Miten yh äiti elätti lapsensa 70-80 luvulla?
Ihan mielenkiinnosta koska silloin ei esimerkiksi ollut lapsilisiä vaan sai vain kaksikertaa vuodessa vaate avustuksen maksusitoumus lapulla joka oli vain noin 100mk suuruinen.
Toimeentuloavustustakin sai vain väliaikaisesti kuten asumistukeakin.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei silloin ollut yh-äitejä.
Häpeäisit.
Oli, mutta vähemmän kuin nykyään. Silloin kärsittiin nöyrästi juopon äijän perseilyä nyrkin ja hellan välissä eikä erottu.
Kyllä kasarilla tuollaisesta lähdettiin jo paljon helpommin. Toki paine pariutua uudelleen oli suurempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on siinä, että silloin nainen kykeni kokkaamaan vielä kotona, käymään töissä ja jopa hoitamaan lapsensakin itse. Nykyään sellainen on jo mahdottomuus ja siksi valtion täytyy hoitaa koko ylläpito.
Just näin, käytiin töissä, hoidettiin lapset ja kotihommat itse. Kauppojen aukioloajatkin oli mitä oli. Silti pystyttiin itse käymään ja ostamaan ruokaa kaupasta. Silloin tehtiin lähes kaikki ruuatkin alusta alkain itse. Valmisruuat oli mitä oli, maksalaatikossa oli sen verran maksaa ettei loota ollut pelkkää riisiä ainakaan väriltään.
Ja nyt ei pystytä tai voidOletko simppeli. Ei jotkut tee asioita koska eivät voi tai pysty. Saattavat tilata kotiin koska kuljetus lähes ilmainen ja painavat ostokset. Oliko tuollaista vaihtoehto tuolloin?
Vierailija kirjoitti:
Sotien jälkeen Suomeen alkoi syntyä paljon lapsia. Eduskunta päätti yksimielisesti, että lapsiperheet tarvitsevat tukea. Vuodesta 1948 lähtien kaikki lapsiperheet ovat saaneet lapsilisää.
Ja sinä kuvittelet,että lapsilisät olivat jo tuolloin samat kuin nyt, eli 1000mk kuukaudessa per lapsi? Ei kristus 😂👍
Kun lapsilisät vuonna 1949 pantiin ensimmäisen kerran jakoon, lisän suuruus yhtä lasta kohden vuodessa oli 7200 mk. Myöhempi rahauudistus pudotti summasta kaksi nollaa pois, joten todellinen lisä oli 72 mk.
72 mk/ vuosi. Sama pitäisi olla nykyäänkin mutta euroina. 72€/ vuosi.
Meillä isä ainakin kävi töissä. Oltiin ihan keskiluokkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä ainakin kävi töissä. Oltiin ihan keskiluokkaisia.
Mutta oliko äitisi yh?
Vuoden 1977 lopulla lapsilisiä korotettiin siten, että ensimmäisestä lapsesta sai liki 900 mk, toisesta 1025 mk ja kolmannesta 1200 mk vuodessa. EI KUUKAUDESSA.
Ihan en nyt sitten tiedä miten edes voitte verrata nykyisiä lapsilisillä kotona lojuvia yyhhoo ressukoita oikeisiin naisiin? Nyky yyhhoo on kermaperse.
Vierailija kirjoitti:
Ero on siinä, että silloin nainen kykeni kokkaamaan vielä kotona, käymään töissä ja jopa hoitamaan lapsensakin itse. Nykyään sellainen on jo mahdottomuus ja siksi valtion täytyy hoitaa koko ylläpito.
Ei lapsia työpaikoille raahattu silloinkaan. Oli lastentarhoja ja perhepäivähoitotoa. Työpäivät pystyi pitämään kahdeksassa tunnissa, kun työstä maksettiin oikea palkka, töitä riitti kaikille, asuminen ja ruoka oli halvempaa. Eineksiä oli jo 70- luvulla. Naiset kykenivät jo silloinkin kokkaamaan ja hoitamaan lapsensa niinkuin nykyäänkin. Muistan, kuinka miehet hokivat silloista slogania: kasva isoksi, älä aikuiseksi. Lasten ja kodinhoito oli akkojen työtä. Miehet tapasivat kavereita ja kotona ollessaan makasivat sohvalla telkkaria katsellen. Kaikki miehet eivät kasva vieläkään aikuisiksi, vaikka isoiksi kasvavatkin. Tuota lallatusta en onneksi ole vuosiin kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä ainakin kävi töissä. Oltiin ihan keskiluokkaisia.
Mutta oliko äitisi yh?
Ei ollut, vaan hänen äitinsä oli hieno nainen josta hän voi olla ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä ainakin kävi töissä. Oltiin ihan keskiluokkaisia.
Mutta oliko äitisi yh?
Ei ollut, vaan hänen äitinsä oli hieno nainen josta hän voi olla ylpeä.
Miksi jokaisen äidin pitäisi ollakkaan yh lunttu? Kyllä joidenkin täytyy niitä fiksuja hyvin kasvatettujakin lapsia tehdä tai koko yhteiskunta kaatuisi.
Äiti oli talonmies ja siivooja iltaisin. Asuttiin talonmiehen asunnossa, tupa + huone + wc. Naapurin tädit ottivat meidät muksut luokseen hoitoon monta kertaa viikossa, saatiin siellä ranskanleipää tai näkkäriä välipalaksi, kun äiti oli siivoamassa. Sitten äiti kävi konekirjoituskurssin ja otti kotiin puhtaaksikirjoitettavaa. Teki myös ompelutöitä talonyhtiön rouville. Keittiön pöydällä vaihtui ompelukone kirjoituskoneeseen, kirjoituskone ompelukoneeseen. Niillä rahoilla pääsin lukioon ja veli ajoi ajokortin ja sai taksiluvan. Ei ollut suoranaista pulaa mistään, mutta naapurin lasten vanhoissa vaatteissa ja kengissä kuljettiin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. SKDL:n aloite! Kiitos, kommarit!
Ironista kyllä, tuosta on tullut hyväosaisten tulonsiirto. Toimeentulotuestahan lapsilisät vähennetään.
Panosta,opiskele,ahkeroi,skädäm,sinustakin voi tulla hyvätuloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei silloin ollut yh-äitejä.
Häpeäisit.
Oli, mutta vähemmän kuin nykyään. Silloin kärsittiin nöyrästi juopon äijän perseilyä nyrkin ja hellan välissä eikä erottu.
Onneksi nykynaiset voimaantuvat,ja eroavat,sitten monet YH:na ruikuttavat kurjuuttaan.
Yh äitejä oli vähemmän. Siihen aikaan ei erottu yhtä helposti kuin nykyään.
Töitä oli. Ja niiden perässä muutettiin satoja kilometrejä.
On se mualima muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin 80-luvulla oli täystyöllisyys ja työstä jopa maksettiin palkkaa.
Enää ei ole, koska tyät on viety ympäri maapalloa.
"Ei siinä mitään vääntämistä ollut. Isä ei maksanut mitä käräjäoikeus oli määrännyt (tuohon aikaan ei edes erottu ilman oikeudenkäyntiä eli siinä samalla meni toi huoltajuusasiatkin sitten),jakun rahaa ei tilillänäkynyr, äiti teki paperit sosiaalitoimeen ja he maksoivat ja perivät sitten isältä noita itselleen. Olikin sit aika yllätys isän uudelle vaimolle kun isä 80-luvun lopulla kuoli, että kuolinpesän käytännössä tyhjensi Helsingin kaupungin sosiaalitoimi"
Ei se isäsi uusi vaimo olisi perinyt mitään, koska sinä olet isäsi rintaperillinen.
Lapset jätettiin keskenään tai yksin. Mutta työtä kyllä löytyi. Jotkut jakoi aamulla lehtiä ja sitten menivät vielä päivätöihin. Moni yh teki siis kahta duunia. Ei ollut tuolloin mitenkään harvinaista. Asuntojonossa yh oli etu. Me asuttiin 70-luvulla kaupungin vuokratalossa ja se rappu oli täynnä yh-äippiä. Niillä oli välillä ukko kierrossa ja joskus kävi talossa aina poliisi kun ukko oli hakannut akan. Oli se rankkaa aikaa lapsille koska lapsia ei sossu koskaan vienyt vaikka kaikenlaista perheessä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotien jälkeen Suomeen alkoi syntyä paljon lapsia. Eduskunta päätti yksimielisesti, että lapsiperheet tarvitsevat tukea. Vuodesta 1948 lähtien kaikki lapsiperheet ovat saaneet lapsilisää.
Ja sinä kuvittelet,että lapsilisät olivat jo tuolloin samat kuin nyt, eli 1000mk kuukaudessa per lapsi? Ei kristus 😂👍
Tsiisus! Ja maitolitra maksaa 28 senttiä😂.(Essayah). Ei ole ihme, että te rikkaat kuvittelette tukien olevan pilvissä ja hintojen olevan kuopissa, kun ei ole mitään käsitystä todellisuudesta. Lapsilisä yhdestä lapsesta on 94,88 €. Otapa joskus 25 euroa käteisenä ja mene ostamaan nelihenkisen perheen vrk:n ruuat ja siitä rahasta hygieniatarvikkeita ja yhdelle lapselle koulutapahtumaan pari euroa. Voit saada käsityksen hinnoista ja mihin raha riittää.
Vierailija kirjoitti:
Lapset jätettiin keskenään tai yksin. Mutta työtä kyllä löytyi. Jotkut jakoi aamulla lehtiä ja sitten menivät vielä päivätöihin. Moni yh teki siis kahta duunia. Ei ollut tuolloin mitenkään harvinaista. Asuntojonossa yh oli etu. Me asuttiin 70-luvulla kaupungin vuokratalossa ja se rappu oli täynnä yh-äippiä. Niillä oli välillä ukko kierrossa ja joskus kävi talossa aina poliisi kun ukko oli hakannut akan. Oli se rankkaa aikaa lapsille koska lapsia ei sossu koskaan vienyt vaikka kaikenlaista perheessä oli.
Oon yh nyt, teen kahta duunia. Ei kannata asua vuokralla, koska Helsingissä on halvempi asua omistusasunnossa. Ahdasta on, eikä tarvi mitään harrastella, vaatteet ja huonekalut kirpparilta, ei lomamatkoja tai ravintolasyömisiä. Mutta onhan tää luksusta siihen verrattuna, että tarttisi jotain äijää passata.
Mummoni jäi neljän lapsen yksinhuoltajaksi 60-luvulla. Hyvin pitkälti oli sukulaisten avun varassa lastenhoidon suhteen, kun eihän hänellä maatilan emäntänä ollut mitään koulutusta ja sitä piti kiireesti lähteä hankkimaan. Sittemmin kävi töissä ja asui työsuhdeasunnossa työpaikan lähellä, se maatilakin hänellä edelleen oli, hartiapankilla 50-luvulla suvun miesten toimesta rakennettu talo ja perintötontti, mutta kun ei ollut autoa niin hankala oli sieltä liikkua.