Lue keskustelun säännöt.
Kuka hoitaa meidät keski-ikäiset lapsettomat sitten kun me ollaan vanhuksia?
09.09.2024 |
Tässä odottelen omaa vanhempaani taas kerran sairaalan aulassa ja mietin, että kuka se minut kuskaa ja auttaa lääkärille kun itsellä on ikää ja vaivoja niin, ettei ihan omatoiminen kulkeminen enää onnistu? Kuka on se joka vaatii mun puolesta, että hoitoon on päästävä eikä enää voi hyppyyttää seuraavalle luukulle? Kuka auttaa apteekki ja ruokakauppa-asioissa ja tsekkaa dosetit että ne on varmasti oikein?
Tuntuu oikeasti aika pelottavalta ajatukselta koko ikääntyminen.
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin hoitaa? Se on semmoinen asia, että te nuoret olette töissä kasikymppisiksi, jos ei lastenteko ala maistua. Ei teitä kukaan hoida, vaan te teette töitä vielä vanhuksina.
Muistisairas 80 vuotias hoitaa muistisairasta 90 vuotiasta? Ei taida kovin laadukasta hoitoa olla. Ja miksi käydä töissä jos pärjää ilman työtäkin tai yhteiskunnalla ei jokatapauksessa ole niitä palveluita tarjota. Ei eläkkeelle jääminen ole ikä kysymys kysymys on pikemminkin siitä onko varaa jäädä töistä pois. Osalla tulee olemaan useinkin juuri niillä joilla on niitä töitä kokoajan ollut.
Alle 90 vuotiailla mutta yli 80 vuotiailla muistisairaus on VAIN 22%:llä, ei kaikilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lapseton. Miehellä kaksi aikuista poikaa. Voin kertoa että kumpikaan heistä ei tule koskaan auttamaan isäänsä tai äitiään missään. Molemmilla omat ongelmat ja hankalat elämäntilanteet. Multa kyllä toinen kysyi että tiedänkö onko isä tehnyt testamentin ja millaisen. Se kiinnosti. Sanoin että en tiedä mitään, vaikka olen tuon paperin nähnyt.
olen sairaanhoitaja ja tapaan säännöllisesti iäkkäämpiä potilaita joilla on lapsia. Monikaan ei saa lapsiltaan mitään apua vaikka samassa kaupungissa asuisi. Ei ne lapset sitä apua takaa.
Meidät hoitaa kadun kulmiin pystytetyt eutonointikopit. Viimeinen trippi niille, joilla on varaa poistua näyttämöltä humaanisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin hoitaa? Se on semmoinen asia, että te nuoret olette töissä kasikymppisiksi, jos ei lastenteko ala maistua. Ei teitä kukaan hoida, vaan te teette töitä vielä vanhuksina.
Muistisairas 80 vuotias hoitaa muistisairasta 90 vuotiasta? Ei taida kovin laadukasta hoitoa olla. Ja miksi käydä töissä jos pärjää ilman työtäkin tai yhteiskunnalla ei jokatapauksessa ole niitä palveluita tarjota. Ei eläkkeelle jääminen ole ikä kysymys kysymys on pikemminkin siitä onko varaa jäädä töistä pois. Osalla tulee olemaan useinkin juuri niillä joilla on niitä töitä kokoajan ollut.
Alle 90 vuotiailla mutta yli 80 vuotiailla muistisairaus on VAIN 22%:llä, ei kaikilla
75-vuotiaista puolella on kognitiivinen alenema. Tyypillinen kahdeksankymppinen pukkii rollaattorin kanssa lähimarketissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinostaisi tietää, minkä ikäisiä ketjussa on nämä, joiden mielestä varmasti omien lastensa työnantajat tulee hyväksymään työajan käyttämisen vanhusten asioiden hoitamiseen tai vanhusten kuskaamisen lääkäriin tms paikkoihin. Kesken palaverin voi vastata puhelimeen, kun terveyskeskuksesta soitetaan takaisin. Tai voi ilmoittaa työnantajalle, että tulenkin torstaina vasta klo 10 töihin, koska vien äidin laboratorioon verikokeisiin. Tai että bussikuskipoika tai sairaanhoitajatytär voi keskeyttää omat työnsä heti ja rientää äitään tai isäänsä auttamaan. Vai kuvitellaanko, että vanhus tarvitsee lastensa apua vain heidän vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.
Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koi
Kyllä ne päät pehmenee lapsettomillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kannattaisi miettiä kun tekee päätöksen jäädä lapsettomaksi. Vastaus kysymykseesi onkin että ei kukaan. Jos ei itse pysty pitämään puoliaan tai pärjäämään, niin sitten on asiat huonosti. Kannattaa säästää paljon rahaa vanhuuden varalle niin pystyy ostamaan edes joitain palveluita kun auttajia ei ole.
Totta, mutta kaikki ei kykene saamaan lapsia.
Ja lapsetkin voi kuolla ennen omia vanhempiaan ja puoliso ja kaverit voi jättää ja hylätä kun selviää, että oletkin sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kannattaisi miettiä kun tekee päätöksen jäädä lapsettomaksi. Vastaus kysymykseesi onkin että ei kukaan. Jos ei itse pysty pitämään puoliaan tai pärjäämään, niin sitten on asiat huonosti. Kannattaa säästää paljon rahaa vanhuuden varalle niin pystyy ostamaan edes joitain palveluita kun auttajia ei ole.
Ette kai te oikeasti ole tehneet lapsia pitämään teistä huolta vanhempina??? Aivan hirveä motivaatio lapsien teolle, toivottavasti karma is a bitch.
Ei elämästä mistään ole varmuutta, asiat voivat mennä monella tapaa pieleen. Mutta ei se nyt aivan ihmeellinen oletus ole, että perheestä oli toisilleen turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ajattelen että hoidan itseni pois enkä jää hoidettavaksi. Oon kuvitellu että muutkin vanhenevat ajattelevat samoin.
Mina Fatima ja serkkuni Mahmud kylla teista huolehditaan. Olla vaa rahallisen mielen. 👺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minnekkään " hoitolaitokseen" ei todellakaan kannata ajautua. Mieluummin reippaana rekan alle. 🚍
Aiemmin ketjussa oli kommentti, jossa puhuttiin siitä, että ihmiset, jotka tuntevat vanhuksen ajalta, jolloin tämä oli toimintakykyinen ja elämässä täysillä mukana, jaksavat vanhusta kun tulee muistiongelmaa, avuntarvetta ja sairauksia. Eli siis omat lapset ja lapsenlapset.
Jaksavat kyllä, jos vanhus on toimintakykyisenä ollut hyvä vanhempi, asiansa suht fiksusti hoitanut ja edes säällisen empatiakyvyn omaava ihminen.
Omat vanhempani ovat maailmaan tehneet neljä lasta ja avut vanhuudessa ja kunnon heikentyessä taitavat olla vähissä.
En jaksa enää hoidettuani ja kannateltuani vanhempiani jo omassa lapsuudessani.
Olen nyt nelikymppinen. Lapsuuden ja nuoruuden kannattelin todennäköisesti autismin kirjolla olevia vanhempiani. Töissä kävivät, mutta vanhemmuuteen eivät oikeasti olisi kyenneet. Omat lapseni ovat nyt aikuistuvia nuoria, joita olen hoitanut, tukenut, tsempannut, lellinytkin kuten nyt ikuiseksi suorittajaksi kouliintunut kovan lapsuuden kokenut ihminen vain voi. Ammatiltani olen sairaanhoitaja. Pidän kyllä työstäni erikoissairaanhoidossa, jossa korostuu muukin kuin hoiva. Silti mietin joskus, että en jaksa hoitaa ja kannatella enää yhtäkään tarvitsevaa olentoa.
Siksi olen päättänyt, että vanhempani saavat nyt sellaisen vanhuuden kuin saavat. Se ei ole enää minun asiani, eikä taakkani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meitä välttämättä kukaan hoida, paitsi jos on rahaa. Pitäisikin kehittää jotain vaihtoehtoja. Siinä on fiksuille töitä.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ketjussa oli kommentti, jossa puhuttiin siitä, että ihmiset, jotka tuntevat vanhuksen ajalta, jolloin tämä oli toimintakykyinen ja elämässä täysillä mukana, jaksavat vanhusta kun tulee muistiongelmaa, avuntarvetta ja sairauksia. Eli siis omat lapset ja lapsenlapset.
Jaksavat kyllä, jos vanhus on toimintakykyisenä ollut hyvä vanhempi, asiansa suht fiksusti hoitanut ja edes säällisen empatiakyvyn omaava ihminen.
Omat vanhempani ovat maailmaan tehneet neljä lasta ja avut vanhuudessa ja kunnon heikentyessä taitavat olla vähissä.
En jaksa enää hoidettuani ja kannateltuani vanhempiani jo omassa lapsuudessani.
Olen nyt nelikymppinen. Lapsuuden ja nuoruuden kannattelin todennäköisesti autismin kirjolla olevia vanhempiani. Töissä kävivät, mutta vanhemmuuteen eivät oikeasti olisi kyenneet. Omat lapseni ovat nyt aikuistuvia nuoria, joita olen hoitanut, tukenut, tsempannut, lellinytkin kuten nyt i
Jaksaako tuleva sukupolvi tai sukupolvi joka meidät pitäisi hoitaa tulevaisuudessa olivat he kuinka läheisiä tahansa. Haluavatko he tarjota niitä palveluita joita nyt on tarjolla. Mitkä palvelut heidän mielestään on välttämättömiä. Todennäköisempää on että kehitetään edelleen digitaalisia palveluja ne on tutumpia tuolle sukupolvelle kuin se että vanhus viedään suihkuun tai että vanhukselle tilamaan lääkäriaika jossa vanhus voisi tavata lääkärin kasvotusten.
Miksi pitäisi kenenkään hoitaa? Itsekkäästi jätitte lapset tekemättä ja saatte kärsiä sen valinnan seuraukset. Nykyaikana ei oikein tunnuta käsittävän sitä, että iän myötä ne muut omaiset ja kaverit tippuvat pois ja vain lapset jäävät ja nekin vain jos niitä on kohdellut hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kiinostaisi tietää, minkä ikäisiä ketjussa on nämä, joiden mielestä varmasti omien lastensa työnantajat tulee hyväksymään työajan käyttämisen vanhusten asioiden hoitamiseen tai vanhusten kuskaamisen lääkäriin tms paikkoihin. Kesken palaverin voi vastata puhelimeen, kun terveyskeskuksesta soitetaan takaisin. Tai voi ilmoittaa työnantajalle, että tulenkin torstaina vasta klo 10 töihin, koska vien äidin laboratorioon verikokeisiin. Tai että bussikuskipoika tai sairaanhoitajatytär voi keskeyttää omat työnsä heti ja rientää äitään tai isäänsä auttamaan. Vai kuvitellaanko, että vanhus tarvitsee lastensa apua vain heidän vapaa-ajalla.
No tämä. Äitini on 82, olen ainoa lapsi. Toki autan äitiäni mutta en voi olla töistä pois auttamisen vuoksi. Omaishoitjaksi ei olisi varaa ryhtyä, on asuntolainaa ja laskut pitää maksaa. Omaishoidon tuki on aika pieni. Jos äiti menee niin huonoksi että mun ja kotihoidon apu ei riitä niin sitten hoitokotiin.
Kyllä mun lähipiirissä on yksi nainen joka on äitinsä omaishoitja. Äiti tarvitsee ympärivuorokautista apua, iäkäs ihminen on. Tämä omaishoitajanainen erosi ja päättikin muuttaa äitinsä luo ja huolehtia hänestä. Äidillä iso asunto eli kyllä sinne kaksi mahtuu. Vaikka omaishoidon tuki on pieni niin myös menot pienenivät.
Nro 236: "Jaksaako tuleva sukupolvi tai sukupolvi joka meidät pitäisi hoitaa tulevaisuudessa olivat he kuinka läheisiä tahansa. Haluavatko he tarjota niitä palveluita joita nyt on tarjolla. Mitkä palvelut heidän mielestään on välttämättömiä. Todennäköisempää on että kehitetään edelleen digitaalisia palveluja ne on tutumpia tuolle sukupolvelle kuin se että vanhus viedään suihkuun tai että vanhukselle tilamaan lääkäriaika jossa vanhus voisi tavata lääkärin kasvotusten."
Mä näen aisan pitkälti samalla tavalla kuin sinäkin. Meillä on tulossa erilaisen avun ja palvelun tarpeeseen ihmisiä, joille tekniikka ei ole mikään outo juttu. Toki, jos se muistisairaus iskee, pikkuhiljaa katoaa kyky käyttää edes kahvinkeitintä. Mutta jos puhutaan siitä ikäluokasta, joka ei ole joko koskaan tai ainakin vain hamassa nuoruudessaan käynyt maksamassa laskunsa pankin tiskillä, niin heille digitaaliset palvelut ei ole mikään mörkö. Sä varmaan tarkoitit kommentissasi enemmän niitä omaisia, mutta mä taas tarkoitan myös niitä tulevaisuuden vanhuksia, joille digivastaanotto on aiemminkin olleet ihan normaali tapa hoitaa lääkäriasioita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kenenkään hoitaa? Itsekkäästi jätitte lapset tekemättä ja saatte kärsiä sen valinnan seuraukset. Nykyaikana ei oikein tunnuta käsittävän sitä, että iän myötä ne muut omaiset ja kaverit tippuvat pois ja vain lapset jäävät ja nekin vain jos niitä on kohdellut hyvin.
Eivät lapset välttämättä vanhempiaan hoida, vaikka heitä olisikin hyvin kohdellut. Kaikkea voi tapahtua, ja joka tapauksessa heidänkiin mahdollisuutensa ovat rajalliset. Lapset voivat jäädä tekemättä monesta syystä. Jos sinä olet tehnyt omasi vanhuuden turvaksi, niin itsekästä on sekin.
Jo noin 10 vuotta sitten mietin, että miksei kauppakeskuksilla voisi olla sellaista palvelua, jossa voisin kauppakeskuksen erri kaupoista tilata tavaraa. Cittarista päivittäistavarat, apteekista lääkkeet, Clas Ohlsonilta varavoimalaitteen, kukkakaupasta kimpun ruusuja. pizzeriasta pizzan ja sitten kaikki tulisi sillä kauppakesuksen yhdellä kuljetuksella. Eli yksi portaali, jossa voisin tehdä kaikki ostokseni kerralla. No nykyisin Iso Omenan kauppakeskuksesta saa jo samalla toimituksella niin Cittarin ostokset kuin Espoon Apteekin ostoksetkin. Ei vielä muita, mutta mä kyllä uskon, että tulevaisuudessa tulee saamaan muitakin mukaan kuin vain Cittarin ja sen apteekin. Tässä mun yhden tahon palveluiden takana on samantyyppinen ideologia. On yksi paikka, josta voit tilata kaikenlaista. Eikä niin, että tilaat jokaisen tarvitsemasia asian erikseen eri paikoista. Tuskin tällaista "ammattiomainen" palvelua tulee mun elinaikanai, koska täytän jo 63 vuotta. Korkeintaan ihan viimeisinä elinvuosinani sellainen olisi mahdollista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että julkista sektoria ajetaan koko ajan alas ja yksityistä kehitetään. Samaan aikaan vanhusten määrä vain kasvaa. Kuten aiemmin jo kirjoitin, kyllä pörriäisille ja muille vanhusten rahat kelpaavat. Jos tätä mun ajatusmalliani kehitettäisiin, sillä voisi pörriäiset sun muut tienata ihan kivasti. Helpottaisi niiin sen vanhuksen kuin myös vanhuksen omaisten - jos niitä siis on - elämää.
Senkin nyt lisään tähän vielä, että aika moni tuntuu kuvittelevan, että nykyisin omaiset ovivat käyttää työaikaansa soitellakseen sinne sun tänne järjestääksen vanhalle omaiselle palveluita. Kun ne soitot pitää tehdä virka-aikaan. Ei palveluohjaajakaan vastaa puhelimeensa enää klo 16 jälkeen eli sitten, kun sen omaisen työpäivä päättyy. Tämä hallitus vielä päätti heikentää irtisanomissuojaa, joten jokainen työssäkäyvä joutuu entistä enemmän miettimään, kannattaako työajalla hoitaa omaisensa asioita vai ei.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/