Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettelit, kun menit ekaa kertaa työelämään?
Mulle oli suuri ihmetys, että lomalta maksettiin palkkaa ja lomarahan ansiosta vielä normaalia suurempaa palkkaa. Nyt toi tuntuu ihan normaalilta, mutta ekassa työpaikassa olin ihan ihmeissäni.
Kommentit (153)
Kasarilla amiksen jälkeen menin tehtaaseen töihin huolto/kunnossapito osastolle. Ekana päivänä palavasilmäinen kommunisti- pääluottomies löi paperin ja kynän eteeni ja sanoi: Tässä on valmiiksi täytetty Metalli-liiton jäsenyyshaku kaavake että nimi alle ja lisäsi: Pakko ei ole nimeä laittaa mutta siinä tapauksessa istumme/savustamme sinut ulos täältä.
Olisin minä liittynyt ilman uhkailuakin mutta sitä kommaritouhua ihmettelin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen kesätyö 70-luvulla paikallisen linja-autoaseman matkatavarasäilytyksessä. Siihen aikaan tavarat jätettiin säilytykseen isoon halliin noutokuittia vastaan. Luotto oli hyvä, koska maksu tapahtui vasta noudettaessa. Ei kävisi nykypäivänä. Ihmetyksen aihe oli se, että aloin saada tippiä noudetuista tavaroista. Ihmisten kävi varmaan sääliksi piskuista teinityttöä raahaamassa matkalaukkuja täynnä tiiliskiviä. Olihan tuo mukava lisä palkan päälle.
Ei eka työ, mutta yleensä,
Työn byrokraattisuus ja jäykkyys
Lyhyet lomat
Liian kova verotus
Kovan veron lisäksi maksat lisäksi 8% sotuja
Sak puna-aktivistien viha firmaa vastaan
Isot epäselvyydet, johto ei tunne kenttää
Suosikkijärjestelmä
Julkisella äärimmäinen politisoituminen
Kaameita akkoja, ne kiusas ja vinoili. Oltiin kakstoist vee.
Työpaikan vanhemmat naiset suunnittelivat mitä suursiivousta aikovat tehdä talvilomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka kesätyö kenkätehtaalla 14 vuotiaana. Seisoin korkean pöydän edessä ja leimasin jotain tuotelappuja. Siinä piti seisoa aivan paikallaan 8 tuntinen työpäivä, paitsi ruokatauko ja yksi kahvitauko.
Tottumattomalle seisojalle se kävi aivan tajuttomasti jalkoihin. Työpäivän päätteeksi jalat olivat kuin tulessa. Väänsin itkua kotona ja yritin saada tuskaa lievenemään istumalla jalat jääkylmässä vedessä pesuvadissa. Joidenkin viikkojen kuluttua helpotti, jalat tottuivat. En tiedä kylläkään miksi siinä piti seisoa, työn olisi voinut tehdä istuenkin.
Aloitin pienessä it-alan yrityksessä, toimiston jääkaappi oli täynnä kaljaa ja skumppaa ja ne oli työntekijöitten yhteiseen käyttöön XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmettelin miten helppoa työnteko oli.olin siivoojana helsingin pääpostissa kesän 89.
toki siihen vaadittiin kovaa kuntoa.työkaverit oli mukavia.
Ihmettelin naisten vihaa ja työpaikkakiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin sitä, miten helposti pääsee töihin kun on "suhteita". Työkokemusta minulla oli nolla päivää. Nautin pitkistä kesälomista, joten en tehnyt kesätöitä. Suoritin kaupallisen alan perustutkinnon (merkonomi) ja valmistuin 19-vuotiaana. Sain lentävän lähdön työuralle. Työtarjous tuli täysin puskista.
En edes tiennyt, että yrityksen X toimipisteessä Y oli avoinna työtehtävä Z. Mutta eräs sukulainen tiesi. Hän oli työskennellyt firmassa X pitkään. Hän sai vihiä, että toimipisteessä Y oli nyt rekrytointi päällä. Kaksi avointa työpaikkaa. Sukulainen kävi puhumassa omalle esimiehelleen ja ryhtyi petaamaan minulle työpaikkaa. Esimies oli keskijohdon pomo, joka toimi johtajana (operatiivinen johtaja) saman yrityksen useassa eri toimipisteessä. Mukaan lukien tuo toimipiste Y, missä sukulaiseni oli työskennellyt pitkään.
Pomo kutsui minut käymään paikan päällä. Ei siinä mitään työhaastattelua pidetty. Katsottiin vain, että hakija on sellainen mitä suosittelija oli kertonut. Vastavalmistunut merkonomi, hyvät arvosanat, hyvä kielitaito, osaa käsitellä tietokoneita. Kävi ilmi, että hakija on ylikoulutettu näihin kahteen työtehtävään, mitkä nyt ovat auki. Hakijan taidot riittäisivät vaativampiin tehtäviin samassa organisaatiossa. Mutta kun on kyse vastavalmistuneen merkonomin ensimmäisestä työpaikasta, niin tuo "entry level job" kelpaa kyllä. Siisti toimistotyö, näyttää hyvältä ansioluettelossa. Moni nuori aloittaa uransa paskaduuneissa eli hampurilaisravintoloiden kassalla ja keittiössä. Tai lähikaupassa hyllyjen täyttäjänä. Näihin hommiin verrattuna itsenäinen toimistotyö on luksusta. Omassa huoneessa voi istua kaikessa rauhassa, kuunnella musiikkia (kuulokkeet päässä) ja pyöritellä papereita. Ei tarvitse edes vastata puhelimeen tai sähköposteihin. Työ on pelkkää papereiden käsittelyä, näyttöpäätteen katselua ja näppäimistön naputtelua. Työ vaatii kuitenkin tarkkuutta. Virheisiin ei ole varaa, koska niiden korjaaminen on hyvin vaikeaa ja aikaavievää. Keskittymiskyky säilyy, kun pitää välillä taukoja. Katselee ulos ikkunasta, tarkkailee säätilan vaihtumista, pohtii syntyjä syviä. Parin tunnin välein voi käydä kahvitauolla ja syödä omat eväitä.
Työ oli juuri tuollaista. Minä viihdyin hyvin. Projekti oli osa-aikainen, joten tein urakan loppuun. Jos minulle nyt tarjottaisiin samanlaista työpaikkaa (hieman paremmalla palkalla) niin ottaisin sen vastaan. Nykyajan maailmasta ovat katoamassa vanhat kunnon toimistotyöt. Se tunne kun saat istua omassa huoneessa paperikasojen keskellä kaikessa rauhassa ilman häiriöitä.
Muistan ihmetelleeni kun sain eka kesäloman että maksetaan normaali kuukausi palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa porukasta tuntuu olevan arvostettuja jäseniä työpaikalla, vaikkeivat tee mitään näennäisesti. Vetivät parit esitykset vanhalla rutiinilla vähän väliä ja viettivät aikaa kahvihuoneessa. Itsellä oli kovat tulostavoitteet.
Kun liityin hetkeksi ammattiliittoon, niin hämmästyin, kuinka turha homma se oli, kun agitoitiin jatkuvasti työnantajaa vastaan pilkunviilaustason asioista. Ei mitään rakentavaa dialogia, vain puhdasta vihaa.
Iso porukka istuu kahvilla 3 tuntia päivässä:/ työ olisi ihan muualla. Palkka juoksee pomo ei voi ottaa kantaa, silloin omakin tuoli heiluisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin museon vartijoiden ja toisen työpaikan vahtimestareiden juoruilua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin sitä, miten joillekin on siinä työpaikassa maksettu parikymmentä vuotta palkkaa. Eivät oikein mitään tehneet. Tuollaista se oli joskus yli 30 vuotta sitten. Työpaikoilla oli varaa maksaa oleskelusta ja tyhjäntoimittamisesta
On samanlaisia työpaikkoja ja työntekijöitä vieläkin. Tärkeitä, kehuvat omilla pikku hommillaan ja delegoivat sujuvasti useimmat työt muille. Lipovat esimiehiä mutta kyllä heidät tiedetään. Se on eri asia kuin että jotkut tekevät työnsä tehokkaasti ja kokemuksella nopeasti ja jää vapaa- aikaa.
Ennen sai ammattimies urakalla noin kolminkertaisen tuntipalkan aloittelevaan tuntipalkkaiseen verrattuna, se vähän yllätti. Nopeasti pyysivät meikäläistäkin ylitöihin ja urakalla kun oli tuotteilla menekkiä. Intoa oli nuorena ja tilipussi tuplaantui tai triplaantui. Oli lomille lähdettäessä väsynyt mutta rahaa oli.
Miksei kukaan selittänyt mitä mun pitää tehdä. Pitkään meni että vain heiluttelin käsiäni hallissa. Sitten oltiin vihaisia kun en tehnyt mitään. Nykyään osataan jo perehdyttää. Se eka työpaikka meni nurin jo 90-luvulla.
Sitä miten vähällä tienasi paljon. Koulussa ei löysäilty, mutta töissä oli yllättävän paljon väljää aikaa.
Olihan se, kun siihen asti oli saanut viikkorahaa.
Kukaan ei kertonut, missä on keittiö eikä silloin kuljetettu mukana vesipulloa.
Olin kuolla janoon. :D
Olisi tietenkin pitänyt kysyä, mutta olin nuori.
Avointa kiusaamista ihmettelin. Tapahtui toisen työntekijän taholta. Ulkonäön pilkkaamista ja nolaamista porukan edessä, myös lapsiryhmien edessä. Ei siihen kukaan puuttunut. Kyseessä seurakunta.
Jos yritys on tilannut siivoojan yrityksestä X ja on sovittu, että hän hoitaa hommansa aamulla klo 6-8, niin takuulla ei pidetä hyvänä, että siivooja onkin paikalla keskipäivällä, koska "kukaan ei kyttää työaikaasi".