Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Psykoterapia - en pääse eteenpäin
22.08.2024 |
Onko kenelläkään vastaavaa:
Pari koettua psykoterapian asiantuntijaa, ja molemmissa sama lopputulema: joka kerran käydään läpi, voisinko aloittaa uuden harrastuksen, käydä taidenäyttelyissä ja opetella ajattelemaan, että tapahtunut ei ollut minun vikani.
Tuntuu aivan hel vetin urpolta istua tunti siinä huoneessa, kertoa, kuinka ahdistus supistaa maailmani noin rusinan kokoiseksi eikä mikään tuota iloa, niin tarjotaan uutta harrastusta. Tai käydä kavereiden kanssa ulkona.
Tuostako minä maksan, ja tuollaisten avujen kassa nämä terapeutit rahastaa asiakkaitaan? 😒
Pyysin nimenomaan, että terapeutti tarttuisi niihin avautumiini solmukohtiin, ja jatkettaisiin niistä seuraavalla kerralla. Mutta ei. Kolme viimeistä kertaa ollaan puhuttu paikkakunnan kesätapahtumista, joissa voisi käydä.
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
"Pyysin nimenomaan, että terapeutti tarttuisi niihin avautumiini solmukohtiin, ja jatkettaisiin niistä seuraavalla kerralla. Mutta ei. Kolme viimeistä kertaa ollaan puhuttu paikkakunnan kesätapahtumista, joissa voisi käydä."
En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta minulle tuli mieleen, että me terapiassa kävijät jotenkin kuvittelemme, että olisimme ikään kuin ainoa asiakas ja terapeutti muistaisi kaiken edellisestä tapaamisesta. Todellisuudessa terapeutilta on noin viisi asiakasta päivässä eli viikossa 25. Itse olen mieltänyt niin, että seuraavalla kerralla tavatessamme kerron, mitä ajatuksia viime kerran jälkeen herännyt. Näin ollaan sitten siitä jatkettu.
En täysin ymmärrä, mitä ap tarkoittaa sillä, terapeutti tarttuisi avautumiinsa solmukohtiin. Ymmärtäisin niin, että asiakas aloittaa siitä aiheesta ja terapeutti kommentoi ja sitten taas asiakas jne.
Kyllä kaikki omat terapeuttini, hyvät sellaiset, muistavat minut ihan hyvin ja minun asiani. Luulisi, että lukisivat ennen vastaanottoa muistiinpanonsa, jos eivät luontaisesti muista?
Minä käsitin niin, että ap nosti esille ongelmia esimerkiksi invalidisoivan ahdistuksen, jonka arvelee juontuvan asioista x ja y ja terapeutti kyselee tämän päivän kuulumisia ja ehdottaa uusia harrastuksia virikkeeksi.
Olin aikanaan psyk sh:lla, jota ei kiinnostanut pätkääkään. Hänen mukaansa työssä jaksaminen hoituu sillä, että nyt vaan skarppaa, koska edessä on vielä parikymmentä vuotta ja yksinäisyys hoituu sillä, että pyydystää netistä miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa yrittää itse kiinnittää huomiota siihen, että ottaa keskusteluun ne asiat, mistä haluaa puhua.
En ole terapeutti, mutta kohtaan työssäni ihmisiä joilla on mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä traumataustaa. Aina ajoittain, ei ole epätavallista, käy niin että itse yrittää olla se kuunteleva korva, esittää asiakkaalle kysymyksiä kartoittaakseen mistä on kyse ja mihin suuntaan keskustelussa lähdetään.. mutta asiakas ei sitä kerro, vaan jotenkin ehkä olettaa että minun pitäisi osata sitä ajatella kertomatta ja osata kysyä tai ottaa puheeksi ensin. Sit puhutaan siinä niitä näitä minun aloitteestani, koittaen arvailla asiakkaan tarpeita ja ehkä vasta myöhemmin, asiakas alkaa vihdoin puhua siitä asiasta mikä siellä mielessä kummitteli koko ajan. Jolloin vasta mulle vastapuolella loksahtaa että mistä tässä nyt onkaan kyse. Eikä siinä mitään, parempi myöhään kun ei milloinkaan ja joskus se vaatii ensin luottamuksen rakentumista. Mutta harmittaa ne, jotka ei koskaan saa asiaansa sanottua ja jäävät vaille kohdatuksi tulemista. Tai kun huomaa että asiakas tuskastuu, kun esitän hänen mielestään selvästi vääriä kysymyksiä ja ehdotan itsestäänselvyyksiä, mutta ei itse kuitenkaan anna mitään tarttumapintaa mihin tarttua.
Kaikenlainen terapia on aina kahden kauppa. Asiakkaan tulee uskaltaa puhua asioista avoimesti ja antaa terapeutille palautetta, jotta terapeutti osaa vastata asiakkaan tarpeisiin. Asiakkaan tulisi myös yrittää suhtautua harjoitteisiin ym avoimesti, koska jos itse on jo päättänyt ettei mikään toimi eikä ole ikinä toiminut, niin kukaan muu ei voi sinua tilanteesta silloin pelastaa.
Joskus kaikesta huolimatta henkilökemiat ei kohtaa tai terapeutti ei osaa hoitaa asiakkaan traumaa tavalla mitä se vaatisi, silloin terapeutin vaihtaminen on paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
"Pyysin nimenomaan, että terapeutti tarttuisi niihin avautumiini solmukohtiin, ja jatkettaisiin niistä seuraavalla kerralla. Mutta ei. Kolme viimeistä kertaa ollaan puhuttu paikkakunnan kesätapahtumista, joissa voisi käydä."
En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta minulle tuli mieleen, että me terapiassa kävijät jotenkin kuvittelemme, että olisimme ikään kuin ainoa asiakas ja terapeutti muistaisi kaiken edellisestä tapaamisesta. Todellisuudessa terapeutilta on noin viisi asiakasta päivässä eli viikossa 25. Itse olen mieltänyt niin, että seuraavalla kerralla tavatessamme kerron, mitä ajatuksia viime kerran jälkeen herännyt. Näin ollaan sitten siitä jatkettu.
En täysin ymmärrä, mitä ap tarkoittaa sillä, terapeutti tarttuisi avautumiinsa solmukohtiin. Ymmärtäisin niin, että asiakas aloittaa siitä aiheesta ja terapeutti kommentoi ja sitten taas asiakas jne.
Tarkoitushan on, että ennen tapaamista terapeutti käy läpi edellisen kerran muistiinpanot. Jos minä joutuisin muistuttelemaan käynneillä ydinasioista, terapeutti olisi hajamielinen/ väsynyt/poissaoleva, lopettaisin 100 €/45 min käynnit välittömästi. Samoin myöhästely jne. Nuo eivät ole ammattimaista toimintaa, ja asiakasmääriin ei voi vedota tässä; silloin ollaan ahnehdittu liikaa töitä. Terapeutit ovat yrittäjiä.
https://www.hs.fi/elama/art-2000010594897.html
Psykoterapeutin mukaan kaikki eivät tarvitse pitkää terapiaa, usein lyhytterapia riittää.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa yrittää itse kiinnittää huomiota siihen, että ottaa keskusteluun ne asiat, mistä haluaa puhua.
En ole terapeutti, mutta kohtaan työssäni ihmisiä joilla on mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä traumataustaa. Aina ajoittain, ei ole epätavallista, käy niin että itse yrittää olla se kuunteleva korva, esittää asiakkaalle kysymyksiä kartoittaakseen mistä on kyse ja mihin suuntaan keskustelussa lähdetään.. mutta asiakas ei sitä kerro, vaan jotenkin ehkä olettaa että minun pitäisi osata sitä ajatella kertomatta ja osata kysyä tai ottaa puheeksi ensin. Sit puhutaan siinä niitä näitä minun aloitteestani, koittaen arvailla asiakkaan tarpeita ja ehkä vasta myöhemmin, asiakas alkaa vihdoin puhua siitä asiasta mikä siellä mielessä kummitteli koko ajan. Jolloin vasta mulle vastapuolella loksahtaa että mistä tässä nyt onkaan kyse. Eikä siinä mitään, parempi myöhään kun ei milloinkaan ja joskus se vaatii ensin
Minulla asiakkaana ei ole ongelmia saada suutani auki, mutta tiedän, että monella on. Heillä, kuten minullakin, on kokemus siitä, että hankalia asioita ei keskustella jne. Ja sinä jatkat sitä samaa mallia jaarittelemalla niitä näitä. Olisi todella silmiä avaavaa asiakkaalle, että sinä aikuismaisesti ja asiallisesti nostaisit kissan pöydälle ja kertoisit tuon, minkä kerroit täällä. Näin asiakas saisi mallia siitä, miten kommunikoidaan vaikeista asioista ja että niistä voi puhua jne. ja samalla tulisi rohkaistuksi puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat ehkä jotain lyhytterapioita? Kyllä pätevän psykoterapeutin pitäisi kyetä sanomaan se, että esittämääsi toivetta ei ole mahdollista hänen vastaanotoillaan toteuttaa. Asia on vakavampi, jos kyseessä on Kelan kuntoutuspsykoterapia ja sinulle suunnitelmallisesti valittu psykoterapiamuoto kuin siinä tapauksessa, että kyseessä on muu terapeutti, jonka pätevyyteen eivät lähtökohtaisestikaan kuulu kuvaamasi asiat - sinulle se tietenkin olisi pitänyt kertoa heti ennen kuin teit mitään hoitosopimusta.
Ei, mulla on ihan toinen kokemus. Lyhytterapiassa tehtiin tehtäviä, kerättiin sanoja, elämänjanaa jne, todella olis ollut mahtavaa jatkaa. Psykoterapiassa on just ap:n kertomaa jaarittelua kaikesta epäolennaisesta. Kysyinkin muutaman kerran, että koska me aloitetaan, mutta se sivuutettiin nopeasti että opetellaan tuntemaan toisemme. On tässä nyt jo puoli vuotta jaariteltu. Haluan takaisin sinne lyhytterapiaan
Vierailija kirjoitti:
"Pyysin nimenomaan, että terapeutti tarttuisi niihin avautumiini solmukohtiin, ja jatkettaisiin niistä seuraavalla kerralla. Mutta ei. Kolme viimeistä kertaa ollaan puhuttu paikkakunnan kesätapahtumista, joissa voisi käydä."
En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta minulle tuli mieleen, että me terapiassa kävijät jotenkin kuvittelemme, että olisimme ikään kuin ainoa asiakas ja terapeutti muistaisi kaiken edellisestä tapaamisesta. Todellisuudessa terapeutilta on noin viisi asiakasta päivässä eli viikossa 25. Itse olen mieltänyt niin, että seuraavalla kerralla tavatessamme kerron, mitä ajatuksia viime kerran jälkeen herännyt. Näin ollaan sitten siitä jatkettu.
En täysin ymmärrä, mitä ap tarkoittaa sillä, terapeutti tarttuisi avautumiinsa solmukohtiin. Ymmärtäisin niin, että asiakas aloittaa siitä aiheesta ja terapeutti kommentoi ja sitten taas asiakas jne.
Kyllä terapeutin pitäisi jotain muistaa. Ei tietenkään sanasta sanaan kaikkea, mutta olennaisimmat asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa yrittää itse kiinnittää huomiota siihen, että ottaa keskusteluun ne asiat, mistä haluaa puhua.
En ole terapeutti, mutta kohtaan työssäni ihmisiä joilla on mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä traumataustaa. Aina ajoittain, ei ole epätavallista, käy niin että itse yrittää olla se kuunteleva korva, esittää asiakkaalle kysymyksiä kartoittaakseen mistä on kyse ja mihin suuntaan keskustelussa lähdetään.. mutta asiakas ei sitä kerro, vaan jotenkin ehkä olettaa että minun pitäisi osata sitä ajatella kertomatta ja osata kysyä tai ottaa puheeksi ensin. Sit puhutaan siinä niitä näitä minun aloitteestani, koittaen arvailla asiakkaan tarpeita ja ehkä vasta myöhemmin, asiakas alkaa vihdoin puhua siitä asiasta mikä siellä mielessä kummitteli koko ajan. Jolloin vasta mulle vastapuolella loksahtaa että mistä tässä nyt onkaan kyse. Eikä siinä mitään, parempi myöhään kun ei milloinkaan ja joskus se vaatii ensin
Kun trauma on vaikea niin se on. Mulla meni puoli vuotta ennen kuin pystyin vähän avautumaan, ja se oli sittenkin ihan hirveää.
Terapeutti on fiksu, lähestyi vaikeaa kohtaa aina vähän kerrassaan. Eikä todellakaan jaaritellut niitä näitä. EMDR oli kanssa hyvä apukeino.
En yhtään ihmettele, että vaikeista asioista vaietaan. Muutenhan ne eivät olisi vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyysin nimenomaan, että terapeutti tarttuisi niihin avautumiini solmukohtiin, ja jatkettaisiin niistä seuraavalla kerralla. Mutta ei. Kolme viimeistä kertaa ollaan puhuttu paikkakunnan kesätapahtumista, joissa voisi käydä."
En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta minulle tuli mieleen, että me terapiassa kävijät jotenkin kuvittelemme, että olisimme ikään kuin ainoa asiakas ja terapeutti muistaisi kaiken edellisestä tapaamisesta. Todellisuudessa terapeutilta on noin viisi asiakasta päivässä eli viikossa 25. Itse olen mieltänyt niin, että seuraavalla kerralla tavatessamme kerron, mitä ajatuksia viime kerran jälkeen herännyt. Näin ollaan sitten siitä jatkettu.
En täysin ymmärrä, mitä ap tarkoittaa sillä, terapeutti tarttuisi avautumiinsa solmukohtiin. Ymmärtäisin niin, että asiakas aloittaa siitä aiheesta ja terapeutti kommentoi ja sitten taas asiakas jne.<
Tämä! Missään tapauksessa asiakaan ei pidä joutua tilanteeseen, jossa muistuttelee itseään kesken traumaprosessin, että toi ei muista mun juttuja koska olen kahdeksas asiakas tänään ja sekin on vain ihminen 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat ehkä jotain lyhytterapioita? Kyllä pätevän psykoterapeutin pitäisi kyetä sanomaan se, että esittämääsi toivetta ei ole mahdollista hänen vastaanotoillaan toteuttaa. Asia on vakavampi, jos kyseessä on Kelan kuntoutuspsykoterapia ja sinulle suunnitelmallisesti valittu psykoterapiamuoto kuin siinä tapauksessa, että kyseessä on muu terapeutti, jonka pätevyyteen eivät lähtökohtaisestikaan kuulu kuvaamasi asiat - sinulle se tietenkin olisi pitänyt kertoa heti ennen kuin teit mitään hoitosopimusta.
Ei, mulla on ihan toinen kokemus. Lyhytterapiassa tehtiin tehtäviä, kerättiin sanoja, elämänjanaa jne, todella olis ollut mahtavaa jatkaa. Psykoterapiassa on just ap:n kertomaa jaarittelua kaikesta epäolennaisesta. Kysyinkin muutaman kerran, että koska me aloitetaan, mutta se sivuutettiin nopeasti että opetellaan tuntemaan toisemme. On tässä nyt jo puoli vuotta jaarit
Pelkään, että itselle käy samoin. Olenkin vielä etsimässä terapeuttia ja kysellyt, millaisia konkrettisia työskentelytapoja heillä on. Jaaritella voin päiväkirjaan ja ystäville. Konkreettiset työkalut ovat auttaneet paljon tai se, että terapeutti kertoo ihan suoraan miltä asiat näyttävät hänen terveen peilinsä kautta katsottuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyysin nimenomaan, että terapeutti tarttuisi niihin avautumiini solmukohtiin, ja jatkettaisiin niistä seuraavalla kerralla. Mutta ei. Kolme viimeistä kertaa ollaan puhuttu paikkakunnan kesätapahtumista, joissa voisi käydä."
En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta minulle tuli mieleen, että me terapiassa kävijät jotenkin kuvittelemme, että olisimme ikään kuin ainoa asiakas ja terapeutti muistaisi kaiken edellisestä tapaamisesta. Todellisuudessa terapeutilta on noin viisi asiakasta päivässä eli viikossa 25. Itse olen mieltänyt niin, että seuraavalla kerralla tavatessamme kerron, mitä ajatuksia viime kerran jälkeen herännyt. Näin ollaan sitten siitä jatkettu.
En täysin ymmärrä, mitä ap tarkoittaa sillä, terapeutti tarttuisi avautumiinsa solmukohtiin. Ymmärtäisin niin, että asiakas aloittaa siitä aiheesta ja terapeutti kommentoi ja sitten taas asiakas jne.<
Siksihän siellä käydään ja siitä maksetaan, että kerrankin joku muistaa ja käsittelee juuri _minun_ tarinaani. Ihan jäätävä ajatuskin joku unohteleva terapeutti! Loukkaavaa ja epäammatillista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kokemus ja varmaan tarvitsee työstää asiaa pidempään jos noin ahdistaa.
Psykotetapeuttien on toisaalta tärkeää ohjata ihmisiä vähän myös niiden omien ahdistuksen aiheiden ulkopuolelle ja tarjota keinoja ottaa etäisyyttä omiin ongelmiin.
Asiaa on tärkeä käsitellä, kunnes sen sietää, mutta myöskään loputon asioiden käsittely ei ole hedelmällistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyysin nimenomaan, että terapeutti tarttuisi niihin avautumiini solmukohtiin, ja jatkettaisiin niistä seuraavalla kerralla. Mutta ei. Kolme viimeistä kertaa ollaan puhuttu paikkakunnan kesätapahtumista, joissa voisi käydä."
En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta minulle tuli mieleen, että me terapiassa kävijät jotenkin kuvittelemme, että olisimme ikään kuin ainoa asiakas ja terapeutti muistaisi kaiken edellisestä tapaamisesta. Todellisuudessa terapeutilta on noin viisi asiakasta päivässä eli viikossa 25. Itse olen mieltänyt niin, että seuraavalla kerralla tavatessamme kerron, mitä ajatuksia viime kerran jälkeen herännyt. Näin ollaan sitten siitä jatkettu.
En täysin ymmärrä, mitä ap tarkoittaa sillä, terapeutti tarttuisi avautumiinsa solmukohtiin. Ymmärtäisin niin, että asiakas aloittaa siitä aiheesta ja terTietysti tärkeää, että ihminen voi kokea olevansa ainutlaatuinen omine ongelmineen, mutta kannattaa ajatella niinkin, että terapeuteille voi olla kymmeniä ja jopa satoja asiakkaita, joilla on jopa hyvin samantyyppisiä ongelmia. Jokaista yksityiskohtaa tai käännettä on ihan mahdoton muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyysin nimenomaan, että terapeutti tarttuisi niihin avautumiini solmukohtiin, ja jatkettaisiin niistä seuraavalla kerralla. Mutta ei. Kolme viimeistä kertaa ollaan puhuttu paikkakunnan kesätapahtumista, joissa voisi käydä."
En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta minulle tuli mieleen, että me terapiassa kävijät jotenkin kuvittelemme, että olisimme ikään kuin ainoa asiakas ja terapeutti muistaisi kaiken edellisestä tapaamisesta. Todellisuudessa terapeutilta on noin viisi asiakasta päivässä eli viikossa 25. Itse olen mieltänyt niin, että seuraavalla kerralla tavatessamme kerron, mitä ajatuksia viime kerran jälkeen herännyt. Näin ollaan sitten siitä jatkettu.
En täysin ymmärrä, mitä ap tarkoittaa sillä, terapeutti tarttuisi avautumiinsa solmukohtiin. Ymmärtäisin
Ne muistiinpanot ja niiden läpikäynti. Se kertoo ammatillisuudesta. Ei ahneuden taakse piiloutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kokemus ja varmaan tarvitsee työstää asiaa pidempään jos noin ahdistaa.
Psykotetapeuttien on toisaalta tärkeää ohjata ihmisiä vähän myös niiden omien ahdistuksen aiheiden ulkopuolelle ja tarjota keinoja ottaa etäisyyttä omiin ongelmiin.
Asiaa on tärkeä käsitellä, kunnes sen sietää, mutta myöskään loputon asioiden käsittely ei ole hedelmällistä.
Näen asian kyllä ihan toisin. Asiakas on yleensä ohjannut itseään jopa vuosia tai vuosikymmeniä ahdistuksen aiheiden ulkopuolelle. Terapiassa on tarkoitus nimen omaan mennä tulta päin ja kohdata ja käsitellä ne asiat. Muutenhan asiakkaan voisi yhtä hyvin lähettää baariin, runopiiriin, keramiikkakurssille tai spinningiin, mitä siihen kallista terapiaa tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa yrittää itse kiinnittää huomiota siihen, että ottaa keskusteluun ne asiat, mistä haluaa puhua.
En ole terapeutti, mutta kohtaan työssäni ihmisiä joilla on mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä traumataustaa. Aina ajoittain, ei ole epätavallista, käy niin että itse yrittää olla se kuunteleva korva, esittää asiakkaalle kysymyksiä kartoittaakseen mistä on kyse ja mihin suuntaan keskustelussa lähdetään.. mutta asiakas ei sitä kerro, vaan jotenkin ehkä olettaa että minun pitäisi osata sitä ajatella kertomatta ja osata kysyä tai ottaa puheeksi ensin. Sit puhutaan siinä niitä näitä minun aloitteestani, koittaen arvailla asiakkaan tarpeita ja ehkä vasta myöhemmin, asiakas alkaa vihdoin puhua siitä asiasta mikä siellä mielessä kummitteli koko ajan. Jolloin vasta mulle vastapuolella loksahtaa että mistä tässä nyt onkaan kyse. Eikä siinä mitään, parempi myöhään kun ei milloinkaan ja joskus se vaatii ensin
Eiköhän monesti asioista puhumattomuudessa ole kyse luottamuksen puutteesta. Sen rakentumista ei saa laittaa pelkästään asiakkaan vastuulle ja itse asiassa terapeutti tms. työntekijä on siitä ensisijaisesti vastuussa (vaikkei toki pysty siihen yksin). Hyvä psykoterapeutti osaa kartoittaa asiakkaalle olennaisia asioita ja johdatella keskustelua niihin, samalla kunnioittaen asiakkaan rajoja (asiakas ei ole välttämättä vielä valmis puhumaan kaikesta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kokemus ja varmaan tarvitsee työstää asiaa pidempään jos noin ahdistaa.
Psykotetapeuttien on toisaalta tärkeää ohjata ihmisiä vähän myös niiden omien ahdistuksen aiheiden ulkopuolelle ja tarjota keinoja ottaa etäisyyttä omiin ongelmiin.
Asiaa on tärkeä käsitellä, kunnes sen sietää, mutta myöskään loputon asioiden käsittely ei ole hedelmällistä.
Näen asian kyllä ihan toisin. Asiakas on yleensä ohjannut itseään jopa vuosia tai vuosikymmeniä ahdistuksen aiheiden ulkopuolelle. Terapiassa on tarkoitus nimen omaan mennä tulta päin ja kohdata ja käsitellä ne asiat. Muutenhan asiakkaan voisi yhtä hyvin lähettää baariin, runopiiriin, keramiikkakurssille tai spinningiin, mitä siihen kallista terapiaa tarvitsee.
Niin, on tärkeää, että keskitytään oleelliseen. Tiedän toisaalta ihmisiä, joilla on jopa 10v psykoterapiatausta ja silti pitäisi saada puhua loputtomiin samoista asioista. Siinä tilanteessa olisi tärkeä suuntautua uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kokemus ja varmaan tarvitsee työstää asiaa pidempään jos noin ahdistaa.
Psykotetapeuttien on toisaalta tärkeää ohjata ihmisiä vähän myös niiden omien ahdistuksen aiheiden ulkopuolelle ja tarjota keinoja ottaa etäisyyttä omiin ongelmiin.
Asiaa on tärkeä käsitellä, kunnes sen sietää, mutta myöskään loputon asioiden käsittely ei ole hedelmällistä.
Näen asian kyllä ihan toisin. Asiakas on yleensä ohjannut itseään jopa vuosia tai vuosikymmeniä ahdistuksen aiheiden ulkopuolelle. Terapiassa on tarkoitus nimen omaan mennä tulta päin ja kohdata ja käsitellä ne asiat. Muutenhan asiakkaan voisi yhtä hyvin lähettää baariin, runopiiriin, keramiikkakurssille tai spinningiin, mitä siihen kallista terapiaa tarvitsee.
Niin, on tärkeää, että keskitytään oleellisee
No siinä juuri tarvitaan sitä terapeutin ammattitaitoa, että hänellä on työkalut siihen, miten ei jymähdetä siihen vellomiseen vaan hän tietää, miten sieltä jatketaan parantumiseen. Mehän emme sitä tiedä, muuten emme sitä terapiaa tarvitsisikaan. Monilla on kuitenkin kuulevia korvia, joille jaaritella samoja asioita, mikäli niin haluaa tehdä. Oleellista on se, ettei se ole jatkuvaa tilitystä vaan ihan aktiivista asian käsittelyä. Olen käynyt 2 vuoden terapian ihan turhaan, koska terapeutti halusi vain kuunnella.
Alue: Aihe vapaa
"Pyysin nimenomaan, että terapeutti tarttuisi niihin avautumiini solmukohtiin, ja jatkettaisiin niistä seuraavalla kerralla. Mutta ei. Kolme viimeistä kertaa ollaan puhuttu paikkakunnan kesätapahtumista, joissa voisi käydä."
En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta minulle tuli mieleen, että me terapiassa kävijät jotenkin kuvittelemme, että olisimme ikään kuin ainoa asiakas ja terapeutti muistaisi kaiken edellisestä tapaamisesta. Todellisuudessa terapeutilta on noin viisi asiakasta päivässä eli viikossa 25. Itse olen mieltänyt niin, että seuraavalla kerralla tavatessamme kerron, mitä ajatuksia viime kerran jälkeen herännyt. Näin ollaan sitten siitä jatkettu.
En täysin ymmärrä, mitä ap tarkoittaa sillä, terapeutti tarttuisi avautumiinsa solmukohtiin. Ymmärtäisin niin, että asiakas aloittaa siitä aiheesta ja terapeutti kommentoi ja sitten taas asiakas jne.