Mies sanoi että exällä pysyy aina paikka sydämessään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon nainen ja mun ex oli mun elämän rakkaus. Muistelen häntä aina lämmöllä. Mä muistelen sitä miestä vielä mummonakin. Kerron tämän myös nykyisille. Miks siitä ei saisi puhua? Sehän on hienoa jos elämässä on ollut joku niin tärkeä, kaikki ei sellaista löydä ikinä. Jos joku mies ei sitä kestä, niin joutaa mennä.

Kukaan ei halua olla toiselle se kakkos vaihtoehto. Joku, johon tyydytään. Olet kuvottava.

Mutta jos se nyt vain on totuus.

Jos se on totuus,että nykyinen on sinulle kakkos vaihtoehto, tai olet itse sitä jollekin niin kunnioita itseäsi sen verran, että lopetat suhteen. Jos joku on sinulle kakkos vaihtoehto, päästä hänet vapaaksi. Hän ansaitsee parempaa kuin sinut. 

Kuulostaa ihan teinien puheelta tuollainen paikka sydämessä lässytys 

Minä rakastan lasteni isää, exääni. Pelkkä rakkaus ei riittänyt pitämään parisuhdetta kasassa, välissä oli liikaa traumaattisia kokemuksia, perusturvallisuuden puutetta jne. Lähdin avioliitosta, koska olin itse musertua sen alle, sitten meitä olisi ollut kaksi hajonnutta vanhempaa. Rakkaus ei loppunut, se on tässä 15 vuoden aikana muuttanut muotoaan. Välitän hänestä edelleen syvästi, mutta romanttista se ei ole eikä erotiikka on kuollut jo aikoja sitten. Hänellä on paikka sydämessäni.

Onneksi nykyiseni on tasapainoinen ja järkevä aikuinen mies ja ymmärtää asian. Oli kerran ystävälleni sanonutkin, että parasta minussa on se että osaan rakastaa niin paljon. Että ei hän halua minua ja tunteitani kahlita eikä määräillä.

Oli mulla tuossa joku aika sitten tilanne, jossa nousi traumoja erääseen omaiseen liittyen. Exälle mä niistä avauduin ja itkin. Hän tietää taustat ja ei tarvinnut selittää mitään. Hän on elänyt minun kanssa ne asiat, nykyinen toki tietää, mutta kerrottuna.

Eikä se ollut keneltäkään mitään pois.

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan lasteni isää, exääni. Pelkkä rakkaus ei riittänyt pitämään parisuhdetta kasassa, välissä oli liikaa traumaattisia kokemuksia, perusturvallisuuden puutetta jne. Lähdin avioliitosta, koska olin itse musertua sen alle, sitten meitä olisi ollut kaksi hajonnutta vanhempaa. Rakkaus ei loppunut, se on tässä 15 vuoden aikana muuttanut muotoaan. Välitän hänestä edelleen syvästi, mutta romanttista se ei ole eikä erotiikka on kuollut jo aikoja sitten. Hänellä on paikka sydämessäni.

Onneksi nykyiseni on tasapainoinen ja järkevä aikuinen mies ja ymmärtää asian. Oli kerran ystävälleni sanonutkin, että parasta minussa on se että osaan rakastaa niin paljon. Että ei hän halua minua ja tunteitani kahlita eikä määräillä.

Oli mulla tuossa joku aika sitten tilanne, jossa nousi traumoja erääseen omaiseen liittyen. Exälle mä niistä avauduin ja itkin. Hän tietää taustat ja ei tarvinnut selittää mitään. Hän on elänyt m

Onko sun nyxän exällä paikka nyxän sydämessä?

Vastauksista huomaa, kenelle parisuhde on omistussuhde, kenellä taas on kahden ihmisen tasapainoinen vapaaehtoisuuteen perustuva yhdessä oleminen.

Olkoon paikka sydämessä, mutta miksi noita asioita pitää sanoa uudelle kumppanille? Onko ihmiset ihan käytöstavattomia?

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä mies.

Nimenomaan. Ei tuollaista sanota uudelle kumppanille. 

Eräässä uusperhekirjassa sanottiin hyvin: Exästä on päässyt yli, kun häneen voi suhtautua kuin etäiseen työkaveriin. Hommat (lasten asiat) hoidetaan asiallisesti ja toista kunnioittaen, mutta muuten kumpikin elää omaa elämäänsä.

"Onko sun nyxän exällä paikka nyxän sydämessä?"

On. Niilläkin on yhteiset lapset ja jakavat isovanhemmuuden. Ja se ei ole minulta pois. 

Sen verran jouduin miestä komentamaan lapsensa häissä, että menet nyt hakemaan "Maijaa" tanssimaan. Kun tanssitti minua, morsiamen äitiä, kumminkaimaa, serkun vaimoa, ... mutta ei lastensa äitiä. 

Kannattaa opiskella emotionaalisesti erottamaan toisistaan se oikea persoona ja toisaalta oman mielikuvituksen luoma idealisoitu haavekuva tuosta ihmisestä. 

Jos juttu ei toiminut ja nyt ollaan exiä puolin ja toisin, niin siihen varmaan, tai toivottavasti, oli nippu hyviä syitä? Muutakin, kuin kasvoimme erilleen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aikuiselta ihmiseltä eikä katkeruuden näivettämältä narsistilta. Onnea! 

:') Tilannetajuttomalta törpöltä myös.

Ethän edes tiedä missä tilanteessa mies tuon sanoi.

Jännä miten tämä jakaa mielipiteitä. Olisin varmasti itsekin parikymppisenä loukkaantunut tällaisesta kommentista, mutta nyt 40+ ikäisenä arvostan. Koen, että on hienoa, että puolisolla on hyvät välit exään ja on sinut sen kanssa, että eletty elämä on osa meitä jatkossakin. Kyllä itselläkin pysyy sydämessä ihmiset vuosien varrelta, vaikka rakkaudet ovat laantuneet ystävyyksiksi.

Rakkaus ei vähene jos sitä jakaa useamman ihmisen kesken.

Ap:na tekisi mieli vastata, että joo, mäkin muistelen exäni isoa munaa lämmöllä. Tottahan se on, mutta normaali ihminen tajuaa mitä toiselle on sopivaa sanoa ja mitä ei.

Vierailija kirjoitti:

Olkoon paikka sydämessä, mutta miksi noita asioita pitää sanoa uudelle kumppanille? Onko ihmiset ihan käytöstavattomia?

Miksi ei voisi sanoa, jos vastapuolikin on ihan järkevä ihminen eikä ahdistu aiheesta? Jos on luottamus ja keskinäinen rakkaus ja kunnioitus kohdillaan, tiedetään ja luotetaan, että me ollaan me ja väliin ei tule kukaan? Vaikka sydämessä paikka onkin?

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo positiivisempaa kuin haukkua kaikki exät lyttyyn. Jos on jakanut useita vuosia elämäänsä toisen kanssa, on ymmärrettävää ja kaunista ajatella noin.

Aivan. 

Kaikki läheiset ihmiset jättävät jäljen sydämeemme.

Ei se ole muilta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen saattaa olla nyt yhdentekevä, vaikka olisi joskus ollut tärkeä.

Varmasti näin, mutta ei se poista sitä asiaa etteikö hänestäkin olisi hyviä muistoja jotka on talletettu sydämen kätköihin.

Aina ei ole.

En usko tuohon. Johonkin hänessä ihastui ja joku asia hänessä oli hyvää. Ei suhdetta olisi muuten aloitettu.

Vierailija kirjoitti:

Ex sanoi minulle, kun oltiin oltu yhdessä 1,5 vuotta, että hänen tietty exänsä pysyy aina hänen elämässään. Hän kuulemma pysyy senkin jälkeen kun me ollaan erottu....  Hän tiesi, että pidin sitä naista täysin tasottomana roskana. No nyt on erottu ja sen kun jatkaa yhteydenpitoaan exänsä kanssa, jonka kanssa paneskeli koko 12 vuoden suhteemme ajan. Itse en pidä exiini mitään yhteyttä. Turha oli tämänkään exän vinkua perääni. 

Juuri noin. Tuollaisen selkärangattoman menon takia on tarpeen työstää ne päättyneet suhteet itsensä kanssa loppuun asti. Vasta sitten kun niistä on päästy lopullisesti yli, on aika uudelle suhteelle. Muussa tapauksessa joku joutuu laastariksi, varanumeroksi ja petetyksi. On raukkamaista satuttaa muita ihmisiä omien selvittämättömien sotkujensa seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Ap:na tekisi mieli vastata, että joo, mäkin muistelen exäni isoa munaa lämmöllä. Tottahan se on, mutta normaali ihminen tajuaa mitä toiselle on sopivaa sanoa ja mitä ei.

On ihmisiä, jotka erottaa munan/pillun ja tälläisen ihan vaan ihmisyyden, lähimmäisyyden, toisistaan. Sinä et tajua sitä eroa näköjään. Pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkoon paikka sydämessä, mutta miksi noita asioita pitää sanoa uudelle kumppanille? Onko ihmiset ihan käytöstavattomia?

Miksi ei voisi sanoa, jos vastapuolikin on ihan järkevä ihminen eikä ahdistu aiheesta? Jos on luottamus ja keskinäinen rakkaus ja kunnioitus kohdillaan, tiedetään ja luotetaan, että me ollaan me ja väliin ei tule kukaan? Vaikka sydämessä paikka onkin?

No miksi pitäisi sanoa? Ei minustakaan exiä haukkua tarvitse, ja hyvät, asialliset välit ovat aina positiivinen asia, mutta exän tärkeyttä korostavat kumppaniehdokkaat kierrän kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan lasteni isää, exääni. Pelkkä rakkaus ei riittänyt pitämään parisuhdetta kasassa, välissä oli liikaa traumaattisia kokemuksia, perusturvallisuuden puutetta jne. Lähdin avioliitosta, koska olin itse musertua sen alle, sitten meitä olisi ollut kaksi hajonnutta vanhempaa. Rakkaus ei loppunut, se on tässä 15 vuoden aikana muuttanut muotoaan. Välitän hänestä edelleen syvästi, mutta romanttista se ei ole eikä erotiikka on kuollut jo aikoja sitten. Hänellä on paikka sydämessäni.

Onneksi nykyiseni on tasapainoinen ja järkevä aikuinen mies ja ymmärtää asian. Oli kerran ystävälleni sanonutkin, että parasta minussa on se että osaan rakastaa niin paljon. Että ei hän halua minua ja tunteitani kahlita eikä määräillä.

Oli mulla tuossa joku aika sitten tilanne, jossa nousi traumoja erääseen omaiseen liittyen. Exälle mä niistä avauduin ja itkin. Hän tietää taustat ja ei tarvinnut selittää mitään. Hän on elänyt m

Jos mun puolisoni hakisi exästään turvaa ja lohtua minun sijaani, niin voi hyvinkin olla, että puolisosta tulisi ex. Oikeastaan ainoa kohta, jossa tämän ymmärtäisin, olisi jos heidän yhteisille lapsilleen tapahtuisi jotain kamalaa.