, mutta säästän lapseni saamat lapsilisät hänelle itselleen joka vuosi ja hän saa ne kun täyttää 18 tai kun muuttaa kotoa pois. Täytyy nyt katsoa milloin ja millaisen ensiasunnon hänelle ostan.

Oliko tuo vitsi?

Kyllä, olet hyväosainen.

Otetaan kaksi hyvin pienituloista ihmistä. Toinen näistä pienituloisista polttaa, ostaa juustoa leivän päälle ja huolehtii koirastaan. Toinen puolestaan ei tee näitä, vaan laittaa näihin kuluvan kuukausittaisen satasen säästöön eli siis säästää lapsilisän verran rahaa. Onko tosiaan niin, että vain tää jälkimmäinen on hyväosainen, vaikka tulotaso ekan kanssa oli aivan sama?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä silloin yyhhoo naisia oli vähemmän ja naiset eivät olleet niin reppanoita kuin nykyään ovat.

Just näin. Äiti teki arkena yhtä työtä ja satunnaisesti hoiti (tai me hoidimme) viikonloppuisin tuttujen lapsia korvausta vastasn. 

Sillon tehtiin kaikki ruoka itse, syötiin hyvin perusruokaa, ei ostettu herkkuja, leivottiin ainakin kaikki makea kahvileipä itse, mummo leipoi ruisleivät.

Ei käyty parturissa, hierojalla, kauneushoitoloissa, ei istuttu kahbiloissa yms, äiti leikkasi meidän hiukset ja siskonsa leikkasi hänen hiukset. Äiti ompeli käsistään kätevänä suurimman osan vaatteistakin itse, kutoi villapaidat, sukat ja lapaset. 

Kai me saatiin jotain avustuksia, asumistukea yms, mutta muuten pärjättiin itse. Ja siis kyllä me saatiin lapsilisiä ainakin jossain 80 luvun puolella.

Siskon kanssa on molemmat oltu kesätöissä jo ekan kerran 7-8 luokan välisenä kesänä eli 14v mansikkapellolla. Minä olin eläinrakkaana myös joka kevät jo ala-asteikäisenä pesemässä mummolan naapurissa isoa navettaa, jotta saatiin muutama kymppi omaa rahaa. 

Lisäksi tavaroita, urheiluvälineitä ym kierrätettiin sukulaoselta toiselle, jopa naapureiden kesken. Ei aina tarvinnut ostaa uutta. Sillon kukutettiin rahaa todella paljon vähemmän kuin nyt, toki palkatkin oli pienempiä, mutta ei vapaa-aikaan joka adiaan tarvinnut rahaa. Ma oltiin ulkona kaikki vapaa-aika, pelattiin pelejä, fillaroitiin pitkin kyliä, uitiin, hiihdettiin ja luisteltiin. Se ei maksanut mitään sen jälkeen kun oli jostain saatu hankittua (tai serkulta ilmaiseksi) ne sukset tai luistimet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin ollut yh-äitejä.

Häpeäisit.

Kyllä oli yh-äitejä, tai ehkä ei ollut tällä nimellä. 1970-luvulla lapsilisä maksettiin kerran kk:ssa tilille.

Tuntemani yh-äidit ja -isät pärjäsivät valittamatta. Jos leskeksi jääneellä puolisolla oli parempi palkka kuin kuolleella puolisolla, niin ei saanut mitään tukea. Lapset saivat jotain tukia 18-v asti. 

Isäni oli yh 1940-luvulla,  silloin ei saanut mitään, ei lapsilisääkään.

Ei maksettu kerran kuussa vasn neljännesvuosittain. Eli joka kolmas kuukausi. 

Yksinhuoltaja oli silloin oikeasti yksinhuoltaja. (Nykyisin usein on yhteishuoltajuus). Isältä usein ei saatu penniäkään elatukseen, kunnalta tuli sillin pieni tuki (paljon pienempi kuin isältä saatu elatustukia olisi ollut). Tämän kunta otti onnistuessaan isältä itselleen takaisin.