Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

"Eli toivottavasti kuitenkin olet ystävä, joka uskoo, että toiselle voi olla ihan riittävä itsetuntemuksen ja parantumisen lähde se tapa, jonka hän on valinnut. Parhaassa tapauksessa olet ihan omana itsenäsi osa sitä!"

Tässähän oli juurikin päinvastoin, että tämä ystävä soitteli minulle jatkuvasti ja vetosi oloonsa. Sitten käytti väärin kaikkea minulta saamaansa tietoa ym. Eikä se vienyt itsetuntemukseen vaan liittoa jatkettiin kulissiesityksenä. Ja mistä minä tiedän vaikka olisi esittänyt vielä minun neuvoneen häntä toimimaan miten toimi. Eli saa olla. Vertauksena entä jos olisin juristi, johon toinen vetoaa jatkuvasti ja analysoin/annan tietoa ja hän tekeekin sen jälkeen niiden tietojen ansiosta petoksen viemällä toiselta vaikka omaisuutta. Nyt vei maineen. No, kukaan juristi ei antautuisi tuommoiseen vaan ohjaisi kollegalleen.

Vierailija kirjoitti:

"Eli toivottavasti kuitenkin olet ystävä, joka uskoo, että toiselle voi olla ihan riittävä itsetuntemuksen ja parantumisen lähde se tapa, jonka hän on valinnut. Parhaassa tapauksessa olet ihan omana itsenäsi osa sitä!"

Tässähän oli juurikin päinvastoin, että tämä ystävä soitteli minulle jatkuvasti ja vetosi oloonsa. Sitten käytti väärin kaikkea minulta saamaansa tietoa ym. Eikä se vienyt itsetuntemukseen vaan liittoa jatkettiin kulissiesityksenä. Ja mistä minä tiedän vaikka olisi esittänyt vielä minun neuvoneen häntä toimimaan miten toimi. Eli saa olla. Vertauksena entä jos olisin juristi, johon toinen vetoaa jatkuvasti ja analysoin/annan tietoa ja hän tekeekin sen jälkeen niiden tietojen ansiosta petoksen viemällä toiselta vaikka omaisuutta. Nyt vei maineen. No, kukaan juristi ei antautuisi tuommoiseen vaan ohjaisi kollegalleen.

Joo, te ette olleet hyviä ystäviä, vaan teillä oli joku kummallinen kieroutunut suhde, jossa hommat meni pieleen. Mutta ei tuo kokemus kyllä kerro ystävyssuhteista tai siitä, miten ne auttavat erossa, mitään. Yhtään sen enemmän kuin pettäminen kertoo parisuhteista. En antanut parisuhteenkaan olla, vaikka edellinen mies pettikin.

Onneksi minulla ei ole tuollaisia ystävyyssuhteita, vaan todellakin voin sanoa, että ystävistäni oli huomattavasti enemmän apua kuin ammattilaisista. Heitä mitenkään halveksumatta.

"Joo, te ette olleet hyviä ystäviä, vaan teillä oli joku kummallinen kieroutunut suhde, jossa hommat meni pieleen."

Sinähän se tietäjä olet. Jos ystävä on kiero, ei se tee minusta kieroa. 

Vierailija kirjoitti:

"Joo, te ette olleet hyviä ystäviä, vaan teillä oli joku kummallinen kieroutunut suhde, jossa hommat meni pieleen."

Sinähän se tietäjä olet. Jos ystävä on kiero, ei se tee minusta kieroa. 

En sanonut kummankaan teistä olevan kiero, vaan että suhteenne on kieroutunut. Sinä olet toisen hädässä asiantuntijaroolissa ja hän taas käyttää asiantuntemustasi hyväkseen. Ei se ole mitään tavanomaista ystävyyttä, jossa vain jaetaan elämänkokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joo, te ette olleet hyviä ystäviä, vaan teillä oli joku kummallinen kieroutunut suhde, jossa hommat meni pieleen."

Sinähän se tietäjä olet. Jos ystävä on kiero, ei se tee minusta kieroa. 

En sanonut kummankaan teistä olevan kiero, vaan että suhteenne on kieroutunut. Sinä olet toisen hädässä asiantuntijaroolissa ja hän taas käyttää asiantuntemustasi hyväkseen. Ei se ole mitään tavanomaista ystävyyttä, jossa vain jaetaan elämänkokemukset.

Meillä oli yli 20 vuoden ystävyys, joten sinä nyt asetut yläpuolelle tietämään ja luokittelemaan. Kai nyt asiantuntijatkin ovat ystäviä; hänkin oli asiantuntija itse asiassa. Mutta se vaara just, että siinä taantumisvaiheessa nousee jotain vanhaa (kieroutunutta, traumaa, vääntynyttä, minävauriota?), joka ei ole ei ole ennen näyttäytynyt. Mistä näitä voi etukäteen tietää. Kyllä se oli minulle melkoinen kokemus, sillä tunsin erittäin hyvin hänen puolisonsakin. Ja myötätuntoni osui ennen kaikkea siihen kaltoin kohdeltuun ulkopuoliseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille täällä "erotaan liian helposti (pitkästä) liitosta" iniseville: ei se ole se paneminen mikä on se korsi, joka katkaisee sen kamelin selän. Se on se petos, se valehtelu, gaslighting jne. Pettäjä pettää LUOTTAMUKSEN. Ja se on vaikea, ellei mahdotonta antaa anteeksi.Ja jos kyseessä ei ole yhden illan sekoilupano, vaan vaikkapa pidempään lestänyt suhde niin sehän on jo ihan eri tason petos. Ei sellaista edes pitäisi tarvita antaa anteeksi, käsitellä ja jatkaa. Koska toinen on pettänyt sopimuksen, joka yhteen mennessä on tehty.

Nimenomaan! Eikä suostu keskustelemaan asiasta. Mitä järkeä siinä on sitten yrittää jatkaa? Yhä kylläkin toivon että mies suostuisi jotain puhumaan, mutta turha toivo taitaa olla. Eiköhän hän olisi jo sen tehnyt jos aikoo...On nyt kohta kuukauden saanut yksikseen siellä muhia. 

Ap

Ja kuulemma kertoo kaikille tarinaa kuinka "vaimo jätti", mutta sievästi unohtaa oman osuutensa tarinassa....

Ap

Mutta se vaara just, että siinä taantumisvaiheessa nousee jotain vanhaa (kieroutunutta, traumaa, vääntynyttä, minävauriota?), joka ei ole ei ole ennen näyttäytynyt.

No jos jossakin ystävyydessä käy tälläinen, niin ei kai se ole kuitenkaan syy väittää, että kaikki ystävyydet olisi tällaisia. Ei todellakaan ole ja sanoisin, että harvinaista tuo. Huono tsäkä sulla, mutta toivottavasti et sen vuoksi rajoita koko loppuelämän ystävyyksiä. 

Sähän tässä nyt siis sanot, että jos on vaikeaa tai kriisejä, ystävien ei kannata tukea vaan sanoa vaan heti kylmästi, että valita ammattilaisille, minä haluan tehdä kanssasi vain kivoja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Mutta se vaara just, että siinä taantumisvaiheessa nousee jotain vanhaa (kieroutunutta, traumaa, vääntynyttä, minävauriota?), joka ei ole ei ole ennen näyttäytynyt.

No jos jossakin ystävyydessä käy tälläinen, niin ei kai se ole kuitenkaan syy väittää, että kaikki ystävyydet olisi tällaisia. Ei todellakaan ole ja sanoisin, että harvinaista tuo. Huono tsäkä sulla, mutta toivottavasti et sen vuoksi rajoita koko loppuelämän ystävyyksiä. 

Sähän tässä nyt siis sanot, että jos on vaikeaa tai kriisejä, ystävien ei kannata tukea vaan sanoa vaan heti kylmästi, että valita ammattilaisille, minä haluan tehdä kanssasi vain kivoja juttuja.

Sellainen tulkinta. Mulla on hyviä ystäviä ja kyllä olen mukana nytkin ystävän suruissa. Ihan kuten hänkin on ollut minun menetyksissä.

"Sähän tässä nyt siis sanot, että jos on vaikeaa tai kriisejä, ystävien ei kannata tukea vaan sanoa vaan heti kylmästi, että valita ammattilaisille, minä haluan tehdä kanssasi vain kivoja juttuja."

Pariskunnan yhteinen ystävä ei ole oikea henkilö heidän uskottomuuskriisin käsittelyyn. Ap:nkin ongelma on se, että se puoliso ei suostu/kykene kohtaamaan ja keskustelemaan ap:n kanssa vaikka kyseessä pitkä liitto. Tosin on niin, että ihminen voi kohdata toisen vain sillä tasolla, millä on kohdannut itsensä. Tässä vielä parisuhdeasioiden asiantuntijan kannanotto:

Suhteen jatkon kannalta on elintärkeää, että uskottomuudesta ja siihen johtaneista syistä pystytään keskustelemaan alun shokkivaiheen jälkeen. Luottamuksen palautuminen traumaattisen kokemuksen jälkeen vaatii avoimuutta sanoin ja teoin ja kykyä nähdä asioita kumppanin näkökulmasta. Kriisin käsittely edellyttää, että suhteen molemmat osapuolet kykenevät tunnistamaan niitä asioita suhteessa ja molempien henkilökohtaisessa elämässä, mikä ovat voineet vaikuttaa uskottomuuskriisin muodostumiseen. Myös suhteen roolien tarkastelu voi avata mahdollisuuksia luottamuksen palautumiseen.

Mistä apua?

Uskottomuus herättää usein voimakkaita tunteita ja tunnereaktioita ja on tärkeää, että siihen liittyvistä asioista voidaan puhua turvallisesti ja rauhassa. Apua uskottomuuskriisiin voi saada esimerkiksi pariterapiassa tai Solmuja parisuhteessa -parineuvonnassa. Pariterapiassa pyritään varmistamaan turvallinen ja luottamuksellinen työskentelyilmapiiri. Riippumatta siitä, miten suhde jatkuu, kriisin läpikäyminen ammattilaisen kanssa voi tuoda näkyväksi monia suhteen kipupisteitä ja parhaimmillaan avata täysin uudenlaisen keskusteluyhteyden kumppaneiden välille.

Usein pohditaan, voiko uskottomuuskriisistä selvitä. Kriisin käsittely vie aikaa ja siihen tulee paneutua, mutta uskottomuuskriisistä voi myös selvitä, mikäli molemmat kumppaneista aidosti haluaa ja kykenee muutokseen ja luomaan uudenlaista suhdetta vanhan, entisen parisuhteen tilalle.

https://parisuhdekeskus.fi/uskottomuus-parisuhteessa/

Kyllä vaan tekee hyvää soudella vieraassa "venheessä" kun koti feministi on voimaantunut. Vieras on oikea nainen, eikä intersektionaalinen feministi nipo.

Vierailija kirjoitti:

"Sähän tässä nyt siis sanot, että jos on vaikeaa tai kriisejä, ystävien ei kannata tukea vaan sanoa vaan heti kylmästi, että valita ammattilaisille, minä haluan tehdä kanssasi vain kivoja juttuja."

Pariskunnan yhteinen ystävä ei ole oikea henkilö heidän uskottomuuskriisin käsittelyyn. Ap:nkin ongelma on se, että se puoliso ei suostu/kykene kohtaamaan ja keskustelemaan ap:n kanssa vaikka kyseessä pitkä liitto. Tosin on niin, että ihminen voi kohdata toisen vain sillä tasolla, millä on kohdannut itsensä. Tässä vielä parisuhdeasioiden asiantuntijan kannanotto:

Suhteen jatkon kannalta on elintärkeää, että uskottomuudesta ja siihen johtaneista syistä pystytään keskustelemaan alun shokkivaiheen jälkeen. Luottamuksen palautuminen traumaattisen kokemuksen jälkeen vaatii avoimuutta sanoin ja teoin ja kykyä nähdä asioita kumppanin näkökulmasta. Kriisin käsittely edellyttää, että suhteen molemmat osapuole

Kiitos linkistä, asiaa!

Ap

Vierailija kirjoitti:

"Sähän tässä nyt siis sanot, että jos on vaikeaa tai kriisejä, ystävien ei kannata tukea vaan sanoa vaan heti kylmästi, että valita ammattilaisille, minä haluan tehdä kanssasi vain kivoja juttuja."

Pariskunnan yhteinen ystävä ei ole oikea henkilö heidän uskottomuuskriisin käsittelyyn. Ap:nkin ongelma on se, että se puoliso ei suostu/kykene kohtaamaan ja keskustelemaan ap:n kanssa vaikka kyseessä pitkä liitto. Tosin on niin, että ihminen voi kohdata toisen vain sillä tasolla, millä on kohdannut itsensä. Tässä vielä parisuhdeasioiden asiantuntijan kannanotto:

Suhteen jatkon kannalta on elintärkeää, että uskottomuudesta ja siihen johtaneista syistä pystytään keskustelemaan alun shokkivaiheen jälkeen. Luottamuksen palautuminen traumaattisen kokemuksen jälkeen vaatii avoimuutta sanoin ja teoin ja kykyä nähdä asioita kumppanin näkökulmasta. Kriisin käsittely edellyttää, että suhteen molemmat osapuole

Palaan vielä tähän. Hyvin sanottu tuo "Tosin on niin, että ihminen voi kohdata toisen vain sillä tasolla, millä on kohdannut itsensä." Eli mies ei, kuten arvelinkin, ole kohdannut itseäänkään tässä asiassa. Miten siis hän minutkaan voisi kohdata ja puhua asioista joihin hänellä itselläänkään ei ole vastauksia olemassa.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan! Eikä suostu keskustelemaan asiasta. Mitä järkeä siinä on sitten yrittää jatkaa? Yhä kylläkin toivon että mies suostuisi jotain puhumaan, mutta turha toivo taitaa olla. Eiköhän hän olisi jo sen tehnyt jos aikoo...On nyt kohta kuukauden saanut yksikseen siellä muhia. 

A

Ja kuulemma kertoo kaikille tarinaa kuinka "vaimo jätti", mutta sievästi unohtaa oman osuutensa tarinassa....

Ap

TÄMÄN takia olisin itse kertonut totuuden lapsillekin. Ymmärtääkseni Ap on muuten kertonut totuuden kaikille, olisin itse sisällyttänyt siihen kertomiseen ihan kaikki mummonkissankaimankummista alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan! Eikä suostu keskustelemaan asiasta. Mitä järkeä siinä on sitten yrittää jatkaa? Yhä kylläkin toivon että mies suostuisi jotain puhumaan, mutta turha toivo taitaa olla. Eiköhän hän olisi jo sen tehnyt jos aikoo...On nyt kohta kuukauden saanut yksikseen siellä muhia. 

A

Ja kuulemma kertoo kaikille tarinaa kuinka "vaimo jätti", mutta sievästi unohtaa oman osuutensa tarinassa....

Ap

TÄMÄN takia olisin itse kertonut totuuden lapsillekin. Ymmärtääkseni Ap on muuten kertonut totuuden kaikille, olisin itse sisällyttänyt siihen kertomiseen ihan kaikki mummonkissankaimankummista alkaen.

Mä oon kertonut totuuden IRL tosi harvoille, en ole kokenut tarvetta hakea sääliä (toisin kuin mies) enkä levitellä meidän asioita. Lapset ovat sen verran kaukana lapsuudenkaupungistaan että eivät hevillä isänsä tarinoita kuule. Jos kuulevat, sitten oikaisen ja kerron että halusin suojella heitä ja heidän välejään isään. Lapsille on kerrottu että on ollut sovittamattomia ristiriitoja joissa isä ei tule vastaan yhtään. Lapset uskovat tämän, sillä tietävät isänsä.

Ap

TÄMÄN takia olisin itse kertonut totuuden lapsillekin. Ymmärtääkseni Ap on muuten kertonut totuuden kaikille, olisin itse sisällyttänyt siihen kertomiseen ihan kaikki mummonkissankaimankummista alkaen.

Mua ei voinut vähempää kiinnostaa, mitä mies puhuu ja kenelle meidän eron jälkeen. Ne, joilla on jotain väliä, eli oikeat ystävät ja sukulaiset, paremmat työkaverit, tiesivät mun kannan ja se riitti. 

Aikuisille lapsille minäkin totesin vain, että yhteiselo loppui. Ovat varmaan itse jotain päätelleet, mutta hienotunteisesti jättäneet tivaamatta, sentään yli kolmekymppiset ihmiset joilla on omat perheet.

Ihan samaa valheiden virtaahan se vain oli kuin koko pettäminen. Miksi se ihminen siitä muuttuisi. Ja epäilenpä, että ilman mun asiaan puuttumistakin kyllä totuus monella oli tiedossa.

Pariskunnan yhteinen ystävä ei ole oikea henkilö heidän uskottomuuskriisin käsittelyyn. 

Kuule jankkaa sinä nyt vain ihan omaan piikkiin. Minä tiedän, mikä minua auttoi erossa. Sinä voit kirjanviisauttasi elämässäsi pitää ohjenuorana, muut voivat hyvin olla toisenlaisia, enemmän elävää elämää kuin kirjasta ulko-opeteltua arvostavia.

Se on kyllä totta, että sinun kaltaisesi besserwisser tuskin on oikea henkilö auttamaan ketään heidän ongelmissaan, kun et sanaa usko, vaan yrität kirjalla päähän paukuttaa.

Aikuiset lapset ehkä sitten ihmeissään jos isä aloittaa uuden perhekierroksen, jossa pieniä lapsia? Sitten ehkä keskustelun paikka?

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset lapset ehkä sitten ihmeissään jos isä aloittaa uuden perhekierroksen, jossa pieniä lapsia? Sitten ehkä keskustelun paikka?

Kyllä, aikuiset lapset voivat kaikissa tapauksissa pitää keskustelun paikkoja isänsä kanssa aina, kun tarvetta siihen tuntevat. Minä en katsonut, että minun olisi niitä fasilisoitava tai niihin osallistua.

Kun erosin, miehen tekemiset lakkasivat koskettamasta minua. Tämä koski myös sitä, mitä hän kenenkin kanssa puhuu ja mitä valheita höpöttää. En ollut vastuussa.

Kun erosin, miehen tekemiset lakkasivat koskettamasta minua. 

Tässäpä viisauden sanat, jotka olisin toivonut osaavani aikanaan. Kuinka paljon energiaa menikin siihen, kun yritin itselle ja muille selvittää asioita. Kunpa olisinkin ymmärtänyt, että ero tarkoittaa juuri sitä, että toisen tekemiset eivät enää kosketa.

Minä yritin olla edelleen, kuten aina, lasten ja isän välillä välittäjänä, vaikka omatkin lapset olivat jo aikuisia, tosin vasta päälle parikymppisiä, mutta asuivat omien tyttö- ja poikakaverin kanssa yhdessä jo poissa kotoa. Toinen ulkomailla asti.

Silti minä yritin, että ootko soittanut isällesi tms. ja jälkeen päin vasta ymmärsin, että omaa oksaani siinä lasten suuntaan sahasin. Jos heillä olisi ollut isälle asiaa, olisivat soittaneet. Tajusivat varmaan koko kuviosta sitä paitsi koko ajan enemmän kuin minä.

Tällä foorumilla on hyvin yleistä, että eron syynä nähdään se kolmas osapuoli vaikka kyseessä on (ex-) kumppanin omat tarpeet ja tarvitsevuus, jota hän (lähti) lähtee uuden suhteen kautta käsittelemään. Se, onnistuuko hän siinä, sitä emme tiedä, eikä tiedä kukaan. Monimutkaisia ja vaikeitakin asioitahan nämä ovat.