Kuka hoitaa meidät keski-ikäiset lapsettomat sitten kun me ollaan vanhuksia?
Tässä odottelen omaa vanhempaani taas kerran sairaalan aulassa ja mietin, että kuka se minut kuskaa ja auttaa lääkärille kun itsellä on ikää ja vaivoja niin, ettei ihan omatoiminen kulkeminen enää onnistu? Kuka on se joka vaatii mun puolesta, että hoitoon on päästävä eikä enää voi hyppyyttää seuraavalle luukulle? Kuka auttaa apteekki ja ruokakauppa-asioissa ja tsekkaa dosetit että ne on varmasti oikein?
Tuntuu oikeasti aika pelottavalta ajatukselta koko ikääntyminen.
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin hoitaa? Se on semmoinen asia, että te nuoret olette töissä kasikymppisiksi, jos ei lastenteko ala maistua. Ei teitä kukaan hoida, vaan te teette töitä vielä vanhuksina.
Muistisairas 80 vuotias hoitaa muistisairasta 90 vuotiasta? Ei taida kovin laadukasta hoitoa olla. Ja miksi käydä töissä jos pärjää ilman työtäkin tai yhteiskunnalla ei jokatapauksessa ole niitä palveluita tarjota. Ei eläkkeelle jääminen ole ikä kysymys kysymys on pikemminkin siitä onko varaa jäädä töistä pois. Osalla tulee olemaan useinkin juuri niillä joilla on niitä töitä kokoajan ollut.
Aika harvalla on sen verran omaisuutta, että pystyy jäämään ennen eläkeikää pois työelämästä. Ja kyllä, sinä hoidat kasikymppisenä ysikymppistä, jos ei lastenteko ala maistua.
Lastenteko maisuu kyllä mutta ei niitä tekemisestä huolimatta enää tälläiselle yli 50 rouvalle enempää siunaannu vaikka 8 tuntia päivässä tekisikin.
Nro 193: "Ei ne yksityiset palveluntarjoajat (niitä toki saa jo nyt rahalla) ole mitään omaisia. Jos palvelut on pelkästään yksityisiä niin ehkä sitten ne koordinoijatkin on yksityisiä mutta jos ja kun tarvitaan niin sote kuin vapaa -ajan kulttuuripalveluita niin todennäköisesti ne joutuu tilamaan ja sopimaan tulevaisuudessakin eri tahojen kanssa. Ihan samalla tavalla se toki menee usein omaistenkin kanssa joku hoitaa lääkärissä käynnit toinen raha-asiat ja vaikkapa ystävät sitten kuskaa ja houkuttelee niihin kulttuuripalveluihin. Hiustenlekkuutta toki voi järjestää se kotihoitokin tilaamalla palvelun asiakkaan puolesta kampaajalta joka tuo palvelut kotiin tai esim. palvelutaloon. Ja osaltaan toki esim. seniorikodit niitä kulttuuripalveluita koordinoi ja tuo niitä sinne palvelutaloon/seniorikotiin tai miten niitä halutaan nimittää."
Sä puhut omaisista ilman lainausmerkkejä ja mä puhun "ammattiomaisista" lainausmerkeillä. Tunnut kovasti vastustavan sitä, että Suomessa jonain päivänä olisi sellainen palvelu, jossa yksi taho koordinoisi niin elintärkeitä asioita kuin sitäkin, että vanhuksen elämä olisi mahdollisimman mukavaa. En ole missään vaiheessa sanonut, että tällainen taho olisi verorahoilla maksettua palvelua. Ei sillä ole väliä, kuka siellä Oy Ammattiomainen Ab:ssä lopulta konreettisesti ne varaukset tekee ja järjestää kuljetukset sun muut. Eli ei ole väliä, onko se työntekijä Jessica, Niko vai kuka työntekijöistä. Ne olisivat kuitenkin kaikki sen saman tahon työntekijöitä. Tuossa kommentissasi sä valjastat taas ne omaiset, ystävät jne tekemään kukin erilaisia asioita, mutta mä taas tässä omassa ajatustavassani pyrin siihen, ettei vanhuksen asioiden hoitamista tarvitsisi hajauttaa vaan olisi yksi taho, joka hoitaa noi kaikki. Mikään ei edelleenkään estäisi omaisia hoitamasta mainitsemallasi tavalla vanhuksen asioita, jos niin haluavat tehdä. Ei tämän Oy Ammattiomainen Ab:n palvelut olisi mitenkään pakollisia vaan tarkoitettu niille, jotka mieluummin keskittävät vanhuksen asioiden hoidon yhdeelle taholle sen sijaan,e ttä voittelevat toisilleen, että sopiiko sulle tai kuka nyt hoitaa tällä kertaa tämän asian. Lisäksi se palvelisi niitä, joilla ei omaisia edes ole tai omaiset eivät syystä tai toisesta voi tai halua hoitaa näitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
niin no, jotkut päätti kolmekymppisenä elää lopun ikäänsä seksipommeina, eivätkä ainakaan aio pilata kroppaansa raskauksilla. kahdenkymmenen vuoden kuluttua yrittävät sopeutua ajatukseen, että eivät pysty kääntämään päitä aina kun astuvat huoneeseen. elämä on.
Tämän myönteisen ja empaattisen elämänasenteen olet varmaan opettanut kohtusi hedelmillekin, vai mitä?
Tiesitkö, että valtaosa lapsettomista on sitä tahattomasti? Eli olisivat kyllä tahtoneet lapsia, mutta ei vaan tärpännyt.
Ja tiesitkö, että valtaosa veloista ei ole sitä kroppansa takia? Minä esimerkiksi olen vapaaehtoisesti lapseton siksi, että minulla on kaksikin perinnöllistä sairautta. Olisin itsekäs paska, jos tekisin lapsia nämä sairaudet tietäen.
Paras ystäväni on autismin kirjolla. Hän on todennut, että kukaan ei varmasti tahtoisi olla hänen lapsensa. Ja vaikka hän onkin HFA, on se arki kuitenkin sen verran raskasta, että olisi sulaa hulluutta sitä vielä lapsella raskautta -ja väärin sitä lasta kohtaan.
Jne.
(Todettakoon vielä, että minun lapselliset ystäväni ovat kyllä järkiään "seksikkäämpiä" kuin minun tautien runtelema tomumajani. En jaksa uskoa, että kukaan oikeasti jättäisi lapset tekemättä kroppansa takia, kun se mitä ilmeisimmin ei siitä vikaannu.)
Hoitakaa toinen toistanne.
Taloyhtiön "palapeli"- ja kaljaillat teille kerhohuoneissa.
Ei teitä kukaan hoida.
Ette ole hoitaneet ketään.
Ootte unohdettuja. Noubadeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä kannattaisi miettiä kun tekee päätöksen jäädä lapsettomaksi. Vastaus kysymykseesi onkin että ei kukaan. Jos ei itse pysty pitämään puoliaan tai pärjäämään, niin sitten on asiat huonosti. Kannattaa säästää paljon rahaa vanhuuden varalle niin pystyy ostamaan edes joitain palveluita kun auttajia ei ole.
Minä teen juuri näin. Ostan sitten paikan jostain luksusmummokodista, jos tarvitsee. Rahaahan mulla säästyy ihan erilailla kuin perheellisillä ystävilläni, kolme velatonta asuntoa näin alle viisikymppisenä jo, ja neljännen ostoa suunnittelen. Nuo kun laittaa myyntiin, niin sillä rällää jo ihan kivasti.
Kukas siellä luksus rummo kodissa hoitelee teikäläisiä? Ulkomaalaiset hoitelee omansa.
Tuskin se mun vastustukdesta on kiinni tuleeko "ammattiomaisia" vai ei. Enkä mä kyllä niitä varsinaisesti vastusta en vain usko että sellaisen palvelun varaan kannattaa kenenkään elämäänsä rakentaaa. Mutta ole hyvä vaan jos sinä siihen uskot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata huolestua. Minä olen 79, asun yksin koirani kanssa. Teen ruokani, siivoan, kun jaksan ja käyn kaupassa, apteekissa ym. Aikuisia lapsiani olen vaivannut hyvin vähän. Syöpähoitoihin menin Kela-taksilla, muuten olen lääkärireissutkin ajanut itse. Luovut vaan pennosistasi ja ajelet taksilla, ellet itse pysty ja tilaat kotiin ruokaa, siivouspalveluja ym.
Entä jos muisti alkaa prakaamaan? Ei pysty soittelemaan takseja ja ruokapalveluja, ketä se sitten kiinnostaa?
Ei ketään. Etkö ole ymmärtänyt.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä keskustelunaihe mutta typerä tarina. Kukaan ei missään sairaalan aulassa rustaa aloituksia vauvapalstalle. Miksi ei voi tehdä ihan aitoja aloituksia ilman keksittyjä tarinoita?
No mä olen kyllä rustannut. Kännykässä on se hyvä puoli, että kun istut jossain sairaalan aulassa pyörittelemässä peukaloitasi ja odottelet, että jotain tapahtuu, niin voi vaikka kirjoitella palstalle.
OT, minulla on aina käsilaukussa paitsi kirja luettavaksi, myös päiväkirja kirjoitettavaksi. Paljon mielekkäämpää odottamista kuin aivoton kännykän plaraaminen. Lisäksi olen ollut huomaavinani, että ihmiset aina hymyilevät kun istun lukemassa tai kirjoittamassa, eli piristän siinä itseni lisäksi muitakin.
Käsilaukku ei kyllä sitten voi olla kovinkaan pienensorttinen.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 179: "Vastuu omiin käsiin pitäisi ottaa tuossa lääkitysasiassakin. Yksi vanhusten suurimpia ongelmia on ylilääkitseminen. Moni syö jopa vuosikymmeniä lääkkeitä miettimättä koskaan itse, voisiko tämä jalkojen kramppailu joka estää nukkumasta johtua tästä verenpainelääkkeestä. Tai että pitäisiköhän lääkityksiä tarkistaa, kun vanhuksen maksa ei enää ole yhtä tehokas kuin nuoren ihmisen. Tai että mahtaakohan näillä olla kovinkin paljon yhtenäisvaikutuksia.
Ja viime kädessä: jos tämä lääke EI lisää elämänlaatuani tässä hetkessä, vaan pelkästään pienentää tilastollisesti jotain riskiä, mutta sivuvaikutukset kyllä heikentää elämänlaatua, kannattaako todella syödä sitä?
"Tilastollisesti merkittävät" hyöty lääkkeestä nimittäin saattaa olla silti naurettavan pieni. Äärimmäisenä esimerkkinä SSRI ja SNRI -lääkkeet, joita masennukseen pitää syödä seitsemän h
Ihmisen velvollisuus on itse lukea se pakkausseloste ja pysyä kartalla siitä, mikä saattaa olla sivuvaikutusta. Sitten, kun ei enää pakkausselosteita ymmärrä tai kykene omaa oloaan havainnoimaan, on varminta lopettaa kaikki lääkkeet (paitsi kivunhoitoon tarkoitetut). Silloin sillä lääkkeiden mahdollisesti tuomalla eliniän pidennyksellä ei ole enää mitään merkitystä, kun laadukasta elämää ei ole enää jäljellä.
Lääkityskysymyksessä pitäisi aina miettiä nimenomaan elämänlaatua, ei tilastollisten riskien pienenemistä, ja ihmisen pitää tehdä se miettiminen itse, ei ajatella että lääkäri on joku Jumala, joka viisaudessaan määrää taikapillerin joka estää kuolemasta.
Pitäisi ymmärtää, että lääkäri ei Määrää lääkkeitä, vaan suosittelee. Lääketehtaiden infon perusteella, useinkaan ne ei ole itse ensinkään lukeneet tutkimuksia ko. lääkkeistä, eivätkä tiedä miten tehoton se "tilastollisesti merkittävä" lääke oikeasti on.
Sitä olisi pitänyt miettiä ehkä silloin kun oli vielä lisääntymisiässä, ap.
Vierailija kirjoitti:
"vapaudu elämästä pilleri" toivottavasti saatavilla jo tuolloin. Jos ei niin vedän huumeilla kunnon överit, ensimmäinen ja viimeinen kokeilu.
Eutanasian varaan minäkin lasken toivoni. Olisi jo aika saada ihmisen itse päättää milloin lähtee täältä, ilman jotain monimutkaisia omia viritelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä keskustelunaihe mutta typerä tarina. Kukaan ei missään sairaalan aulassa rustaa aloituksia vauvapalstalle. Miksi ei voi tehdä ihan aitoja aloituksia ilman keksittyjä tarinoita?
No mä olen kyllä rustannut. Kännykässä on se hyvä puoli, että kun istut jossain sairaalan aulassa pyörittelemässä peukaloitasi ja odottelet, että jotain tapahtuu, niin voi vaikka kirjoitella palstalle.
OT, minulla on aina käsilaukussa paitsi kirja luettavaksi, myös päiväkirja kirjoitettavaksi. Paljon mielekkäämpää odottamista kuin aivoton kännykän plaraaminen. Lisäksi olen ollut huomaavinani, että ihmiset aina hymyilevät kun istun lukemassa tai kirjoittamassa, eli piristän siinä itseni lisäksi muitakin.
Käsilaukku ei kyllä sitten voi olla kovinkaan pienensorttinen.
No mulla taas on pienehkö käsilaukku. Sillä kännykälläkin voi kirjoittaa päiväkirjaa, kuunnella vaikka podcasteja, lukea e-kirjoja tai vaikka viestitellä muille omaisille, että olen nyt sairaalassa hakkemassa vanhusta kotiin. Mutta se käy myös siihen, että voi kirjoitella palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää huolta kunnostaan.
Hyvä fyysinen kunto ei estä muistisairauksia, eikä edes hyvä koulutus ja työ. Nähty suvusta.
🤣🤣
Mä kyllä ajattelen tämän niin, että kannattaa elää niin ettei elä vanhaksi. Sydänkohtaus 50v, niin se siitä.
Nro 210: "Ihmisen velvollisuus on itse lukea se pakkausseloste ja pysyä kartalla siitä, mikä saattaa olla sivuvaikutusta. Sitten, kun ei enää pakkausselosteita ymmärrä tai kykene omaa oloaan havainnoimaan, on varminta lopettaa kaikki lääkkeet (paitsi kivunhoitoon tarkoitetut). Silloin sillä lääkkeiden mahdollisesti tuomalla eliniän pidennyksellä ei ole enää mitään merkitystä, kun laadukasta elämää ei ole enää jäljellä.
Lääkityskysymyksessä pitäisi aina miettiä nimenomaan elämänlaatua, ei tilastollisten riskien pienenemistä, ja ihmisen pitää tehdä se miettiminen itse, ei ajatella että lääkäri on joku Jumala, joka viisaudessaan määrää taikapillerin joka estää kuolemasta.
Pitäisi ymmärtää, että lääkäri ei Määrää lääkkeitä, vaan suosittelee. Lääketehtaiden infon perusteella, useinkaan ne ei ole itse ensinkään lukeneet tutkimuksia ko. lääkkeistä, eivätkä tiedä miten tehoton se "tilastollisesti merkittävä" lääke oikeasti on. "
Samaa mieltä kanssasi. Mutta esimerkiksi mun 1927 syntyneelle äidilleni lääkärit olivat Jumalasta seuraavia, joten äiti oli koko elämänsä tottunut siihen, että lääkärit tietävät lääketieteestä enemmän kuin hän 1940-luvun lopussa kauppakoulun käyneenä tiesi. Ja äidille siis jokainen resepti oli lääkärin määräys eikä suositus.
Uskon myös että eutanasia sallitaan Suomessa pian, viimeistään kun Räsänen lähtee vihreimmille laitumille. Mikäs se parempi säästö kun hävittää (meidät) eläkeiän kynnyksellä tai jo eläkkeellä olevat. Siinä voi Urpo ja Purra hymyillä hyvälle säästökeinolle. Ja eipä mua huvittaisi maata vihanneksena vuosia sängyssä vaan siksi että henki pihisee.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 193: "Ei ne yksityiset palveluntarjoajat (niitä toki saa jo nyt rahalla) ole mitään omaisia. Jos palvelut on pelkästään yksityisiä niin ehkä sitten ne koordinoijatkin on yksityisiä mutta jos ja kun tarvitaan niin sote kuin vapaa -ajan kulttuuripalveluita niin todennäköisesti ne joutuu tilamaan ja sopimaan tulevaisuudessakin eri tahojen kanssa. Ihan samalla tavalla se toki menee usein omaistenkin kanssa joku hoitaa lääkärissä käynnit toinen raha-asiat ja vaikkapa ystävät sitten kuskaa ja houkuttelee niihin kulttuuripalveluihin. Hiustenlekkuutta toki voi järjestää se kotihoitokin tilaamalla palvelun asiakkaan puolesta kampaajalta joka tuo palvelut kotiin tai esim. palvelutaloon. Ja osaltaan toki esim. seniorikodit niitä kulttuuripalveluita koordinoi ja tuo niitä sinne palvelutaloon/seniorikotiin tai miten niitä halutaan nimittää."
Sä puhut omaisista ilman lainausmerkkejä ja mä puhun "ammattiomaisista" lainausmerkeillä. Tunnut kovasti v
Haaveilla voi ja kannataakin aina. Mitkä haaveista sitten on realistisia mitkä ei onkin kokonaan toinen asia.
Saksassa on kova työvoimapula. Kansalaisuuteen on oikeutettu parissa vuodessa, kunhan osoittaa olevansa lainkuuliainen ja tuottava kansalainen. Ei ole nurinkäännettyä väestöpyramidia kuten Suomessa. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Uskon myös että eutanasia sallitaan Suomessa pian, viimeistään kun Räsänen lähtee vihreimmille laitumille. Mikäs se parempi säästö kun hävittää (meidät) eläkeiän kynnyksellä tai jo eläkkeellä olevat. Siinä voi Urpo ja Purra hymyillä hyvälle säästökeinolle. Ja eipä mua huvittaisi maata vihanneksena vuosia sängyssä vaan siksi että henki pihisee.
Hoitotahto kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Ihan jo sen vuoksi, että koithoidossa oleville ei jostain syystä lääkärit - varsinkaan terveyskeskuksissa - tunnu olevan kovinkaan halukkaita tekemään saattohoitopäätöstä. Johtuuko näiden lääkäreiden usein nuoresta iästä ja kokemattomuudesta vai mistä., en osaa sanoa. Kotihoidon hoitaja taas ei voi päättää siitä, annetaanko vanhuksen kuolla kotonaan nestehukkaan vai ei. Kotihoidon työntekijän on pakko soittaa ambulanssi, jos virallista saattohoitopäätöstä ei ole ja vanhuksella selkeästi on nestehukka. Muussa tapauksessa hoitaja tekee hoitovirheen. Potilaan itse tekemä hoitotahto tekee saattohoitopäätöksen tekemisestä lääkärille paljon helpomman. Itsekin tyhmänä kuvittelin, että pahasti muistisairasta lähes 100-vuotiasta ja jo täysin vuodepotilaana olevaa vanhusta ei kärrättäisi uudelleen ja uudelleen päivystykseen nesteytettäväksi, mutta niin vaan kävi, koska sitä saattohoitopäätöstä ei vielä ollut. Sitten, kun se oli, ei kärrätty enää ja mun äiti sai - kuten oli aina toivonutkin - nukkua rauhallisesti pois kotona omassa sängyssään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata huolestua. Minä olen 79, asun yksin koirani kanssa. Teen ruokani, siivoan, kun jaksan ja käyn kaupassa, apteekissa ym. Aikuisia lapsiani olen vaivannut hyvin vähän. Syöpähoitoihin menin Kela-taksilla, muuten olen lääkärireissutkin ajanut itse. Luovut vaan pennosistasi ja ajelet taksilla, ellet itse pysty ja tilaat kotiin ruokaa, siivouspalveluja ym.
Entä jos muisti alkaa prakaamaan? Ei pysty soittelemaan takseja ja ruokapalveluja, ketä se sitten kiinnostaa?
Joku tekee huoli- ilmoituksen sitten kun sinulta jää laskut maksamatta tai harhailet yöpuvussa kylillä tms.
Ei kukaan hoida ellet ole valmiiksi sitten jo sopimus että joku tilaa mahdolliset palvelut sinulle. Huoli-ilmoituksen perusteella yhteiskunta tarjoaa ehkä ne palvelut jotka päättäjät kulloinkin katsoo välttämättömiksi.