Olisitko itse halunnu mennä lapsena kahden kodin väliä?

Itse kyllä pidin siitä että oli kaksi kotia, tosin vanhemmat erosivat kun olin tosi pieni ja asuivat niin lähellä toisiaan että kouluun ja kavereille pääsi molempien luota yhtä hyvin. Ei siis tavallaan ole kokemusta vain yhdessä kodissa asumisesta. Mutta olin itse tyytyväinen ja tykkäsin olla molempien luona. Molempien uusista puolisoista tuli myös tärkeitä ihmisiä minulle. Ja pienenä lapsena toki tykkäsi kun oli kaikki juhlat kahteen kertaan. Jos olisivat asuneet eri kaupungeissa olisi varmaan ollut kurjempaa.

Vastuulliset vanhemmat vuorottelevat itse lasten kodissa. Näin onneksi jotkut ovat ymmärtäneet jo toimia. Eiväthän lapset ole päättäneet erota, joten heidän tulee kärsiä mahdollisimman vähän. 

Tämä tekee myös helpommaksi tilanteen, jossa toisella vanhemmalla tai molemmilla on kiire hankkia uusi kumppani. Lasten ei heti tarvitse totutella uuteen tai uusiin vaihtuviin mies-ja naisystäviin, koska he voivat pysyä kotonaan niillä viikoilla, kun vanhempi on lastensa luona. 

En eikä tarvinnut. 

Vierailija kirjoitti:

Kodin huono ilmapiiri on seurausta itsekkyydestä, vastuuttomuudesta ja huonosta vanhemmuudesta. 

Harvemmin ihmiset pariutuu ja perustaa sitä perhettä huonolla ilmapiirillä.. siitä ei vaan sitten pidetä huolta. 

Ehkä nykyisin, mutta joskus aiemmin jos lapsi oli tulossa, mentiin huonoilla eväillä naimisiin. Mistä lapset maksoi laskun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olisin. Sitä äidin ja isän eripuraa oli traumatisoivaa kuunnella. Jäljet kantaa vielä omaankin aikuiselämään. 

Olisin, sama juttu kuin yllä. Olisi ollut helpompaa jos olisin välillä päässyt pois rauhallisempaan ja enemmän ehkä avoimemmin kommunikoivaan paikkaan ja myös sellaiseen, ettei koko ajan pidä seurailla vanhempien mielialoja ja reaktioita. Opin olemaan mahdollsimman huomaamaton ja vaivaton etten olisi ärsyttänyt jo ennestään tulehtunutta kodin ilmapiiriä.

Mitään takuuta siitä ei tietenkään olisi ollut millainen se toinen paikka olisi ollut. Mutta jos olisikin ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin. Musta oli ihana kun vanhemmat eros eikä ollu enää noloa kutsua kavereita yöks kun kukaan ei enää riidelly öisin. Mun vanhemmat asu vielä eri kaupungeissa ja oli ihana nähdä kavereita molemmista kaupungeista. Lisäks sain enemmän kaksinkeskeistä aikaa vanhempien kanssa. 

Iteki erosin lasten isästä kun lapset oli ala-asteella. Me asutaan kuitenkin aika lähekkäin ja meillä ei ollut riitoja sillonkaan kun asuttiin vielä yhdessä, eikä sen jälkeen. Vietetään myös edelleen välillä aikaa koko perheen voimin ja usein myös lasten isäpuoli on mukana. Kun kerrottiin erosta lapsille niiden eka reaktio oli, että jes ne saa uuden oman huoneen. Molemmissa kodeissa tekee vähän eri juttuja ja molemmat saa nyt enemmän yhteistä aikaa vanhempien kanssa kun vanhemmat jaksaa viettää aikaa paremmin kun lapset ei oo kokoajan siinä. Molemmille on myös varmasti tullut hyvä olo siitä, kun isä t

Ensinnäkin turvallisessa erilaiset tunteet ja ajatukset hyväksyvässä ilmapiirissä lapsi ei miellytä vaan uskaltaa kertoa mielipiteensä ja näyttää tunteensa.

Riidattomuus ei ole synonyymi sille, että kaikki on kunnossa. Me tultiin eksän kanssa hyvin toimeen ilman riitoja, mutta ei me haluttu viettää enää aikaa yhdessä ja ilmapiiri oli todella negatiivinen. Meillä oli myös iso luonne ero siinä, että mä nään aina lasin puoliks täynnä, eksä puoliks tyhjänä. Todella vaikea olla onnellinen yhdessä toisen kanssa jos ainoat asiat mistä ollaan samaa mieltä liittyy lasten kasvatukseen ja ylipäätään lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vastuulliset vanhemmat vuorottelevat itse lasten kodissa. Näin onneksi jotkut ovat ymmärtäneet jo toimia. Eiväthän lapset ole päättäneet erota, joten heidän tulee kärsiä mahdollisimman vähän. 

Tämä tekee myös helpommaksi tilanteen, jossa toisella vanhemmalla tai molemmilla on kiire hankkia uusi kumppani. Lasten ei heti tarvitse totutella uuteen tai uusiin vaihtuviin mies-ja naisystäviin, koska he voivat pysyä kotonaan niillä viikoilla, kun vanhempi on lastensa luona. 

Eli vanhemmilla omat kodit ja yksi yhteinen asunto lapsille,jossa vanhemmat vuorotelen käyvät asumassa? Aika harvinaista väittäisin ratkaista asuminjärjestelyt noin. Onhan tuo jo kallistakin.

Jos vanhemmat olisi eronneet, niin minun ei olisi tarvinnut nähdä isää koskaan. Hän ei olisi halunnut enkä minäkään. Isä jäi ihan vieraaksi ja lähinnä pelkäsin sitä, että joudun olemaan hänen kanssaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut että vanhemmat eivät olisi eronneet. Erosta alkoi vuosia kestänyt helvetti, jonka seurauksena sairastuin vuosikymmenien masennukseen ja menetin mahdollisuudet saada oman perheen.

Höpö höpö, aikuisena viimeistään pitää ymmärtää jättää asiat taakseen. Heikko ja laiska syyttää aina muita, kuten sinäkin teet. Suomalaisilla on sodan aikaan ja jälkeen (toki aikaisemminkin) ollut hyvin vaikeaa, jopa ruuasta oli puute, silti sodan aikana syntynyt sukupolvi nosti Suomen nopeasti loistoon, ei jääty sänkyyn märehtimään, että voi kun muut tekivät väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuulliset vanhemmat vuorottelevat itse lasten kodissa. Näin onneksi jotkut ovat ymmärtäneet jo toimia. Eiväthän lapset ole päättäneet erota, joten heidän tulee kärsiä mahdollisimman vähän. 

Tämä tekee myös helpommaksi tilanteen, jossa toisella vanhemmalla tai molemmilla on kiire hankkia uusi kumppani. Lasten ei heti tarvitse totutella uuteen tai uusiin vaihtuviin mies-ja naisystäviin, koska he voivat pysyä kotonaan niillä viikoilla, kun vanhempi on lastensa luona. 

Eli vanhemmilla omat kodit ja yksi yhteinen asunto lapsille,jossa vanhemmat vuorotelen käyvät asumassa? Aika harvinaista väittäisin ratkaista asuminjärjestelyt noin. Onhan tuo jo kallistakin.

Olen sinällään aikaisemman kanssa sitä mieltä, että tuo on se ihanteellinen tapa hoitaa lapsia, mutta suurimmalle osalle perheitä täysin mahdotonta. Kenellä on nykyään varaa omistaa yksi suurempi asunto, josta maksaa kuluja ja sitten vielä toinen pienempi? Kun niihin lapsiinkin pitäisi laittaa rahaa ja vielä omiin menoihinsa. 

Ehkä parempi vaihtoehto on se, että vanhemmat sopivat asiat niin, että lapsilla on kaikilla samat varusteet kummassakin kodissa. Eli jos ostetaan pelivehkeet, niin ne ostetaan kumpienkin vanhempien luokse, ei pelkästään sen toisen. Tai että kummakin vanhemman luona olisi suht. samant oltavat. Jos lapsilla on omat huoneet yhden luona niin tulisi olla myös toisenkin luona. Tosin tässäkin pitää olla suht. hyvin tulevat vanhemmat, ei mitkään köyhät tuollaiseen kykene. 

Huvittavaa tehdä havaintoja heppoisesti eroajista tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut että vanhemmat eivät olisi eronneet. Erosta alkoi vuosia kestänyt helvetti, jonka seurauksena sairastuin vuosikymmenien masennukseen ja menetin mahdollisuudet saada oman perheen.

Höpö höpö, aikuisena viimeistään pitää ymmärtää jättää asiat taakseen. Heikko ja laiska syyttää aina muita, kuten sinäkin teet. Suomalaisilla on sodan aikaan ja jälkeen (toki aikaisemminkin) ollut hyvin vaikeaa, jopa ruuasta oli puute, silti sodan aikana syntynyt sukupolvi nosti Suomen nopeasti loistoon, ei jääty sänkyyn märehtimään, että voi kun muut tekivät väärin. 

Huoh. Tuona aikana kuoli kyllä aika paljon ihmisiä, sellaisia jotka eivät jaksaneet mennä eteenpäin. Itsemurhaluvut sekä alkoholismi oli kärjessä tilastoissa. 

Typerä on siis kommenttisi. Ne, joilla ei ollut elämä niin kamalaa olivat niitä, jotka kykenivät toimimaan normaalisti. Ei sodankaan aikana esimerkiksi keskituloiset tai rikkaat kärsineet samalla tavalla, kuin köyhät ja sairaat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut että vanhemmat eivät olisi eronneet. Erosta alkoi vuosia kestänyt helvetti, jonka seurauksena sairastuin vuosikymmenien masennukseen ja menetin mahdollisuudet saada oman perheen.

Höpö höpö, aikuisena viimeistään pitää ymmärtää jättää asiat taakseen. Heikko ja laiska syyttää aina muita, kuten sinäkin teet. Suomalaisilla on sodan aikaan ja jälkeen (toki aikaisemminkin) ollut hyvin vaikeaa, jopa ruuasta oli puute, silti sodan aikana syntynyt sukupolvi nosti Suomen nopeasti loistoon, ei jääty sänkyyn märehtimään, että voi kun muut tekivät väärin. 

Tämä! Märehtijät ovat rasittavia, makaavat ja syyttelevät muita. Oikeita marttyyreita. 

En olisi halunnut ja onneksi ei tarvinnut. Ymmärsin jo lapsena, että on ok että vanhempani joskus riitelevät, mutta sitten sopivat. Olisi oikeastaan outoa, jos mitään riitaa ei olisi koskaan mistään tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut että vanhemmat eivät olisi eronneet. Erosta alkoi vuosia kestänyt helvetti, jonka seurauksena sairastuin vuosikymmenien masennukseen ja menetin mahdollisuudet saada oman perheen.

Höpö höpö, aikuisena viimeistään pitää ymmärtää jättää asiat taakseen. Heikko ja laiska syyttää aina muita, kuten sinäkin teet. Suomalaisilla on sodan aikaan ja jälkeen (toki aikaisemminkin) ollut hyvin vaikeaa, jopa ruuasta oli puute, silti sodan aikana syntynyt sukupolvi nosti Suomen nopeasti loistoon, ei jääty sänkyyn märehtimään, että voi kun muut tekivät väärin. 

Tämä! Märehtijät ovat rasittavia, makaavat ja syyttelevät muita. Oikeita marttyyreita. 

Miksi luet tätä ketjua?

Vierailija kirjoitti:

En olisi halunnut ja onneksi ei tarvinnut. Ymmärsin jo lapsena, että on ok että vanhempani joskus riitelevät, mutta sitten sopivat. Olisi oikeastaan outoa, jos mitään riitaa ei olisi koskaan mistään tullut. 

Minun vanhemmat riiteli paljon ja usein, sitten isä piti viikkojen mykkäkoulua. En ikinä nähnyt, että he olisivat sopineet riitojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut että vanhemmat eivät olisi eronneet. Erosta alkoi vuosia kestänyt helvetti, jonka seurauksena sairastuin vuosikymmenien masennukseen ja menetin mahdollisuudet saada oman perheen.

Höpö höpö, aikuisena viimeistään pitää ymmärtää jättää asiat taakseen. Heikko ja laiska syyttää aina muita, kuten sinäkin teet. Suomalaisilla on sodan aikaan ja jälkeen (toki aikaisemminkin) ollut hyvin vaikeaa, jopa ruuasta oli puute, silti sodan aikana syntynyt sukupolvi nosti Suomen nopeasti loistoon, ei jääty sänkyyn märehtimään, että voi kun muut tekivät väärin. 

Tämä! Märehtijät ovat rasittavia, makaavat ja syyttelevät muita. Oikeita marttyyreita. 

Jotkut märehtivät vuosikausia yrittäen pestä itseään puhtaaksi siinä perille pääsemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuulliset vanhemmat vuorottelevat itse lasten kodissa. Näin onneksi jotkut ovat ymmärtäneet jo toimia. Eiväthän lapset ole päättäneet erota, joten heidän tulee kärsiä mahdollisimman vähän. 

Tämä tekee myös helpommaksi tilanteen, jossa toisella vanhemmalla tai molemmilla on kiire hankkia uusi kumppani. Lasten ei heti tarvitse totutella uuteen tai uusiin vaihtuviin mies-ja naisystäviin, koska he voivat pysyä kotonaan niillä viikoilla, kun vanhempi on lastensa luona. 

Eli vanhemmilla omat kodit ja yksi yhteinen asunto lapsille,jossa vanhemmat vuorotelen käyvät asumassa? Aika harvinaista väittäisin ratkaista asuminjärjestelyt noin. Onhan tuo jo kallistakin.

Olen sinällään aikaisemman kanssa sitä mieltä, että tuo on se ihanteellinen tapa hoitaa lapsia, mutta suurimmalle osalle perheit

Oon sun kanssa muuten ihan samaa mieltä, mutten ymmärrä miksi samat asiat pitäisi olla molemmilla vanhemmilla? Meillä menee niin että esim mun luona on pleikka ja isän luona on tietokone jolla voi pelata. Mun luona on little Pet Shop lelut ja isän luona heppalelut. Mun luona on pääasiassa suurinosa askartelu tarvikkeista, mutta näitä löytyy isäntäkin ja jtn tusseja lapset siirtelee halutessaan ees taas asuntojen välillä. Mun lapset on ainakin sanonut, että on kiva kun voi leikkiä eri kodeissa eri asioita. 

Meillä on hyvin samat säännöt molempien vanhempien luona, esim nukkumaanmenoajat, ruutuajat yms. Ne on yhdessä sovittu koko perheen kesken pöydän ääressä (lapset, eksä ja minä yhdessä). Mun mielestä tää on tärkeää. Mut silti muuten kodeissa tehdään erilaisia asioita.

Sinulle 72/73 itsemurhatilastot linkin takana, lähde sanomalehti Kaleva. Opi ja häpeä tyhmyyttäsi. 

https://www.kaleva.fi/itsemurhien-maara-jatkaa-vahenemistaan-tilanne-ed…

Sodan jälkeen itsemurhia tekivät sodassa järkensä ja/tai raajansa, näkönsä menettäneet, käpykaartilaiset jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikot on itsekkäitä aikuisia varten. Saa sekä säästää että syödä kakun.

Miten niin ? Olisin ihan hyvin voinut asua kahdessa osoitteessa, lapsena. Minä en todellakaan usko että tuo on lapsille ongelma. 

Eihän systeemistä varmaan kaikille olekaan ongelmaa, mutta osalle on, jopa suurimmalle osalle. Tiedän lapsia, joita stressaa älyttömästi. Nippanappa ehtii asettua taloksi, niin sitten taas pitää miettiä, että eikuin ensi viikolla ollaankin siellä ja systeemit taas erilaiset.

Lisäksi tuohon täräyttää vielä lomien reissaamiset, niin kyllä siinä erilaiset nurkat tulee tutuiksi. Tuleeko näistä lapsista juurettomia?