Mies sanoi että exällä pysyy aina paikka sydämessään
Koska oli niin tärkeä. Onko yleistä? Ollaan oltu vuosi yhdessä.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkoon paikka sydämessä, mutta miksi noita asioita pitää sanoa uudelle kumppanille? Onko ihmiset ihan käytöstavattomia?
Miksi ei voisi sanoa, jos vastapuolikin on ihan järkevä ihminen eikä ahdistu aiheesta? Jos on luottamus ja keskinäinen rakkaus ja kunnioitus kohdillaan, tiedetään ja luotetaan, että me ollaan me ja väliin ei tule kukaan? Vaikka sydämessä paikka onkin?
Samoilla linjoilla. Olen varma itsestäni ja suhteestani, joten miksi tuollaista itsestään selvää asiaa pitäisi alkaa välttelemään jos se jossain kontekstissa nousee esiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aikuiselta ihmiseltä eikä katkeruuden näivettämältä narsistilta. Onnea!
:') Tilannetajuttomalta törpöltä myös.
Mistäs sinä tiedät, missä tilanteessa tuo on kerrottu.
Puolisoni on kertonut minulle, että hänen nuorena tapaturmaisesti kuolleella miehellään on aina hänen sydämessään oma paikkansa. Hyväksyn sen, ja miksi en?
Suhteen aikana kuolleet ovat eri asia kuin elävät exät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:na tekisi mieli vastata, että joo, mäkin muistelen exäni isoa munaa lämmöllä. Tottahan se on, mutta normaali ihminen tajuaa mitä toiselle on sopivaa sanoa ja mitä ei.
On ihmisiä, jotka erottaa munan/pillun ja tälläisen ihan vaan ihmisyyden, lähimmäisyyden, toisistaan. Sinä et tajua sitä eroa näköjään. Pelottavaa.
Osaan minä, kunhan vähän kärjistin. Osa täällä ei selvästikään hoksaa mitä missäkin seurassa kannattaa sanoa. Kehuvat rehellisyydellään, kun kyse on vain tilannetajuttomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex sanoi minulle, kun oltiin oltu yhdessä 1,5 vuotta, että hänen tietty exänsä pysyy aina hänen elämässään. Hän kuulemma pysyy senkin jälkeen kun me ollaan erottu.... Hän tiesi, että pidin sitä naista täysin tasottomana roskana. No nyt on erottu ja sen kun jatkaa yhteydenpitoaan exänsä kanssa, jonka kanssa paneskeli koko 12 vuoden suhteemme ajan. Itse en pidä exiini mitään yhteyttä. Turha oli tämänkään exän vinkua perääni.
"kun me ollaan erottu" noinko sanoi?
Juurikin näin. En tiedä miten tosissaan tuon silloin sanoi, mutta käsitin kyllä, että tarkoitti, että minä lähden todennäköisemmin hänen elämästään kuin exä, joka ei lähde koskaan. Mutta todellakin heillä oli seksisuhde ja olisi pitänyt ymmärtää jo tuolloin mistä oli kyse. Mies kun kerran vielä sanoi minulle, että voidaanko me jatkaa paneskelua, vaikka ei oltaisikaan enään yhdessä. Sanoin tuohon vain hermostuen, että ei todellakaan, kuinka kehtaat. Tavallaanhan mies sanoi, että näin hän tekee exiensä kanssa jotka jäävät hänen elämäänsä.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aikuiselta ihmiseltä eikä katkeruuden näivettämältä narsistilta. Onnea!
:') Tilannetajuttomalta törpöltä myös.
Mistäs sinä tiedät, missä tilanteessa tuo on kerrottu.
Puolisoni on kertonut minulle, että hänen nuorena tapaturmaisesti kuolleella miehellään on aina hänen sydämessään oma paikkansa. Hyväksyn sen, ja miksi en?
Suhteen aikana kuolleet ovat eri asia kuin elävät exät
Millä ihmeen logiikalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:na tekisi mieli vastata, että joo, mäkin muistelen exäni isoa munaa lämmöllä. Tottahan se on, mutta normaali ihminen tajuaa mitä toiselle on sopivaa sanoa ja mitä ei.
On ihmisiä, jotka erottaa munan/pillun ja tälläisen ihan vaan ihmisyyden, lähimmäisyyden, toisistaan. Sinä et tajua sitä eroa näköjään. Pelottavaa.
Osaan minä, kunhan vähän kärjistin. Osa täällä ei selvästikään hoksaa mitä missäkin seurassa kannattaa sanoa. Kehuvat rehellisyydellään, kun kyse on vain tilannetajuttomuudesta.
Aivan, kirjoitit kyllä aika tilannetajuttomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:na tekisi mieli vastata, että joo, mäkin muistelen exäni isoa munaa lämmöllä. Tottahan se on, mutta normaali ihminen tajuaa mitä toiselle on sopivaa sanoa ja mitä ei.
On ihmisiä, jotka erottaa munan/pillun ja tälläisen ihan vaan ihmisyyden, lähimmäisyyden, toisistaan. Sinä et tajua sitä eroa näköjään. Pelottavaa.
Osaan minä, kunhan vähän kärjistin. Osa täällä ei selvästikään hoksaa mitä missäkin seurassa kannattaa sanoa. Kehuvat rehellisyydellään, kun kyse on vain tilannetajuttomuudesta.
Miksi se olisi tilannetajuttomuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nainen ja mun ex oli mun elämän rakkaus. Muistelen häntä aina lämmöllä. Mä muistelen sitä miestä vielä mummonakin. Kerron tämän myös nykyisille. Miks siitä ei saisi puhua? Sehän on hienoa jos elämässä on ollut joku niin tärkeä, kaikki ei sellaista löydä ikinä. Jos joku mies ei sitä kestä, niin joutaa mennä.
Kukaan ei halua olla toiselle se kakkos vaihtoehto. Joku, johon tyydytään. Olet kuvottava.
Mitä kuvottavaa siinä on, kun hän sen rehellisesti toiselle kertoo?
Vierailija kirjoitti:
Näin se on normaaleilla ihmisillä,jotka eivät purjehdi draamasta toiseen ja raivoa aina kaikille. Olin exän kanssa 10 vuotta, tottakai hän on tärkeä osa elämääni ja kasvutarinaani.
Ei ne exät mitenkään nollaudu aina seuraavan suhteen alussa.
Tämä!
Minun eksäni on minulle erittäin tärkeä ihminen ja kerron sen myös uusille tapailukumppaneille heti tapailun alussa. Tämä siksi että en halua päätyä yhteen sellaisen nollasummapelaajan kanssa, joka luulee että muiden arvostaminen on jotenkin häneltä pois.
Nykyinen kumppani on suhtautunut alusta asti hyvin ja hänestä onkin kovaa vauhtia tulossa elämäni tärkein mies. Olemme tunteneet nyt kolme vuotta. Eksän kanssa olimme yhdessä 13 vuotta. Valehtelisin jos väittäisin ettei entinen suhde ole edelleen elämäni merkityksellisin ihmissuhde - mutta toisaalta se suhde on päättynyt ja sen painoarvo siis hiipuu koko ajan. Nykyisen kanssa puolestaan rakennamme suhdettamme joka päivä vahvemmaksi. On vain ajan kysymys milloin hänestä tulee minulle se ehdoton ykkönen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aikuiselta ihmiseltä eikä katkeruuden näivettämältä narsistilta. Onnea!
:') Tilannetajuttomalta törpöltä myös.
Mistäs sinä tiedät, missä tilanteessa tuo on kerrottu.
Puolisoni on kertonut minulle, että hänen nuorena tapaturmaisesti kuolleella miehellään on aina hänen sydämessään oma paikkansa. Hyväksyn sen, ja miksi en?
Suhteen aikana kuolleet ovat eri asia kuin elävät exät
Onko nää elävät exät joku uhka sulle? Yhtä lailla ne on siitä arjesta pois kuin se edesmennytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:na tekisi mieli vastata, että joo, mäkin muistelen exäni isoa munaa lämmöllä. Tottahan se on, mutta normaali ihminen tajuaa mitä toiselle on sopivaa sanoa ja mitä ei.
On ihmisiä, jotka erottaa munan/pillun ja tälläisen ihan vaan ihmisyyden, lähimmäisyyden, toisistaan. Sinä et tajua sitä eroa näköjään. Pelottavaa.
Osaan minä, kunhan vähän kärjistin. Osa täällä ei selvästikään hoksaa mitä missäkin seurassa kannattaa sanoa. Kehuvat rehellisyydellään, kun kyse on vain tilannetajuttomuudesta.
No just tämä.
🇺🇦🇮🇱
Olen ollut uusi puoliso suhteessa, jossa ex-vaimo ajatteli, että ex-miehellään on aina tärkeä paikka hänen elämässään. Hän oli myös näitä enhän minä suvusta eronnut -tyyppejä. Voin kertoa, että oli raskasta, kun joutui perustelemaan miksi en halua viettää joulua exän vieraana (hän ja mies ja heidän lapset kun olisivat olleet se keskiössä oleva perhe). Tai kun lasten etuun vedoten muutettiin aikatauluja miten sattuu, kun me ollaan luvattu aina auttaa toisiamme. Tai kun ex-vaimo esitti anopin parasta ystävää, vaikka eivät oikeasti edes olleet ystäviä. Niin sehän tosiaan oli erosta huolimatta hänen anoppinsa, ei suinkaan minun.
Sori vähän off-topic, mutta tämän takia en enää ikinä mene suhteeseen, jossa exän sanotaan olevan tärkeä tai aina sydämessä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aikuiselta ihmiseltä eikä katkeruuden näivettämältä narsistilta. Onnea!
:') Tilannetajuttomalta törpöltä myös.
Mistäs sinä tiedät, missä tilanteessa tuo on kerrottu.
Puolisoni on kertonut minulle, että hänen nuorena tapaturmaisesti kuolleella miehellään on aina hänen sydämessään oma paikkansa. Hyväksyn sen, ja miksi en?
Suhteen aikana kuolleet ovat eri asia kuin elävät exät
Onko nää elävät exät joku uhka sulle? Yhtä lailla ne on siitä arjesta pois kuin se edesmennytkin.
Ei muuten useinkaan tunnu olevan.
Kyllä varmaan suurimmalla osalla pysyy monta aiempaa suhdetta sydämessä. En kyllä itse menisi ilmoittamaan tuota toiselle vaikka kuinka tärkeä ihminen olisi ollut (lesket erikseen). Jos mies sanoisi tuon minulle kysymättä vuoden seurustelun jälkeen niin ekaksi kyllä tulisi mieleen että vieläkin haikailee eksänsä perään ja lähtisi heti jos nainen ottaisi takaisin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen saattaa olla nyt yhdentekevä, vaikka olisi joskus ollut tärkeä.
Varmasti näin, mutta ei se poista sitä asiaa etteikö hänestäkin olisi hyviä muistoja jotka on talletettu sydämen kätköihin.
Aina ei ole.
En usko tuohon. Johonkin hänessä ihastui ja joku asia hänessä oli hyvää. Ei suhdetta olisi muuten aloitettu.
Perustui silkkaan petokseen. Mies oli narsisri, jolla oli vielä skitsofreniakin. Haluan hävittää joka hetken mielestäni.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:na tekisi mieli vastata, että joo, mäkin muistelen exäni isoa munaa lämmöllä. Tottahan se on, mutta normaali ihminen tajuaa mitä toiselle on sopivaa sanoa ja mitä ei.
On ihmisiä, jotka erottaa munan/pillun ja tälläisen ihan vaan ihmisyyden, lähimmäisyyden, toisistaan. Sinä et tajua sitä eroa näköjään. Pelottavaa.
Osaan minä, kunhan vähän kärjistin. Osa täällä ei selvästikään hoksaa mitä missäkin seurassa kannattaa sanoa. Kehuvat rehellisyydellään, kun kyse on vain tilannetajuttomuudesta.
No just tämä.
Itse asiassa te vaikenemiseen kehottavat ette tajua millainen on emotionaalisesti läheinen parisuhde. Sille kumppanille nimenomaan kerrotaan omat tärkeät asiat, koska hän on sinun ihmisesi ja sinun puolellasi. Myös ne asiat joihin joku muu voisi suhtautua kielteisesti. Tällaisen suhteen kun kerran saa niin silloin vasta tajuaa mikä voima rakkaudella on.
Olin pitkään sinkkuna tuollaisen aidosti rakastavan suhteen jälkeen, koska en pysty ajattelemaankaan tilannetta jossa itseään pitäisi tahdikkuuden nimissä piilotella omalta kumppanilta. Onnekas olin kun löytyi vielä uudelleen sellainen kultakimpalemies, jonka itsetunto kestää sen että olen rakastanut joskus ennenkin.
t. 91
Kyllä mäkin tietyllä tavalla lämpimästi rakastan exääni ja toivon hänelle hyvää.
Jos hän soittaisi niin vastaisin puhelimeen ja auttaisin jos olisi pulassa.
En itse kuitenkaan ole häneen yhteyksissä, en jaksaisi hänen kanssaan aikaa viettää enkä jäisi edes pitkäksi juttelemaan, jos kadulla törmäisin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut uusi puoliso suhteessa, jossa ex-vaimo ajatteli, että ex-miehellään on aina tärkeä paikka hänen elämässään. Hän oli myös näitä enhän minä suvusta eronnut -tyyppejä. Voin kertoa, että oli raskasta, kun joutui perustelemaan miksi en halua viettää joulua exän vieraana (hän ja mies ja heidän lapset kun olisivat olleet se keskiössä oleva perhe). Tai kun lasten etuun vedoten muutettiin aikatauluja miten sattuu, kun me ollaan luvattu aina auttaa toisiamme. Tai kun ex-vaimo esitti anopin parasta ystävää, vaikka eivät oikeasti edes olleet ystäviä. Niin sehän tosiaan oli erosta huolimatta hänen anoppinsa, ei suinkaan minun.
Sori vähän off-topic, mutta tämän takia en enää ikinä mene suhteeseen, jossa exän sanotaan olevan tärkeä tai aina sydämessä tms.
Olisiko kuitenkin helpompaa kysyä ensin, mitä sanoja sillä tarkoittaa?
Itselläni on tärkeä ex, mutta en roiku hänen suvussaan enkä aseta häntä nykyisen kumppanin edelle kun valitaan minne mennään ja mitä tehdään.
Mistäs sinä tiedät, missä tilanteessa tuo on kerrottu.
Puolisoni on kertonut minulle, että hänen nuorena tapaturmaisesti kuolleella miehellään on aina hänen sydämessään oma paikkansa. Hyväksyn sen, ja miksi en?