Miksi maaseudulla kysytään "kenenkäs tyttöjä/poikia sitä ollaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä siis ihmettelen, että miksi ei minua voitu kohdella samalla tavalla kuin sisaruksianikin. Miksi se adoptio piti erikseen nostaa esiin? Miksei näille joillekin riittänyt, että olen ihan vaan vanhempieni lapsi, vaikka he ei biologisia vanhempiani olekaan?

Koska et oikeasti ollut perheen oma lapsi vaan kasvatiksi otettu.

Adoptoitu lapsihan on oma lapsi ja lain edessä täysin samassa asemassa kuin biologiset lapset.

 

Laki ja ihmisten ajatusmaailma eivät ole sama asia. Varsinkin pienillä paikkakunnilla erilainen henkilö jou

Tarkoitat, että ne  häiritsevät, tai jopa loukkaavat nuo nimitykset. Oletko kenties itse adoptiolapsi?

Minut on adoptoitu ja kyllä, minua ainakin loukkaisi jos joku puhuisi tuohon tyyliin minusta ja perheestäni.

Kyllä tätä kysymystä kysellään Tampereellakin, siksi muutin ulkomaille. En halunnut edes Helsinkiin, kun siellä asuu niin paljon Tampereen vuosilta tuttuja sukulaisia ym. kyllähulluja.

Halutaan aloittaa tutustuminen etsimällä jotain yhteistä. Helpoin on tietenkin lähteä etsimään jotain yhteistä tuttavaa tms. Vanhempien ihmisten tapa, osoittaa myös ystävällistä kiinnostusta vierasta kohtaan omalla tavallaan ja halua tutustua ja oppia tuntemaan naapurinsa tms. Maaseudulla rupattelua on aina pidetty hyvänä asiana, tuppisuisia paikkakuntiakin on, mutta usein halutaan vaihtaa sana tai pari.

Kaiken, ihan kaiken voi ymmärtämyyttään kääntää nurkkakuntalaisuudeksi, ilkeydeksi, ahdasmielisyydeksi, jos itse on snobi, ei halua tutustua, pitää maalla asumista ja varsinkin asujia alempiarvoisina eikä siis itse halua tutustua "maalaisiin". Tai ei osaa hyviä tapoja tai kääntää kaiken eriarvoisuudeksi tai varallisuuseroiksi, milloin miksikin, mistä voi sitten levittää kaikenlaisia juoruja, panetella ja uhriutua, syyttää muita ja nostaa itseään.

Jos ei pärjää ihmisten kanssa, ei se aina ole asuinpaikan syy. Tottakai suuressa kaupungissa hukkuu massaan, maaseudulla taas saattaa esimerkiksi jäädä helpommin kiinni puheistaan, asenteistaan ja mahdollisista tyhmistä töistään jne. Ei ole niin helppo piiloutua toisten selän taa ja joukkoon.

Normaalia tervettä ystävällistä ihmistä eivät haittaa erilaiset tavat. Hän voi tutustua sen verran, että tietää millainen ihminen milloinkin on kyseessä. Normaalia verkostoitumista, se pitäisi jo jokaisen ymmärtää. Tietenkään kaikki eivät ole koskaan tulleet kaikkien kanssa toimeen, sehän nyt on itsestään selvää ja on tietenkin ihmisiä, joiden seurasta ei hyvä seuraa ja sekin pitää vain oppia tietämään.

Vierailija kirjoitti:

Halutaan aloittaa tutustuminen etsimällä jotain yhteistä. Helpoin on tietenkin lähteä etsimään jotain yhteistä tuttavaa tms. Vanhempien ihmisten tapa, osoittaa myös ystävällistä kiinnostusta vierasta kohtaan omalla tavallaan ja halua tutustua ja oppia tuntemaan naapurinsa tms. Maaseudulla rupattelua on aina pidetty hyvänä asiana, tuppisuisia paikkakuntiakin on, mutta usein halutaan vaihtaa sana tai pari.

Kaiken, ihan kaiken voi ymmärtämyyttään kääntää nurkkakuntalaisuudeksi, ilkeydeksi, ahdasmielisyydeksi, jos itse on snobi, ei halua tutustua, pitää maalla asumista ja varsinkin asujia alempiarvoisina eikä siis itse halua tutustua "maalaisiin". Tai ei osaa hyviä tapoja tai kääntää kaiken eriarvoisuudeksi tai varallisuuseroiksi, milloin miksikin, mistä voi sitten levittää kaikenlaisia juoruja, panetella ja uhriutua, syyttää muita ja nostaa itseään.

Jos ei pärjää ihmisten kanssa, ei se aina ole asuinpaikan syy. Tottakai suures

En mielestäni ole mitenkään snobi, mutta minusta se on aika ahdasmielistä ja jopa ilkeää, kun entisellä asuinpaikkakunnalla missä vietetään nykyään kesälomia, jotkut ihmiset alkaa edelleen puhua minulle siitä miten olen isäni "ottolapsi". Tarkoittaen siis sitä, että isäni ei ole biologinen isä vaan adoptoinut minut. Isä on ollut elämässäni siitä asti kun olin 2v, joten en tiedä miksi se siellä maaseudulla on aina niin muistuttamisen arvoinen asia että isääni ei voi sanoa ihan vaan isäkseni vaan ottoisäksi.

Vierailija kirjoitti:

"Näin se juuri menee. Sitäpaitsi joku tuntee aina jonkun joka voi tulla kaatamaan sen hankalan pihakoivun, tai jos vaikka tarvitaan lisää sepeliä pihatielle, niin minäpä kerron isälle että ottaa yhteyttä."

 

Juurikin noin. Kun talvella kiskotaan autoa penkasta, niin tulee itsekin kysyttyä, että kenenkäs sukua sitä kiskotaan. Kun tarjoavat korvausta, on mukava sanoa, että höpsis, pappasi aina auttoi minua, kun oli nuorempi.  Sitten moikkaillaan jatkossakin. 

Juuri tämä. Se on sitä yhteisöllisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ollut kauheampaa kuin olla adoptoitu maaseudulla. Kun tuota kysyttiin ja kerroin vanhempieni nimet, niin alettiin jankata että ei kun kenen tyttöjä sitä oikeasti ollaan. Tarkoittaen biologisia vanhempia. Minusta myös puhuttiin että tuo on se niiden kasvattityttö. Mikä ihmeen kasvatti?

No adoptoitu. Kasvatti on lapsi, joka on otettu perheeseen kasvatettavaksi. Pidetään ihan kuin oma lapsi, ei siis joku satunnainen sukulaislapsi tai piika/renki. Ja monia se aihe kiehtoi, koska oli aina surullista, jos lapsia ei biologisesti tullut. Oli siis mukavaa, että lapsi/lapsia oli siinäkin talossa. Ehkä on ollut kiinnostavaa tietää, mistä lapsi on tullut, kun monesti suvun sisällä otettiin ennen kasvattilapsia, koska myös aikuisilla oli suuri kuolleisuus. 

Adoptoitu lapsi ei ole mikään kasvatti, jota vaan

Kasvatti lapsi oli nimenomaan kasvattilapsi eli vaikkapa sukulaislapsi, jonka omassa perheessä oli liuta lapsia ja lapseton pari otti yhden tai muutaman hoitoonsa. Voitiin sitten jossain vaiheessa 'ottaa omaksi' eli perilliseksi.

En tiedä milloin suomen kieleen on tullut hieno adoptio sana, varmaan samaan aikaan kun yhteiskunta on ottanut hoitaakseen asian. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tuntee toisensa ja haluavat vain tietää kenen kanssa juttelee/kuka on kyseessä. Ei siinä sen kummempaa. Ei se mitään lokerointia ole. Vanhan ajan yhteisöllisyyttä vain. 

Pienellä kylällä elämäni ensimmäiset 20 vuotta asuneena olen toista mieltä. Tätä kysytään juuri siksi, että sinut voidaan asettaa oikeaan lokeroon. Ja siinä olet ja pysyt loppuelämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halutaan aloittaa tutustuminen etsimällä jotain yhteistä. Helpoin on tietenkin lähteä etsimään jotain yhteistä tuttavaa tms. Vanhempien ihmisten tapa, osoittaa myös ystävällistä kiinnostusta vierasta kohtaan omalla tavallaan ja halua tutustua ja oppia tuntemaan naapurinsa tms. Maaseudulla rupattelua on aina pidetty hyvänä asiana, tuppisuisia paikkakuntiakin on, mutta usein halutaan vaihtaa sana tai pari.

Kaiken, ihan kaiken voi ymmärtämyyttään kääntää nurkkakuntalaisuudeksi, ilkeydeksi, ahdasmielisyydeksi, jos itse on snobi, ei halua tutustua, pitää maalla asumista ja varsinkin asujia alempiarvoisina eikä siis itse halua tutustua "maalaisiin". Tai ei osaa hyviä tapoja tai kääntää kaiken eriarvoisuudeksi tai varallisuuseroiksi, milloin miksikin, mistä voi sitten levittää kaikenlaisia juoruja, panetella ja uhriutua, syyttää muita ja nostaa itseään.

Jos ei pärjää ihmisten kan

Voithan sen ajatella niinkin ettei isäsi synnit seuraa sinua kolmanteen polveen kun et ole edes verisukua.

Toisaalta isäsi kunniaksi luetaan,  että on ottanut toisen miehen lapsen hoidettavaksi, et ole mikään yhden yön harkitsematon hurman tulos isällesi.

Siis nämä ehkä ovat ottolapsen mainitsijan ajatuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ollut kauheampaa kuin olla adoptoitu maaseudulla. Kun tuota kysyttiin ja kerroin vanhempieni nimet, niin alettiin jankata että ei kun kenen tyttöjä sitä oikeasti ollaan. Tarkoittaen biologisia vanhempia. Minusta myös puhuttiin että tuo on se niiden kasvattityttö. Mikä ihmeen kasvatti?

No adoptoitu. Kasvatti on lapsi, joka on otettu perheeseen kasvatettavaksi. Pidetään ihan kuin oma lapsi, ei siis joku satunnainen sukulaislapsi tai piika/renki. Ja monia se aihe kiehtoi, koska oli aina surullista, jos lapsia ei biologisesti tullut. Oli siis mukavaa, että lapsi/lapsia oli siinäkin talossa. Ehkä on ollut kiinnostavaa tietää, mistä lapsi on tullut, kun monesti suvun sisällä otettiin ennen kasvattilapsia, koska myös aikuisilla oli suuri kuolleisuus. 

 

Kasvatti lapsi oli nimenomaan kasvattilapsi eli vaikkapa sukulaislapsi, jonka omassa perheessä oli liuta lapsia ja lapseton pari otti yhden tai muutaman hoitoonsa. Voitiin sitten jossain vaiheessa 'ottaa omaksi' eli perilliseksi.

En tiedä milloin suomen kieleen on tullut hieno adoptio sana, varmaan samaan aikaan kun yhteiskunta on ottanut hoitaakseen asian.

Eihän kasvattilapsi ole mitenkään sama kuin adoptiolapsi. Adoptiosta on puhuttu jo vuosikymmeniä, vuonna 1980 adoptiolaki muuttui, tai siis laki lapseksiottamisesta, ja adoptiot oli pääsääntöisesti vahvoja adoptioita. Eli siis adoption myötä lakkasi juridinen yhteys sinne aiempaan sukuun ja siirtyi adoptoineiden sukuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halutaan aloittaa tutustuminen etsimällä jotain yhteistä. Helpoin on tietenkin lähteä etsimään jotain yhteistä tuttavaa tms. Vanhempien ihmisten tapa, osoittaa myös ystävällistä kiinnostusta vierasta kohtaan omalla tavallaan ja halua tutustua ja oppia tuntemaan naapurinsa tms. Maaseudulla rupattelua on aina pidetty hyvänä asiana, tuppisuisia paikkakuntiakin on, mutta usein halutaan vaihtaa sana tai pari.

Kaiken, ihan kaiken voi ymmärtämyyttään kääntää nurkkakuntalaisuudeksi, ilkeydeksi, ahdasmielisyydeksi, jos itse on snobi, ei halua tutustua, pitää maalla asumista ja varsinkin asujia alempiarvoisina eikä siis itse halua tutustua "maalaisiin". Tai ei osaa hyviä tapoja tai kääntää kaiken eriarvoisuudeksi tai varallisuuseroiksi, milloin miksikin, mistä voi sitten levittää kaikenlaisia juoruja, panetella ja uhriutua, syyttää muita ja nosta

Voithan sen ajatella niinkin ettei isäsi synnit seuraa sinua kolmanteen polveen kun et ole edes verisukua.

Toisaalta isäsi kunniaksi luetaan,  että on ottanut toisen miehen lapsen hoidettavaksi, et ole mikään yhden yön harkitsematon hurman tulos isällesi.

Siis nämä ehkä ovat ottolapsen mainitsijan ajatuksia. 

Mitkä synnit? Tuo "et ole edes verisukua" kuulostaa kyllä just siltä mitä sain varsinkin lapsena ja nuorena kuulla. Tarkoitus heillä ilmeisesti oli vähätellä isäni ja minun välistä suhdetta.

Mielestäni lapsen hankkiminen on melko henkilökohtainen asia, eikä se kuulu ulkopuolisille. Oli se lapsi sitten itse omilla sukusoluilla aikaansaatu, lahjasukusoluilla aikaansaatu tai adoptoitu. Miksi ihmeessä siis sitä "otti toisen miehen lapsen omakseen" pitää oikein hokea ja korostaa?

Itse katson etten ole kenenkään muun miehen kuin isäni lapsi. Isänikään tuskin pitää minua kenenkään muun kuin omana lapsenaan.

Se määrittää arvon. Pienellä kylällä jossa kaikki maat ja metsät ja talot kulkeneet samoissa suvuissa se vaan on olennaista tietää onko ulkopuolinen (vuokramökkiläinen) vai kuuluuko siihen sukuun joka omistaa eniten maita (rikas) vai siihen joka joutunut maita myymään (köyhä).

Näitä nyt on jossa on tuollainen ikiaikainen hierarkia. 

Adoptio ei tee sinusta oikeaa sukulaista. Voithan vapaasti leikkiä isäsi olevan isäsi, mutta hän ei ole. Ihan turhaa loukkaantua siitä että joku muistuttaa faktoista.

Sisäsiittoiset haluaa tietää. Niille on oletus, että kylällä liikkuva on joku paikallinen, eikä turisti.

Vierailija kirjoitti:

 Enää ei kun persut näin moukka kyselee .

Mitäs Pietarin trollitehtaaseen kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla se määrittää sinun arvosi. Jos vanhempasi ovat maanomistajia ja varakkaita se nostaa sinun statustasi ja helpottaa elämääsi. Jos taas olet muualta tai köyhästä suvusta niin et ole mitään. Näin se maalla menee. Tervetuloa tänne sonnan hajuiseen periferiaan!

Nyt on junantuoman harhat aika vahvoina, tai sitten olet lesta-alueelta.

Maalta koko ajan muuttaa väkeä kaupunkiin, mutta kaupungeista paljon harvempi. Maalle jäävät ovat keskimäärin heikompitasoisia sekä älyllisesti että koulutukseltaan. Maaseutu on luovuttavaa aluetta, jolla noudatetaan PERINTEISEMPÄÄ kulttuuria. Maaseudun puhetavat ovat menneen ajan puhetapoja. Maaseutu noudattaa perinteitä, kaupungissa ihmiset karsivat niitä ja korvaavat innovaatioilla.

Maaseudulla syntyy röhönaurut siitä, kun kesäteatterin mummo lausuu 'pe*se' tai 'pa*ka'. 

Mun isoäiti on kuollut 35 vuotta sitten. Olin viime kesänä käymässä seuduilla, joista hän oli kotoisin. Reissu oli minulle aikamoinen tunnelataus.

Kävimme kyläkaupassa ostamassa jäätelöä ja siinä joku asiakas tuli tunturimopolla ja kysyi samaa 

Kerroin tyttönimeni ja kysyjä oli isäni pikkuserkku.

Mies soitti kotiin, sanoi laitas Aila pannu kiehumaan, sanoi ajakaa perässä. Vietimme 5 h tuolla.

Viime vuoden 1 kohokohdista.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi näin kun mä muutin kaupunkiin kerrostaloon, siinä pihalla tuli joku kyylä kyselemään että kenen poikia mä olen 

Mä menin ihan hämilleni enkä osannu vastata ollenkaa, mä en tajuu miten toho ees vastataan? sanomalla omien vanhempien nimet? :D

Oli keskustelun avaus, että mistäpäin poika on isolle kirkolle eksynyt. Siinä olisi pitänyt vastata, että Perähikiän Koskelan kartanon poikia ollaan. 

Vierailija kirjoitti:

Siellä on talot, suvut ja maat tärkeitä. Suvut ovat asuneet satoja vuosia samoilla alueilla.

Joka kesä joudun selvittämään kenen tyttöjä siltä oltiin, kun vietin kesää mummolassa. 

Tätähän se on. Maalla kaikki ovat sukua toisilleen joten maalaiset olettavat että kylille ilmestyneen uuden naaman on pakko olla jonkun sukulainen. Miksi se muuten tällaiseen läpeen olisi tullut?

Ei voi olla ihan kaikki muumit laaksossa jos muuttaa paikkaan josta kaikki muut haluavat pois joten on syytäkin tarkistaa millä asialla ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Maalta koko ajan muuttaa väkeä kaupunkiin, mutta kaupungeista paljon harvempi. Maalle jäävät ovat keskimäärin heikompitasoisia sekä älyllisesti että koulutukseltaan. Maaseutu on luovuttavaa aluetta, jolla noudatetaan PERINTEISEMPÄÄ kulttuuria. Maaseudun puhetavat ovat menneen ajan puhetapoja. Maaseutu noudattaa perinteitä, kaupungissa ihmiset karsivat niitä ja korvaavat innovaatioilla.

Maaseudulla syntyy röhönaurut siitä, kun kesäteatterin mummo lausuu 'pe*se' tai 'pa*ka'. 

Ja jos se mummo vielä saa sanotuksi 'Voihan v**tu!', nauru on niin loputon, että koko korkeakulttuurinautinto menee ihan hulinaksi.