Ylellä iso juttu vanhemmista joihin aikuisten lasten on pakko katkaista välit

Omien vanhempieni kanssa asioista puhuminen on yhtä tyhjän kanssa. Isä nyt hieman paremmin sietää ja pystyy olemaan empaattinen vaikka kyllä sieltäkin tulee sitä "kyllä minä tiedän että olen niin huono isä"- marttyyri asennetta. Äiti on melko toivoton. Hän ei siirry piiruakaan omasta poterostaan ja puolustusasemistaan ymmärtääkseen minua. Hän on niin äärettömän defensiivinen ja kääntää itsensä uhriksi ja huomion keskipisteeksi. Hän ohittaa sen mitä sanon vaikka sanoisin sen kuinka omasta näkökulmastani ja syyttämättä että minä kaipasin lapsena tätä ja siinä tilanteessa tunsin sitä kun kotona tapahtui näin. Ei mitään kykyä ottaa vastaan. Hän alkaa suivaantuneena kyselemään ja tivaamaan että no entäpä minä, luuletko että minulla oli lapsena sitä ja tätä jne jne. Asia on varmasti näin, mutta hän on ollut ihan aikuinen minut saadessaan ja nyt on vielä aikuisempi ja periaatteessa pitäisi olla myös enemmän elämänkokemusta - etäisyyttä lapsuuteensa ainakin on jo ihan reilusti. Hänen lapsuutensa on eri asia kuin minun ja minä olen eri lapsi kuin hän, tosi surullista että hän on jäänyt vaille mutta se hänen olisi tullut itse käsitellä jonkun kanssa jos se häntä oikeasti vaivasi. Mutta hän kuuluu heihin jotka ajattelevat että lapsi on velkaa vanhemmilleen kiltteyden ja helppouden, ihan vain sillä että hänet on synnytetty tai ainakin sen taki että on hengissä pidetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole täydellinen. 

Toivottavasti omista vanhemmistaan eroava muistaa olla täydellinen omien lapsiensa kanssa 

Perus uhriutujan siilipuolustus. Juuri se sama, jolla torpataan keskustelu myös jutussa haastatellun terapeutin mukaan. 

Mutta on tuossa kuitenkin ihan miettimistä kun ajattelee, että mielenterveysongelmat ovat nuorilla opiskelijoilla lisääntynyt valtavasti, kiusaaminen kouluissa jatkuu, väkivalta todella nuorten kohdalla lisääntynyt jne. Mistä kummasta tämä johtuu? Luulisi nyt olevan ihan toisin päin, koska kerran nykynuorten vanhemmat ovat osanneet myrkylliset ketjut katkaista ja kohtelevat lapsiaan oikein vaikka heillä itsellään on ollut huonot vanhemmat. 

Äitini kuuluu suuriin ikäluokkiin. Aikamoista rilluttelua oli nuoruusvuodet. Sitten, kun lapsia tuli, muiden olisi pitänyt hoitaa heidät. Minunkin piti itsenäistyä 9-vuotiaana. No nyt hän on vanha ja raihnainen, ja odottaa vierailuja. Käyn säännöllisesti häntä katsomassa, mutta sekään ei riitä. Eihän se itsekkyys tietysti enää vanhana minnekään poistu. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset vanhukset jäävät yksin koska heidän lapsensa ovat luokkaretken tehneet. Ei kehtaa yksiömummoa mennä Audilla katsomaan kun vielä muistaa miten köyhä lapsuus oli.

Luulet, että asia on noin. Minäpä kerron sinulle, minkälainen äitini on. Hänelle ei kelpaa eikä riitä mikään. En pystynyt opiskelemaan niin hyvää todistusta, ettei hänelle olisi jokin asia jäänyt kaivelemaan. Missikisojen aikaan hän mittaili minua ja valitti kun sääreni ovat 5-7 cm liian lyhyet missien sääriin verrattuna. Muutenkaan kasvot eivät olleet riittävän kauniit. En siis kelvannut, teinpä mitä hyvänsä. Urheilussa pärjäsin piirinmestariksi, mutta siitä eteenpäin olisi pitänyt alkaa olla valmennuksessa ja käyttää parempia välineitä. Lukion päättötodistus ja yo-todistus ei olut tarpeeksi hyvä eikä myöskään opiskelupaikkani ollut se, mitä hän piti parhaimpana. 

Isäni oli niin alkoholisminsa kanssa naimisissa, ettei häneen saanut minkäänlaista yhteyttä.

Halusin yllättää äitini ja säästin rahaa sitä varten, että hän tulisi käymään kotikaupunkiini. Hän ei halua tulla perheen sekaan, koska silloin ei ole omaa rauhaa. Maksoin matkat ja paremman luokan hotellihuoneen viikonlopuksi. Hän vetkuttaa vastaustaan viime tippaan saakka ja sitten alkoi raivota, että kuinka kehtaan majoittaa hänet keskinkertaiseen hotelliin sen ainoan kerran kun hän tulisi minua ja lapsia katsomaan. Sanoin hänelle suoraan, että on ikävä piirre ihmisessä käyttäytyä tuolla tavalla.

 

Rahaa paloi, mutta se on tässä sivuseikka. Ymmärsin, etten ole hänelle tarpeeksi mieluisa tai hieno enkä pysty pitämään häntä tyytyväisenä. Eläköön sitten rauhassa. Tuon jälkeen laitoin estot hänen numeroihinsa työpaikkaa myöten. Etsiköön itselleen miellyttävämpää seuraa. Minä en sellaiseksi pysty muuttumaan. Ne estot estivät myös minua soittamassa hänelle ja sanomasta todella rumasti. Estot ovat siten hyväksi. Nyt hän ei voi syyttää, että olisin hänestä sanonut rumasti. Itse asiassa tämä on ensimmäinen kerta kun kerron asiasta muille kuin puolisolleni.

Vierailija kirjoitti:

"Ja perinnönjaossakin pidät vähän etäisyyttä?" Hahaha, melkoisen kulunut kiristyskeino. Munkin isä yritti kiristää "jätän sinut perinnöttömäksi", kun meille tuli riita koskien hänen jatkuvaa kännisekoiluaan. Rahalla ei tehdä paskaa käytöstä tekemättömäksi. 

 

Ei niin, mutta kyllä sinullekin perintö kelpaa.

Onneksi hullu narsistiäitini on kuollut. Eipä tartte miettiä välien katkaisua..

Vierailija kirjoitti:

Luovuttakaa jo vanhemmat, lapset ovat aina oikeassa. Yhteiskunta tukee heitä, halveksii teitä.  Sellaista se on. 

Jos vanhemmat (tai kuka tahansa) aiheuttaa pahoinvointia, niistä kannattaa ottaa pesäeroa. Niin yksinkertaista. Älä ole vaativa ja huomionkipeä uhriutuja tai ilkeä ja pahoinpitelevä mulkku, niin lapset ehkä haluavat sinut elämääsi. Nyt vaikutat todelliselta uhriutujalta. 

Milläs sitten maksatte opintolainanne pois te perinnöstä kieltäytyjät? Häh? Viihdytte varmaan koko elämänne vuokralla kun ei asuntolainaa velkaisena kovin paljoa heru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja perinnönjaossakin pidät vähän etäisyyttä?" Hahaha, melkoisen kulunut kiristyskeino. Munkin isä yritti kiristää "jätän sinut perinnöttömäksi", kun meille tuli riita koskien hänen jatkuvaa kännisekoiluaan. Rahalla ei tehdä paskaa käytöstä tekemättömäksi. 

 

Ei niin, mutta kyllä sinullekin perintö kelpaa.

Sen perinmön voi käyttää tavalla, jonka tiesi suututtavan vainajaa. Siellä toinen pyörii arkussa kiukussaan, kun tietää lapsen tuhlaavan perinnön.

Vierailija kirjoitti:

Milläs sitten maksatte opintolainanne pois te perinnöstä kieltäytyjät? Häh? Viihdytte varmaan koko elämänne vuokralla kun ei asuntolainaa velkaisena kovin paljoa heru.

Moni saa perinnön 60-70-vuotiaana, joten opinto- ja asuntolainat on jo maksettu aikaa sitten.

Huomauttaisin lukijoita että ilmiannoin ketjusta useita hyvin kärkeviä viestejä, joissa oli venäjän käännöskoneesta tuleva tietty virhe perheenjäsenten nimeämisessä. En sano sitä virhettä ääneen etteivät opi korjaamaan. Mutta siis huomioikaa, että venäjän provotrollit ovat taas löytäneet aiheen, jolla aiheuttaa pahaa mieltä "Lännessä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun nykyajan lapsilla ja nuorilla on kaikkea, rahaa, tavaraa, muotivaatteet, isot asunnot perheillä, rakkautta, vanhemmilla ei muuta elämää kuin lastensa tien siloittaminen ilman ainutta ikävää asiaa, kieltoa, rajoja  tms. 

Niin, hassua, kaikkea on - koska puskin läpi harmaan kiven ja opiskelin ammatin, jossa tienaa rahaa niin että pärjään omillani eikä tarvitse kituuttaa. Vanhemmat auttoivat lähinnä siinä, että isälläni oli kalenterissa opintotuen maksupäivä ja silloin muisti soittaa ja kysyä vippaisinko parikymmentä euroa. Euroakaan en saanut vanhemmiltani ennen kuin äitini sai siskonsa perinnön, ja sen antoi sukupolven verran eteenpäin - koska ei halunnut/ jaksanut alkaa hoitamaan vanhan käytännössä arvottoman pohjoiskarjalaisen maatilan perintörumbaa. Kerro missä kohtaa tietäni on silitelty?

En mieltänyt sinua nykyajan alle 20 v tai alle 30 v. Senikäisiähän näiden  palstan vakio-  äitien joilla on äititrauma lapset ovat.  Jotka itse ovat tehneet kaoken hyvi  ha oikei 

Täähän on win-win tilanne. Sinä haukut omia vanhempia ja sit joskus sun lapset sinua! Nautitaan!

Ymmärrän, että välit katkaistaan vanhempaan, joka on väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti. Ihan selvä keissi. Nykyään on kuitenkin paljon myös sitä, että keski-ikäiset lapset alkavat retropektiivisesti tuomita vanhempiensa 80-90-luvun kasvatustyylin ja syyttävät heitä kaikesta, mikä on elämässä mennyt pieleen. Omassa kaveripiirissä on ainakin pari tapausta, jossa ihminen on saanut elää lapsuutensa ihan kivassa, keskiluokkaisessa ydinperheessä, mutta aikuisena alkanut löytämään lapsuudestaan ja vanhemmistaan vaikka mitä virheitä, "ei ole tuettu tarpeeksi, oltu emotionaalisesti läsnä, vastattu tunnetarpeisiin" jne. Ja tämän perusteella sitten harkitaan välien katkaisua. Mielestäni on aika epäreilua ja raadollista tuomita vanhempien kasvatustyö nykystandardien mukaan. Ennen oli ennen, ja silloin tehtiin niin hyvin kuin osattiin. Itsekin koin avioerolapsena vaikka mitä kurjaa, mutta en hetkeäkään ajattele, etteivätkö vanhempani olisi tehneet parhaansa. Esim. isäni ei ole koskaan hellinyt minua, sanonut rakastavansa tai kohdannut minua, mutta hän on silti hyvä isä. Hän on ensimmäisenä paikalla korjaamassa pyöräni jos se menee rikki, tai maalaamaan seinäni. Kun isä lähtee korjausreissulta luotani, sanon hänelle usein "niin mäkin sua". Isä hymyilee, mutta ei sano mitään takaisin :). 

Jos voisin perua jättäisin lapset tekemättä. Olkaa te nuoret järkevämpiä, teidän ei sitten tarvitse lukea syytöksiä ja edes olla haittana ja vaivana hoitokodissa.  Onnellinen on lapseton.

Vaikkeivat lapseni edes syyttele minua jostain, et ollut kotiäiti, avain kaulassa piti iltapäivät pärjätä tai jostain puutteesta tms. On On

Uskon, että ennen välin katkaisua on asiaa pohdittu ja keskusteltu paljon. Välien katkaisu on varmasti ainoa ratkaisu oman hyvinvoinnin vuoksi. Ei mahdu jakeluun syyttelyt tästä. Lapsi ei ole voinut perhettään ja elåmäänsä valita. Pahimmassa tapauksessa marttyyri vanhempi sanoo lapselle:" olisit sinäkin lapsena tehnyt, sanonut ja ollut toisin". Aikuinen on aina vastuussa. Jos lapsi on oireillut lapsuudessa, on se vain ollut seuraus siitä kotielämästä. Siitä ei voi lasta syyllistää, hänen aikuisiälläkään.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitä keskustelemaan kun voi katkaista keskusteluyhteyden! 🤦🏻

Tämä!

Nykyiset lumihiutaleet uhriutuvat kaikesta eivätkä osaa ratkaista ongelmia muuten kuin katkaisemalla välit. Säälittävää sakkia - toivottavasti joskus aikuistuvat. Kannattaisi ymmärtää, että jokainen on aikakautensa lapsi, eikä jäädä kiinni loputtomaan syyttelyyn.

Moni vanhempi on varmasti sivuuttanut aikuisen lapsen puheet ja nyt ihmettelevät välien katkaisua. Sama avioerokeisseissä. Ei tällaiset asiat tule yllätyksenä. Sitä vastapuolta ei vaan oikeasti kuulla mitä hän sanoo, kun pidetään omasta näkemyksestä ja ylpeydestä kynsin hampain kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Moni vanhempi on varmasti sivuuttanut aikuisen lapsen puheet ja nyt ihmettelevät välien katkaisua. Sama avioerokeisseissä. Ei tällaiset asiat tule yllätyksenä. Sitä vastapuolta ei vaan oikeasti kuulla mitä hän sanoo, kun pidetään omasta näkemyksestä ja ylpeydestä kynsin hampain kiinni.

Nimenomaan! Oli tuhat ja yksi mahdollisuutta muuttaa asioita

Aikuiset ihmiset oikeasti siis ajattelevat , kun tarpeeksi rähisen äidilleni lapsuuteni muuttuu toiseksi, satukirjalapsuudeksi.