Kuka hoitaa meidät keski-ikäiset lapsettomat sitten kun me ollaan vanhuksia?

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan lapset tuskin saavat huolehdittua itsestään saatikka sitten vanhemmistaan. 

Jep, vaikea heidän tuntuu olevan päästä edes työmarkkinoille, siinä sivussako hoitaisi jotakin muistisairasta vanhempaa? Tuskin.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein usko mihinkään "ammattiomaisuuteen" jos sillä tarkoitetaan ammattilaista joka ottaisi vastuun siitä henkilöstä joka omaisena hän toimii. 

Kotiinjärjestettävät palvelut varmasti tulee kehittymään tulevaisuudessa. Siihen en usko että ne välttämättä olisi yhteiskunnan järjestämiä vaan joku järjestää kotiin sen kotihoitajan joka vaikka tilaa ne ruuat ja on niitä vastaanottomassa kun ne saapuu. Voi tietenkin olla että myös kaupat järjestää kotiin kuljetuksia tulevaisuudessa siten että ne ruuat toimitetaan jääkaappiin saakka.

Mä taas uskon. Tämä "ammattiomainen" olisi yksityissektorilla työskentelevä eräänlainen sosiaalityöntekijän ja edunvalvojan sekamuoto, jonka tehtävänä olisi nimenomaan noiden asioiden hoitaminen. Ei siis vanhuksen hoitaminen. "Ammattiomainen" vastaisi sitä Australiassa asuvaa omaista, joka hoitaa vanhuksen asioita tiet

Palveluohajaajiahan meillä jo on jotka hoitaa niiden palveluiden järjestämistä kotiin. Usein ne on juurikin esim. aikataulujen sumlimista esimerkiksi siten että kotihoito on vastassa kun vanhus esimerkiksi sairaalasta kotiutuu tai että se kotihoito on vastassa kun ruokapalvelu tuo ruuat. Vaihtoehtoisesti jos asiakas niin toivoo palvelut voi tuotta yksityinen kotihoito joka sekä auttaa vanhusta suihkussa, tarvittaessa varaa ajan lääkäriin, käy kaupassa ja tuo jääkaappiin ruuat jotka on vanhuksen kanssa sinne sovittu tuotavaksi jne. Silti hänkään ei ole mikään omainen joka ottaisi vastuulleen sen asiakkaan hoidon vaan asiakas päättä mitä palveluita hän käyttää. Jos tilanne oikeasti on se että se vanhus ei kykene päätöksiä tekemään niin vähän vaikea uskoa että edunvalvoja sinne kotiin kaikkea hoitoa järjestäisi. 

Ei oikeastaan ole edes mahdollista että monisairaan tai muistisairaan vanhuksen hoito olisi yhden ihmisen varassa. Hoito ja palveluidenjärjestäminen aina vaatii eri ammattiryhmien yhteistyötä.

Nro 162: "Palveluohajaajiahan meillä jo on jotka hoitaa niiden palveluiden järjestämistä kotiin. Usein ne on juurikin esim. aikataulujen sumlimista esimerkiksi siten että kotihoito on vastassa kun vanhus esimerkiksi sairaalasta kotiutuu tai että se kotihoito on vastassa kun ruokapalvelu tuo ruuat. Vaihtoehtoisesti jos asiakas niin toivoo palvelut voi tuotta yksityinen kotihoito joka sekä auttaa vanhusta suihkussa, tarvittaessa varaa ajan lääkäriin, käy kaupassa ja tuo jääkaappiin ruuat jotka on vanhuksen kanssa sinne sovittu tuotavaksi jne. Silti hänkään ei ole mikään omainen joka ottaisi vastuulleen sen asiakkaan hoidon vaan asiakas päättä mitä palveluita hän käyttää. Jos tilanne oikeasti on se että se vanhus ei kykene päätöksiä tekemään niin vähän vaikea uskoa että edunvalvoja sinne kotiin kaikkea hoitoa järjestäisi. 

Ei oikeastaan ole edes mahdollista että monisairaan tai muistisairaan vanhuksen hoito olisi yhden ihmisen varassa. Hoito ja palveluidenjärjestäminen aina vaatii eri ammattiryhmien yhteistyötä."

No juuri näin eli se "ammattiomainen" hoitaisi juuri noita asioita. Tämän lisäksi hänellä olisi valtuudet hoitaa vanhuksen raha-asioita, jos vanhus ei itse siihen kykene (laskujen maksut jne). "Ammattiomainen" siis hoitaa vanhuksen asioita, ei vanhusta itseään. Koska tällä hetkellä sote-puolella resurssit on tiukilla, käsittääkseni se palveluohjaaja ei tilaile vanhukselle hammas- tai silmälääkäriaikoja tms. Jos kotihoito käy ja vanhuksella on jotain akuuttia. yleensä kotihoito soittaa ambulanssin. Mä en tiedä, mikä on tällä hetkellä tilanne, jos kotihoito katsoo, että vanhuksen pitäisi päästä lääkäriin, mutta asialla ei ole kiire. Siis en tiedä, kuka sen terveyskeskusajan varaa. Kuka soittaa terveyskeskuksen ajanvaraukseen ja odottaa takaisinsoittoa? Vai pystyykö sote-työntekijä varaamaan ajan suoraan yhteisestä tietojärjestelmästä? Tilaako palveluohjaaja sitten kelataksin oikeaan ajankohtaan, kun se lääkärin vastaanotto on tiedossa? Mä en siis  tiedä, joko tämä kaikki palvelu on olemassa. Jos on, niin sittenhän kaikki on jo nyt aika hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.



Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.



Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.



Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi

Sinä et näytä ymmärtävän toisten ihmisten elämästä paljoakaan. Ihminen voi olla tai olla olematta yksinäinen ja onneton, oli lapsia tai ei. Tai voi olla onnellinen ja elää täyttä elämää. Sinä et vaikuta kovin onnelliselta, ku kirjoitat noin kitkerästi toisista.

Nro 162:lle lisään vielä, että pelkkä ateriapalveluhan ei vanhuksellekaan riitä (siis kauppa-asioissa), joten pitää olla myös palvelu, joka aterioiden lisäksi toimittaa vanhukselle nyt ainakin vessapaperit, shampoot ja suihkusaippuat. Olen ollut kotisairaanhoidossa sairaanhoitajana aikana, jolloin mun työtehtäviini kuului myös käydä hakemassa asiakkaan lääkkeet apteekista. Kodinhoitaja (joita siihen aikaan vielä oli), kävi sitten asiakkaan puolesta ruokakaupassa tai vei asiakkaan (jos tämä siihen vielä kykeni) ruokakauppaan. Siinä tuli ne vessapaperit ja muut hankittua samalla. Käsittääkseni nykyinen ateriapalvelu toimittaa vain ruokaa. Sitäkään en tiedä, tuleeko ateriapalvelun kautta myös aamiaiset ja välipalat vai ainoastaan lounas ja päivällinen. 

Mä en ainakaan halua tuohon sairaalakierteeseen enkä haluais yhtään enempää vaikka ois lapsiakin.

Usein vanhukset tappelevat lastensa kanssa kun ei mitenkään ymmärretä lähteä tuettuun asumiseen. Siis muistisairaus ja sairaudentunnottomuus.

Onko tuo nyt elämisen arvoista elämää?

Hoidan työkseni vanhuksia, että perspektiiviä löytyy.

Jonkun verran on apua siitä, että laittaa asiansa kuntoon, esim esteetön asunto ja joku läheinen yhteystietoihin, jolle voidaan soittaa, jos joudut yhtäkkiä sairaalaan ja asioitasi pitää järjestää.

niin no, jotkut päätti kolmekymppisenä elää lopun ikäänsä seksipommeina, eivätkä ainakaan aio pilata kroppaansa raskauksilla. kahdenkymmenen vuoden kuluttua yrittävät sopeutua ajatukseen, että eivät pysty kääntämään päitä aina kun astuvat huoneeseen. elämä on.

Kuinka monella aikuiset lapset muka oikeasti ryhtyvät omaishoitajiksi? Mitä jos lapset muuttavat monen sadan kilometrin päähän tai ulkomaille? Mitä jos lapset kuolevat itse nuorena? Ei lapset ole nykyisin mikään tae siitä että saa ilmaisen hoitohenkilökunnan vanhoille päivilleen. Kun oma mummoni teki kuolemaa, vain yksi lapsista pääsi paikalle katsomaan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 162: "Palveluohajaajiahan meillä jo on jotka hoitaa niiden palveluiden järjestämistä kotiin. Usein ne on juurikin esim. aikataulujen sumlimista esimerkiksi siten että kotihoito on vastassa kun vanhus esimerkiksi sairaalasta kotiutuu tai että se kotihoito on vastassa kun ruokapalvelu tuo ruuat. Vaihtoehtoisesti jos asiakas niin toivoo palvelut voi tuotta yksityinen kotihoito joka sekä auttaa vanhusta suihkussa, tarvittaessa varaa ajan lääkäriin, käy kaupassa ja tuo jääkaappiin ruuat jotka on vanhuksen kanssa sinne sovittu tuotavaksi jne. Silti hänkään ei ole mikään omainen joka ottaisi vastuulleen sen asiakkaan hoidon vaan asiakas päättä mitä palveluita hän käyttää. Jos tilanne oikeasti on se että se vanhus ei kykene päätöksiä tekemään niin vähän vaikea uskoa että edunvalvoja sinne kotiin kaikkea hoitoa järjestäisi. 

Ei oikeastaan ole edes mahdollista että monisairaan tai muistisairaan vanhuksen hoito olisi yhden

En usko että se palveluohjaaja tai palvelujakoordinoiva henkilö tulevaisuudessakaan hoitaa vanhuksen raha-asioita. Jotkut yksityiset kotihoitoa palveluntarjoajat se voi ehkä asiakkaan tilauksesta tehdä. Meillä on edunvalvojat jotka hoitaa esim. niitä raha-asioita kun vanhus ei niihin kykene itse. Ei niiden hoitamiseen enää mitään ammattiomaisjärjestelmää tarvita. Mitä tulee lääkäripalveluihin niin kyllähän niitä jo nyt tilaa esim. kotihoito tai tarvittaessa he ovat yhteydessä esim. niihin henkilöihin jotka palvelua koordinoi.

Hyvä keskustelunaihe mutta typerä tarina. Kukaan ei missään sairaalan aulassa rustaa aloituksia vauvapalstalle. Miksi ei voi tehdä ihan aitoja aloituksia ilman keksittyjä tarinoita?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan halua tuohon sairaalakierteeseen enkä haluais yhtään enempää vaikka ois lapsiakin.

Usein vanhukset tappelevat lastensa kanssa kun ei mitenkään ymmärretä lähteä tuettuun asumiseen. Siis muistisairaus ja sairaudentunnottomuus.

Onko tuo nyt elämisen arvoista elämää?

Hoidan työkseni vanhuksia, että perspektiiviä löytyy.

Jonkun verran on apua siitä, että laittaa asiansa kuntoon, esim esteetön asunto ja joku läheinen yhteystietoihin, jolle voidaan soittaa, jos joudut yhtäkkiä sairaalaan ja asioitasi pitää järjestää.

Maan tasolla oleva esteetön rivarikämppä olis paras. Siinä pieni piha. Jos vanhuksia asuisi paljon rivissä, kotisairaanhoidolla olis helppo käydä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelunaihe mutta typerä tarina. Kukaan ei missään sairaalan aulassa rustaa aloituksia vauvapalstalle. Miksi ei voi tehdä ihan aitoja aloituksia ilman keksittyjä tarinoita?

Kyllähän se kuskaaminen monesti on sellaista odottelua että jotain ajanvietettä siihen tarvii. Miksi sitten ei voisi käyttää aikaansa vaikka keskustelupalstalla kirjoitellen ja aloituksia tehden.

Vierailija kirjoitti:

Tätä kannattaisi miettiä kun tekee päätöksen jäädä lapsettomaksi. Vastaus kysymykseesi onkin että ei kukaan. Jos ei itse pysty pitämään puoliaan tai pärjäämään, niin sitten on asiat huonosti. Kannattaa säästää paljon rahaa vanhuuden varalle niin pystyy ostamaan edes joitain palveluita kun auttajia ei ole.

Taidat olla aika yksinkertainen ihminen. Kaikki eivät saa lapsia tai elämä ei muuten mene niin kuin muilla. 

Ap, jos ystävystyt tulevina vuosina nuorten ihmisten kanssa. Sulla on elämänkokemuksen myötä heille annettavaa ja heillä sulle, kenties vielä sun vanhuudessakin.

Entäpä mahdoliset nuoremmat sukulaiset, oletteko tekemisissä?

Vastaus on ei kukaan. Mä ainakin lähden oman käden kautta sitten kun en enää pysty itsestäni huolehtimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan halua tuohon sairaalakierteeseen enkä haluais yhtään enempää vaikka ois lapsiakin.

Usein vanhukset tappelevat lastensa kanssa kun ei mitenkään ymmärretä lähteä tuettuun asumiseen. Siis muistisairaus ja sairaudentunnottomuus.

Onko tuo nyt elämisen arvoista elämää?

Hoidan työkseni vanhuksia, että perspektiiviä löytyy.

Jonkun verran on apua siitä, että laittaa asiansa kuntoon, esim esteetön asunto ja joku läheinen yhteystietoihin, jolle voidaan soittaa, jos joudut yhtäkkiä sairaalaan ja asioitasi pitää järjestää.

Niinpä. On vanhuksia, jotka ovat muistisairaita eivätkä ymmärrä mennä itse edes suihkuun, kun justhan eilen kävi, vaikka oikeasti edellisestä kerrasta on viikkoja tai jopa kuukausia. Ja sitten tulee ihorikkoja ja havaaumia, jotka o0vat kipeitä. Sitten on niitä vanhuksia, jotka kyllä kävisivät itse suihkussa, mutta eivät enää pääse kauppaan ostamaan shampoota yms. Ja sitten niitä vanhuksia, jotka sen shampoon lisäksi tarvitsivat jonkun auttamaan suihkuun pääsyssä ja peseytymisessä tai vähintäänkin jotain apuvälineitä, joiden avulla pääsee itse suihkuun. Mun omien vanhempieni tilanne oli ihan erilainen. Toisella ei ollut mitään muuta vikaa muin muistisairaus, ja toisella taas suunnilleen kaikki muut viat paitsi ei muistisairautta. Äiti olisi varmaan pystynyt pienestä rivaripihasta tekemään vielä 96-vuotiaanakin lumityöt, jos vaan aivot olisi ymmärtäneet, mitä lapiolla tehdään ja mihin ne lumet pitäåä heittää. Isä taas ei liikuntakykynsä puolesta pysty, mutta isä taas pystyy kuitenkin laittamaan ruokaa. Laittaa edelleenkin, vaikka täyttää kohta 95 vuotta. Kauppaan ruokaostoksille isä ei kuitenkaan pääse eikä talvella edes ovesta, ellei joku käy tekemässä lumitöitä hänen pihastaan. Talvisaikaan isä ei pääse hakemaan postia eikä viemään roskia, koska ei auta, vaikka mä kävisin luomassa siltä parin metrin matkalta lumet, koska taloyhtiön auraus ja hiekoitus on ihan surkeaa. Yleensä aura-auto vielä kippaa lumikasan just siihen isän pihan eteen, joten mun pitää käydä sekin lapioimassa pois, jotta Cittarin kuljettaja pääsee viemään ostokset isälle. 

Jollain voi olla näkökyky huono, jollain taas kuulo. Jollain voi olla ongelmaa jalkojen toiminnassa, toisella käsien toiminnassa. Ja voi olla monenlaisia eri kombinaatioita. 

Jos sulla on rahaa, Esperi tai Attendo. Mun tapauksessa kukaan ei hoida ja kuolo korjaa jossain vaiheessa, kai raadon joku löytää.

Lapset voivat toki kuljettaa, pitää seuraa ja käydä ostoksilla yms, mutta jos elämä on kipua, märkiä vaippoja ja sekavuutta niin ei siinä paljon aita vaikka olis lauma lapsia.

Olen hoitanut niin monta suurperheen äitiä ja isää ja toisaalta sitten lapsettomia, että tästä on kokemusta. Toki voi tulla vaihe, jossa oikeuksien toteutumista olis hyvä jonkun valvoa, mutta se itse vanhuus kärsitään lopulta yksin. Kuoleman hetkellä tärkeää on lähinnä se, että omaisille jää hyvä mieli. Vanhus on usein uneen lääkitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todennäköisesti kukaan, mutta en mä osaa sitä kauhean pelottavanakaan nähdä.

Sama. Onhan tässä aikaa järjestää asiat. Itse pyrin kehittymään henkisesti siihen pisteeseen, että kun alan hiipua, kävelen vaan metsään, istun alas ja annan prosessin mennä kerralla loppuun saakka. 

Tai jos en pääse kävelemään enää (epätodennäköistä, suurin kävelykykyä heikentävä tekijä vanhuksilla on se, että lakkaavat liikkumasta ja toinen turhien päällekkäisten lääkeiden aiheuttama huimaus), voin istua vaan kotona ja antaa itseni sammua. 

Eutanasiaa ei tarvita, ihminen menehtyy kolmessa päivässä ilman nestettä. Jos katsoo ettei pysty tekemään päätöstä olla juomatta, ei selvästikään tahdo kuolla -eikä tarvitse sitten kuolinapuakaan. 

Mutta vastuu omiin käsiin, aina. 

 

Vastuu omiin käsiin pitäisi ottaa tuossa lääkitysasiassakin. Yksi vanhusten suurimpia ongelmia on ylilääkitseminen. Moni syö jopa vuosikymmeniä lääkkeitä miettimättä koskaan itse, voisiko tämä jalkojen kramppailu joka estää nukkumasta johtua tästä verenpainelääkkeestä. Tai että pitäisiköhän lääkityksiä tarkistaa, kun vanhuksen maksa ei enää ole yhtä tehokas kuin nuoren ihmisen. Tai että mahtaakohan näillä olla kovinkin paljon yhtenäisvaikutuksia. 

Ja viime kädessä: jos tämä lääke EI lisää elämänlaatuani tässä hetkessä, vaan pelkästään pienentää tilastollisesti jotain riskiä, mutta sivuvaikutukset kyllä heikentää elämänlaatua, kannattaako todella syödä sitä? 

"Tilastollisesti merkittävät" hyöty lääkkeestä nimittäin saattaa olla silti naurettavan pieni. Äärimmäisenä esimerkkinä SSRI ja SNRI -lääkkeet, joita masennukseen pitää syödä seitsemän hengen, että yksi saa "avun" -ja apu tarkoittaa jonkinasteista masennuksen lievenemistä, ei varsinaista paranemista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole toisten velvollisuus auttaa. Siinä vaiheessa kun alan tarvita toisten apua, kaulakiikku kutsuu. 

Näin ihmiset sanoo, kun asia ei ole oikeasti omakohtainen, mutta harva vanhus on tuota mieltä. Päinvastoin, ihmiset jotka on vielä viisikymppisenä uhonneet, että kenenkään vaivoiksi eivät jää vaan sitten vaikka oman käden kautta pois jos ei itse pärjää, voivat kahdeksankymppisenä haluta kaikki mahdolliset hoidot, jotta elämää saisi jatkaa edes joitain kuukausia vielä. 

Höpsin pöö. Tutkitusti vanhukset tekevät huomattavan usein i-m-ur-hia. Ja ainakin meidän suvussa jokainen yli 80-v ei ole muuta tehnyt kuin märissyt, että "minut on tänne unohdettu, miksen jo pääse pois".