Miten yh äiti elätti lapsensa 70-80 luvulla?
Ihan mielenkiinnosta koska silloin ei esimerkiksi ollut lapsilisiä vaan sai vain kaksikertaa vuodessa vaate avustuksen maksusitoumus lapulla joka oli vain noin 100mk suuruinen.
Toimeentuloavustustakin sai vain väliaikaisesti kuten asumistukeakin.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä ainakin kävi töissä. Oltiin ihan keskiluokkaisia.
Mutta oliko äitisi yh?
Ei ollut, vaan hänen äitinsä oli hieno nainen josta hän voi olla ylpeä.
Miksi jokaisen äidin pitäisi ollakkaan yh lunttu? Kyllä joidenkin täytyy niitä fiksuja hyvin kasvatettujakin lapsia tehdä tai koko yhteiskunta kaatuisi.
Niihin aikoihin monet naiset joutuivat sietämään vaimojaan ja naisia yleensäkin luntuttelevia miehiä ja elämään nyrkin pelossa. Onneksi paine pysyä hirviöaviopuolison kanssa liitossa ei enää ole samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.
Älä valehtele Tiltu, ei ole koskaan pystynyt.
Punavuori, Hakaniemi, Kallio ja Vallila esim olivat vielä silloin työläiskaupunginosia.
Soosiperunaa syötiin, fillarilla kuljettiinjja kuukautisten aikaan housut vaihdettiin.
Vierailija kirjoitti:
Ne kävi töissä.
Juuri noin. Työnteolla ja lapsilisillä.
Äitini kävi töissä tehtaalla. Vähän meillä oli rahaa, mutta kait jotenkin selvittiin, asuttiin pienessä yksiössä, kunnes olin 8-vuotias, jolloin muutettiin kaksioon. Sitten äiti löysi uuden miehen, mutta vaikka sen jälkeen meillä oli aina katto pään päällä, äitini maksoi aina kaikki minun menoni. Isäni ei maksanut elastustukea, hänen rahansa menivät alkoholiin ja hakaniemen sillan alla kavereille tarjotessa olutta ja muuta kamaa.
Vielä 60-70-luvulla oli häpeällistä synnyttää au-lapsia. Mieluummin mentiin pakkonaimisiin kuin jäätiin lapsen kanssa kahden. Kuka tahansa muukin mies kelpasi, kunhan vaan naimisiin pääsi. Isoäidillä hoidatettiin lapsi, jotta itse pääsi töihin. Jos lapsia oli useampia, huolehtivat toinen toisistaan. Avainkaulalapsia oli paljon. Ilmapiiri muuttui 80-luvulle tultaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kävi töissä.
Juuri noin. Työnteolla ja lapsilisillä.
Ja elatusmaksuilla tai elatustuella sekä lapsilisän yh-korotuksella sekä verotuksen lapsivähennyksillä.
"Tyttö näki sillalta kuinka mustaa
vesi oli alhaalla jossakin
Äiti kysyi "Miksi tuo runoja rustaa?
Lapsi on kai päästänsä sekaisin"
Tyttö itki hetken ja katsoi taakseen
Villinä soi huokaus kaupungin
Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen?
Vesi oli mustaa kuin aikakin
Ja vesi oli mustaa
Äiti kulki mustissaan
Ja pappikin sai kahvia juodakseen
Ja isä oli kännissä, kuinkas muutenkaan?
Joku kantoi kukkia eteiseen
Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin
Toisilla vaan pienempi palkka on
Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin
Äiti oli silloin jo onneton
Minä panin ikkunaan pahvisuojan
että edes jossakin lämmin ois
Radiossa laulettiin "Kiitos Luojan!"
Sunnuntaina äitikin nukkui pois
Ja isä meni Ruotsiin
Äiti lensi taivaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen
Ja veli oli kännissä
näin sen itkeneen
Lumi teki enkelin eteiseen
Ja isä meni Ruotsiin
Äiti lensi taivaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen
Ja veli oli kännissä
näin sen itkeneen
Lumi teki enkelin eteiseen"
- Hector 1973
Aika osuva ajankuvaus. Semmosta se.
Silloin oli tapana käydä töissä, ja palkalla elettiin ja elätettiin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin 80-luvulla oli täystyöllisyys ja työstä jopa maksettiin palkkaa.
kyllä mä nyttekin saan palkkaa ja aika hyvää.vaikka kotona makaajat muuta väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.
Älä valehtele Tiltu, ei ole koskaan pystynyt.
Asuntojen hinnat oli silloin Helsingissä kohtuulliset koska ei ollut asumistukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.
Älä valehtele Tiltu, ei ole koskaan pystynyt.
Asuntojen hinnat oli silloin Helsingissä kohtuulliset koska ei ollut asumistukea.
Mitä oikein höpiset? Helsingissä oli kalliit asunnot joiden hinnat romahti 90-luvun alussa. Moni 80-luvulla asunnon ostanut sai vain velat käteensä.
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli tapana käydä töissä, ja palkalla elettiin ja elätettiin.
Lapsiperheiden tuet oli paremmat kuin nykyään.
Elatusapu oli olemassa jo tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Elatusapu oli olemassa jo tuolloin.
Tämä. Tuntuu, ettei ihmisillä ole alkeellista järkeä tässä keskustelussa. Molemmilla vanhemmilla oli elatusvelvollisuus, etävanhempi maksoi elatusmaksut.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin 80-luvulla oli täystyöllisyys ja työstä jopa maksettiin palkkaa.
Mitä? Ettäkö kävivät töissä? Ja maksettiin ihan oikeaa palkkaa?
T. Arto S.
Ei mitenkään sillä minun piti mennä toihin jo heti 17v ja vaadittiin siitäkin osa-aika työn palkasta puolet kotiin vaikka sain vielä elatusmaksut 18v saakka. Äidilläni oli kallis ravintola harrastus ja minä sen maksoin.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 60-70-luvulla oli häpeällistä synnyttää au-lapsia. Mieluummin mentiin pakkonaimisiin kuin jäätiin lapsen kanssa kahden. Kuka tahansa muukin mies kelpasi, kunhan vaan naimisiin pääsi. Isoäidillä hoidatettiin lapsi, jotta itse pääsi töihin. Jos lapsia oli useampia, huolehtivat toinen toisistaan. Avainkaulalapsia oli paljon. Ilmapiiri muuttui 80-luvulle tultaessa.
70-luvulla oli päiväkoteja ja monissa isoissa yrityksissä oli omat päiväkodit työntekijöiden lapsille. Jos perhe halusi isoäidin hoitajaksi niin se oli heidän ratkaisunsa. Oma lapseni oli päiväkodissa, joka silloin oli nimeltään lastentarha. Avainkaulalapsia taisi olla 60-luvulla.T
Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä ainakin kävi töissä. Oltiin ihan keskiluokkaisia.
Mutta oliko äitisi yh?
Ei ollut, vaan hänen äitinsä oli hieno nainen josta hän voi olla ylpeä.
Miksi jokaisen äidin pitäisi ollakkaan yh lunttu? Kyllä joidenkin täytyy niitä fiksuja hyvin kasvatettujakin lapsia tehdä tai koko yhteiskunta kaatuisi.
Niihin aikoihin monet naiset joutuivat sietämään vaimojaan ja naisia yleensäkin luntuttelevia miehiä ja elämään nyrkin pelossa. Onneksi paine pysyä hirviöaviopuolison kanssa liitossa ei enää ole samanlainen.
Niin.. se on monen miehen onneksi koitunut kun on voinut sinutkin hylätä. Tuommoin pirttihirmu alistaja.
Silloin elettiin vaatimattomasti ja köyhyys myös näkyi ja sai näkyä erilailla kuin nykyään. Monet köyhien perheiden lapset kulki risoissa, epäsopivissa ja epämuodikkaissa vanhemman sisaruksen vanhoissa vaatteissa, vaikka olisivatkin olleet puhtaita. Ja heitä kyllä kiusattiin. Lapset sai olla keskenään pitkiä aikoja ja huolehtia itsestään toisistaan, kun yh teki kolmea työtä tai oli joku mummo tai naapuri katsomassa perään. Nykyään se on lasun paikka.
Ei yh:t silloin yleensä ostaneet itselleen mitään eikä lapset voineet harrastaa mitään kallista tai maksutonta. Ei ollut jokaisella perheenjäsenellä puhelinta, koska kännyköitä ei yleisesti ollut käytössä.
Nykyään rahaa menee hirveästi sellaisiin "turhuuksiin" , mitä ennen ei välttämättä tarvittu ja koska niitä ei ollut olemassa tai niihin ei ollut varaa siihen aikaan edes keskituloisilla.
Kannattaa viivan alle laittaa, mikä on välttämätöntä pärjäämiseksi. Sellaista oli köyhän elämä 70-80-luvulla ja myös ysärillä ja 2000-luvun alussa joissakin perheissä.
Ei sillä, että jotenkin ihannoisin silloista köyhän elämää, mutta sellaista se siihen maailman aikaan oli. Ja varmaan aika paljon traumoja joillakin sen ajan lapsilla on, kun on ollut kiusaamista ja joutunut jo pi3nestä huolehtimaan itse itsestään.