Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettelit, kun menit ekaa kertaa työelämään?
Mulle oli suuri ihmetys, että lomalta maksettiin palkkaa ja lomarahan ansiosta vielä normaalia suurempaa palkkaa. Nyt toi tuntuu ihan normaalilta, mutta ekassa työpaikassa olin ihan ihmeissäni.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Olin 11v sain 150mk/kk hoitamalla kolmea lasta. 3v, 2v ja vauva. Itkin aina kotiin päästyäni. Se oli ensimmäinen kesätyöni ja olin itsestäni ylpeä. En uskaltanut syödä siellä mitään.
Huh mitä lapsityövoiman hyväksikäyttöä! Liian nuorelle liian paljon vastuuta. Kai tämä tapahtui joskus sata vuotta sitten, kun palkkakin on noin surkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olin niin väsynyt töiden jälkeen. Siivoustyötä opiskelijana. Olin hyvässä kunnossa. Meni ohi, kun vain kävi töissä. Ei vasrallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 11v sain 150mk/kk hoitamalla kolmea lasta. 3v, 2v ja vauva. Itkin aina kotiin päästyäni. Se oli ensimmäinen kesätyöni ja olin itsestäni ylpeä. En uskaltanut syödä siellä mitään.
Ei ihme, jos itkit! Toihan on tosi vastuullinen ja työläs pesti 11 vuotiaalle.
Laitonta sanoisin, lapsityövoiman käyttöä.
Sitä miten raskasta työnteko on opiskeluun verrattuna. Opiskellessa saa sentään pitää taukoja ja vaikka välillä onkin kiire ja joutuu ponnistelemaan, niin välillä taas on kevyempää. Töissä taas taukoja ei useimmiten pystynyt pitämään, vaikka olisi ollut yli kymmenen tunnin vuoro ja suurimman osan ajasta oli kauhea kiire ja vedettiin sata lasissa (silti osa töistä jäi tekemättä). Kuka piip keksi äärimmäisen tehostamisen? Miten tuota jaksaa yli kuusikymppiseksi tai ylipäätään? Voisipa vain opiskella ikuisesti. Ja ne, joilla on rentoa töissä, niin pliis kertokaa mitä työtä teette. Olen kyllä ahkera, mutta en mikään väsymätön robotti.
No olihan se aika jännä huomata että yksi suorittavan portaan työntekijöistä tuli koulutukseen humalassa, vaikka luulin että sellaiset touhut olivat jääneet jonnekin 80-luvulle. Töissä siis kuuli paljon "villeistä vuosista", miten oli juotu siellä ja täällä. En muista saiko tämä työntekijä huomautuksen tai mitään. Aikaa tästä on noin 23 vuotta eli ei aivan tuore juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 11v sain 150mk/kk hoitamalla kolmea lasta. 3v, 2v ja vauva. Itkin aina kotiin päästyäni. Se oli ensimmäinen kesätyöni ja olin itsestäni ylpeä. En uskaltanut syödä siellä mitään.
Ei ihme, jos itkit! Toihan on tosi vastuullinen ja työläs pesti 11 vuotiaalle.
Kuka jättää noin pienet lapset 11-vuotiaan vastuulle?
Se oli kuusikymmentälukua. Oletus oli, että isojen perheitten tytöt olivat oppineet kaikki välttämättömät taidot tuohon ikään.
Raskaita olivat ne kolme kesäkuukautta. Pienokaiset olivat kyllä kilttejä onneksi.
Nykyään olisi lasun paikka ja hyvä niin. Miten 11-vuotias pärjäisi, jos jotain sattuisi esim. tulipalo.
Miten huonolla asenteella ihmiset tekivät töitään. Ei työstä aina tarvitse nauttia, eikä aina tarvitse tehdä töitä hiki otsalla. Mutta kuitenkin työnantajan ja työntekijän sopimus on tietty työ tiettyä rahaa vastaan ja siitä olen itse pitänyt kiinni. Ihmettelin, miten joku voi päivän tuhrata jotain toisarvoista ja ilmoittaa että ei sitten tee tätä eikä tuota ja viimeiset 2 tuntia työpäivästä kuluttaa Facebookissa ja uutisia lukien. Eikö sitten voisi vaihtaa työtä jos ei sitä halua tehdä?
Miten epäpätevää ihmiset saivat johtaa, eivätkä joutuneet mihinkään vastuuseen virheistään. Surkeiden työntekijöiden suosiminen ja älyttömät ylennysvalinnat. Erittäin pätevien dissaaminen niin että nämä saavat tarpeekseen ja lopettavat, jolloin ollaan kusessa. Älyttömiä, perusteettomia päätöksiä työntekoon liittyen, niin että työnteko hankaloituu, jonka jälkeen ihmetellään miksi työnteko ei ole tehostunut. Jne, jne.
Liittyvätköhän nämä kaksi huomiota muuten toisiinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten harvalla oikeasti on työn kaikki puolet hallussa.Bluffaamisen määrä oli tosi tuntuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamisen määrä.
Sama. Uskottelin itselleni, että ihmiset aikuistuvat ja viisastuvat. Niinhän sitä sanotaan. Pelottavan moni kiusaaja kuitenkin vaan pahenee vanhetessaan. Ja miksi noihin ei yleensä puututa vaan se on kiusattu, joka joutuu lähtemään (sama juttu kuin koulussa)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että miten k-päitä ihmiset voivat olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lunkkia työelämässä on.
Mitä työtä teit ja oletko edelleen samaa mieltä työelämästä?
Ja muutkin kenen mielestä töissä on helppoa ja ehtii juoruilla, kahvitella ja somettaa jne, niin mitä työtä teette?
Sitä, miten vähäinenkin valta voi nousta päähän. Ekoissa työpaikoissa muutama väliportaan henkilö oli käsittämättömän tärkeilevä ja vähättelevä. Pomot ja työkaverit olivat mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lunkkia työelämässä on.
Mitä työtä teit ja oletko edelleen samaa mieltä työelämästä?
Ja muutkin kenen mielestä töissä on helppoa ja ehtii juoruilla, kahvitella ja somettaa jne, niin mitä työtä teette?
Pohdin siis onko enää työtä, mikä sopisi työuupumuksesta kärsineelle vai onko kaikki työ nykyään samanlaista superkiireistä raatamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lunkkia työelämässä on.
Mitä työtä teit ja oletko edelleen samaa mieltä työelämästä?
Ja muutkin kenen mielestä töissä on helppoa ja ehtii juoruilla, kahvitella ja somettaa jne, niin mitä työtä teette?
Pohdin siis onko enää työtä, mikä sopisi työuupumuksesta kärsineelle vai onko kaikki työ nykyään samanlaista superkiireistä raatamista?
On niitä. Pitää vain löytää sellainen työ, jossa ei odoteta ihmisen olevan robotti. Sitä ei meinaan kestä oikeastaan kukaan loputtoman kauan, jotkut ehkä toisia pidempään.
Työ voi olla rankkaa, vaativaa ja hetkittäin uuvuttavaakin, mutta robotin ominaisuuksia vaatimalla ette tule rakentamaan ikinä toimivia työyksiköitä tai -tiimejä.
Ja tässä nousee esiin se osaava, näyttöön perustuva johtajuus.
Kuinka jollain ihmisillä elämä pyörii työn ympärillä ja kuinka työ ohjaa tavoitteita elämässä.
Ei voi muistaa 45 vuoden takaisia.
Pakko on pakko. Se tuli mieleen.
Sitä miten huonosti palkka riitti kun piti ajaa 60 km päähän työhön. Bensaakin piti välillä ostaa velaksi huoltamolta. Äidin luona työttömänä päivärahoilla pärjäsi paljon paremmin. No äidin luota tuossa eka työpaikassakin kävin, joten menot oli kuitenkin vielä aika pienet, ilmainen asuminen, ruoka jne..
Se oli yllätys, että julkinen puoli maksoi paremmin, myös ylitöistä ja yksityisellä puolella pihtailtiin joka asiassa. Tein pari keikkaa samaiseen yksityiseen firmaan senkin jälkeen, kun työsopimus oli jo päättynyt. Palkka maksettiin käteisellä näistä keikoista ja kun ei ollut tasarahan, tyyliin 52,50 mk, niin ei voitu maksaa esim. 55 mk vaan piti käydä särettämässä rahat läheisellä huoltoasemalla, että sai maksettua tasarahan. Tämänkin jälkeen pyydettiin parille keikalle, mutta en lähtenyt. Työtodistusta en ole saanut ko. firmasta vieläkään, vaikka työsuhde päättyi jo viime vuosituhannen puolella.
Kyllä, tällainen oli viimeinen niitti sitä pskaa. Aivan täysi vitsi koko työpaikka.
Vaihdoin takaisin asiantuntijatyöhön, ei enää koskaan yhtään yksityistä sote-alan toimijaa minulle, kiitos. Pahinta oli, kun jo työtä vastaanottaessani tiesin, että tästä ei vaan tule mitään. Palkka ja työolot yksiselitteisesti huonot ja vaatimukset silti tapissa.
Liiketoimintajohtajiksi valitaan lääkäreitä ja ihmisten johtajiksi sairaanhoitajia. Vailla mitään kompetenssia näiden asioiden johtamisesta! No, jälki on sitten sitä itseään.