Mies sanoi että exällä pysyy aina paikka sydämessään

Vierailija kirjoitti:

... Tai sitten oli hakannut ex:n niin pahasti, että tälle jäi ikuiset vammat mistä muistaa... 

Tämä on mun ja mukamas exäni juttu. Kakkossuhteista voi sanoa jopa joku psykologi että paska pitää ihmiset yhdessä - eli se seuraava joka rakennettu selvittämättömän jutun päälle. Onnea pitkälle liitolle siis! Jaa - kumpaa tarkoitetaan... jos toinen elää päässä ja toinen oikeasti elämässä. Elämä on ihmeellistä!

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni on minulle erittäin tärkeä ihminen ja kerron sen myös uusille tapailukumppaneille heti tapailun alussa. Tämä siksi että en halua päätyä yhteen sellaisen nollasummapelaajan kanssa, joka luulee että muiden arvostaminen on jotenkin häneltä pois.

Nykyinen kumppani on suhtautunut alusta asti hyvin ja hänestä onkin kovaa vauhtia tulossa elämäni tärkein mies. Olemme tunteneet nyt kolme vuotta. Eksän kanssa olimme yhdessä 13 vuotta. Valehtelisin jos väittäisin ettei entinen suhde ole edelleen elämäni merkityksellisin ihmissuhde - mutta toisaalta se suhde on päättynyt ja sen painoarvo siis hiipuu koko ajan. Nykyisen kanssa puolestaan rakennamme suhdettamme joka päivä vahvemmaksi. On vain ajan kysymys milloin hänestä tulee minulle se ehdoton ykkönen.

Itse olin exän kanssa 18 v mutta kyllä se nyxä on aina ykkönen, jos jonkun kaa alan olemaan ja olen rakastanut. Oli se suhde kestänyt vaikka puoli vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:na tekisi mieli vastata, että joo, mäkin muistelen exäni isoa munaa lämmöllä. Tottahan se on, mutta normaali ihminen tajuaa mitä toiselle on sopivaa sanoa ja mitä ei.

On ihmisiä, jotka erottaa munan/pillun ja tälläisen ihan vaan ihmisyyden, lähimmäisyyden, toisistaan. Sinä et tajua sitä eroa näköjään. Pelottavaa.

Osaan minä, kunhan vähän kärjistin. Osa täällä ei selvästikään hoksaa mitä missäkin seurassa kannattaa sanoa. Kehuvat rehellisyydellään, kun kyse on vain tilannetajuttomuudesta.

 No just tämä. 

Itse asiassa te vaikenemiseen kehottavat ette tajua millainen on emotionaalisesti läheinen parisuhde. Sille kumppanille nimenomaan

Kyllä tiedän. Mulla on nykyisen kanssa jo pitkä parisuhde, joka on kaikkea mitä voin toivoa. Mieheni on paitsi rakastettuni myös paras ystäväni. Sanotaan, ettei vaaleanpunaiset lasit pysy silmillä kuin pari vuotta. Minulla ne ovat pysyneet silmillä jo 10 vuotta. Ja juuri siksi, koska arvostan miestäni niin kovasti, en sano asioita, joista hän voisi turhaan pahoittaa mielensä. Siis tietenkin vaikeat asiat käsitellään ja puhutaan kaikesta maan ja taivaan väliltä, mutta ei hänen tarvitse tietää exien paikasta sydämessä yhtään sen enempää kuin exien seksitaidoista tai jonkun ystävän minulle luottamuksella kertomista asioista. Näiden asioiden kertominen ei toisi mitään hyvää suhteeseemme. Ei ne suhdetta välttämättä huonontaisikaan, mutta ovat täysin turhaa tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut uusi puoliso suhteessa, jossa ex-vaimo ajatteli, että ex-miehellään on aina tärkeä paikka hänen elämässään. Hän oli myös näitä enhän minä suvusta eronnut -tyyppejä. Voin kertoa, että oli raskasta, kun joutui perustelemaan miksi en halua viettää joulua exän vieraana (hän ja mies ja heidän lapset kun olisivat olleet se keskiössä oleva perhe). Tai kun lasten etuun vedoten muutettiin aikatauluja miten sattuu, kun me ollaan luvattu aina auttaa toisiamme. Tai kun ex-vaimo esitti anopin parasta ystävää, vaikka eivät oikeasti edes olleet  ystäviä. Niin sehän tosiaan oli erosta huolimatta hänen anoppinsa, ei suinkaan minun.

Sori vähän off-topic, mutta tämän takia en enää ikinä mene suhteeseen, jossa exän sanotaan olevan tärkeä tai aina sydämessä tms.

Minun ex miehelläni oli tällainen ex vaimo, joka oli suunnitellut,  että jatkavat lomailua yhdessä "perheenä", jouluja yhdessä "perheenä", samoin kaikia sukutapahtumia "perheenä". Mietin jo, että ei tästä mitään tule, että ex vaimo on päättänyt pitää miehestä kiinni ja karkottaa tällä tavalla minut heidän elämästään. Eivät sitten ehtineet kuitenkaan käydä kuin kerran yhden päivän lomamatkalla kun ilmeni, että ex vaimolla olikin jo ollut uusi tuolloin lomareissulla. Ei tullut sitten mitään yhteisiä jouluja eikä muitakaan tapahtumia. Lapset sanoivat minulle myöhemmin, että äitinsä oli sanonut, että heistä tulee taas perhe, kun he pääsevät minusta eroon. Että sellaisia suunnitelmia ne sitten ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni on minulle erittäin tärkeä ihminen ja kerron sen myös uusille tapailukumppaneille heti tapailun alussa. Tämä siksi että en halua päätyä yhteen sellaisen nollasummapelaajan kanssa, joka luulee että muiden arvostaminen on jotenkin häneltä pois.

Nykyinen kumppani on suhtautunut alusta asti hyvin ja hänestä onkin kovaa vauhtia tulossa elämäni tärkein mies. Olemme tunteneet nyt kolme vuotta. Eksän kanssa olimme yhdessä 13 vuotta. Valehtelisin jos väittäisin ettei entinen suhde ole edelleen elämäni merkityksellisin ihmissuhde - mutta toisaalta se suhde on päättynyt ja sen painoarvo siis hiipuu koko ajan. Nykyisen kanssa puolestaan rakennamme suhdettamme joka päivä vahvemmaksi. On vain ajan kysymys milloin hänestä tulee minulle se ehdoton ykkönen.

Itse olin exän kanssa 18 v mutta kyllä se nyxä on aina ykkönen, jos jonkun kaa alan olemaan ja olen rakastanut

Itsekin olin exän kanssa yli 20v. Huvittaa aina nämä me oltiin 10v yhdessä ja siksi ex on aina niin supertärkeä. Kun itselle 10 vuotta ei vielä lukeudu kovin pitkäksi suhteeksi. Lapsetkin max alakoululaisia, jos sitäkään.

Minäkään en roiku exän suvussa, mutta silti tiedän olevani aina tervetullut juhliin, tapaamisiin jne. Ja menenkin. Onneksi tämä(kään) asia ei ole nykyiselleni ongelma. Ja kyllä, aina, jos on päällekkäisiä juttuja, niin totta kai nykyinen on etusijalla. Mutta menemättä ei tarvitse jättää siksi, että nyksästä olis kivaa vietää aikaa vaan kotona -sitä, mitä 98% ajadta tehdään muutenkin. Osataan olla yksinkin ja tehdä omia juttujamme, luojan kiitos. Eikä tarvii olla mustasukkainen siitä, et nyt se on siellä toisen suvun kanssa.

Ja mitä lapsiin tulee, niin ne menee AINA kaiken edelle. Vaikka se "syy" olisikin exässä. Jos miestäni ahdistaisi se, niin ei olisi minun mies.

Hyh kun tuli huonot vibat tuosta yhdestä viestistä. Mutta eipä se minun elämää liikuta. Kukin tyylillään, minun tyyliini ja elämääni ei mahtuisi ihminen, joka kokisi nämä itsestään selvät asiat rasittavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:na tekisi mieli vastata, että joo, mäkin muistelen exäni isoa munaa lämmöllä. Tottahan se on, mutta normaali ihminen tajuaa mitä toiselle on sopivaa sanoa ja mitä ei.

On ihmisiä, jotka erottaa munan/pillun ja tälläisen ihan vaan ihmisyyden, lähimmäisyyden, toisistaan. Sinä et tajua sitä eroa näköjään. Pelottavaa.

Osaan minä, kunhan vähän kärjistin. Osa täällä ei selvästikään hoksaa mitä missäkin seurassa kannattaa sanoa. Kehuvat rehellisyydellään, kun kyse on vain tilannetajuttomuudesta.

Mitäpä, jos nämä joille asiat on ihan luonnollisia, osaavatkin lukea tilannetta ja tietävät kaiken olevan ok ja että asioista voi puhua ilman pelkoa herneen nenään vetämisestä?

^No meillä ne lasten aikataulut muuttui siksi kun ex-vaimolla oli bileet yms. Miehen olisi pitänyt perua menot kanssani, jotta äiti pääsee baanalle. Eiköhän vuoroviikkolasten etu olisi ollut, että äiti olisi omina viikkoinaan lasten kanssa eikä yrittäisi sälyttää kaikkia viikonloppuja isälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:na tekisi mieli vastata, että joo, mäkin muistelen exäni isoa munaa lämmöllä. Tottahan se on, mutta normaali ihminen tajuaa mitä toiselle on sopivaa sanoa ja mitä ei.

On ihmisiä, jotka erottaa munan/pillun ja tälläisen ihan vaan ihmisyyden, lähimmäisyyden, toisistaan. Sinä et tajua sitä eroa näköjään. Pelottavaa.

Osaan minä, kunhan vähän kärjistin. Osa täällä ei selvästikään hoksaa mitä missäkin seurassa kannattaa sanoa. Kehuvat rehellisyydellään, kun kyse on vain tilannetajuttomuudesta.

Mitäpä, jos nämä joille asiat on ihan luonnollisia, osaavatkin lukea tilannetta ja tietävät kaiken olevan ok ja että asioista voi puhua ilman pelkoa herneen nenään vetämisestä?

Ei se, että haluaa tuottaa ympärilleen hyvää fiilistä ole pelkoa herneen vetämisestä nenään.

Ei tuosta voi sen enempää taustoja tietämättä sanoa. Kyllä mullakin on exiä joita muistelen lämmöllä, ja ovat olleet eri elämänvaiheissa tärkeitä. Mutta en ikinä menisi sanomaan sitä nykyiselle, koska en näe että sen sanominen toisi mitään hyvää suhteeseemme.

Vanhempana tämä on itsestään selvää, nuorempana olisin minäkin voinut rehellisyyden nimissä möläyttää jotain tuollaista.

Itse en myöskään pidä 10 vuotta oikein minään. Todellisuudessa tuon ajan pystyy sitkittelemään vähän paskemmassakin suhteessa. En jaksaisi millään kuunnella kun vanha äitini ottaa useamman kerran vuodesta muistelun aiheeksi tapauksen, jonka kanssa joo muutin yhteen, mutta mitään muuta yhteistä meillä ei ollutkaan. Sitkittelin suhteessa tapauksen painostuksesta 6 vuotta. En ole viitsinyt äidilleni sanoa, että tämä on ollut mielisairaalassa jo ainakin 20 vuotta, eikä minua kiinnosta pätkääkään nämä puheet siitä hyypiöstä. Itse olen pyyhkinyt tämän täysin mielestäni, mutta äitini ottaa tämän esille aivan kuin ärsyttääkseen minua. Tuskin juurikaan edes näkivät, että mitenkään tärkeä tämä ei äidilleni ollut. Luuli kai, että mennän naimisiin ja plä plä plä. 

Vierailija kirjoitti:

Sinuna jättäisin haikailemaan sen exänsä perään, ja hoivaamaan sitä paikkaa sydämessään.

Mikä on ollutta, on mennyttä. Se on elettyä elämää, eikä sitä ole tarkoitus pyyhekumilla poistaa omasta henkilöhistoriasta.

Mutta exät on exiä hyvästä syystä, eikä niitä muistoja paapota eikä haikailla. Tai sitten se juttu ei olekaan vielä prosessoitu. Mutta tuskin sinäkään haluat olla laastarina?

Kaikesta huolimatta miehellä on ollut exän kanssa hyviäkin hetkiä. Joista hän on kiitollinen hänelle. 

Niin tällä ap:n miehellä voisi aivan hyvin olla se ex sydämessä, vaikkei olisi asiaa ap:lle möläyttänyt. Paransiko ja lujittiko tällainen rehellisyys suhdetta? Tuliko ap:lle asian tietämisestä hyvä mieli? Juuri sitä on tilannetaju, ettei aiheuta toiselle tällaisia huonoja fiiliksiä aivan turhaan. Asian sanomatta jättäminen ei olisi vienyt exän paikkaa sydämessä.

"Jos mun puolisoni hakisi exästään turvaa ja lohtua minun sijaani, niin voi hyvinkin olla, että puolisosta tulisi ex. Oikeastaan ainoa kohta, jossa tämän ymmärtäisin, olisi jos heidän yhteisille lapsilleen tapahtuisi jotain kamalaa"

Eli sulle on tärkeämpää sun oma napa kuin se, mistä sun rakkaasi kokisi saavansa siihen hetkeen parhaan avun ja turvan? 

Vierailija kirjoitti:

"Jos mun puolisoni hakisi exästään turvaa ja lohtua minun sijaani, niin voi hyvinkin olla, että puolisosta tulisi ex. Oikeastaan ainoa kohta, jossa tämän ymmärtäisin, olisi jos heidän yhteisille lapsilleen tapahtuisi jotain kamalaa"

Eli sulle on tärkeämpää sun oma napa kuin se, mistä sun rakkaasi kokisi saavansa siihen hetkeen parhaan avun ja turvan? 

Tässä asiassa kyllä. Tosiaan asiaan vaikuttaa se, että mieheni ex on minua kohtaan ihan kamala. Itse jätti miehen, mutta silti mies ei olisi saanut ottaa uutta. Ehkä jos ex olisi oikeasti ihana ihminen, olisin eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Niin tällä ap:n miehellä voisi aivan hyvin olla se ex sydämessä, vaikkei olisi asiaa ap:lle möläyttänyt. Paransiko ja lujittiko tällainen rehellisyys suhdetta? Tuliko ap:lle asian tietämisestä hyvä mieli? Juuri sitä on tilannetaju, ettei aiheuta toiselle tällaisia huonoja fiiliksiä aivan turhaan. Asian sanomatta jättäminen ei olisi vienyt exän paikkaa sydämessä.

Hyvässä parisuhteessa voi olla täysin rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tällä ap:n miehellä voisi aivan hyvin olla se ex sydämessä, vaikkei olisi asiaa ap:lle möläyttänyt. Paransiko ja lujittiko tällainen rehellisyys suhdetta? Tuliko ap:lle asian tietämisestä hyvä mieli? Juuri sitä on tilannetaju, ettei aiheuta toiselle tällaisia huonoja fiiliksiä aivan turhaan. Asian sanomatta jättäminen ei olisi vienyt exän paikkaa sydämessä.

Hyvässä parisuhteessa voi olla täysin rehellinen.

No hyvä sulle. Itse en välitä kuulla esimerkiksi, että miehen äiti tekee jotain ruokaa paljon paremmin kuin minä tai että joku ex oli parempi jossain seksin osa-alueella tai kuinka joku tuttu hoitaa lapset paremmin kuin itse. Koska en ole täydellinen, ihan varmasti joku tekee lähes kaikessa paremmin. Ei sitä erikseen tarvitse naamaani hieroa.

 

Rehellisyys ei tarkoita, että kaikki ajatuksensa on pakko sanoa äänneen suodattamatta.

Takaisin samalla mitalla, sano että "totta puhut, kyllä se ensirakkaus oli tärkein", mitähän tuumaa. 

Vierailija kirjoitti:

Näin se on normaaleilla ihmisillä,jotka eivät purjehdi draamasta toiseen ja raivoa aina kaikille. Olin exän kanssa 10 vuotta, tottakai hän on tärkeä osa elämääni ja kasvutarinaani.

Ei ne exät mitenkään nollaudu aina seuraavan suhteen alussa. 

Samaa mieltä vaikka kuraa tuli exän puolelta ovista ja ikkunoista. Hän on lapsille rakas. Minun elämääni ei enää kuulu ja hyvä niin.

Yhteistä historiaa ei saa nollattua vaikka kuinka raivoaisi edelleen ja olisi katkera.

Kyllä exä ja ensimmäisen lapseni äiti on tärkeä ja jollain tasolla myös rakas ihminen. On myös osa turvaverkkoa ja tämän täytyy nykyisenkin puolison hyväksyä. Alkuun ehkä nykyistä vaimoani jotenkin kismitti hyvät välini exän kanssa, mutta on nähnyt hyvien välien edut. Ovat myös nykyisin ystäviä ja ovat käyneet mm. lounaallakin ja lenkilläkin yhdessä.