Miten yh äiti elätti lapsensa 70-80 luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.

Mun vanhemmat oli reilusti alle 30vuotiaita duunareita ja rakensivat oman talon 90-luvun taitteessa ja silti oli rahaa elättää kolme lastakin, vaikka asuntolainaa oli 0,5milj.mk. Toki ei Helsingissä, mutta teollisuuskaupungissa kuitenkin. Yritäpä nyt samaa.

Liki 40 vuotta kokoomusvaltaa tekee tehtävänsä. Duunarin on pitänyt opetella nöyryyttä. Lakki kourassa anoa, jos pari murusta porvarin pöydästä tippuisi.

Mut mietipä että SDP on ollu viimeset 80 vuotta joku 60 vuotta hallituksessa.

Kävi töissä, teki ruuan kotona. Sai asumistukea. Ei matkusteltu ulkomaille ja kotimaassa saatettiin saada kaverilta kyyti johonkin. Lapset ei käyneet hoplopeissa, mehuja ei ostettu vaan juotiin vettä, tavaroita ostettiin vain kun entinen meni rikki, jos haluttiin ostaa isompaa sen sai joululahjaksi tai siihen säästettiin pitkään. 

Olen itse 70-luvun lapsi ja nyt yksinhuoltaja. Itselläni on nyt varaa paljon enempään kuin lapsuudessani oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.

Mun vanhemmat oli reilusti alle 30vuotiaita duunareita ja rakensivat oman talon 90-luvun taitteessa ja silti oli rahaa elättää kolme lastakin, vaikka asuntolainaa oli 0,5milj.mk. Toki ei Helsingissä, mutta teollisuuskaupungissa kuitenkin. Yritäpä nyt samaa.

Liki 40 vuotta kokoomusvaltaa tekee tehtävänsä. Duunarin on pitänyt opetella nöyryyttä. Lakki kourassa anoa, jos pari murusta porvarin pöydästä tippuisi.

Mut mietipä että SDP on ollu viimeset 80 vuotta joku 60 vuotta hallituksessa.

Näistä viimeiset 40v kokoomuksen käskyläisenä jos on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on siinä, että silloin nainen kykeni kokkaamaan vielä kotona, käymään töissä ja jopa hoitamaan lapsensakin itse. Nykyään sellainen on jo mahdottomuus ja siksi valtion täytyy hoitaa koko ylläpito.

Just näin, käytiin töissä, hoidettiin lapset ja kotihommat itse. Kauppojen aukioloajatkin oli mitä oli. Silti pystyttiin itse käymään ja ostamaan ruokaa kaupasta. Silloin tehtiin lähes kaikki ruuatkin alusta alkain itse. Valmisruuat oli mitä oli, maksalaatikossa oli sen verran maksaa ettei loota ollut pelkkää riisiä ainakaan väriltään.

Ei taatusti ollut meidän perhe ainoa, jossa äiti joutui helpottamaan ruoanlaitosta ja syötiin puolivalmisteita ja välillä äiti töi töistä tulleessaan matkan varrelta Pizza Hutista pizzaa (eli meillä yh pystyi tuohon ilman tukia). 

 <

1970-luvulla ei ollut valmispizzoja eikä pizzerioita.

Hot dog-kioski oli kaupungin keskustassa Tampereella. Sunnuntaisin käytiin autoajelulla ja ostettiin hodarit.

Juhlapäivän ateria (ei muuta).

Eipä ollut kellään lihavuuttakaan.

Muuten aina kotiruokaa esim keittoja.

Oletko koskaan töistä kuullut? Ei meiän äiti maannu perse homeessa sohvalla muulloin ku lauantaina saunan jälkeen.

Olen niin vana että tulin  äidiksi 1978.  Yksinuoltajana hänet kasvatin ja hyvin kasvatinkin.  Hieno  elämässä mensstynyt mies niin ihmissuhde- kuin työrintamallakin.  Vaimo ja poika ja talo sekä työ kunnalla ja siinä sivussa pieni firma jota vaimon kanssa pyörittävät.

Rikkaita me ei oltu, vain minun palkkani ja lapsilisä jota kyllä todellakin maksettiin, jo minä aikoinaan olen saanut lapsilisää omalle tililleni mutta se taisi sillion tulla harvemmin, ei joka kuukausi jos oikein  muistan. Sain se siis itselleni.

Oman poikani kasvatin siis työtuloillani ja lapsislisällä, elatustukea sain mutta se oli hyvin pieni. Pojan isä ei koskaan maksanut penniäkään eikä lasta halunnut  nähdä.  Ei meillä leveästi elettu mutta kaiken tarpeellisen pojalle hankin, sai  polkupyörän ja leirikoulun Kreetalle maksoin  joskus sitten yläasteella. 

En koskaan harkinnutkaan mitään isukinkorviketta pojalle,  se biologinen sellainenkaan ei kummoinen ollut niin uutta en halunnut. Lähti kun poika oli 3 vuotias. Omasta pojastani kasvatin vastuullisen miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on siinä, että silloin nainen kykeni kokkaamaan vielä kotona, käymään töissä ja jopa hoitamaan lapsensakin itse. Nykyään sellainen on jo mahdottomuus ja siksi valtion täytyy hoitaa koko ylläpito.

Just näin, käytiin töissä, hoidettiin lapset ja kotihommat itse. Kauppojen aukioloajatkin oli mitä oli. Silti pystyttiin itse käymään ja ostamaan ruokaa kaupasta. Silloin tehtiin lähes kaikki ruuatkin alusta alkain itse. Valmisruuat oli mitä oli, maksalaatikossa oli sen verran maksaa ettei loota ollut pelkkää riisiä ainakaan väriltään.

Ei taatusti ollut meidän perhe ainoa, jossa äiti joutui helpottamaan ruoanlaitosta ja syötiin puolivalmisteita ja välillä äiti töi töistä tulleessaan matkan varrelta Pizza Hutista pizzaa (eli meillä yh pystyi tuohon ilman tukia).

Ehkä osa osti ja osa valmisti kaikki itse.

Enhän minä muiden kokemuksista osaa sanoa mitään. Kerroin vain sen miten ruokapuoli hoidettiin omassa perheessä. Tuo edella mainittu maksalaatikkokin tehtiin itse samoin kuin veriletut ihan kaupasta ostetusta verestä. Grillattu kana ostettiin valmiina kaupasta vaikka muuten kaikki kanaruuatkin tehtiin itse.

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti kävi töissä, oon vm -71, äidistä tuli totaaliyh 1976. Lapsilisät on tulleet kyllä jo 1946 eli kyllä 70-luvulla maksettiin lapsilisiä. Muistikuvani mukaan sen ja elatusavun (jonka maksoi sosiaalitoimi, kun isä ei saanut aikaiseksi) muita tukia ei kyllä ollut. Eikä äidin palkka mikään ihmeellinen ollut. 

 

Vähän sama täällä. Paitsi se homma meni niin, että äiti ei hakenut elatusta mistään, ei jaksanut vääntää narsistin kanssa. Onneksi hänellä oli hyvä asiantuntijatyö Hgin keskustassa.

Ei siinä mitään vääntämistä ollut. Isä ei maksanut mitä käräjäoikeus oli määrännyt (tuohon aikaan ei edes erottu ilman oikeudenkäyntiä eli siinä samalla meni toi huoltajuusasiatkin sitten),jakun rahaa ei tilillänäkynyr, äiti teki paperit sosiaalitoimeen ja he maksoivat ja perivät sitten isältä noita itselleen. Olikin sit aika yllätys isän uudelle vaimolle kun isä 80-luvun lopulla kuoli, että kuolinpesän käytännössä tyhjensi Helsingin kaupungin sosiaalitoimi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. SKDL:n aloite! Kiitos, kommarit!

 

Ironista kyllä, tuosta on tullut hyväosaisten tulonsiirto. Toimeentulotuestahan lapsilisät vähennetään.

Tietysti vähennetään. Toimeentulotuessa on lakisääteiset tulorajat ja tuen tarkoitus on taata minimitulot jokaiselle.

Omat tulot miinus hyväksyttävät menot ja valtio maksaa puuttuvan erotuksen ja antaa ruokarahat päälle. Jos et ole ymmärtänyt niin toimeentulotuki on kaikille, ei yksinomaan lapsiperheille. Silloin jos lapsilisiä ei huomioitaisi joutuisivat ihmiset etiarvoiseen asemaan.

No eihän ihmiset joutuisi siitä yhtään enempää eriarvoiseen asemaan kuin ilman Kelan tukia elävät lapsilisää saavat vs. lapsilisää saamattomat.

Tässä netistä lapsilisän periaatteesta:

"Lapsilisän tarkoitus on kattaa lapsesta syntyviä kuluja ja toimia näin lasten etuna. Tästä syystä lapsilisän katsotaan kuuluvan kaikille lapsille vanhempien tulotasosta riippumatta.

Lapsilisät Suomessa ovat saman suuruisia kaikille, koska tämän katsotaan tarjoavan kaikille lapsille samat lähtökohdat elämään vanhempien tulotasosta riippumatta.

Lapsilisän tarkoitus on myös tasoittaa lapsesta aiheutuvia lisäkustannuksia, jotta perheen talous ei kärsi liikaa lapsen takia."

Toteutuuko tämä sinusta, jos kaikkein köyhimmät lapsiperheet eivät hyödy lapsilisistä senttiäkään. 

Töitä tekemällä. Niin minäkin tein 2000-luvulla.

Entäs yh- isät sitten? Kun edelleen toisinaan tuntuu sille, että oli lapsien isä mitä tahana, niin osoitetaan syyttävä sormi kohti laps(i)en äitiä. 

Esimerkki isä on lapsen yksinhuoltaja mies on pyytetöm sankari, joka on luopunut kaikesta lapsensa hyväksi.

Samalla kysytään, että missä on lapsen äiti? Wlkästään pidemmäl työmatkalla olevaa naista piikitellään, että aikooko tai onko hän hylännyt lapsensa?  Ta vain udelkaan miksei hän vain ole lapsensa luona? Tivataain, että millainen äiti edes suostuu siihen, että mies on yhteisen lapsen yksinhioltaja? Tai rdes lähivanhempi?

Jos taas miehellä ei ole lapsensa huoltajuutta se on tavanomaista. Jos mies on pidempiä aikoja poissa lapsensa luota. Hän edustaa toisille sankaria, joka tekee uutterasti töitä väsymättä ja näin mahdollostaa  ehkä leveämmän elintason perheelle tai lapselleen,, jos nyt kukaan enää muistaa, että hänellä edes lapsi(a) onkaan. Lun ne (lapset) taisivat unohtua ex kunppanille lun mies vaihtoi 25 buptta muorempaan, jonka kanssa suumnittelee häitä vai oliko se nimiäisiä...

Uskovainen mies

Tuota minäkin olen miettinyt. Isäni kuoli kun olin 7-vuotias ja siskoni oli 1,5-vuotias. En voi enää kysyä, kun äitinikin on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarikin pystyi hankkimaan omistusasunnon Helsingin kantakaupungista.

Pystyyhän duunari siihen nykyäänkin. Minullakin on asunto ullanlinnassa jonka perin isoäidiltäni. En siellä itse kuitenkaan asu, koska on järkevämpää pitää se vuokralla niin se hieman tukee duunarin taloutta.

Omat vanhempani olivat kummatkin muualta muuttaneita eivätkä perineet mitään Helsingistä. Isäni oli vieläpä opiskelija. Lapsuudenkotini oli 47 m2 Punavuoressa.

Punavuori oli pitkälle 90-luvulle halpa alue asua.

Selityksiä aloittajalle:

Asunnot olivat hyvin edullisia.

Lapsilisää sai.

Lähes jokainen sai helposti töitä.

Palkalla oli enemmän ostovoimaa.

Yhteiskunnassa mukana pysymiseksi ja syrjinnän välttämiseksi ei tarvinnut ostaa kalliita laitteita (kännyköitä, tietokoneita...) eikä maksaa niihin liittyviä maksuja, eikä ulkonäöllä ollut niin suurta merkitystä. Sai saman kohtelun, vaikka ei ollut tietynlaiset vaatteet ja botoxia kasvoissa.

Lapsia pystyi pitämään päiväkodissa pitkän päivän ja heidät ruokkimaan halvimmilla mahdollisilla ruoilla ilman, että kukaan arvosteli ja syyllisti.

Lapsia ei tarvinnut pukea merkkivaatteisiin ja ostaa heille puhelimia ja maksaa harrastuksia.

Naisen ei tarvinnut treenata, eli kuntosalimaksuja ym ei tullut.

Vierailija kirjoitti:

Ne kävi töissä.

Silloin oli työpaikkoja mm teollisuudessa, pankeissa, sairaaloissa, kouluissa jne. Niistä sai palkkaa, jolla pystyi maksamaan vuokran ja elättämään lapsenkin. Työssäkäyvän ei tarvinnut hakea avustuksia, kuten nykyään, kun palkanmaksu on siirretty veronmaksajille. Lapsen isä maksoi elatusapua. Jos isä ei maksanut, elatusapumaksut sai hakea lastenvalvojan kautta. Lapsilisiä on alettu maksaa joskus sotien jälkeen.

Edesmennyt tätini oli yh jo 1960-luvulla. Mies oli juoppo ja hirveä ihminen. Lapsia oli 6, mutta täti teki kahta työtä, säästi omistusasuntoa, exä ei maksanut elareita, en tiedä miksi (eikö velvoitettu vai miksi), mutta jotenkin he pärjäsivät. 

Ennen vanhaan äidit kokkasivat, ompelivat itse vaatteita ja kutoivat villapaidat ja sukat lapsille.

Elämä on ollut kovaa ja ilotonta mutta kun oli pakko.

Hoidatti lapsen omalla äidillään tai jollain muulla sukulaisella. Tosin yksinhuoltajuus oli varmaan riittävä peruste saada päiväkotipaikkakin, jos sellaisia sattui olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisää on maksettu vuodesta 1948. SKDL:n aloite! Kiitos, kommarit!

 

Ironista kyllä, tuosta on tullut hyväosaisten tulonsiirto. Toimeentulotuestahan lapsilisät vähennetään.

Mä saan lapsilisää enkä oo hyväosanen. Ei se ettei saa toimeentulotukea oo hyväosasuuden määritelmä.

Huono-osaisille lapsilisästä ei ole hyötyä. Hyväosaisille se on mukava veroton lisätulo, joka usein menee suoraan lapsen säästötilille.

Eli huono-osaisilta voi ottaa lapsilisän pois koska siitä ei ole hänelle hyötyä ?

Huono-osaiselle se ei ole mukava veroton lisätulo?

Miltä se muuten tuntuu kun on äidin kanssa sama isä? Mietin vain, että tuskin kukaan muuten noin hvetin tyhmä voi olla.

Tuolla sinun loogisella ajatustavallasi myöskään toimeentulotukikaan ei ole mukava veroton lisätulo.

Sotien jälkeen Suomeen alkoi syntyä paljon lapsia. Eduskunta päätti yksimielisesti, että lapsiperheet tarvitsevat tukea. Vuodesta 1948 lähtien kaikki lapsiperheet ovat saaneet lapsilisää.

Varmaan hyvin pitkälti samoin kuin nykyään. Kävi töissä ja sai palkkaa, lapset oli päivähoidossa jossain. Isä maksoi elatusapua ja tarvittaessa/hätätilanteessa sosiaalitoimi auttoi. 

Kun näitä muisteloita lukee, niin onpahan ollut sysipaskoja, itsekkäitä ja pihejä eroisiä kautta aikain, mutta ihan samanlaisia tarinoita toki omassakin tuttavapiirissä olen saanut kuulla, ei yllätä yhtään.