Mitä ihmettelit, kun menit ekaa kertaa työelämään?
Mulle oli suuri ihmetys, että lomalta maksettiin palkkaa ja lomarahan ansiosta vielä normaalia suurempaa palkkaa. Nyt toi tuntuu ihan normaalilta, mutta ekassa työpaikassa olin ihan ihmeissäni.
Kommentit (153)
Ihmettelin miten helppoa ja mukavaa elämä oli kouluun verrattuna.
Yllätyin siitä, että koulussa jankattu jargoni "teillä on alan tuorein koulutus ja viimeisin osaaminen" on ihan yhtä tyhjän kanssa tosielämän työpaikassa.
Ekat viisi vuotta valmistumisesta olet täysi oppipoika. Seuraavat viisi vuotta ehkä joku kuuntelee jos sulla on sanottavaa, monesti ei.
Vasta sen jälkeen sun sanomisilla ja tekemisellä alkaa olemaan painoarvoa.
T. Taitorakenteiden suunnittelija, DI
Vierailija kirjoitti:
Kesätöitä kun ei lasketa niin ekassa työpaikassa oli ihan hirveästi töitä 6 päivää viikossa, mutta nuorena jaksaa. Välillä olin töissä myös sunnuntaisin.
Sitten siirryin puhelinyhtiölle töihin ja ihmettelin kun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään palkan eteen. Oli kuin olisi ollut lomalla. Ihmettelin mistä nää tyypit saa palkkaa kun monet vaan kahvitteli ja juoruili kaiket päivät ja turhia palavereita koko ajan.
Mulle sanottiin mm että lopeta uurastamasta kun muuten saat muut näyttämään huonolta. Mä olin tottunu tekemään töitä, enkä tykännyt turhista palavereista ja tekemättömyydestä. Aina löytyi jotain mitä voi tehdä.
Mullekin sanottiin yhdessä ekoista kesätöistä, että voisin hidastaa tahtia! Kyse oli toimistotöistä.
Sain ekassa kokopäiväisessä kesätöissä palkkaa 9,80 euroa tunnilta ja olin aivan innoissani kuinka suuri palkka (aiempi työ oli puhelinmyyntiä josta ei juuri palkkaa tullut). Tuo vajaa kymppi tunnilta on oikeasti tosi pieni palkka mutta isolta se tuntui kun ei ollut tottunut saamaan palkkaa ja asuin vielä porukoilla eikä tarvinnut maksaa siellä vuokraa eikä osallistua ruokakuluihin.
Sitä että aikuiset ihmiset teki yksinkertaisia töitä kuten lakaisivat portaita ja lapioivat lunta. Aikuiset ihmiset!!! Ja näillä oli perhe ja kaikki! Noita töitähän tekee muualla kehitysvammaiset ja entiset vangit.
Käsittämätöntä edelleen
Miksi vanhemmat naiset olivat ilkeitä nuorelle naiselle vaan eivät kuitenkaan nuorelle miehelle?
ihmettelin, etteivät vanhat kollegat olleet halunneet opiskella. he suhtautuivat tosi nuivasti hyviin ehdotuksiin siitä, miten työt saataisiin sujumaan paremmin. puhumattakaan sunnuntailisistä. uudistusten vastustamiseen olin periaatteessa hyvin pettynyt.
Sitä kuinka moni vihaa työtään. Ihan kaikenikäisistä kollegoista.
Ihmettelin myös sitä miten helppoa töissä oli jutella ja vitsailla omaa äitiäkin vanhempien ihmisten kanssa, mutta siviilissä ei ikinä
Hierarkia on asia, jota pidin käsittämättömänä. Pidin myös sitä käsittämättömänä, että aikuinen ihminen koki asiakseen pistää nuori ihminen siihen omaan lokeroonsa.
Ajattelen itse, että tällaisella lokeroijalla on itsellään huono itsetunto ja ymmärrys siitä miten omat valinnat vaikuttavat muihin ihmisiin.
En muista silloin ihmetteleeni mitään. Lähinnä olin onnellinen että oli edes jotain (paska)duunia. Nykyään ihmettelen työelämässä ja työpaikoilla kyllä vaikka ja mitä.
Kun sain kolmekymppisenä ekan pätevän opettajan kuukausipalkan, tuntui kuin olisi tullut lottovoitto. Olin siihen asti tehnyt vain pienipalkkaisia hanttihommia tai open hommia epäpätevänä. Vuosi oli 2001 ja kuukausipalkka noin 13000 markkaa bruttona.
Tylsyyttä. Ja sitä se sitten onkin ollut. Näin siis ihan oikein.
Että miksi sain niin huonon palkan kesätyöstä, joka oli todella raskasta työtä. Sain ostettua palkalla silmälasit, en muuta. Siihenpä jäikin minun työkokemus, hyvin pitkälti.
Minä ihmettelin pomon takamuksen nuolemista ja kollegoiden selkään puukottamista. Meillä on yhteinen tavoite, miksei voi työskennellä yhdessä?!
Ihmettelin sitä miten hienosti naiset tukevat toisiaan työelämässä ja miten kivaa on työskennellä eri ikäisten kanssa. Olin kuullut ennakkoon kaikkea pahaa naisvaltaisista aloista, eikä niistä jutuista juuri mikään ole pitänyt paikkaansa. Tai ehkä mulle on vaan aina osunut ne maailman parhaat työkaverit 😄
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijatöissä kun kukaan ei seuraa ja kyttää työaikaasi vaan sinuun luotetaan.
Aikamoista, että ensimmäinen kokemuksesi työelämästä on suoraan asiantuntijatyöstä. Tai olisiko niin, ettet osaa lukea aloitusta, vaikka olet mukamas niiiiiin koulutettu ja fiksu.
Mä muistan tän ku eilisen päivän. Ihmettelin et tuntui samalta kuin olisi aikuisten päiväkodissa ja siitä vielä maksettiinkin että on jotain tekemistä päivisin 😂😂
N32
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin sitä, miten joillekin on siinä työpaikassa maksettu parikymmentä vuotta palkkaa. Eivät oikein mitään tehneet. Tuollaista se oli joskus yli 30 vuotta sitten. Työpaikoilla oli varaa maksaa oleskelusta ja tyhjäntoimittamisesta
No kyllä mä ainakin törmäsin tämmöisiin seurustelu-upseereihin säätiömaailmassa. Töihin tultiin miten sattuu ja töitä tehtiin ehkä tunti päivässä. Mukavia suojatyöpaikkoja viiskymppisille, jotka on joskus saaneet vakipaikan.
Kesätöitä kun ei lasketa niin ekassa työpaikassa oli ihan hirveästi töitä 6 päivää viikossa, mutta nuorena jaksaa. Välillä olin töissä myös sunnuntaisin.
Sitten siirryin puhelinyhtiölle töihin ja ihmettelin kun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään palkan eteen. Oli kuin olisi ollut lomalla. Ihmettelin mistä nää tyypit saa palkkaa kun monet vaan kahvitteli ja juoruili kaiket päivät ja turhia palavereita koko ajan.
Mulle sanottiin mm että lopeta uurastamasta kun muuten saat muut näyttämään huonolta. Mä olin tottunu tekemään töitä, enkä tykännyt turhista palavereista ja tekemättömyydestä. Aina löytyi jotain mitä voi tehdä.