Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Vierailija kirjoitti:

Ystäville kertominen/puhuminen voi johtaa aivan hakoteille, koska ei heillä ole ammatillistakaan osaamista. 

Milloin maailmasta tuli tämmöinen, että elämässä tapahtuvista asioista voi puhua vain ammatillisesti osaavien ihmisten kanssa. 

Ei ihme. että parisuhteetkin ovat ihan vinksallaan, eihän se toinen olekaan mikään ihmissuhteiden ammattilainen. Mulle terapeuttiystäväni tosin sanoi, että jos kaikilla olisi edes yksi ystävä, joka oikeasti kuuntelee ja jonka kanssa voi keskustella, hänen ammattikuntansa jäisi työttömäks viikossa.

Minulla om ystävä, joka on psykologi sekä psykoterapeutti. Kysyin joskus häneltä, miksi pitäisi puhua ammattilaiselle. Hän hämmentyi ensiksi kysymyksestä, mutta tuli siihen tulokseen, että sillä viitataan neuvojen antamiseen. Tavikset tuppaavat kertomaan muille, miten elämä pitää elää. Ammattilainen osaa paremmin ohjata yksilön omaa ajatteluprosessia,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan ollut yhteydessä siihen toiseen naiseen ja kysynyt hänen näkökulmaa asiaan ja millaisia vastaanottoja olette saaneet? Jotenkin tekisi tosi kovasti ottaa mieheni maksulliseen naiseen yhteyttä ja kysyä hänen kanta. Pelkään vaan etten saa mitään rehellistä sieltäkään. 

Itse aikoinaan otin yhteyttä siihen toiseen. Ihan siksi, että kyse oli myös meidän lapsista ja halusin rakentaa suhteen mahdolliseen äitipuoleen. Mä yritin olla järkevä aikuinen mutta se toinen ei koskaan vastannut minulle. Mun rakkauteni puolisooni ei kuollut edes toiseen naiseen; alun totaalisen shokin ja oman romahdukseni jälkeen halusin vain, että meillä kaikilla olisi lopulta asiat paremmin. 

Se, että mieheni petti ei tee hänestä huonoa. Se ei poistanut kaikkia hyviä vuosia. Mä ajattelin, että vaikka puolisoni toimikin väärin niin myös minä itse olin ollut etäinen. Eikä p

Anteeksi, mutta minä tulkitsen niin, että se toinen ei voinut ottaa sinua mukaan heidän liittoonsa. Hän haluaa itse solmia lapsiin omat suhteensa, eikä vain halua sinua siihen mukaan kontrolloimaan asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjän tuntemukset on tuossa tilanteessa varmaan pienin ongelma.

No ei se valitettavasti oo. Sitä haluaa ymmärtää, miten toinen voi niin pahasti rikkoa toisen, mistä kaikki johtuu ja mikä tilanne on tai on ollut. Ja jos joskus suhteeseen vielä alkaa (pettäjän tai jonkun muun) niin on viisaampi. Epätietoisuus syö! 

Juuri näin. On olemassa ihmisiä jotka eivät vastauksia kaipaile, mutta mun toipumisen tiellä olisin kovasti vastauksia tarvinnut. Ja kunnon keskustelua. Mutta näillä mennään.

Ap

Itse olisin myös kaivannut vastauksia kun 28 v yhteiselo päättyi, mutta en niitä saanut. Lupauksia kun tilanne oli päällä, että puhutaan lisää kun hänen (jättäjän/pettäjän) pää selviää. Olisi auttanut omaa toipumista kovasti. Erosta on nyt ihan reilusti yli kaksi vuotta, enkä siis vastauksia saanut ikinä. Enää niitä en kaipaile, mutta niin paljon valheita yms tuli eteeni vielä yli vuosi eron jälkeen, että tietty kunnioitus lapseni isää kohtaan meni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin myös kaivannut vastauksia kun 28 v yhteiselo päättyi, mutta en niitä saanut. Lupauksia kun tilanne oli päällä, että puhutaan lisää kun hänen (jättäjän/pettäjän) pää selviää. Olisi auttanut omaa toipumista kovasti. Erosta on nyt ihan reilusti yli kaksi vuotta, enkä siis vastauksia saanut ikinä. Enää niitä en kaipaile, mutta niin paljon valheita yms tuli eteeni vielä yli vuosi eron jälkeen, että tietty kunnioitus lapseni isää kohtaan meni. 

Kiitos tästä. Samoin meillä miehellä tosiaan pää on sekaisin. No miksi ei olisi, kipuilee varmasti vaimonsa ja hoitonsa välillä, kipuilee tyhjää kotia, liiton loppumista, ehkä tekemisiäänkin. Mutta ei hänellä ole samanlaisia työkaluja ajatteluun kuin esim. mulla. Katsotaan mitä aika eteen tuo.

Ap

Pettäjältä on turha odottaa mitään vastauksia mihinkään. Niin syvällä se itsekyydessään on ettei kykene näkemään toisen tarvetta keskustelulle, ei edes silloin kun liitto jatkuu. 

Minulla om ystävä, joka on psykologi sekä psykoterapeutti. Kysyin joskus häneltä, miksi pitäisi puhua ammattilaiselle. Hän hämmentyi ensiksi kysymyksestä, mutta tuli siihen tulokseen, että sillä viitataan neuvojen antamiseen. Tavikset tuppaavat kertomaan muille, miten elämä pitää elää. Ammattilainen osaa paremmin ohjata yksilön omaa ajatteluprosessia,

Ei hyvät ystävät oikeasti ala ohjailemaan mitään, vaan kuuntelevat ja vastailevat rehellisesti oman näkökantansa kautta. Kävin kyllä muutaman kerran ammattilaisen juttusilla, mutta enemmän hän kyseli hyviä kysymyksiä, joita on erittäin hedelmällistä purkaa ja pureskella hyvien ystävien kanssa. He kuitenkin tunsivat minut ja miehen, olivat olleet mukana avioliiton kiemuroissa. Terapeutti itse sanoi mulle, että ei usko oikein meidän juttelusta enää hyötyä olevan, koska tukiverkostot ovat vahvat.

Terapeuttikaan kun ei ole ajatuksien lukija, eikä voi saada muuta tietoa kuin sen, mitä minulla on. Hyvät ystävät osasivat osoittaa mun sokeita pisteitä ja sanoittaa asioita laajemmin kuin se oma, tuskainen mieli pystyi tuottamaan. 

En mäkään oikein ymmärrä tätä ajatusta nykyaikana, että kaikki asiat hoidetaan vaan jossain ammattilaisella ja suljetaan ikään kuin se oma tuska sitten taas uuteen kuplaan, tällä kertaa terapiaan ja muualla sitten näytellään hyvinvoivaa ja terhakkaa. 

"En mäkään oikein ymmärrä tätä ajatusta nykyaikana, että kaikki asiat hoidetaan vaan jossain ammattilaisella ja suljetaan ikään kuin se oma tuska sitten taas uuteen kuplaan, tällä kertaa terapiaan ja muualla sitten näytellään hyvinvoivaa ja terhakkaa."

Yleensä ihminen hakeutuu kriisissä ammattiavun avun piiriin. Ei siinä mitään suljeta mihinkään kuplaan ja näytellä toisille. Mutta on helpompaa jaksaa esim. lasten huoltajana ja työssä, kun saa aivan ammattilaisen kanssa käydä vaikeita asioita, joista päästä eteenpäin ja suuntaumaan uudelleen. Ja se aika on kokonaan mulle, mua varten ja ammattilaisen kanssa. 

Jälleen epäsuosittu mielipide, mutta mun mielestä ammattiavun korostaminenkin on mennyt hieman liiallisuuksiin. Kun oma ero tuli, koin ihan painostusta mennä jonnekin ammattiauttajalle. Tiesin etukäteen, että ei se mua auta, vaan mun on vain nuoltava haavani ja käsitellä tämä asia. Siihen liittyi paljon asioita, jotka ns. otin itselleni, yksi oli oma aika. Toinen oli kivojen asioiden tekeminen niin itsekseen kuin lasten kanssa, siis ystävien tapaaminen joko ihan yksin tai lasten kanssa. Kävin ystävien kanssa syömässä, käytiin omien ja ystävien lasten kanssa piknikillä, laskettelumäessä, jne. Halvalla sai paljon, kun ystävät oli mukana. Menin metsään, juoksin paljain jaloin metsäpolkua ja itkin. Istuin kannonnokassa miettimässä asioita.

Jotkut meistä on myös sellaisia, että lähtökohtaisesti ajatus, että jakaisi synkimpiä ajatuksiaan jonkun täysin vieraan kanssa on epämukava ja jopa ahdistusta herättävä, huolimatta tämän vieraan koulutuksesta ja ammattilaisuudesta.

Mulle siis eniten auttava asia oli sukulaiset ja ystävät, jotka oli lasten kanssa sen pari tuntia, että pääsin ulos omien ajatuksien pariin, luontoon ja toisaalta järjesti kaikkea edullista kivaa meille kaikille.

Tässäkin asiassa olisi hyvä muistaa, että ihmiset ovat erilaisia, mutta nykyään kriisistä selviytymiseen tuntuu olevan vain yksi hyväksytty tapa, ammattiapu.

Se ammattiapu vie parempaan itsetuntemukseen, mikä olennaista hyvinvoinnissa ja myös tulevia parisuhteita ajatellen. Käsitys, että siellä käsitellään vain synkimpiä asioita on virheellinen. Hyvänä lisänä ovat tietenkin ystävät ym., mutta itse haluaisin kriisini käsitellä ammattilaisen kanssa siksikin, että ystävien kanssa voin elää muutakin kuin sitä kriisiä.

Itse aikoinaan jouduin erään ystäväni taholta hänen parisuhteensa ongelmien kuuntelijaksi. Tämä siksi, että monilla ystävilläni oli tapana kääntyä puoleeni, sillä vaikka en ole terapeutti, niin työhöni kuului ohjausta ja neuvontaa hyvinkin haastavissa työtilanteissa. No, tämän ystävän puoliso oli ihastunut toiseen ja siitä nousi hätä ja vimma. Sitä ennen tämä samainen ystävä oli suhtautunut puolisoonsa hyvinkin alentuvasti. Osasin analysoida tilannetta hyvin, mutta mitään neuvoja en antanut. Näistä keskusteluista tämä ystävä oppi kierosti, miten mustamaalata se ihastuksen kohde todella satuttavasti ja julkisesti. Sitten avioparin liitto jatkui juuri kuin näyteltynä ulospäin. Mitään ei siis opittu. Tämän tapahtuneen myötä päätin, etten enää koskaan kuuntele toisten aviokriisejä, ellei kyseessä ole melko tasapainoinen ja tasavertainen ystävä. Koska vihan vallassa oleva ei näköjään aina kykene hillitsemään itseään. Tämäkin ihminen olisi parisuhdeammattilaisen kanssa päässyt ja joutunut kohtamaan itsensä ja tilanteen aivan toisella tavalla sen sijaan, että päätyi toimimaan primitiivisen vihan ja vallan buustaamana.

Tämän tapahtuneen myötä päätin, etten enää koskaan kuuntele toisten aviokriisejä, ellei kyseessä ole melko tasapainoinen ja tasavertainen ystävä. 

Tästä on useinkin ystävyydessä kaikki kiinni. Jos lähtökohta on, että itse on jotenkin yläpuolella ja osaa neuvoa, mutta toinen ei vain kuuntele, se on huono lähtökohta. Kuten sekin, että jonkun suuren järkytyksen/kriisin keskellä ihminen on ja hänen tulisi olla tasapainoinen. 

Minun avioerostani, joka oli kyllä aika pska, on nyt 4 v ja elämäni kukoistaa. Samoja ongelmia en ole vienyt uuteen suhteeseen, joka on nyt kestänyt 2 v ihan siitä syystä, että en ole itse enää sama ihminen, eikä toinen ole se ihminen, jonka kanssa olin aiemmassa suhteessa.

Minusta on oikeasti vaarallinen ajatus jopa, että itsetuntemusta tms. ei voisi kehittää kuin ammattiavun voimin. Ja kuten sanoin, oli todella ahdistavaa, kun pari työkaveria jankutti ammattiavusta, vaikka en kokenut sitä tarvitsevani. He ottivat sen aivan oudoissa paikoissa esille, esim. kun tuli avec-tilaisuus, jonne menin yksin, kun uutta parisuhdetta ei vielä ollut. Minulla ei ollut hätää, osaan mennä tilaisuuksiin yksin, osasin jo parisuhteen aikana, mutta he puoli iltaa jankkasivat, miten hyvää nyt tekisi ammattiapu. Viimein kysyin kyllästyneenä, että tarkoitatte varmaan seuralaispalvelua.

Eli toivottavasti kuitenkin olet ystävä, joka uskoo, että toiselle voi olla ihan riittävä itsetuntemuksen ja parantumisen lähde se tapa, jonka hän on valinnut. Parhaassa tapauksessa olet ihan omana itsenäsi osa sitä!

"Tästä on useinkin ystävyydessä kaikki kiinni. Jos lähtökohta on, että itse on jotenkin yläpuolella ja osaa neuvoa, mutta toinen ei vain kuuntele, se on huono lähtökohta. Kuten sekin, että jonkun suuren järkytyksen/kriisin keskellä ihminen on ja hänen tulisi olla tasapainoinen."

En siis mitenkään kokenut olevani yläpuolella enkä neuvonut mitään. Valitettavasti kriiseissä ihminen usein taantuu ja hänen problematiikkansa voi nousta aivan yllättäen sieltä kaukaakin jostain. Eli se viha kohdistetaan väärään kohteeseen ja siihen kohdistetaan vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta tuhoavasti. Onhan tässäkin ketjussa nimitelty vosuksi, susirumaksi ja jotkut kertoneet suunnittelevansa kostoa. Tasapainoinen ihminen ei kriiseissäkään toimi niin. Voi toki fantasioida jotain, mutta se jää siihen.

Vierailija kirjoitti:

"Tästä on useinkin ystävyydessä kaikki kiinni. Jos lähtökohta on, että itse on jotenkin yläpuolella ja osaa neuvoa, mutta toinen ei vain kuuntele, se on huono lähtökohta. Kuten sekin, että jonkun suuren järkytyksen/kriisin keskellä ihminen on ja hänen tulisi olla tasapainoinen."

En siis mitenkään kokenut olevani yläpuolella enkä neuvonut mitään. Valitettavasti kriiseissä ihminen usein taantuu ja hänen problematiikkansa voi nousta aivan yllättäen sieltä kaukaakin jostain. Eli se viha kohdistetaan väärään kohteeseen ja siihen kohdistetaan vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta tuhoavasti. Onhan tässäkin ketjussa nimitelty vosuksi, susirumaksi ja jotkut kertoneet suunnittelevansa kostoa. Tasapainoinen ihminen ei kriiseissäkään toimi niin. Voi toki fantasioida jotain, mutta se jää siihen.

Noh, näinhän se on, että taantuu. Mielestäni se ei ole ongelma kuin vasta sitten, jos jää siihen taantumuksen tilaan. Väitän, että hyvin harva esim. räikeään petokseen suhtautuu täysin tasapanoisesti. Viha oikeisiin ja vääriin kohteisiin kuuluu ihan normaaliin kriisitilanteen vaiheisiin. 

Väitteeni nimenomaan oli, että kriiseihin saa reagoida tasapainottomastikin, kunhan pysytään lain sallimissa rajoissa. Jos omaa mieltä helpottaa nimitellä vosuksi ja mielessään hekumoida kostolla, ketä se nyt aidosti haittaa. Sitten haittaa, jos jää siihen kiinni, eikä pääse tästä vaiheesta eteenpäin seuraaviin vaiheisiin. Silloin on varmaan ammattiapukin tarpeen.

Mutta jos elämä jatkuu, kokemuksesta on opittu, uutta kohti mennään, kyllä se yhteen elämään riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, näinhän se on, että taantuu. Mielestäni se ei ole ongelma kuin vasta sitten, jos jää siihen taantumuksen tilaan. Väitän, että hyvin harva esim. räikeään petokseen suhtautuu täysin tasapanoisesti. Viha oikeisiin ja vääriin kohteisiin kuuluu ihan normaaliin kriisitilanteen vaiheisiin. 

Väitteeni nimenomaan oli, että kriiseihin saa reagoida tasapainottomastikin, kunhan pysytään lain sallimissa rajoissa. Jos omaa mieltä helpottaa nimitellä vosuksi ja mielessään hekumoida kostolla, ketä se nyt aidosti haittaa. Sitten haittaa, jos jää siihen kiinni, eikä pääse tästä vaiheesta eteenpäin seuraaviin vaiheisiin. Silloin on varmaan ammattiapukin tarpeen.

Mutta jos elämä jatkuu, kokemuksesta on opittu, uutta kohti mennään, kyllä se yhteen elämään riittää.

Elämä jatkuu vaikka mäkin nimittelin sekä kakkosta että miestä mitä hurjimmin sanankääntein! Käytin sellaista kieltä jota en tiennyt edes osaavani. "Normaalioloissa" en olisi ikinä päästellyt suustani moisia. En tiedä mistä niitä tuli ja tuli ja tuli. Vieläkin vähän välillä tulee, mutta se shokkitila oli kyllä hurja. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan ollut yhteydessä siihen toiseen naiseen ja kysynyt hänen näkökulmaa asiaan ja millaisia vastaanottoja olette saaneet? Jotenkin tekisi tosi kovasti ottaa mieheni maksulliseen naiseen yhteyttä ja kysyä hänen kanta. Pelkään vaan etten saa mitään rehellistä sieltäkään. 

Itse aikoinaan otin yhteyttä siihen toiseen. Ihan siksi, että kyse oli myös meidän lapsista ja halusin rakentaa suhteen mahdolliseen äitipuoleen. Mä yritin olla järkevä aikuinen mutta se toinen ei koskaan vastannut minulle. Mun rakkauteni puolisooni ei kuollut edes toiseen naiseen; alun totaalisen shokin ja oman romahdukseni jälkeen halusin vain, että meillä kaikilla olisi lopulta asiat paremmin. 

Se, että mieheni petti ei tee hänestä huonoa. Se ei poistanut kaikkia hyviä vuosia. Mä ajattelin, että vaikka puolisoni toimikin vääri

En tiedä onnistuuko lainaus. Voi olla, että tulkintasi on oikea. Vaikea tietää eikä sillä lopulta ole enää edes merkitystä. Itselle jäi vain se kuva, että ei ollut tullut edes ajatelleeksi sitä, että miehen mukana tulevat myös lapset. Puolison puheiden perusteella kolmas osapuoli oli vapaaehtoisesti lapseton, joka ei lapsia ollut koskaan halunnut. Itselle taas oli tärkeää se, että eron mahdollisesti tullessa lapsilla säilyvät molemmat vanhemmat tasavertaisina.

Ap, oletko ollut miehen kanssa yhteyksissä? Minkälaiseksi koet teidän välit nyt kun olette asuneet erillään? 

Tsemppiä sinne mahdollisiin vaikeisiin hetkiin!

En tiedä onnistuuko lainaus. Voi olla, että tulkintasi on oikea. Vaikea tietää eikä sillä lopulta ole enää edes merkitystä. Itselle jäi vain se kuva, että ei ollut tullut edes ajatelleeksi sitä, että miehen mukana tulevat myös lapset. Puolison puheiden perusteella kolmas osapuoli oli vapaaehtoisesti lapseton, joka ei lapsia ollut koskaan halunnut. Itselle taas oli tärkeää se, että eron mahdollisesti tullessa lapsilla säilyvät molemmat vanhemmat tasavertaisina.

Joo, mutta ei ole sun asia alkaa tätä kolmannen kanssa sopimaan ja kontrolloimaan, vaan sinä keskustelet ex-miehesi kanssa ja te vanhempina pidätte huolta siitä, että lapsilla säilyy molemmat vanhemmat. Kolmannelle tämä ei edes kuulu mitenkään, eikä hän ole vastuussa teidän vanhemmuudesta tai velvollinen siitä mitään kanssasi sopimaan.

Mulla on myös mies, jolla lapsia, mutta ei mulla ole uusioperhettä. Miehen ex on yrittänyt ottaa muhun yhteyttä juurikin syyllä "puhutaan lasten asioista", mutta kun ne ei ole mun asioita, niin en halua kanssaan puhua. Vastannut olen kyllä toki kohteliaasti, että en näe kuuluvani tähän asiaan.

Miehen kanssa meillä on selvät sävelet siitä, mitä kenenkin tontille kuuluu. Lapset ovat kivoja, me tullaan toimeen, olen yksi aikuinen heidän elämässään, mutta en mitenkään samanveroinen kuin vanhemmat. Mä en laadi heille sääntöjä, vaan noudatan vanhempien laatimia sääntöjä. 

Koen, että muu olisi vieraalle tontille menoa - en mäkään odota, että miehen ex pitää keskusteluja mun esimiehen kanssa mun työasioista, vaikka nekin jonkin verran miehen ja sitä kautta lasten elämään vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä tämä. Miten kakkonen voisi ikinä luottaa mieheen joka noinkin härskisti pettää jopa pitkäaikaista vaimoaan? Mutta jos hän on mukaan tuohon leikkiin lähtenyt, tietäen että mä olen olemassa, niin tuskin tuntee mitään omantunnon tuskia kun ei tähänkään saakka niitä ole tuntenut. 

Ap

If he does it with you, he'll do it to you...

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko ollut miehen kanssa yhteyksissä? Minkälaiseksi koet teidän välit nyt kun olette asuneet erillään? 

Tsemppiä sinne mahdollisiin vaikeisiin hetkiin!

Kiitos tsempeistä!

En sen enempää kuin aiemminkaan. Viime viikolla hän soitti kun tarvitsi mun ammatillista apua. Koirasta on jotain laittanut ja eilen taas viestiä kun tarvitsi ammatillista apua. Ei sanaakaan meidän väleistä tai tästä tilanteesta saati sitten miltä tuntuu ja onko yhä kakkosen kanssa. 

Ap

Kaikille täällä "erotaan liian helposti (pitkästä) liitosta" iniseville: ei se ole se paneminen mikä on se korsi, joka katkaisee sen kamelin selän. Se on se petos, se valehtelu, gaslighting jne. Pettäjä pettää LUOTTAMUKSEN. Ja se on vaikea, ellei mahdotonta antaa anteeksi.Ja jos kyseessä ei ole yhden illan sekoilupano, vaan vaikkapa pidempään lestänyt suhde niin sehän on jo ihan eri tason petos. Ei sellaista edes pitäisi tarvita antaa anteeksi, käsitellä ja jatkaa. Koska toinen on pettänyt sopimuksen, joka yhteen mennessä on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille täällä "erotaan liian helposti (pitkästä) liitosta" iniseville: ei se ole se paneminen mikä on se korsi, joka katkaisee sen kamelin selän. Se on se petos, se valehtelu, gaslighting jne. Pettäjä pettää LUOTTAMUKSEN. Ja se on vaikea, ellei mahdotonta antaa anteeksi.Ja jos kyseessä ei ole yhden illan sekoilupano, vaan vaikkapa pidempään lestänyt suhde niin sehän on jo ihan eri tason petos. Ei sellaista edes pitäisi tarvita antaa anteeksi, käsitellä ja jatkaa. Koska toinen on pettänyt sopimuksen, joka yhteen mennessä on tehty.

Nimenomaan! Eikä suostu keskustelemaan asiasta. Mitä järkeä siinä on sitten yrittää jatkaa? Yhä kylläkin toivon että mies suostuisi jotain puhumaan, mutta turha toivo taitaa olla. Eiköhän hän olisi jo sen tehnyt jos aikoo...On nyt kohta kuukauden saanut yksikseen siellä muhia. 

Ap