Ylellä iso juttu vanhemmista joihin aikuisten lasten on pakko katkaista välit

Vierailija kirjoitti:

Psykoosisairaan äidin kanssa ei kannata olla tekemisissä, siinä pilaa vain oman elämänsä.

Yleisesti ottaen myös psykoosissa läheiset ovat ne, joihin harhat kohdistuvat. Siinä on todellinen riski saada puukosta. Lievempänä myös oman vanhemman sekoilut ja seksiviestittelyt lapselle.. Ja ns. Terveenä kautena pitää leikkiä omalle äidilleen äitiä, kun tämä käyttäytyy kuin teini.

Ei enää ikinä.

Jätät siis sairaan äitisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse henkistä väkivaltaa sietää, ei edes omilta vanhemmilta. Sitä täälläkin yritetään tehdä, syyllistämällä ja haukkumalla. Varmasti he ovat niitä vanhempia, joihin välit on katkaistu.

 

Itse monesti pitkään yritän ymmärtää ja saada vuorovaikutuksen ym. toimimaan sormien läpi katsoen, mutta sietorajan ylittyessä ja toisen törkeän käytöksen jatkuessa palaa sillat ja takaisin paluuta ei ole. Enkä anteeksi anna oven suljeutumisen, vaikka se pyyntö joskus tulisikin. Anteeksi antamattomuudesta en itse kärsi mitenkään. Se on vastapuolen ongelma vain, jos on.

Pidän myös huolen siitä, etten itse käyttäydy myrkyllisesti omia lapsiani kohtaan.

Eikä mitään sanottavaa. 🔒Muut jatkokoot omalta osaltaan. Tsemppiä heille! 

Ei kyse ole välttämättä mistään vihasta tai henkisestä väkivallasta, vaan joskus myös tarpeesta psyykkisesti erillisen minän rakentamiseen. Jos lapsen itsenäistymiskehitys ei ole sujunut ns. normaalisti, rajat ja erilisyys jäänyt kehittymättä, kehitysvaihe käydään sitten aikuisena vähän vahvemmin keinoin läpi. Se kokemus voi olla, että vanhemmat ovat ihan hirveitä ja siksi täytyy pistää välit poikki, kun terveemmät rajat ja vahvemman minäkäsityksen kehittänyt lapsi ei olisi samasta millänsäkään. 

Jotain tietty on lapsuudessa ollut pielessä, jos terve erillien minuus on jäänyt kehittymättä, mutta sen ei tarvii olla se ihmeempää kuin lapsen kehitykselle epäsuotuisa temperamenttiero itsen ja perheen muiden jäsenten välillä, minkä takia vanhemmat eivät näe lapsen todellisia tarpeita eivätkä osaa vastata niihin ja lapsi kehittää valepersoonan selvitäkseen. Aikuisena sitten tämä valepersoona alkaa rakoilla ja käydään se todellinen identiteettikehitys läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppiset katkerat vanhukset täällä taas uhriutuu. Sama länkytys vuodesta toiseen. 🙄

Se johtuu vain siitä, että omat vanhemmat eivät edelleenkään suostu keskustelemaan aiheesta.

 

 

Kävitte aiheesta keskustelua 10 vuotta tällä sivustolla, vertaistuki ei sitten yhtään auttanut. Jonkun voi olla vaikea ymmärtää takertuminen lapsuuteen. Moni on jo haudannut vanhemoansa.

Minä en ole käynyt keskustelua kymmenen vuoden ajan. Ja minua ei tarvitse teititellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse henkistä väkivaltaa sietää, ei edes omilta vanhemmilta. Sitä täälläkin yritetään tehdä, syyllistämällä ja haukkumalla. Varmasti he ovat niitä vanhempia, joihin välit on katkaistu.

 

Itse monesti pitkään yritän ymmärtää ja saada vuorovaikutuksen ym. toimimaan sormien läpi katsoen, mutta sietorajan ylittyessä ja toisen törkeän käytöksen jatkuessa palaa sillat ja takaisin paluuta ei ole. Enkä anteeksi anna oven suljeutumisen, vaikka se pyyntö joskus tulisikin. Anteeksi antamattomuudesta en itse kärsi mitenkään. Se on vastapuolen ongelma vain, jos on.

Pidän myös huolen siitä, etten itse käyttäydy myrkyllisesti omia lapsiani kohtaan.

Jaksat siis olla aina samalla tuulella? Mikään ei koskaan stressaa sinua. Hymyilet aamusta iltaan ja vältät tuottamasta lapselle koskaan mielipahaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppiset katkerat vanhukset täällä taas uhriutuu. Sama länkytys vuodesta toiseen. 🙄

Se johtuu vain siitä, että omat vanhemmat eivät edelleenkään suostu keskustelemaan aiheesta.

 

Kannattaisi päästää irti jo ja keskittyä johonkin muuhun elämässään ennen kuin se elämä on kokonaan ohi. 

Vierailija kirjoitti:

On olemassa armo ja anteeksi anto. Kukaan ei ole maailman napa. Menneisyyden vangit eivät pääse eteenpäin.

Jahas, että sulle pitäis kaikki antaa anteeksi, koska...?

Käsittääkseni paskiaisia ei ole pakko noteerata ollenkaan.

Minkä hee.tin takia media koittaa tässäkin asiassa tapansa mukaan väkisin juntata läpi tarinaa siitä että tuo on yleismaailmallinen totuus, kun totuus on että joka ainoa ihmisten välinen suhde on ainutlaatuinen eikä naapuria tai edes tilastoja katsomalla voida pelkästään tehdä mitään johtopäätöksiä jostain yksittäisestä tapauksesta.

Veljeni on psykiatri. Hän sanoi hiljattain, että meidän äidiltämme puuttui kokonaan nornaali tunne-elämä.

Itse sanoisin, ettei sitä kyllä ole isällämmekään.

Kumpikin traumatisoitunut sodasta, eikä ole mitään tehnyt parantuakseen. Onpahan vain kaatanut taakkansa lastensa niskoille: meistä ei ole mihinkään. Tosin ilman heidän apuaan omaisuutta jo moninkertaisesti heihin verraten ja lämpimät suhteet omiin lapsiin, toisin kuin heillä.

Äidistä päästiin jo 10 vuotta sitten. Isä on uudestaan naimisissa idiootin kanssa. Ei huvita viettää aikaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppiset katkerat vanhukset täällä taas uhriutuu. Sama länkytys vuodesta toiseen. 🙄

Se johtuu vain siitä, että omat vanhemmat eivät edelleenkään suostu keskustelemaan aiheesta.

MIksi niiden pitäisi kun ne eivät siihen pysty? Olet aika lapsellinen jumittuessasi siihen.

Irtaudu ja elä omaa elämääsi. Ole aikuinen. Älä tee heidän virheitään äläkä jälkiviisastele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppiset katkerat vanhukset täällä taas uhriutuu. Sama länkytys vuodesta toiseen. 🙄

Se johtuu vain siitä, että omat vanhemmat eivät edelleenkään suostu keskustelemaan aiheesta.

MItä siitä? Elä itse viisaammin ja katkaise se ketju, ettet kippaa sitä lastesi niskaan.

"Jaksat siis olla aina samalla tuulella? Mikään ei koskaan stressaa sinua. Hymyilet aamusta iltaan ja vältät tuottamasta lapselle koskaan mielipahaa "

Toimivassa perheessä lapsilla on lupa sanoa, jos heitä joku asia harmittaa vanhemman käytöksessä. Lapsen ei tarvitse mennä piiloon itkemään salaa. Vanhempi voi myös pyytää huonoa käytöstään lapsilta anteeksi ja vaikka selittää, miksi teki niin kuin teki. Muuten lapsi alkaa luulla, että vanhemman raivonpurkaus johtui hänestä eikä vanhemman pskasta työpäivästä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä hee.tin takia media koittaa tässäkin asiassa tapansa mukaan väkisin juntata läpi tarinaa siitä että tuo on yleismaailmallinen totuus, kun totuus on että joka ainoa ihmisten välinen suhde on ainutlaatuinen eikä naapuria tai edes tilastoja katsomalla voida pelkästään tehdä mitään johtopäätöksiä jostain yksittäisestä tapauksesta.

 

Oletpa huono lukemaan. Keksit väitteitä omasta päästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppiset katkerat vanhukset täällä taas uhriutuu. Sama länkytys vuodesta toiseen. 🙄

Se johtuu vain siitä, että omat vanhemmat eivät edelleenkään suostu keskustelemaan aiheesta.

MIksi niiden pitäisi kun ne eivät siihen pysty? Olet aika lapsellinen jumittuessasi siihen.

Irtaudu ja elä omaa elämääsi. Ole aikuinen. Älä tee heidän virheitään äläkä jälkiviisastele.

Pystyvät kyllä, mutta eivät halua. Olisi kyllä ollut kiva kuulla selitys muutamaan asiaan. Ihmeen paljon varsinkin äiti on jaksanut parkua, kun aikuisena en ole toiminut niin kuin he olisivat halunneet. On ollut suorastaan nautinto sanoa välillä, että jos käytös ei parane, et näe enää lapsenlapsia. Se on tepsinyt aina jonkin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppiset katkerat vanhukset täällä taas uhriutuu. Sama länkytys vuodesta toiseen. 🙄

 

Ja heidän omat lapset ovat yhä enemmän koulukiusaaja, väkivaltaisia , häiriköitä, masentuneita jne. Miten meni se oma lasten kasvatus?

Olisko pikemminkin miesten (isien) laiminlyöntien seurausta?

Kun isä luistaa kaikesta vastuusta, pojasta kasvaa samanlainen. Eikä sitten ihme, että ulistaan täällä kun "en saa naista kun ne on nirsoja".

Tunnetaidot opitaan. Ehkä me noin 50-vuotiaat olkaan se sotien jäljeinen ensimmäinen sukupolvi  jolla on siihen aikaa, varaa ja mahdollisuus. Mutta sinä olet jo seuraavaa polvea, eikä sulla riitä kapasiteetti itsesi tuntemiseen.

No siis minulla oli suht vaikea lapsuus. Terapeutti kannusti pitämään välit. Sellaiset kohteliaat välit, mutta kuitenkin. Se auttoi minua päästämään irti vihasta ja katkeruudesta. Siskoni taas on pistänyt välit poikki äitiimme ja on edelleen h*lvetin katkera. En haluaisi sellaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse henkistä väkivaltaa sietää, ei edes omilta vanhemmilta. Sitä täälläkin yritetään tehdä, syyllistämällä ja haukkumalla. Varmasti he ovat niitä vanhempia, joihin välit on katkaistu.

 

Itse monesti pitkään yritän ymmärtää ja saada vuorovaikutuksen ym. toimimaan sormien läpi katsoen, mutta sietorajan ylittyessä ja toisen törkeän käytöksen jatkuessa palaa sillat ja takaisin paluuta ei ole. Enkä anteeksi anna oven suljeutumisen, vaikka se pyyntö joskus tulisikin. Anteeksi antamattomuudesta en itse kärsi mitenkään. Se on vastapuolen ongelma vain, jos on.

Pidän myös huolen siitä, etten itse käyttäydy myrkyllisesti omia lapsiani kohtaan.

 

Jaksat siis olla aina samalla tuulella? Mikään ei koskaan stressaa sinua. Hymyilet aamusta iltaan ja vältät tu

Et ilmeisesti ole koskaan tavannut myrkyllistä ihmistä? Myrkyllisyys ei ole sitä, että vanhempi on välillä pahalla tuulella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppiset katkerat vanhukset täällä taas uhriutuu. Sama länkytys vuodesta toiseen. 🙄

Se johtuu vain siitä, että omat vanhemmat eivät edelleenkään suostu keskustelemaan aiheesta.

MIksi niiden pitäisi kun ne eivät siihen pysty? Olet aika lapsellinen jumittuessasi siihen.

Irtaudu ja elä omaa elämääsi. Ole aikuinen. Älä tee heidän virheitään äläkä jälkiviisastele.

Pystyvät kyllä, mutta eivät halua. Olisi kyllä ollut kiva kuulla selitys muutamaan asiaan. Ihmeen paljon varsinkin äiti on jaksanut parkua, kun aikuisena en ole toiminut niin kuin he olisivat halunneet. On ollut suorastaan nautinto sanoa välillä, että jos käytös ei parane, et näe enää lapsenlapsia. Se on tepsinyt aina jonkin aikaa.

&nbs

Okei. Taidat itse olla se sadisti 

Vain itseään voi korjata ja muuttaa.

On typerää hakata päätään muiden hoitamattomiin psyykkisiin ongelmiin, ellei ole erittäin hyvin tienaava psykiatrian erikoislääkäri jossain Pörriäisissä. 

Pakko mainita tuosta joka väliin tunkevasta pipipäisestä pojasta, että hänellä ei ole mahkuja eikä kykyjä. Hän sekoilee hautaan saakka ja voi huonosti.

Tunnistan ilmiön josta puhutaan, olen sen itse kokenut. Toivon että sain sen katkaistua. Kyse on ihmisen ikävästä, ymmärryksen ja rakkauden kaipuusta, joka on tuhonnut kolme, neljä sukupolvea viime sodista lähtien ja myös tuon trollipojan. Hän tuskin jatkaa ketjua kun tuskin jatkaa sukuakaan. 

339 jatkaa.. sekin ajattelumalli auttoi, että äitini oma lapsuus oli vaikea. Hän teki siis oman parhaansa. Ei pystynyt olemaan parempi äiti. Että vika ei ollutkaan minussa vaikka siltä se lapsena tuntui. En ole siis antanut anteeksi, mutta olen päässyt elämässä eteenpäin enkä ole katkera. Olen hyväksynyt sen, että lapsuus meni miten meni ja nyt on uusi elämä.