Olisitko itse halunnu mennä lapsena kahden kodin väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

En ymmärrä, miten bonusihmiset lapsen elämässä voisivat olla huono juttu.

Ei ne bonusihmiset oikeasti sun lapsista välitä. Miehet pitävät naisen lapsia lähinnä riesana, naiset suhtautuvat miehen lapsiin entisestä liitosta vielä kuivemmin. Tämän lapset myös usein havaitsevat jo hyvin nuorena ja oppivat ajattelemaan, etteivät ole haluttuja tai tervetulleita mihinkään. Ne joilla on mummot ja vaarit lähellä ovat onnekkaita, on edes yksi paikka missä saa olla lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Tähän tilastot kiitos. Todella absurdi väite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Tuo tekstisi on kirjoitettu täysin omien mielipiteitesi mukaan eikä niissä ole lainkaan faktapohjaista tietoa. 

enemmän minä olen tavannut huonosti voivia lapsia, jotka ovat yhä ydinperheessä, kuin eroperheestä. Ja yleisemmin nämä eroperheet ovat muutenkin olleet sossun asiakkaita jo ennen eroa ja silloinkin lapset oireilleet. 

Sillä ei ole mitään väliä onko vanhemmat yhdessä tai ei, vaan sillä miten he kohtelevat ja huolehtivat lapsista. Erotilatneessa liian moni alkaa käyttämään lapsia välikappaneina riitatilanteissa sen sijaan, että pitäsiivät lapset siitä poissa. Mutta tälläiset vanhemmat käyttäisi lapsia myös ydinperheessä välikappaneina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

En ymmärrä, miten bonusihmiset lapsen elämässä voisivat olla huono juttu.

Ei ne bonusihmiset oikeasti sun lapsista välitä. Miehet pitävät naisen lapsia lähinnä riesana, naiset suhtautuvat miehen lapsiin entisestä liitosta vielä kuivemmin. Tämän lapset myös usein havaitsevat jo hyvin nuorena ja oppivat ajattelemaan, etteivät ole haluttuja tai tervetulleita mihinkään. Ne joilla on mummot ja vaarit lähellä ovat onnekkaita, on edes yksi paikka missä saa olla lapsi.

Nyt höpö höpö. Esim mun lasten isäpuoli usein odottaa, että millon tytöt tulee että saadaan taloon taas vähän ääntä. Lisäks puuhaa niiden kanssa kaikenlaista ja kiintymys on selvästi molemminpuolista. Miehellä on esim nuoremman tytön kanssa ihan omat läpät joita en yleensä ite ymmärrä yhtään. Oon sitä mieltä et mun lapset on onnekkaita kun niillä on useampi välittävä aikuinen elämässään. Mies myös huomioi usein esim kaupassa mun tytöt ja tuo oma-alotteisesti niille välipaloja yms mistä ne tykkää. 

Oon myös tapaillut miestä, joka oli edellisessä suhteessa ollut isäpuolena pienelle lapselle ja oli jäänyt vielä kotiin hoitamaan lasta töistään pois ja oli todella surullinen kun oli pitkään ollut lapsen elämässä ja eron jälkeen nainen oli katkaissut välit kokonaan. Miehellä oli ikävä sitä lasta, ei suhdetta vaan lasta johon oli ehtinyt kiintyä ja puhui usein tästä lapsesta ja kaikesta mitä lapsi oli joskus sanonut tai tehnyt. Muisteli hetkiä ihan samalla tavalla kuin biologiset vanhemmat muistelee omien lastensa tekemiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

En ymmärrä, miten bonusihmiset lapsen elämässä voisivat olla huono juttu.

Ei ne bonusihmiset oikeasti sun lapsista välitä. Miehet pitävät naisen lapsia lähinnä riesana, naiset suhtautuvat miehen lapsiin entisestä liitosta vielä kuivemmin. Tämän lapset myös usein havaitsevat jo hyvin nuorena ja oppivat ajattelemaan, etteivät ole haluttuja tai tervetulleita mihinkään. Ne joilla on mummot ja vaarit lähellä ovat onnekkaita, on edes yksi paikka missä saa olla lapsi.

Nyt höpö höpö. Esim mun lasten isäpuoli usein odottaa, että millon tytöt tulee että saadaan taloon taas vähän ääntä. Lisäks puuhaa niiden kanssa kaikenlaista ja kiintymys on selvästi molemminp

Niin, mieti miten kova menetys tuo on ollut lapselle. Tämä on uusioperheiden ongelma. Jos elämään sattuu osumaan hyvä bonus-ihminen niin voi lapsi menettää yhteyden kokonaan jos ero tulee. Ei tee kovin hyvää psyykkeelle sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

En ymmärrä, miten bonusihmiset lapsen elämässä voisivat olla huono juttu.

Ei ne bonusihmiset oikeasti sun lapsista välitä. Miehet pitävät naisen lapsia lähinnä riesana, naiset suhtautuvat miehen lapsiin entisestä liitosta vielä kuivemmin. Tämän lapset myös usein havaitsevat jo hyvin nuorena ja oppivat ajattelemaan, etteivät ole haluttuja tai tervetulleita mihinkään. Ne joilla on mummot ja vaarit lähellä ovat onnekkaita, on edes yksi paikka missä saa olla lapsi.

Nyt höpö höpö. Esim mun lasten isäpuoli usein odottaa, että millon tytöt tulee että saadaan taloon taas vähän ääntä. Lisäks puuhaa niiden kanssa kaikenlaista ja kiintymys on selvästi molemminp

Höpö höpö itsellesi. Kyllä tällaiset onnistuneet tarinat ovat vähemmistössä. Yleensä ne bonusihmiset eivät ole mitään bonusta vain päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

En ymmärrä, miten bonusihmiset lapsen elämässä voisivat olla huono juttu.

Ei ne bonusihmiset oikeasti sun lapsista välitä. Miehet pitävät naisen lapsia lähinnä riesana, naiset suhtautuvat miehen lapsiin entisestä liitosta vielä kuivemmin. Tämän lapset myös usein havaitsevat jo hyvin nuorena ja oppivat ajattelemaan, etteivät ole haluttuja tai tervetulleita mihinkään. Ne joilla on mummot ja vaarit lähellä ovat onnekkaita, on edes yksi paikka missä saa olla lapsi.

Nyt höpö höpö. Esim mun lasten isäpuoli usein odottaa, että millon tytöt tulee että saadaan taloon taas vähän ääntä. Lisäks puuhaa niiden kan

Toi on aivan totta. Sen takia pitää olla todella tarkka siitä kenet tuo lasten elämään ja missä vaiheessa. Ero voi tulla kenelle vaan, mutta olis lasten kannalta reilua että hän sais eron jälkeenkin tavata sitä itselleen tärkeää ihmistä. Samoin se ois reilua sen aikuisen kannalta joka on kiintynyt lapseen. 

Onneks on olemassa näitäkin esimerkkejä, joissa lapsi on saanut vielä tavata entistä isäpuoltaan. Näin oli esim mun lasten isällä. Hän sai eron jälkeenkin tavata entistä isäpuoltaan ja aikuisenakin heillä on hyvät välit.

Vanhempani on aina eläneet erillään, joten se oli minulle itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

En ymmärrä, miten bonusihmiset lapsen elämässä voisivat olla huono juttu.

Ei ne bonusihmiset oikeasti sun lapsista välitä. Miehet pitävät naisen lapsia lähinnä riesana, naiset suhtautuvat miehen lapsiin entisestä liitosta vielä kuivemmin. Tämän lapset myös usein havaitsevat jo hyvin nuorena ja oppivat ajattelemaan, etteivät ole haluttuja tai tervetulleita mihinkään. Ne joilla on mummot ja vaarit lähellä ovat onnekkaita, on edes yksi paikka missä saa olla lapsi.

Nyt höpö höpö. Esim mun lasten isäpuoli usein odottaa, että millon tytöt tulee että saadaan taloon taas vähän ääntä. Lisäks puuhaa niiden kan

"Höpö höpö itsellesi. Kyllä tällaiset onnistuneet tarinat ovat vähemmistössä. Yleensä ne bonusihmiset eivät ole mitään bonusta vain päin vastoin."

Kukaan ei sanonut, että bonusihmiset on aina  bonusta. Yleisyydestä ei myöskään puhut vaan aiemmin lainatussa kommentissa yleistettiin ettei isä- ja äitipuolet koskaan välitä lapsista ja se oli se höpö höpö, koska näinhän se ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Tähän tilastot kiitos. Todella absurdi väite.

Lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy koko ajan. Samalla avioerojen ja viikko-viikko systeemissä kulkevien lasten määrä lisääntyy koko ajan. Ei varmasti ole sattumaa. Minun lasten luokkalaisista alle puolet asuu ydinperheissä. Tämä on järkyttävän pieni määrä. Kun ole näitä eroperheiden lapsia tässä läheltä seurannut niin ei heidän vanhemmilla ole samanlaista kokonaisvaltaista kasvatus ja huolenpito-otetta kuin ydinperheissä, vaikka heillä hyvät vanhemmat ovatkin. Varsinkin teini-iässä tuntuu se ote kirpoavan lähes kokonaan, teini saa kulkea ja vaeltaa miten tahtoo. Kuvitellaan että se teini osaa jo itse huolehtia itsestään ja lakataan välittämästä. Helppo siinä on sitten teinin lähteä väärään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Tähän tilastot kiitos. Todella absurdi väite.

Lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy koko ajan. Samalla avioeroje

Vastuuttomuus, itsekkkyys ja hedonismi monen eron juurisyy.

Sitten on sellaisiakin jotka ovat persoonaltaan niin rikkinäisiä että heidän ei olisi koskaan pitänyt yhtäkään perhettä perustaa.

Olisin kyllä itse halunnut viettää myös eron jälkeen paljon aikaa molempien vanhempien kanssa, mutta sen ajan ideologian mukaisesti mulla oli vain 1 koti ja toisen vanhemman luona kävin lähinnä lomalla ja joskus viikonloppuna. Toisaalta sekin kyläily väheni entisestään, kun hän löysi uuden kumppanin, joka ei koskaan oikein hyväksynyt minua eikä sitä lapsena vielä oikein ymmärrä, miksi sitä omaa vanhempaa ei voi saada harvoina tapaamisaikoina kokonaan itselleen vaan mukana roikkui aina joku mulle vieras tyyppi.

Vuoroviikko vanhemmuus ei sovi jos jompikumpi vanhemmista on epävakaa ja epäluotettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Tähän tilastot kiitos. Todella absurdi väite.

Lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy kkoko ajan. Samalla avioerojen ja viikko-viikko systeemissä kulkevien lasten määrä lisääntyy koko ajan. Ei varmasti ole sattumaa. Minun lasten luokkalaisista alle puolet asuu ydinperheissä. Tämä on järkyttävän pieni määrä. Kun ole näitä eroperheiden lapsia tässä läheltä seurannut niin ei heidän vanhemmilla ole samanlaista kokonaisvaltaista kasvatus ja huolenpito-otetta kuin ydinperheissä, vaikka heillä hyvät vanhemmat ovatkin. Varsinkin teini-iässä tuntuu se ote kirpoavan lähes kokonaan, teini saa kulkea ja vaeltaa miten tahtoo. Kuvitellaan että se teini osaa jo itse huolehtia itsestään ja lakataan välittämästä. Helppo siinä on sitten teinin lähteä väärään suuntaan.

Eihän tässä ole ongelmana vanhempien parisuhdestatus vaan se meininki siellä kotona.

Itse elin lapsuuteni rikkinäisestä ydinperheessä, missä oli paljon ongelmia. Ei se ydinperhe takaa lapselle yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Tähän tilastot kiitos. Todella absurdi väite.

Lasten ja nuorten p

 

Moni sarjaeroaja keksii mitä tahansa tarinoita voidaakseen olla kohtaamatta itseään ja lapsiin vaikuttavia tekojaan.

Olisin todellakin!

T. Vieraannutettu

Mieluummin vaikka sitä kuin pelätä milloin yksi hullu sekoaa kamapäissään lopullisesti ja tekee meille jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Päinvastoin. Ero on vaan siinä että nämä ydinperheustä traumatisoituneet eivät edes ymmärrä omaa oireiluaan saati syytä, ja tuppaavat vain syyttämään asiasta kumppania ja hyppimään edellisestä suhteesta suoraan seuraavaan sillä mentaliteetilla että vaihtamalla paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Päinvastoin. Ero on vaan siinä että nämä ydinperheustä traumatisoituneet eivät edes ymmärrä omaa oireiluaan saati syytä, ja tuppaavat vain syyttämään asiasta kumppania ja hyppimään e

Suhteesta toiseen hyppijät ovat läheisriippuvaisia reppanoita joiden ei pitäisi lisääntyä.