Lue keskustelun säännöt.
Kuka hoitaa meidät keski-ikäiset lapsettomat sitten kun me ollaan vanhuksia?
09.09.2024 |
Tässä odottelen omaa vanhempaani taas kerran sairaalan aulassa ja mietin, että kuka se minut kuskaa ja auttaa lääkärille kun itsellä on ikää ja vaivoja niin, ettei ihan omatoiminen kulkeminen enää onnistu? Kuka on se joka vaatii mun puolesta, että hoitoon on päästävä eikä enää voi hyppyyttää seuraavalle luukulle? Kuka auttaa apteekki ja ruokakauppa-asioissa ja tsekkaa dosetit että ne on varmasti oikein?
Tuntuu oikeasti aika pelottavalta ajatukselta koko ikääntyminen.
Kommentit (387)
Kenenkään ei kannata enää nykyajan lasten apuun luottaa. Eivät pysty edes itseään hoitamaan vaan todennäköisesti se 80 pappa tai mummeli edelleen hoitaa 60 lapsensa asioita vielä kuolemaansa asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on hauska kun porukka kuvittelee että he voi elämäntavoilla välttää dementia yms. Totuus on että ei voi. Lisäksi kukaan ei voi päättää sitä mitä tapahtuu tai kuinka kauan haluaa elää jos dementoituu tai tulee raihnaiseksi. Se kuinka kauan kukin täällä on ja miten täältä lähtee ei ole omissa käsissä ellei itse lopeta elämäänsä. Hauskaa on myös se että kuvitellaan että jos nyt nelikymppisenä päätän etten halua elää dementikkona ja raihnaisena niin olen sitten samaa mieltä kun olen vanha. Yleensä vanhukset eivät itse "huomaa" omaa tilannettaan koska se huononee vähitellen ja jos huomaavatkin niin haluavat kiistää sen loppuun asti. Mutta tottakai juuri sinä olet poikkeus.
Kun sitä tutkimustietoa on tiedätkö hirmuisesti, miten elämäntavoilla nimenomaan VOI välittää huomattavan osan vanhuuden vaivoista. Jotkut muistisairaudet, esim. Lewyn kappale, ovat niitä paskan tuurin juttuja (kuten esim. aggressiivinen haimasyöpä tai joku ALS), mutta hyvin iso osa nykyihmisten vaivoista on vain ja ainoastaan elintasosairauksia. Seurausta insuliiniresistenssistä ja sen sellaisesta.
Kukaan ei tietenkään voi tietää, miten asiat kokee 20 tai 30 vuoden päästä, joten joudumme vastaamaan sen tämänhetkinen parhaan ymmärryksen mukaan. Mutta ymmärtänet myös, että osa meistä on jo tässä keski-iässä niin sen raihnauden ja sairauden tuttuja, että ei todellakaan tahdo sitä lajia yhtään enempää itselleen. Osa meistä on tiedätkö katsonut sitä omaa kuolemaa silmästä silmään jo moneen kertaan ja se alkaa olla tutumpi ja tervetulleempi kuin elämä.
Eli kyse ei ole niinkään kronologisesta iästä, vaan elämänkokemuksesta -ja siitä, mitä on oppinut. Moni ihminen kokee paljon eikä opi yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eutanasia tulee olemaan laillista ja tekoäly + robottiteknologia tulee kehittymään huomattavasti joten ei huolta.
Näin. Minä ainakin tahdon sellaisen Terminator- hoivarobotin, joka vie minut aina pesulle ja kokkaa, ja R2D2:n juttelemaan mukavia.
Nro 169: "En usko että se palveluohjaaja tai palvelujakoordinoiva henkilö tulevaisuudessakaan hoitaa vanhuksen raha-asioita. Jotkut yksityiset kotihoitoa palveluntarjoajat se voi ehkä asiakkaan tilauksesta tehdä. Meillä on edunvalvojat jotka hoitaa esim. niitä raha-asioita kun vanhus ei niihin kykene itse. Ei niiden hoitamiseen enää mitään ammattiomaisjärjestelmää tarvita. Mitä tulee lääkäripalveluihin niin kyllähän niitä jo nyt tilaa esim. kotihoito tai tarvittaessa he ovat yhteydessä esim. niihin henkilöihin jotka palvelua koordinoi."
No mä ajattelen nk laatikon ulkopuolelta. Ja nimenomaan niin, että meillä olisi tulevaisuudessa yksityiseltä mahdollista hankkia sellaista palvelua (eli sen "ammattiomaisen" palveluita), joka koordinoi sen vanhuksen kaikkien asioiden hoitoa. Jos vanhus haluaa vaikkapa kampaajalle tai teatteriin, niin on se yksi ja sama taho, joka järjestää sekä kampaamoajan/teatteriliput että kuljetukset ja saattajat sinne. Eli ei olekaan enää niin, että yksi viranomainen hoitaa yhtä asiaa, toinen toista, kolmas kolmatta ja neljättä ei hoida kukaan, koska sen ei katsota olevan välttämätöntä. Toki moniammatillista yhteistyötä tullaan tarvitsemaan edelleen. Ymmärrän kyllä hyvin, että julkisella sote-puolella ajatellaan pääasiassa asioita, jotka ovat vanhuksen hengissä pysymisen kannalta tärkeitä. Mutta mä ajattelen myös asioita, jotka tekisivät sen vanhuksen elämästä mielekästä ja nautinnollistakin. Siksi käytin termiä "ammattiomainen".
Vierailija kirjoitti:
Miten niin hoitaa? Se on semmoinen asia, että te nuoret olette töissä kasikymppisiksi, jos ei lastenteko ala maistua. Ei teitä kukaan hoida, vaan te teette töitä vielä vanhuksina.
Muistisairas 80 vuotias hoitaa muistisairasta 90 vuotiasta? Ei taida kovin laadukasta hoitoa olla. Ja miksi käydä töissä jos pärjää ilman työtäkin tai yhteiskunnalla ei jokatapauksessa ole niitä palveluita tarjota. Ei eläkkeelle jääminen ole ikä kysymys kysymys on pikemminkin siitä onko varaa jäädä töistä pois. Osalla tulee olemaan useinkin juuri niillä joilla on niitä töitä kokoajan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 169: "En usko että se palveluohjaaja tai palvelujakoordinoiva henkilö tulevaisuudessakaan hoitaa vanhuksen raha-asioita. Jotkut yksityiset kotihoitoa palveluntarjoajat se voi ehkä asiakkaan tilauksesta tehdä. Meillä on edunvalvojat jotka hoitaa esim. niitä raha-asioita kun vanhus ei niihin kykene itse. Ei niiden hoitamiseen enää mitään ammattiomaisjärjestelmää tarvita. Mitä tulee lääkäripalveluihin niin kyllähän niitä jo nyt tilaa esim. kotihoito tai tarvittaessa he ovat yhteydessä esim. niihin henkilöihin jotka palvelua koordinoi."
No mä ajattelen nk laatikon ulkopuolelta. Ja nimenomaan niin, että meillä olisi tulevaisuudessa yksityiseltä mahdollista hankkia sellaista palvelua (eli sen "ammattiomaisen" palveluita), joka koordinoi sen vanhuksen kaikkien asioiden hoitoa. Jos vanhus haluaa vaikkapa kampaajalle tai teatteriin, niin on se yksi ja sama taho, joka järjestää sekä kampaamoajan/teatteriliput että kuljet
Ja lisään tähän vielä, että en tarkoita, että "ammattiomainen" olisi yksi ja sama henkilö vaan se olisi yksi ja sama taho, joka hoitaa kaiken vanhuksen tarvitseman ja haluaman (toki niissä pouitteissa kuin se haluaminen on realistista).
Vierailija kirjoitti:
Hyvä keskustelunaihe mutta typerä tarina. Kukaan ei missään sairaalan aulassa rustaa aloituksia vauvapalstalle. Miksi ei voi tehdä ihan aitoja aloituksia ilman keksittyjä tarinoita?
No mä olen kyllä rustannut. Kännykässä on se hyvä puoli, että kun istut jossain sairaalan aulassa pyörittelemässä peukaloitasi ja odottelet, että jotain tapahtuu, niin voi vaikka kirjoitella palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.
Entä kun ne kaverit on yhtä kehnokuntoisia, korttinsa menettäneitä tai kuolleita? Kyselepä 90-vuotiaalta missä kaverit ovat.
Voi hyvä luoja. Ihmisellä voi olla 90-vuotiaana myös muun ikäisiä kavereita. Mikä ihme oletus se on, että kaikki elämäsi kaverit ovat syntyneet samana vuonna?
Sepä ei varsinaisesti paljoa auta, että 90-vuotiaalla on 87-vuotias kaveri. Ikäeroa pitäisi olla kymmeniä vuosia, jotta edes todennäköisesti hänestä olisi avuksi.
Oma äitini on 82, ja hänellä oli kaksi hyvää ystävää, nuorempia, mutta niinpä vain ne ystävät ovat jo poistuYliet keskuudestamme. Ainoat ihmissuhteet ole
Kronologinen ikä on merkityksetön.
Itseltä kuoli juuri vähän aikaa sitten yksi koirapuistoystävä. Yli 90 v mies, poltti tupakkia ja kävi itsekseen kalassa. Hoiti 5 vuotta nuorempaa vaimoaan, joka ei edes sängystä ylös päässyt. Mies oli joku verisairaus, kävi kerran kuussa veritankkauksessa ja kerran se mursi kaatuessa lonkkansa, jolle ei tehty mitään. Näin sen parin viikon tauon jälkeen rollaattorin kanssa ja kysyin missä se on ollut ja vastaus oli, että lonkka murtui, ja "Ei tässä perkele auta kun yrittää kun ei sille tehty mitään". Muutama viikko meni ja käveli taas ilman rollaa.
No, vaimonsa sitten kuoli ja alle puoli vuotta meni niin mies seurasi perässä.
Ihmiset jaksaa aivan käsittämättömiä niin kauan, kun niillä on joku, josta pitää huolta. Sitten kun se huolehdittava menehtyy, tulee lähtö nopeasti, olen tämän monta kertaa nähnyt.
Mielenkiintoista on se, että koirasta huolehtiminen ei riittänyt tuolle miehelle, kun vaimo lähti niin ei se enää jaksanut. Koira pääsi sitten maalle tuttujen luo eläkepäiviä viettämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kannattaisi miettiä kun tekee päätöksen jäädä lapsettomaksi. Vastaus kysymykseesi onkin että ei kukaan. Jos ei itse pysty pitämään puoliaan tai pärjäämään, niin sitten on asiat huonosti. Kannattaa säästää paljon rahaa vanhuuden varalle niin pystyy ostamaan edes joitain palveluita kun auttajia ei ole.
Ette kai te oikeasti ole tehneet lapsia pitämään teistä huolta vanhempina??? Aivan hirveä motivaatio lapsien teolle, toivottavasti karma is a bitch.
Niinpä. Olen 38 ja raskaana. Lapsia ei ole ennestään. Jos lapsi syntyy terveenä ja elää normaalin elämän niin hänen ollessaan 40 olen jo täysi vanhus jos enää elossakaan. Suunnitelmani on lähteä ns. saappaat jalassa eli jatkan toimintakykyisenä niin kauan kuin pystyn ja elämä on mielekästä.
Sitten kun se ei enää ole niin otan jonkin eutanasiapillerin tms. Sitä ennen voisin jollain kivalla reissulla käydä. Missään sängyn pohjalla en halua mädäntyä ja hoitotahtoon saa kirjata, että jos olen liian heikkona niin ei saa enää elvyttääkään.
Esim. ruotsalaisessa kauhuelokuvassa Midsommar vanhukset "lähtivät" aika brutaalisti, mutta se oli pitkän ja mukavan elämän jälkeen omasta tahdosta. Jenkki- ja brittinuoret kauhustelivat miten epäeettistä se kultin touhu oli, mutta onhan toi tuhat kertaa parempi kuin mädäntyä jossain sängyssä paskavaipoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata huolestua. Minä olen 79, asun yksin koirani kanssa. Teen ruokani, siivoan, kun jaksan ja käyn kaupassa, apteekissa ym. Aikuisia lapsiani olen vaivannut hyvin vähän. Syöpähoitoihin menin Kela-taksilla, muuten olen lääkärireissutkin ajanut itse. Luovut vaan pennosistasi ja ajelet taksilla, ellet itse pysty ja tilaat kotiin ruokaa, siivouspalveluja ym.
Entä jos muisti alkaa prakaamaan? Ei pysty soittelemaan takseja ja ruokapalveluja, ketä se sitten kiinnostaa?
Tekee kaupan kanssa sopimuksen, että tuo tietyt ruoat joka viikko kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää huolta kunnostaan.
Hyvä fyysinen kunto ei estä muistisairauksia, eikä edes hyvä koulutus ja työ. Nähty suvusta.
Ei estä, mutta pienentää riskiä. Anekdootit suvusta ei kumoa tutkimustietoa. Sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 169: "En usko että se palveluohjaaja tai palvelujakoordinoiva henkilö tulevaisuudessakaan hoitaa vanhuksen raha-asioita. Jotkut yksityiset kotihoitoa palveluntarjoajat se voi ehkä asiakkaan tilauksesta tehdä. Meillä on edunvalvojat jotka hoitaa esim. niitä raha-asioita kun vanhus ei niihin kykene itse. Ei niiden hoitamiseen enää mitään ammattiomaisjärjestelmää tarvita. Mitä tulee lääkäripalveluihin niin kyllähän niitä jo nyt tilaa esim. kotihoito tai tarvittaessa he ovat yhteydessä esim. niihin henkilöihin jotka palvelua koordinoi."
No mä ajattelen nk laatikon ulkopuolelta. Ja nimenomaan niin, että meillä olisi tulevaisuudessa yksityiseltä mahdollista hankkia sellaista palvelua (eli sen "ammattiomaisen" palveluita), joka koordinoi sen vanhuksen kaikkien asioiden hoitoa. Jos vanhus haluaa vaikkapa kampaajalle tai teatteriin, niin on se yksi ja sama taho, joka järjestää sekä kampaamoajan/teatteriliput että kuljet
Ei ne yksityiset palveluntarjoajat (niitä toki saa jo nyt rahalla) ole mitään omaisia. Jos palvelut on pelkästään yksityisiä niin ehkä sitten ne koordinoijatkin on yksityisiä mutta jos ja kun tarvitaan niin sote kuin vapaa -ajan kulttuuripalveluita niin todennäköisesti ne joutuu tilamaan ja sopimaan tulevaisuudessakin eri tahojen kanssa. Ihan samalla tavalla se toki menee usein omaistenkin kanssa joku hoitaa lääkärissä käynnit toinen raha-asiat ja vaikkapa ystävät sitten kuskaa ja houkuttelee niihin kulttuuripalveluihin. Hiustenlekkuutta toki voi järjestää se kotihoitokin tilaamalla palvelun asiakkaan puolesta kampaajalta joka tuo palvelut kotiin tai esim. palvelutaloon. Ja osaltaan toki esim. seniorikodit niitä kulttuuripalveluita koordinoi ja tuo niitä sinne palvelutaloon/seniorikotiin tai miten niitä halutaan nimittää.
Nro 179: "Vastuu omiin käsiin pitäisi ottaa tuossa lääkitysasiassakin. Yksi vanhusten suurimpia ongelmia on ylilääkitseminen. Moni syö jopa vuosikymmeniä lääkkeitä miettimättä koskaan itse, voisiko tämä jalkojen kramppailu joka estää nukkumasta johtua tästä verenpainelääkkeestä. Tai että pitäisiköhän lääkityksiä tarkistaa, kun vanhuksen maksa ei enää ole yhtä tehokas kuin nuoren ihmisen. Tai että mahtaakohan näillä olla kovinkin paljon yhtenäisvaikutuksia.
Ja viime kädessä: jos tämä lääke EI lisää elämänlaatuani tässä hetkessä, vaan pelkästään pienentää tilastollisesti jotain riskiä, mutta sivuvaikutukset kyllä heikentää elämänlaatua, kannattaako todella syödä sitä?
"Tilastollisesti merkittävät" hyöty lääkkeestä nimittäin saattaa olla silti naurettavan pieni. Äärimmäisenä esimerkkinä SSRI ja SNRI -lääkkeet, joita masennukseen pitää syödä seitsemän hengen, että yksi saa "avun" -ja apu tarkoittaa jonkinasteista masennuksen lievenemistä, ei varsinaista paranemista. "
Juuri tuosta syystä mä kannatan omalääkärijärjestelmää. Nykyisin joka vaivasta pitää varata eri aika terveyskeskukseen ja jos huonosti käy, sun jokaista vaivaasi hoitaa eri lääkäri. Yksityisellä vielä pahempi, kun erikoislääkärivalikoima on lähes rajaton. Joskus vuosia sitten ihmettelin mun äidin valtavaa lääkemäärää ja kun aloin tutkia niitä lääkkeitä ja kysellä, mihin mikäkin lääke on, niin selvisi, että aika moni lääke oli määrätty toisen lääkkeen sivuvaikutuksiin. Eri lääkäri, jolla ei ollut hajuakaan, että äidille oli juuri hiljattain määrätty lääke, jonka tyypillinen sivuvaikutus on juuri se, mihin toinen lääke oli määrätty. Varasin äidille ajan lääkäriin ja ihan vain sitä varten, että tarkistetaan lääkitysten tarpoeellisuus ja päällekkäisyys. Ja hups, lääkkeiden määrä tipahti kolmeen. Äiti jopa alkoi voida paljon paremmin (siis silloin hänellä ei vielä ollut muistisairautta), kun ne "turhat" lääkkeet jätettiin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Robotit ja ulkomaalaiset hoitajat.
Lääkäritkin tavataan videopuhelulla, ei tarvi taksilla juuri ajella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin hoitaa? Se on semmoinen asia, että te nuoret olette töissä kasikymppisiksi, jos ei lastenteko ala maistua. Ei teitä kukaan hoida, vaan te teette töitä vielä vanhuksina.
Muistisairas 80 vuotias hoitaa muistisairasta 90 vuotiasta? Ei taida kovin laadukasta hoitoa olla. Ja miksi käydä töissä jos pärjää ilman työtäkin tai yhteiskunnalla ei jokatapauksessa ole niitä palveluita tarjota. Ei eläkkeelle jääminen ole ikä kysymys kysymys on pikemminkin siitä onko varaa jäädä töistä pois. Osalla tulee olemaan useinkin juuri niillä joilla on niitä töitä kokoajan ollut.
Aika harvalla on sen verran omaisuutta, että pystyy jäämään ennen eläkeikää pois työelämästä. Ja kyllä, sinä hoidat kasikymppisenä ysikymppistä, jos ei lastenteko ala maistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.
Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi
Kuulostat ihan äidiltäni. Näen sitä nykyään aika harvoin, koska en jaksa tuota sentimentaalista paskaa.
Tuollainen äiti on oikeasti ihan hirveä taakka ihmiselle. On kamalaa, kun tulee nähdyksi ensisijaisesti "Minun lapsenani", ei omana itsenään. Pelkkää itsekeskeisyyttä tuo on, minäminäminä ja minun kohtuni hedelmä.
On jotenkin kammottavaa, että joku "rakastaa" siksi, että olen Hänen Lapsensa, ei siksi, kuka olen ihmisenä. Tavallaan se rakkaus ei edes kohdistu minuun (koska äiti ei tiedä kuka olen, paitsi Hänen Lapsensa), vaan täysin kuvitteelliseen olentoon.
Tuollaiset sentimentaaliset eukot eivät koskaan oikeasti tunne ihmisiä ympärillään, kun vellovat vaan omissa pikku emootioissaan sen sijaan, että oikeasti näkisivät muut.
Olen sitä mieltä, että mahdolliset pari yksinäistä vuotta elämän ehtoolla ovat aika pieni hinta siitä, että ei ole tarvinnut tulla päästään pehmenneeksi sentimentaaliseksi ämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.
Entäs kun ne kaverit on jo kuolleita tai itse huonossa kunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä oletus sekään on että lapset hoitavat vanhempansa? Mä tein lapsia ihan muista syistä kuin saadakseni vanhana kyytejä lääkäriin. Oletan että lapseni toteuttavat haaveitansa ja muuttavat vaikka ulkomaille eivätkä jää mistään velvollisuudesta roikkumaan.
Aina tuo sama jankkaus "lapset muuttavat ulkomaille".
Täytyy itse pysyä järjissään , sillähän siitä selviää. Niin kauan kuin lanttu leikkaa, pidetään omista oikeuksista kiinni . Ja sitten kun ei enää leikkaa- onko sillä mitään väliä?
tärkeintä on ettei ala syömään mitään lääkkeitä mitä tuputetaan mitkä saa mielen puuroutumaan, niin pysyy skarppina.
Miten niin hoitaa? Se on semmoinen asia, että te nuoret olette töissä kasikymppisiksi, jos ei lastenteko ala maistua. Ei teitä kukaan hoida, vaan te teette töitä vielä vanhuksina.