En tee vapaaehtoistöitä lastemme urheiluseurassa vaikka periaattessa pitäisi
Toivun parhaillaan todella pahasta burn outista. Siis sellaisesta, että pahimmillaan oli itsetuhoisia ajatuksia. Töissä työkuormaa on sopeutettu ja vapaa-ajalla teen lähinnä asioita, jotka ovat minulle voimavara eikä kuluttava tekijä.
Koko kesän on ollut huono omatunto, kun en osallistu mihinkään talkootyöhön. Ei vaan oikeasti ole resursseja viettää koko viikonloppua talkootyössä töiden päälle. Lasten urheilun hoidan. Kuljetan, kustannan, kannustan sekä välillä vähän valmennan omiani. Ja joo, lapsilla on isä, mutta työssä, jossa on paljon pois. Perusarki on minun vastuulla ja kaikki talkootyöt osuneet ajoille, jolloin mies ei ole kotona.
En haluaisi missään urheiluseurassa avautua burn outista ja muista ongelmistani, mutta tuntuu töykeältä, että jätän vaan osallistumatta. Miten te muut olette onnistuneet olemaan osallistumatta? Oletteko vaan jättäneet väliin sen kummempia ajattelematta?
Kommentit (397)
No jo on rahakkaita näytöksiä jos 3x vuodessa 30 minuutin vaivannäöllä säästää 3000e vuosimaksuissa. Ehkä pikkuisen menee uskottavuus näistä jutuista.
Onko sulla minkäänlaista käsitystä tapahtuman järjestämisestä? Siellä on aivan järjetön määrä ihmisiä tekemässä niitä. Jokainen talkoolainen on iso säästö kun ei tarvitse maksaa palkkaa jollekin ulkopuoliselle. Satojen ihmisten palkka (työ on ilta- ja viikonloppulisiä vaativaa) vaikka vain yhden viikonlopun turnauksen järjestämisestä ei ole mitään halpaa hommaa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän myöskään vaadi ketään muuta tekemään vapaaehtoistyötä sinun lapsen takia?
Lapsi on osa joukkuetta ja ei saa jättää toiminnasta ulkopuolelle.
Lapsen voi ja saa jättää toiminnasta ulkopuolelle, jos vanhempi ei maksa. Jos vanhempainillassa on sovittu, että noin puolet kustannuksista katetaan talkootöillä, joihin kaikkien oletetaan osallistuvan, (haravointi, lumenluonti, inventaariot, joululahjojen paketointi...) sinä joko osallistut töihin, teet joukkueelle lahjoituksen tai otat kersasi pois joukkueesta.
Ei se joukkueeseen kuuluminen mik
Mun mies harrasti kilpatasolla urheilua, vanhempansa eivät osallistuneet millään lailla. Minä harrastin kuoroa, partiota, ratsastusta, vanhemmat ei osallistuneet niihin. No, partiossa ehkä joskus olivat mukana yhteisillä nuotioretkillä. Minä sitten kyllä teininä ja nuorena aikuisena olin vapaaehtoistyössä järjestämässä leirejä ym., ei niissä hommissa lasten vanhempia pahemmin ollut.
Tietääksesi. Eli oli, muttet tiennyt siitä.
Kuinkas monessa minun lasteni seuran tiedotustilasuudessa olitkaan paikalla? Niinpä, sitä vähän minäkin.
Vierailija kirjoitti:
No jo on rahakkaita näytöksiä jos 3x vuodessa 30 minuutin vaivannäöllä säästää 3000e vuosimaksuissa. Ehkä pikkuisen menee uskottavuus näistä jutuista.
Onko sulla minkäänlaista käsitystä tapahtuman järjestämisestä? Siellä on aivan järjetön määrä ihmisiä tekemässä niitä. Jokainen talkoolainen on iso säästö kun ei tarvitse maksaa palkkaa jollekin ulkopuoliselle. Satojen ihmisten palkka (työ on ilta- ja viikonloppulisiä vaativaa) vaikka vain yhden viikonlopun turnauksen järjestämisestä ei ole mitään halpaa hommaa.
Eri
Juu, se teettää työtä, ja vaaditaan kyllä aika paljon isompaa työpanosta kuin 30 minuuttia kolmesti vuodessa. Olen itse ollut vapaaehtoisena urheiluseuran järjestämässä isossa tapahtumassa ja se oli kyllä ihan työntäyteinen viikonloppu. En edes kuulunut seuraan, halusin muuten vaan osallistua kun oli kiinnostava tapahtuma.
Mun mies harrasti kilpatasolla urheilua, vanhempansa eivät osallistuneet millään lailla. Minä harrastin kuoroa, partiota, ratsastusta, vanhemmat ei osallistuneet niihin. No, partiossa ehkä joskus olivat mukana yhteisillä nuotioretkillä. Minä sitten kyllä teininä ja nuorena aikuisena olin vapaaehtoistyössä järjestämässä leirejä ym., ei niissä hommissa lasten vanhempia pahemmin ollut.
---
Uutinen tietämättömälle: Se että JUST SUN vanhemmat ei osallistuneet, ei tarkoita, että kukaan ei tehnyt talkootöitä. Edeleen: järjellä on helppo päätellä, että käytännössä nollatuloksella pöyrivä junnutoiminta ei yksinkertaisesti ole mahdollista ilman talkootyötä. Paitsi erittäin harvinaisissa tapauksissa, joissa jonkun Juulia- Jannichan iskä omistaa Rovion, joka sponssaa kaikkien muidenkin ko. seuran lasten harrastustoiminna.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis sun lapsen harrastuksissa ei ollut jojoja eikä huoltajia vaan näihin oli palkattu väkeä? Ja kaikki tapahtumat toimi suurimmaksi osaksi alaikäisten harrastajien varassa? Susta ehkä näytti siltä, mutta esim järkkärit ei yleensä ole ostettuja vaan ihan isiä ja äitejä joilla on jv-kortti jne.
T. Eri, mutta yhtä hämmästynyt.
---
Taas väärin kuviteltu:
1. En ole missään kohtaa sanonut, että lapseni harrastivat joukkulajia
2. Kyllä, huoltajat saivat ihan palkkaa työstään niin kuin kaikki muutkin.
3. Ei, tapahtumat eivät tietenkään toimineen alaikäisten harrastajien varassa, vaan niihin oli palkattu ihmisiä hommiin. Osa saattoi toki olla esim. 16v opiskelijoita, mutta silti olivat palkattuja työntekijöitä. Ei olisi edes laillista järjestää tapahtumaa, jossa vastuu olisi alaikäisten harteilla
4. Musta ei näyttänyt yhtään miltään, vaan minä TIESIN miten asiat ovat,
Yksilölajeissa toki eri asia. En tiedä mitä lapsesi ovat harrastaneet, mutta ei nykyisin saa niin paljon sponsoreita, että voitaisiin kokonaan luopua talkootöistä. Paitsi jääkiekossa jossa ne talkootyöläiset on "palkattuja" siinä mielessä että junnujoukkueet tekee liigapeleissä palkallisia vuoroja. Palkka menee joukkueelle, eli onko kyse sitten talkootyöstä.
Joku yksittäinen urheilija saattaa saada, mutta se sponsoriraha onkin sitten verotettavaa tuloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän myöskään vaadi ketään muuta tekemään vapaaehtoistyötä sinun lapsen takia?
Lapsi on osa joukkuetta ja ei saa jättää toiminnasta ulkopuolelle.
Lapsen voi ja saa jättää toiminnasta ulkopuolelle, jos vanhempi ei maksa. Jos vanhempainillassa on sovittu, että noin puolet kustannuksista katetaan talkootöillä, joihin kaikkien oletetaan osallistuvan, (haravointi, lumenluonti, inventaariot, joululahjojen paketointi...) sinä joko osallistut töihin, teet joukkueelle lahjoituksen tai otat kersasi pois joukkueesta.
Ei se joukkueeseen kuuluminen mikään sosiaalietuus ole.
Tuollainen tieto on kerrottava jo joukkueen/seuran sivuilla tai ilmoittautumislonakkeessa. Ei vasta jossai
Onpas typerää maksaa maksuja harjoittelusta ja valmennuksesta. Eikö valmentaja voi olla myös vanhempi talkoolainen? Peliasuiksi riittää samanväriset paidat, mutta siellä joku haluaa kaiken maailman sadan euron uniformuja
Yksilölajeissa toki eri asia. En tiedä mitä lapsesi ovat harrastaneet, mutta ei nykyisin saa niin paljon sponsoreita, että voitaisiin kokonaan luopua talkootöistä. Paitsi jääkiekossa jossa ne talkootyöläiset on "palkattuja" siinä mielessä että junnujoukkueet tekee liigapeleissä palkallisia vuoroja. Palkka menee joukkueelle, eli onko kyse sitten talkootyöstä.
Joku yksittäinen urheilija saattaa saada, mutta se sponsoriraha onkin sitten verotettavaa tuloa.
Miksi sä vänkäät vastaan asiasta, josta sinulla ei ole omakohtaista kokemusta? Itse tiedän useammankin junnutoimijan, joka on saanut sponsoreita niin paljon, ettei vanhempia tarvitse kuormittaa. Vai etkö tajunnut, että on myös lajeja, joissa sitä työpanosta ei tarvita yhtä paljon kuin lätkässä tms? Ja loogisella päättelyllä on helppo ymmärtää, että vähemmän työnpanosta=vähemmän rahaa kerjättäväksi sponsseilta. On kuitenkin "hieman" eri asia järjestää esim. Pattijoen naisvoimistelijoiden kevätnäytös kuin HIFK:n junioireiden U20-liigan ottelutapahtuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on rahakkaita näytöksiä jos 3x vuodessa 30 minuutin vaivannäöllä säästää 3000e vuosimaksuissa. Ehkä pikkuisen menee uskottavuus näistä jutuista.
Onko sulla minkäänlaista käsitystä tapahtuman järjestämisestä? Siellä on aivan järjetön määrä ihmisiä tekemässä niitä. Jokainen talkoolainen on iso säästö kun ei tarvitse maksaa palkkaa jollekin ulkopuoliselle. Satojen ihmisten palkka (työ on ilta- ja viikonloppulisiä vaativaa) vaikka vain yhden viikonlopun turnauksen järjestämisestä ei ole mitään halpaa hommaa.
Eri
Juu, se teettää työtä, ja vaaditaan kyllä aika paljon isompaa työpanosta kuin 30 minuuttia kolmesti vuodessa. Olen itse ollut vapaaehtoisena urheiluseuran järjestämässä isossa tapahtumassa ja se oli kyllä ihan työntäyteinen viikonloppu. En edes kuulunut seuraan, halusin muuten vaan osalli
Niin vaaditaan, mutta pointti onkin, että edes tuota 30min osa ei suostu uhraamaan. Jos kaikkeen pieneenkin asiaan pitää joku palkata, niin joka tapahtumasta alkaa tulla takkiin. Onneksi meillä on paljon aktiivisia vanhempia ja entisiä seuran urheilijoita, jotka mielellään tulee etenkin kilpailuihin hommiin.
Taitaa olla aika kullannut monena muistot. Ihan tasan varmasti tarvittiin talkootyötä jo 90-luvulla. Jos sinä et sitä muista, ehkä omat vanhempasi olivat juuri niitä vapaamatkustajia. Minä muistan hyvin että olen ollut myymässä pikkuveljen turnauksissa makkaraa ja pussittanut irtokarkkeja. Isä ja muutama muu kävi seuran maksamana jonkun järjestysmieskurssin jotta saatiin järkkärihommilla kerättyä rahaa.
Nyt itse vanhempana ymmärrän hyvin että talkoilu ärsyttää, se ärsyttää minuakin. Mutta olen tarkoituksella ohjannut lapseni sellaisiin harrastuksiin, joissa vanhempien osallistuminen on minimissä. Musiikkiopistolle riittää että hoidat lapsesi ajoissa soittotunnille ja urheilua lapset harrastavat vain koulun kerhoissa, joissa ei kilpailla.
Yksi lapsista oli aiemmin partiossa aika siinäkään juuri koskaan kysytty talkoisiin. Yhden kerran taisi olla oman lippukunnan järjestämät kisat, joihin tarvittiin apuja. Kuskausta leireille toki tarvittiin mutta sitä en miellä talkootyöksi.
Mutta se mikä minua ihmetyttää, on kimppakyytien järjestämisen vaikeus. Joillekin se onnistuu vaivatta ja sitten jossain harrastusryhmässä ei millään. Jos olet itse viemässä omaa lastasi, miksi ei se naapurin autottoman perheen lapsi pääse samalla kyydillä? Itse otan aina kyytiläisiä, vaikka oma lapsi ei välttämättä saisi kyytiä seuraavalla kerralla.
Lasten harrastustoiminnan ongelma on se, että kaikki on niin kilpailullista. Miksei voisi olla jotain telinevoimistelua tai salibandya ilman kilpailuvelvoitetta? Ei tarvitsisi järjestää mitään kisoja eikä maksaa kisamatkoja. Riittäisi että hallivuoron saa varattua harrastusmaksulla ja jonkun ohjaajan palkka.
Vierailija kirjoitti:
Yksilölajeissa toki eri asia. En tiedä mitä lapsesi ovat harrastaneet, mutta ei nykyisin saa niin paljon sponsoreita, että voitaisiin kokonaan luopua talkootöistä. Paitsi jääkiekossa jossa ne talkootyöläiset on "palkattuja" siinä mielessä että junnujoukkueet tekee liigapeleissä palkallisia vuoroja. Palkka menee joukkueelle, eli onko kyse sitten talkootyöstä.
Joku yksittäinen urheilija saattaa saada, mutta se sponsoriraha onkin sitten verotettavaa tuloa.
Miksi sä vänkäät vastaan asiasta, josta sinulla ei ole omakohtaista kokemusta? Itse tiedän useammankin junnutoimijan, joka on saanut sponsoreita niin paljon, ettei vanhempia tarvitse kuormittaa. Vai etkö tajunnut, että on myös lajeja, joissa sitä työpanosta ei tarvita yhtä paljon kuin lätkässä tms? Ja loogisella päättelyllä on helppo ymmärtää, että vähemmän työnpanosta=vähemmän rahaa kerjättäväksi sponsseilta. On kuitenkin "hieman" er
Suurimassa osassa seuroista ja suurimalle osalle urheilijoita tuo ei ole mahdollista. Eli vänkäätköhän nyt itse?
Fakta: jotain satunnaista yksilöä ja seuraa lukuunottamatta, suurin osa seuroista pyörii aika pitkälle talkoopanoksella. Tykkäsit siitä tai et. Kaikille ei riitä mitään suuria sponsoreita.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Harrastaminen pitää olla mahdollista kaikille, ei pelkästään porvareiden "kersoille". Monessa harrastuksessa on aivan naurettavia kuluja (lisenssimaksuja ym. joilla ei ole mitään tekemistä itse urheilun kanssa), joita yritetään sitten näillä talkootöillä ym. korvata. Jos laitan lapseni harrastukseen, josta maksan niin en todellakaan oman firman pyörityksen sekä kahden lapsen lisäksi tekisi ilmaista työtä enää jollekkin joukkueelle. Arki täällä Suomessa, tässä työkulttuurissa ja tässä taloustilanteessa on ihan tarpeeksi kuormittavaa ilman ilmaistyötäkin.
Toista se oli ennen, kun ei tarvittu muuta kuin jalkapallo ja lapset saivat hyvät pihapelit aikaan. Oli oikeaa liikunnan iloa, eikä tarvittu valmentajia huutamaan kentän laidalle, eikä vanhempia talkootöihin.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika kullannut monena muistot. Ihan tasan varmasti tarvittiin talkootyötä jo 90-luvulla. Jos sinä et sitä muista, ehkä omat vanhempasi olivat juuri niitä vapaamatkustajia. Minä muistan hyvin että olen ollut myymässä pikkuveljen turnauksissa makkaraa ja pussittanut irtokarkkeja. Isä ja muutama muu kävi seuran maksamana jonkun järjestysmieskurssin jotta saatiin järkkärihommilla kerättyä rahaa.
Nyt itse vanhempana ymmärrän hyvin että talkoilu ärsyttää, se ärsyttää minuakin. Mutta olen tarkoituksella ohjannut lapseni sellaisiin harrastuksiin, joissa vanhempien osallistuminen on minimissä. Musiikkiopistolle riittää että hoidat lapsesi ajoissa soittotunnille ja urheilua lapset harrastavat vain koulun kerhoissa, joissa ei kilpailla.
Yksi lapsista oli aiemmin partiossa aika siinäkään juuri koskaan kysytty talkoisiin. Yhden kerran taisi olla oman lippukunnan järjestämät kisat, joihin tarvittiin apuja. Kuskausta leireille tok
Meillä ei pääse kyytiin periaatteen vuoksi. Periaate, jota rikottiin on se, että kyytien kulut jaetaan kyytiläisten kesken. En ole ilmainen taksi muille kuin omalle lapselleni. Autoton laittaa lapsensa menemään vaikka sellaisella taksiautolla, jos minulle ei voi edes nimellisesti bensakuluja maksaa.
Suurimassa osassa seuroista ja suurimalle osalle urheilijoita tuo ei ole mahdollista. Eli vänkäätköhän nyt itse?
Fakta: jotain satunnaista yksilöä ja seuraa lukuunottamatta, suurin osa seuroista pyörii aika pitkälle talkoopanoksella. Tykkäsit siitä tai et. Kaikille ei riitä mitään suuria sponsoreita.
Sinä vastasit henkilölle, joka kertoi omien lastensa harrastustoiminnasta, ei suurimmasta osasta seuroja. Kannatta lukea, mitä toinen kirjoittaa ja vieläpä ymmärtääkin se lukemansa niin ei tarvitse vänkyttää turhasta. Jokainen tietää keromattakin, että suurin osa seuroista pyörii talootyöllä. Nyt ei ollut puhe siitä. Kerrottiin vain, että harrastaminen on mahdollista myös ilman talkootyötä. Latelet nyt siis itsesäänselvyyksiä, jotka eivät edes liity viestiin, johon alunperin lähdit vänkäämään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika kullannut monena muistot. Ihan tasan varmasti tarvittiin talkootyötä jo 90-luvulla. Jos sinä et sitä muista, ehkä omat vanhempasi olivat juuri niitä vapaamatkustajia. Minä muistan hyvin että olen ollut myymässä pikkuveljen turnauksissa makkaraa ja pussittanut irtokarkkeja. Isä ja muutama muu kävi seuran maksamana jonkun järjestysmieskurssin jotta saatiin järkkärihommilla kerättyä rahaa.
Nyt itse vanhempana ymmärrän hyvin että talkoilu ärsyttää, se ärsyttää minuakin. Mutta olen tarkoituksella ohjannut lapseni sellaisiin harrastuksiin, joissa vanhempien osallistuminen on minimissä. Musiikkiopistolle riittää että hoidat lapsesi ajoissa soittotunnille ja urheilua lapset harrastavat vain koulun kerhoissa, joissa ei kilpailla.
Yksi lapsista oli aiemmin partiossa aika siinäkään juuri koskaan kysytty talkoisiin. Yhden kerran taisi olla oman lippukunnan järjestämät kisat, joihin tarvittiin apuja. Kuskausta leireille tok
Mä luovuin kimppakyydeistä kun näin itse paljon vaivaa että sain hoidettua kyydit ja sitten taas meidän lapsi ei koskaan päässyt kyydillä. Ei siis edes silloin kun olin itse estynyt. Jos minä en vienyt niin muut eivät vain menneet treeneihin tai sitten kysyivät jos äitini voisi hakea muut samalla kun ajaa meidän lapsen.
En jaksanut enää tuota minun ja äitini pyörittämää kimppakyytikuviota. Varsinkin kun yleensä ne kyydittävät eivät olleet siinä missä piti silloin kun piti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei hirveästi ole tuttuja joilla olisi isompia lapsia ja sitä kautta päässyt tutustumaan tähänkin maailmaan, niin mistä sen voisi tietää. Ei silloin nykyvanhempien lapsuudessa vanhemmat osallistuneet lastensa harrastukseen kovinkaan paljon. Tai no varmaan jotkut, mutta monet ei.
Ihan päättelemällä ja käyttämällä maalaisjärkeä voi päätellä tämän asian. Hirveän monimutkaista päättelyketjua ei tarvitse käydä läpi hahmottaakseen, että junioritasolla seuroilla ei voi olla niin paljon rahaa, että kaikki voitaisiin hoitaa palkatulla työvoimallla. Kun ei tilanne ole tuollainen edes ammattilaisseuroilla aikuisten tasolla Suomessa. Siellä ne HIFK:n ja vastaavienkin kioskeilla vapaaehtoiset myyvät nakkeja ja lihiksiä katsojille, vaikka seuran pelaajat nostavat 6 numeroisia summia palkkaa. Tai ehkä juuri sen takia.
Niin, jostain syystä se vaan tosi
Viimeisimmän kommentin lainaus kokonaan ei taas onnistu, mutta kyllä siellä sinunkin lapsuudessasi oli niitä talkoolaisia. Riippuen lajista ja paikkakunnasta saattoivat tietysti olla niitä seura-aktiiveja, jotka sitten mahdollistivat kilpailut kaikille ikäluokille, mutta useimmissa lajeissa ne olivat joidenkin osallistujien vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.
Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.
Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.
Harrastaminen pitää olla mahdollista kaikille, ei pelkästään porvareiden
Sitten pitää tyytyä siihen harrastamiseen ja jättää se kilpailu. Silloin ei ole muuta kuin näytös kahdesti vuodessa.