Olisitko itse halunnu mennä lapsena kahden kodin väliä?

En, en olisi pystynyt siihen. Mielestäni yhdenkään lapsen ei pitäisi mennä jatkuvasti edestakaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Päinvastoin. Ero on vaan siinä että nämä ydinperheustä traumatisoituneet eivät edes ymmärrä omaa oireiluaan saati syytä, ja tuppaavat v

Eli huomattavan suuri osuus suomalaisista 70-80 -luvulla syntyneistä naisista...

Vierailija kirjoitti:

Nyt höpö höpö. Esim mun lasten isäpuoli usein odottaa, että millon tytöt tulee että saadaan taloon taas vähän ääntä. Lisäks puuhaa niiden kanssa kaikenlaista ja kiintymys on selvästi molemminpuolista. Miehellä on esim nuoremman tytön kanssa ihan omat läpät joita en yleensä ite ymmärrä yhtään. Oon sitä mieltä et mun lapset on onnekkaita kun niillä on useampi välittävä aikuinen elämässään. Mies myös huomioi usein esim kaupassa mun tytöt ja tuo oma-alotteisesti niille välipaloja yms mistä ne tykkää. 

Oon myös tapaillut miestä, joka oli edellisessä suhteessa ollut isäpuolena pienelle lapselle ja oli jäänyt vielä kotiin hoitamaan lasta töistään pois ja oli todella surullinen kun oli pitkään ollut lapsen elämässä ja eron jälkeen nainen oli katkaissut välit kokonaan. Miehellä oli ikävä sitä lasta, ei suhdetta vaan lasta johon oli ehtinyt kiintyä ja puhui usein tästä lapsesta ja kaikesta mitä lapsi oli joskus sanonut tai tehnyt. Muisteli hetkiä ihan samalla tavalla kuin biologiset vanhemmat muistelee omien lastensa tekemiä asioita.

Olet siis tavannut useita miehiä, ja lapsi on sitten menettänyt aina yhden läheisen lisää, kun uuden kullin himo on iskenyt äitiin. Aina vain vaihdetaan, vaihdetaan, vaihdetaan, ei koskaan tajuta, että joistain naisista ei vain ole sitoutumaan... Kuulostat aivan äidiltäni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt höpö höpö. Esim mun lasten isäpuoli usein odottaa, että millon tytöt tulee että saadaan taloon taas vähän ääntä. Lisäks puuhaa niiden kanssa kaikenlaista ja kiintymys on selvästi molemminpuolista. Miehellä on esim nuoremman tytön kanssa ihan omat läpät joita en yleensä ite ymmärrä yhtään. Oon sitä mieltä et mun lapset on onnekkaita kun niillä on useampi välittävä aikuinen elämässään. Mies myös huomioi usein esim kaupassa mun tytöt ja tuo oma-alotteisesti niille välipaloja yms mistä ne tykkää. 

Oon myös tapaillut miestä, joka oli edellisessä suhteessa ollut isäpuolena pienelle lapselle ja oli jäänyt vielä kotiin hoitamaan lasta töistään pois ja oli todella surullinen kun oli pitkään ollut lapsen elämässä ja eron jälkeen nainen oli katkaissut välit kokonaan. Miehellä oli ikävä sitä lasta, ei suhdetta vaan lasta johon oli ehtinyt kiintyä ja

Mistä sä nyt näin päättelet? Se että oon sinkkuna tapaillu useampaa miestä ei tarkoita, että mun lapset ois niitä nähnyt ja niiden on aika vaikea menettää ihmisiä, joita ne ei oo koskaan tavannut. Olin 3 vuotta sinkku ja vasta viimeisen sinkku kuukauden aikana lapset tapas yhden ketä oon tapaillut ja ne tapas sen koska halusin ennen seurustelua kattoo miten ne tulee toimeen keskenään. Kyseessä on mun nykyinen avomies jonka kanssa ollaan oltu 2 vuotta yhdessä ja siitä vuos asuttu yhdessä. Se että tätä ennen tapailin mm miestä jonka EKSÄ oli blokannut hänet sellaisen lapsen elämästä jonka isäpuoli hän oli ei vaikuta mitenkään mun lapsiin, jotka ei koskaan tavannut koko miestä. 

Lainaukset on vissiin taas ihan kököt niin tämä viesti siis sille joka viittasi, että olen kuin hänen äitinsä ja olen vienyt lapsiltani monta aikuista käytökselläni. Varmaan omat lapsuudentraumat hänellä siellä puhuu, mutta vois silti keskittyä enemmän lukemaan mitä on kirjoitettu ja vähemmän arvailemaan asioita kirjoitusten ulkopuolelta. 

Kysyin nyt 23 -vuotiaalta pojaltani, miltä vuoroviikkoasuminen tuntui. Hänellä on sellaisesta 12 vuoden kokemus. Poika vastasi, että se oli hauskaa vaihtelua ja tykkäsi varsinkin vaihtopäivästä. Ei osannut  sanoa muuta huonoa kuin sen, että joskus jokin tavara oli toisen vanhemman luona silloin kun sitä olisi tarvinnut. Meillä vanhemmilla oli hyvät välit eron jälkeen. 

Asumismuotoa tärkeämpää on se, miten vanhemmat kykenevät yhteistyöhön lapsen asioissa. Vuoroasumisessa lapsi pystyy säilyttämään läheisen suhteen molempiin vanhempiin. Vuoroasuminen on tutkimusten mukaan ydinperheasumisen jälkeen parhaaksi todettu asumismuoto. T. Lastenvalvoja

Niinhän mä meninkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Tähän tilastot kiitos. Todella absurdi väite.

Lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy koko ajan. Samalla avioeroje

Edelleen se tilasto. Voin mäkin sanoa, nuorten mielenterveys ongelmat lisääntyy, samalla somessa kehopositiivisuus lisääntyy. Ei voi olla sattumaa. Eli käytännössä asia joka vaikuttaa nuoriin, kyllä. Mutta myös asia jonka vaikutuksesta siihen nuorten mielenterveyteen ei ole näyttöä. 

Kyllä, riitaisat erot on iso ongelma ja lapsen välikappaleena käyttö. Lisää varmasti mielenterveysongelmien syntyä. Kuinka paljon näitä lapsiin vaikuttavia riitoja ja lapsen välikappaleena käyttöä on ydinperheissä? Todennäkösesti lähes yhtä paljon. 

Itse eroaminen tai kaksi kotia ei ole se joka yleensä aiheuttaa ongelmia vaan se miten vanhemmat tilanteessa saattaa käyttäytyä. Ja tästä päästään ydinperheeseen. Sielläkään ongelma ei ole itse ydinperhe vaan se miten siellä saatetaan käyttäytyä. 

Useimmiten erotilanne ongelmat on väliaikaisia jos niitä on, kun taas ydinperheongelmat on usein pitkäkestoisempia. Hienoa jos ydinperheessä ei ole ilmapiiriongelmia, vanhempien riitoja (lapsen ei tarvitse kuulla näitä aistiakseen ne) ja ilmapiiri on lasta tukeva ja rauhallinen. Edelleen on kuitenkin todella paljon myös perheitä joissa vanhemmat on yhdessä vain lasten takia ja se ympäristö ei ole yleensä lapselle hyväksi. Lapsi ei edes opi sitä millainen on hyvä välittävä parisuhde. 

Moni täällä puhuu myös kahdesta kodista ihan kuin se itsessään olisi jotenkin traumaattista lapselle. Ei ole jos kaikki on kodeissa kunnossa ja välit hyvät. Luulis jokaisen ymmärtävän, että kaksi kotia ei ole lapselle mikään mörkö, toisin kuin esimerkiksi kaikki ruumiillinen kuritus, vanhempien kylmät välit toisiinsa, joka heijastuu arkeen, lapselle huutaminen, lapsen huomiotta jättäminen, lapsen tunne ilmaisun hiljentäminen/estäminen, arvaamattomat säännöt tai vanhempien arvaamattomat reaktiot lasten toimintaan, vanhempien päihteiden käyttö yms. (ja kyllä, se kun vanhemmat juo niin että molemmat humaltuu ei ole koskaan ok lapsen seurassa. Lapsi tarvitsee aina läsnäolevan turvallisen ja tutun ihmisen, ei humalan muuttamaa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero näyttäyytyy monelle lapselle pahoinvointia lisäävänä asiana.

Ainoastaan, jos vanhemmat riitelevät eron aikana eivätkä ota lapsiaan huomioon. Mutta yhdessä pysyminen aiheuttaa samaa pahoinvointia jos on sitä riitelyä.

Eihän meillä muuten olisi niin paljon pahoinvoivia ydinperheessä eläviä lapsia myös. 

Mutta kyllä valtaosa pahoinvoivista lapsista tulee hajonneista perheistä ja vain pieni osa ydinperheistä. Lisäksi tietysti pahoinvoinnin syy voi olla myös riippumaton vanhemmista kuten esim neurokirjon problematiikka. 

Tähän tilastot kiitos. Todella absurdi väite.

Lasten ja nuorten p

Korjaan ekaan kappaleensa sen verran, että täällä ei ole esitetty näyttöä, en tarkoittanut että näyttöä ei missään olisi.

Vierailija kirjoitti:

Asumismuotoa tärkeämpää on se, miten vanhemmat kykenevät yhteistyöhön lapsen asioissa. Vuoroasumisessa lapsi pystyy säilyttämään läheisen suhteen molempiin vanhempiin. Vuoroasuminen on tutkimusten mukaan ydinperheasumisen jälkeen parhaaksi todettu asumismuoto. T. Lastenvalvoja

Voisko lastenvalvoja vielä tarkentaa tässä miten nää asiat määritellään tutkimuksessa? Puhutaanko vaan yleisesti asumismuodoista kuten tuosta olettaisi, vaikka osa täällä vääntää sen niin että vanhempien väleistä ja lapsen kohtaamisesta huolimatta ydinperhe on aina paras? Olettaisin, että ideaali olisi hyvin toimiva ydinperhe hyvällä ilmapiirillä ja turvallisilla aikuisilla ja kakkosena tulisi vuoroviikko asuminen samanlaisella ilmapiirillä ja turvallisina aikuisina. 

Yritän siis hakea sitä, että voisitko tarkentaa ihmisille sitä, onko ydinperhe paras myös silloin jos vanhempien välit on huonot ja vanhemmat on yhdessä vain lasten takia?

En ole törmännyt tutkimuksiin, joissa verrattaisiin huonossa ydinperheessä asuvien lasten vointia eroperheen lasten vointiin. Sellainen on tullut ainakin haastetteluissa esille, että ysinperheasuminen on hyvä vaikka vanhempien välit olisivatkin huonot, mutta jos vanhemmat pystyvät elämään siten, että se ei välity lapsille. En sitten tiedä, miten sellainen on mahdollista. Lähtökohtana on siis aina vanhempien välit ja se että lapset eivät joudu välikappaleiksi. Sama koskee varmasti niin ydinperheitä kuin eroperheiitä. Ongelmat kasaantuvat tietyyyn ryhmään lapsia ja nuoria. Valtaosa voi hyvin, mutta sitten on noin 10 % jookko, jota kosketta vanhempien erilaiset mielenterveydenongelmat, päihteet, työttömyys, rahattomuus, heikot oppimisentaidot jne. 

Epävakaa vanhempi on turvaton vanhempi!